Tarvitaanko kirkossa enemmän näkyviä esikuvia?

Sotshin talviolympialaiset päättyivät suomalaisten osalta hienosti, kun Leijonat voitti pronssiottelussa selvin numeroin USAn joukkueen. Leijonien kapteenina pelannut 43-vuotias Teemu Selänne teki ottelussa kaksi maalia. Selänne päätti maajoukkueuransa tuohon otteluun.

Teemu Selänteen roolia ja uraa käytiin laajasti läpi heti kisojen päätyttyä. Hänestä tuli vanhin talvikisoissa mitalin saavuttanut urheilija. Muutenkin hän ollut esikuva sekä urheilijana että ihmisenä. Teemu Selänne ja koko jääkiekkojoukkue loi positiivista henkeä koko Suomeen unohtamatta hienosti menestyneitä hiihtäjiämme.

Teemu Selänteen rooliin liittyen ryhdyin miettimään esikuvien merkitystä laajemmin. Ryhdyin pohtimaan esikuvien merkitystä kirkossa. Meillä on kovasti keskusteltu siitä, kuka käyttää kirkon ääntä. Samalla myös johtajuudesta kirkossa on keskusteltu. Kirkollisten esikuvien löytäminen voi olla vaikeaa aikana, jolloin korostetaan yksilöllisyyttä ja jolloin myös instituutioihin suhtaudutaan kriittisesti.

Kirkollisista esikuvista ensimmäinen on luonnollisesti Jeesus Kristus tai Jeesus Nasaretilainen. Hän on vaikuttanut maailmaan ehkä enemmän kuin kukaan toinen historian henkilö. Jeesuksen esikuvallisuuden tunnustavat myös monet muutkin kuin kristityt.

Raamatusta voi nostaa monia esikuvia. Yksi heistä voisi olla Aabraham, uskon isä, uskon esikuva. Juhani Forsberg teki aikoinaan väitöskirjan Lutherin Aabraham-kuvasta nimellä ”Pater fidei sanctissimus”, Uskon kaikkein pyhin isä. Raamatun henkilöistä ehkä kaikkein vaikuttavin esikuva Jeesuksen ohella on Jeesuksen äiti Maria. Hän on erityisesti monille köyhissä maissa eläville maailman naisille esikuva.

Paaviuden historiassa on ollut monenlaisia paaveja. Nykyajan paaveistamme Johannes Paavali II oli monien esikuva. Hänen kautensa aikaan tapahtui myös kommunismin romahtaminen Euroopassa ja Neuvostoliiton hajoaminen sekä Berliinin muurin murtuminen. Hänen seuraaja Benedictus ei noussut samanlaiseen rooliin.

Nykyinen paavi Fransiscus on puolestaan nopeasti saavuttanut toimillaan ja persoonallaan sekä puheillaan hyvin vahvan aseman. Hän on selkeästi kristillisen maailman tärkein esikuva tällä hetkellä. Monet saavat virikkeitä ja vaikutteita hänestä ja häneltä.

Meillä emerituspiispa Kalevi Toiviainen kirjoitti kirjan Kirkon kaapin päällä. Siinä hän kuvasi joukon henkilöitä, jotka ovat vaikuttaneet vahvasti kirkossamme ja kirkkoomme. Jos tällä hetkellä pitäisi nimetä jokin yksittäinen esikuva tai vaikuttaja meiltä, se ei olisi kovin helppoa. Viime vuosikymmenten osalta nostan tässä esille yhden henkilön, Anna-Maija Raittilan. Hänen vaikutuksensa on paljon laajempi ja vahvempi kuin mikä oli hänen muodollinen asemansa. Ehkä häntä voi pitää myös esikuvana vaikka hänenkin elämässä oli myös vaikeita asioita tai juuri siitä johtuen.

Pappien tulisi lupauksensa ja virkansa puolesta olla ”esikuvana seurakunnalle”. Tämä voidaan ymmärtää monella tavalla. Itse ymmärrän sen sitoutumisena Kristukseen, armoon ja viran tehtäviin sekä kirkkoon. Jokainen kristitty on kutsuttu olemaan omalla paikallaan esikuva uskossa ja rakkaudessa. Tarvittaisiinko enemmän näkyviä hengellisiä ja kirkollisia esikuvia? Ja keitä ja millaisia he voisivat olla?

Toivo Loikkanen

20 kommenttia

  • Eija Moilanen sanoo:

    Rupesin miettimään tuossa, kun seurasin, että raamatussahan puhutaan esikuvista. Ja kyllä siellä löytyikin. Siellä sattumoisin nyt olikin sellaisia kohtia, jotka löytyi yhtä lukuun ottamatta Paavalin kirjeistä. Siellä olikin työnteosta esikuvana. Terveistä sanoista esikuvan ottamista. Hyvien tekojen kautta itsensä esikuvaksi asettamista. Sitten oli, että vaivannäössä ja kärsivällisyydessä profeettojen ottaminen esikuvaksi. Samaten se, että kuinka Jeesus Kristus osoitti Paavalissa pitkämielisyytensä tehden esikuvaksi niiden takia, jotka tulisivat uskomaan Häneen.

    Tein sitten piston katsoakseni minkälainen sana esikuvasanan taustalla on (typos). Kyseessä on sana, jolla on kaksoismerkitys. Ne merkitykset ovat alkumuoto, malli ja toisaalta esikuvaa ja jäljitelmää. Mutta verbinä sana onkin mielenkiintoinen merkitys lyödä. Tässä yhteydessä (typös) merkitsee iskusta syntynyttä merkkiä haavaa. Tätä sanaa käytetään, kun Jeesus näytti naulan jäljet opetuslapsilleen. (taustatiedot Novum)

    Tämän lisäksi minulla mielikuva heräsi, kuinka paljon kasvattajina puhumme malleista, jotka lapset saavat esimerkiksi toisiltaan ja joskus ne voi johtaa todella pahoihin negatiivisiin kierteisiin. Tajuamme täysin, että hyvä malleja tarvitaan. Hiukan vierastan sitä, että jotkut nostettaisiin esikuviksi, mutta uskoisin elämässä tarvittavan malleja, jotka vaikuttavat hyvään oli sitten kirkossa, kotona tai koulussa. Ne mallit voi olla lähempänä kuin arvaakaan niin hyvässä kuin pahassa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Eija: Kiitos hyvästä kommentista. Tuosta typos-sanasta taitaa olla englannin type-verbi.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Martti Pentti sanoo:

    Mitä enemmän mietin tuota kysymystä, sitä selvemmin huomaan pitäväni esikuvinani kristittyjä, joiden merkittävä ominaisuus on näkymättömyys. Merkittävissä asemissakin he ovat pyrkineet antamaan näkyvyyttä ja kuuluvuutta muille. Jatkan pohdintaa…

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Toivo Loikkanen
    Toivo Loikkanen

    Olen 60-luvun alkuhetkinä syntynyt Keski-Karjalan kasvatti, nykyisin Savonlinnassa toimiva puolivallaton rovasti. Kirjoitan kirkosta, elämästä sekä uskon, toivon ja rakkauden näkymistä. Mielipuuhaani kesällä on mökkisaunassa saunominen ja talvella retkiluistelu. Matkustelen mikäli aika ja rahat riittävät siihen. Siviilissä kannan vastuuta OP-ryhmän aluepankin hallintoneuvoston puheenjohtajana.