Tasa-arvoa vai kapea-alaista ihmiskäsitystä?

Viime viikolla eri medioissa nousi kohu Opetushallituksen kouluille lähettämästä oppaasta koskien tasa-arvotyötä kouluissa. Keltainen lehdistö ja sosiaalinen media täyttyivät otsikoista, joiden mukaan ensi vuonna kouluissa ei saisi enää puhua tytöistä ja pojista, vaan siirryttäisiin täysin sukupuolineutraaleihin ilmaisuihin. Tämä osoittautui uutisankaksi. Sitä paitsi Opetushallituksen kirjanen on virikeopas – sellaisia tulee Opetushallituksen tuutista koulun kirjahyllyyn pölyttymään jatkuvalla syötöllä.

 
Vuoden 2017 alussa tulee jokaisessa Suomen koulussa olla tasa-arvosuunnitelma. Meidänkin koulussamme sellainen on laadittu. No määrätäänkö siinä nyt, että opettajat eivät saa puhua tytöistä ja pojista tai että sukupuolineutraali avioliitto on ainoa oikea hyväksytty avioliiton muoto? Ei todellakaan. Tuo suunnitelma pitää sisällään ohjeet seksuaaliseen häirintään ja kiusaamiseen puuttumisesta. Siis siitä, mitä kouluissa on jo tähän saakka tehty. Kenenkään ei tule kokea oloaan epämiellyttäväksi seksuaalisella alueella ja seksuaalista koskemattomuutta tulee varjella. Tämä on täysin linjassa kuudennen käskyn kanssa, eikö vain?

 
Tuossa oppaassa annetaan vihjeitä, miten tasa-arvoa voidaan edistää koulussa. Tähän kuuluu vaikkapa se, että ei tehdä tyttöjen ja poikien ruokajonoja erikseen, historian opetuksessa annetaan naisten historialle entistä enemmän painoarvoa ja oppilaanohjauksessa puretaan ammatteihin liittyviä stereotyyppisiä käsityksiä. Kristittynä miehenä, historianopettajana ja naisvaltaisella alalla työskentelevänä en näe tässä mitään ongelmaa – päinvastoin.

 
No mikä sitten tuottaa ongelmia? Yhteentörmäys tulee kun puhutaan seksuaalisesta monimuotoisuudesta, ihmisen oikeudesta määritellä oma sukupuolensa, ”heteronormatiivisuuden” purkamisesta sekä niiden edistämisestä. Tämä on otettu oppaaseen ilman problematisoimista, vaikka se perustuu tiettyyn ideologiaan ja ihmiskäsitykseen. Kristillinen ihmiskäsitys, jonka mukaan ihminen on luotu Jumalan kuvaksi miehenä ja naisena, edustaa ns. essentialistista ihmiskäsitystä. Sen mukaan ihmisen elämä pohjautuu tietyllä tavalla valmiiksi annettuun ihmisolemukseen.

 

Opetushallituksen opas puolestaan edustaa eksistentialistista ihmiskäsitystä. Sen mukaan yksilö itse valitsee itselleen oman itsensä ja muotoilee pelkästä olemassaolosta (eksistenssistä) itselleen tietynlaisen olemuksen (essentian). Näin ihmisolemus ei ole mitään valmiiksi annettua ja määriteltyä, vaan omien valintojen tulos. Kristillisen käsityksen mukaisesta taas Luoja on jokaisen ihmisen muovannut jo äitinsä kohdussa – siksi jokainen ihminen on Luojan muovaama ihme.

 

Sitoutuessaan kritiikittömästi kapea-alaiseen ihmiskäsitykseen ja queer-tutkimukseen seksuaalisuuden monimuotoisuuden osa-alueella ei Opetushallitus edusta todellista moniarvoisuutta, vaan yksiarvoisuutta. Se ei myöskään kohtele tasa-arvoisesti heitä, jotka tahtovat seksuaalisuuden alueella edelleen pitäytyä essentialistiseen ihmiskäsitykseen. Se ei myöskään ole linjassa sen perusopetuksen tavoitteita koskevan asetuksen 2§:n kanssa, jonka mukaan ”opetus edistää kulttuurien sekä aatteellisten, maailmankatsomuksellisten ja uskonnollisten, kuten kristillisten, perinteiden sekä länsimaisen humanismin perinteen tuntemista ja ymmärtämistä.” Liittyminen ja sitoutuminen kapea-alaiseen ideologiaan ei tue tasa-arvoa muiden katsomusten kanssa.

(Sanansaattaja-lehden 43/2016 kolumni)

 

104 kommenttia

  • Seppo Heinola sanoo:

    Eläpäs Jaatila puhu muunneltua totuutta, minä en ole puhunut helvetistä ‘iloisena asiana’ enkä mitenkään muutenkaan positiivisesti.

    Huomaatko muuten, että Joh. Ilm. 13: 18 mukaan myös ko laskutehtävän antanut Jeesus oli myös numerologi…

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Seppo Heinola sanoo:

    “Kirkon aitoon ja alkuperäiseen uskoon sitoudun edelleenkin.” Onko uskolla ja opilla jokin ero, Kimmo Jaatila? Jos on, mikä se on?

    Tätä minäkin ihmetelen, ja eikö siis ‘aitoon ja alkuperäisen oppiin’ kuulunut nimen omaan oppi ikuisesta tulihelvetistä?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Kimmo Jaatila
    Kimmo Jaatila

    Keski-ikää lähestyvä kahden pojan isä, aviomies. opettaja, pastori ja yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta kiinnostunut mies. Blogissani käsittelen opettamista, kasvattamista, arvoja, politiikkaa ja kirkollista elämää. Joskus vakavasti,joskus irvaillen. Kuvia en kumartele enkä suosiota hae.