Tasa-arvoa ja suvaitsevaisuutta - kiitos ei minulle.

Tänään se sitten alkoi. Nimittäin nimien kerääminen tähän katsomusopetusta käsittelevään kansalaisaloitteeseen, joka tähtää oman uskonnon opetuksen ja elämänkatsomustiedon opetuksen lakkauttamiseen ja uuteen kaikille yhteiseen katsomusaineeseen. Kuinka ollakaan on aloitteen työnimenä ollut "Tasa-arvoinen katsomusopetus". Kas, mikä sattuma. Media on tuutannut "tasa-arvoisen avioliittolain" ihmisille mielikuviin niin sillähän on hyvä ratsastaa.

Omituista asiassa on se, että tasa-arvoista avioliittolakia perusteltiin vähemmistöjen oikeuksien parantamisella. Nyt tällä aloitteella ollaan heikentämässä vähemmistöuskontojen asemaa koulussa. Erityisesti vähemmistöuskonnoille (mm. ortodoksit, islam) oman uskonnon opetuksella on ollut iso merkitys  identiteetin kannalta. Samoin uskonnottomille ET:n opetus. Eli tasa-arvoa on välillä vähemmistöjen aseman parantaminen ja välillä heikentäminen? Joo joo, tiedetään ne ongelmat opetusjärjestelyissä. Ne ovat kuitenkin lillukanvarsia itse substanssin kannalta.

Toinen peruste kaikille yhteiselle katsomusopetukselle on ollut suvaitsevaisuuden lisääminen. Jyväskylän väkivaltaisuuksien jälkeen oli Helsingin sanomissa mielipidekirjoitus, jossa perusteltiin kaikille yhteistä "katsomustietoa" (eli uskonnot pois?) siten, että näin oppisimme suvaitsemaan toisiamme. Mikä ajatus tässä on takana? No se, että uskontojen ja katsomusten tuntemisella ei ole omaa itseisarvoa eikä kulttuurista aspektia eikä niillä ole merkitystä identiteetin rakennusaineksina - kunhan opimme suvaitsemaan niitä. Toisin sanoen tarjotaan neutralisoitua (happamasta vai emäksisestä?) koulu-uskontoa kaikille - hajutonta, väritöntä ja mautonta, josta ei ole kenellekään harmia ja jota on helppo suvaita.

Nykyisin kun kuulen sanat "tasa-arvoinen" ja "suvaitsevainen" poistan varmistimen. Mieleeni tulee noiden sanojen yhteydessä kohtaus Niskavuoresta, kun Niskavuoren uusi pehtoori tuli tutustumaan työmiehiin ja sanoi eräälle, että siinäpä meillä on Niskavuoren uskollinen palvelija. Mikä oli vastaus? "Uskollinen! Paskan marjat! Uskollisia ne on Niskavuoren koiratkin kun ohikulkeville räksyttävät. Se sana maistuu mun suussani sonnalle!"

14 kommenttia

  • Tuula Hölttä sanoo:

    Kimmo Jaatila :”Erityisesti vähemmistöuskonnoille (mm. ortodoksit, islam) oman uskonnon opetuksella on ollut iso merkitys identiteetin kannalta.”

    Näin varmasti olisi ollut, jos olisin voinut tutustua henkiseen perintööni muullakin tavalla, kuin punaorvoksi jääneen karjalaisen isoäitini ”sanoitta” opettaman uskon avulla.

    Kun olimme lapsia, emme mm. koskaan saaneet osallistua evl.kirkon tapahtumiin tai leireihin, sunnuntaiaamuisin pukeuduimme pyhäpukuun ja istuimme jumalanpalveluksen aikana hiljaa, vaikka emme kuulleet mitään, pääsiäinen oli tärkein kirkollinen juhlamme, mutta emme koskaan menneet jouluaamun jumalanpalvelukseen, jonne kaikki muut menivät. Ikkunasta katselimme läksyjen tekemisen jälkeen, kun naapurin lapset leikkivät yhdessä.

    18-vuotiaana menin ensimmäisen kerran uuden Valamon kesäkirkossa pidettyyn jumalanpalvelukseen ja aloin itkeä ääneen, kun tunsin tulleeni ”kotiin”. Ortodoksitausta selvisi vasta karjalaisen isoäitimme kuoleman jälkeen, kun hän oli halunnut varjella meitä Suomenlinnan vankileirin seurauksena kuolleen punakaartiin kuuluneen ortodoksi-isänsä uskon mukaiseksi ”ryssänkirkkolaiseksi” leimaamiselta.

    Jo 8-vuotiaana kirjoitin suunnatonta surua tunteneelle ja kotiaan ikävöineelle isoäidilleni runon: ”Karjala kaunis, isien maa. Sinne mun muistoni jälleen saa. Sinne jäi sininen Karjalan taivas, sinne jäi pelto, min taattoni raivas…”

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kari-Matti Laaksonen sanoo:

    Vaikka sympatiseeraankin vahvasti puna-vihreän suvaitsevaiston punaisempaa puolta, on yleistäen pakko todeta, ettei punavihreässä porukassa johdonmukaisuus ole aina ollut kaikkein suurin hyve.

    Samalla kun punavihreät pikkuhousut kastuvat lähes aina, kun joku lausuu sanan monikulttuurisuus, samalla siinä porukassa melko kategorisesti on mahdoton ymmärtää uskontojen syvää merkitystä, paitsi monelle myöhäismodernille länsimaalaiselle, myös erityisesti maahanmuuttajille. Uskonnot eivät katoa, vaikka ne kouluopetuksesta poistettaisiinkin. Moni punavihreä islamsympatisoija on eronnut luterilaisesta kirkosta (liittyäkseen ortodoksiseen kirkkoon), koska evl kirkko ei (vielä) hyväksy homoliittoja jne.

    Kimmon blogissa tahallisesti hiukan sekoitetaan saman käsitteen eri merkityksiä eri yhteyksissä. “Tasa-arvoinen avioliitto-laki” tuskin on”hajuton, väritön tai mauton.” Sehän on saanut mobilisoitua tosiuskovaisina itseään pitävät kadulle. Käsitteet “pilaantuvat” nykyään vauhdilla, samalla niiden merkitykset muuttuvat. “Suvaitsevainen” tarkoittaa tasan yhtä vähän ennakkoluuloista, moraalisen universuminsa omiin suosikkiryhmiin rajaavaa punavihreää kuin rasismilla avoimesti flirttailevaa hommafoorumilaista tai uuspietistiä/lestadiolaista jne, joka on pystyttänyt taivaanportille oman homopaljastimen.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Ville Hassinen sanoo:

    Tasa-arvo ja suvaitsevaisuus… Mitä nekään enää tarkoittavat.

    Minulle suvaitsevaisuus alkaa tulla jo korvista ulos. Siihen vain kyllästyy. Nyt alkaa näyttää entistä enemmän, että suvaitsevaiset ovat ahdaskatseista väkeä. Perimmältään suvaitsevaisuus on yläpuolelle asettumista.

    En halua olla suvaitsevainen, haluan olla muuta, jotain missä kohdellaan tasapuolisesti ja arvostavasti. Olen mieluummin kunnioittava.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Ennakkoluulottomuuskin on tavoiteltavaa. Sen yksi ominaisuus on, että toinen ihminen nähdään tutustumisen arvoisena yksilönä eikä vain jonkin ryhmän jäsenenä. Siihen kuuluu myöskin, ettei leimata mitään ryhmää siitä kerrottujen honoimpien uutisten mukaan, huhuista puhumattakaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tuula Hölttä sanoo:

    Ville Hassinen :”Tasa-arvo ja suvaitsevaisuus… Mitä nekään enää tarkoittavat.”

    “Kansankiihotus tunkee esiin, kun tasa-arvon prinsiippi rappeutuu samankaltaisuuden prinsiipiksi.” kuten suomalaisessa puoluepolitiikassa on tapahtunut. Jos puhutaan tasa-arvosta yhteiskunnallisena oikeudenmukaisuutena, niin mihin unohtui lapsi ja hänen tahtovaksi, tuntevaksi ja ajattelevaksi aikuiseksi kasvamisensa edellyttämät oikeudet?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tuula Hölttä sanoo:

    Kimmo Jaatila :”Ne unohtuivat sinne, minne aurinko ei paista.”

    Nuorten itsemurha-aallon 90-luvun lamassa kokeneella paikkakunnalla eläneenä ja turhaan heitä kaikin käytössäni olleiden keinojan avulla puolustaneena, uskon että kaikki nuo poliittisten päätösten seurauksena “kadonneet pojat ja tytöt” kuitenkin päätyivät siihen alkuperäiseen “valkeuteen/valoon”, joka Johanneksen evankeliumin mukaan oli “alussa”, ja joka käsitykseni mukaan oli olemassa jo ennen kolmantena luomispäivänä tapahtunutta Jumalan sanaa, jolloin hän sanoi :”tulkoon valot taivaan vahvuuteen, erottamaan päivää yöstä; ja olkoot ne merkeiksi sekä määräämään ajat,päivät ja vuodet. Ja olkoot valoiksi taivaan vahvuudessa, paistamaan maan pääle.” Ja tapahtui niin.”

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Suomesta on tähän asti puuttunut aseisiin tarttunut fundamentalistinen uskonnollisuus. Yksi syy siihen saattaa hyvinkin olla tunnustuksellinen uskonnonopetus. Uskonnon opetus on antanut riittävästi tietoutta uskon luonteesta. Joten aseisiin tarttuminen ei ole tullut kysymykseen. täällä on opittu, ettei nämä kaksi asiaa sovi yhteen. Toista on siellä missä uskonnonopetus on poistettu koulopetuksesta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Juhani Ketomäki sanoo:

    Minua häiritsee termi punavihreä. Siitä saa kuvan että työväenliike on mukana tässä hömpötyksessä. Pitäisi puhua vain vihreistä jonka alle kuuluvat vihreät ja Vasemmistoliitto. Jälkimmäinen ei enää edusta työväenliikettä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Itsemurhien määrä nousee noususudanteiden mukaan ja laskee laman aikana. Kaikilla kun menee huonosti, niin kurjuus jakaantuu tasapuolisesti. Siinä ehkä syy tuohon outoon tilastotietoon.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Juhani Ketomäki sanoo:

    Kimmo Jaatila: Elän toivossa että SDP:ssä jä kiinnitetään ja lopetetaan viherhömpötyksen tukeminen. Muuten alamäki jatkuu.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Kimmo Jaatila
    Kimmo Jaatila

    Keski-ikää lähestyvä kahden pojan isä, aviomies. opettaja, pastori ja yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta kiinnostunut mies. Blogissani käsittelen opettamista, kasvattamista, arvoja, politiikkaa ja kirkollista elämää. Joskus vakavasti,joskus irvaillen. Kuvia en kumartele enkä suosiota hae.