Tarvitaan ihmisen mittaista johtamista

Veikko Huovisen sattuvan sanonnan mukaan ”ihmisellä on maailmankaikkeudessa kusiaisen valtuuvvet”. Veikko Lavi puolestaan riimitteli aikoinaan, että ”jokainen ihminen on laulun arvoinen”. Ensimmäisen Veikon toteamus opettaa suhteellisuuden tajua ja elämän kunnioitus näkyy toisen Veikon sanoista. Olemme siis samalla kertaa mitättömiä ja arvokkaita. Tämän tulisi opettaa meille sekä nöyryyttä että tervettä itsetuntoa. Noiden ominaisuuksien soisi näkyvän myös johtamisessa, jossa tarvitaan aitoa ihmisten kohtaamista sekä luottavaista dialogia. Kohtaamisen kirkkoon, jos mihin, sopii tällainen johtamiskulttuuri.

Viime vuosina on työyhteisöissä ryhdytty puhumaan ja soveltamaan käytäntöön ”viidennen tason johtajuutta”. Termi on peräisin Jim Collinsilta, joka useita vuosia tutki jatkuvasti erinomaisiin tuloksiin yltävien yritysten johtajien toimintaa. Tutkimustulokset hän julkaisi ”Hyvästä parhaaksi”–nimisessä ammattikirjassa, josta on muodostunut yksi johtamisen perusteos. Kaksi piirrettä nousi ylitse muiden näissä tutkituissa johtajissa: nöyryys ja kurinalaisuus. Ei jälkeäkään isosta egosta tai narsismista. Ei ns. huomiotalouden muka edellyttämää glooriaa ja näyttämisen halua. Ei suuria eleitä ja julistuksia. Nämä esikuvista käyvät johtajat vaikuttivat jopa turhan vaatimattomilta ulkoisesti. Mutta sisällä paloi voimakas tahto. Heitä innosti näky organisaation ja sen työntekijöiden paremmasta tulevaisuudesta.

He toimivat, kuten Laotse sanoo viisaista johtajista ….” joitakin johtajia ihmiset pelkäävät…. joitakin he kunnioittavat ja seuraavat ja kun nämä johtajat saavat työnsä päätökseen, ihmiset sanovat, me sen teimme”. Johtaja on taka-alalla ja ihmiset pelikentän keskiössä.

Maailman tunnetuimman ja yli 60 vuotta vaikuttaneen liikkeenjohdon gurun Peter Druckerin mukaan johtajien tulisi pitää ” henkilöstöä kumppaninaan eikä alaisenaan”. Alainen- termin saisi mielestäni poistaa kokonaan - puhuttakoon ihmisistä tai työntekijöistä.

Aikamme ihmistä ja oman työnsä parasta asiantuntijaa ei johdeta kaukaa kirjallisilla ohjeilla, vaan läheltä omalla persoonalla. Tämä onnistuu sitä paremmin, mitä enemmän johtaja on ”sinut” itsensä kanssa. Luottamus ja aito vuorovaikutus syntyy vain rehellisessä kohtaamisessa. Aito johtaja tuntee ja hyväksyy itsensä sekä kuuntelee muita. Hän ei pyri antamaan oikeita vastauksia, vaan tekee kysymyksiä ja saa työntekijät ajattelemaan.  Johtajan tekemä hyvä kysymys onkin mielestäni yksi johtamisen tärkeimpiä työkaluja.

Johtamista ei voi näytellä, vaan se tapahtuu lähes luonnostaan tai sitten ei. Tämän tietää jokainen esimies, mutta arkitodellisuus on paljolti muuta. Usein ”vedetään johtajan roolia” ja ollaan piilossa naamion takana. Työelämä ei kuitenkaan saisi olla naamiaista, jossa tosi ja taru sekoittuu. Asioiden tulisi olla siten, miltä ne näyttävätkin.

Olen vakuuttunut, että tulevaisuudessa nuoret eivät kauan viihdy työpaikoissa käskytettävänä, vaan äänestävät jaloillaan. He haluavat käyttää koko kapasiteettiaan ja odottavat, että työssä koko ajan kehittyy. Tällaista työelämää tarjoavat työpaikat ovat haluttavia ja vetävät hyviä ihmisiä puoleensa. Johdon tehtävänä on luoda tähän edellytykset. Johtaminen onkin parhaimmillaan mahdollistamista - siis palveluammatti

Kirjoittaja

Upi Heinonen
Upi Heinonen

Olen toiminut konsulttiyrittäjänä yli 30 vuotta johtamisen, liikkeenjohdon ja markkinoinnin saroilla. Naimisissa Eeva-vaimoni kanssa olen ollut 42 vuotta, meillä on kaksi täysi-ikäistä tytärtä. Tätä nykyä yritystoimintani on pikemminkin harrastus sekä mentorointia nuoremmille, sillä siirryin viitisen vuotta eläkkeen saajien sankkaan joukkoon. Aika kuluu mukavasti ukin roolissa sekä luottamushenkilönä Kuopion Alavan seurakunnan seurakuntaneuvostossa ja sekä yhteisessä kirkkoneuvostossa ja - valtuustossa sekä henkilöstöasiain johtokunnassa. Ihminen ja rakentamansa organisaatiot ja yhteisöt kiinnostavat niin yhteiskunnallisesta, sosiaalisesta, henkisestä kuin myös hengellisestä näkökulmasta. Johtaminen eri muodoissaan vilahtelee myös melko usein teksteissäni.