Tasokkuutta eliitille?

Koetin hiljattain käydä tutustumassa anglikaaniseen kirkkoon läheisessä pikkukaupungissa. Oli sunnuntai, mutta ovet oli laitettu lukkoon aamun tilaisuuden jälkeen. Nettisivuilla seurakunta oli esitellyt itseään tasokkaiden jumalanpalvelusten järjestäjänä. Minulle olisi riittänyt piipahtaminen hetkeksi sisälle istumaan.

Samaa tasokas-sanaa on käytetty, kun on kommentoitu Vantaan seurakuntien päätöstä irtisanoa sopimus pääkaupunkiseudun yhteisen seurakuntalehden julkaisemisesta. Lehti on minustakin tasokas ja hakkaa siinä suhteessa monet muut julkaisut. Mutta tarvitseeko seurakuntien toimialueilla asuva ihminen tasokasta lehteä vai riittäisikö hänelle joku yksinkertaisempikin läpyskä?

Vanhoissa anglikaanisissa kirkoissa on usein kulunut kivilattia ja naarmuuntuneet penkit (ellei niitä ole saatu vaihdettua käytännöllisempiin pinottaviin tuoleihin). Jos ovi on auki, sisälle astuva ei koe olevansa kuin arkivaatteissa juhlasaliin eksynyt vieras. Eräässä lähikirkossa on alettu jättää tarvikereppuja porstuaan sinne poikkeaville kodittomille ihmisille. Tällaisen vastakohta on kirkko, jonne on joko Jumalan tai ihmisen kunniaksi valittu tasokkaat materiaalit ja kalusteet, niin että niillä luodaan vaikutelma arjen ulkopuolella olevasta pyhästä tilasta. Sinne ei ole yhtä helppo mennä risaisena tai elämän kurat päällään.

Ulkoinen heijastaa osaltaan käsitystä siitä, mistä kirkossa tai seurakunnassa on kysymys. Tietysti kirkon työssä on tärkeää, että asiat tehdään hyvin eikä huonosti. Tasokkuus on kuitenkin eri asia kuin hyvin tehty. Sen tavoittelu tuntuu joskus todistelulta, että tämä on ihan fiksujen ja sivistyneittenkin ihmisten juttu. Korkea laatu tuo ulkopuolisten arvostusta ja vähentää eliitin vastahankaisuutta. Paradoksaalisesti tasokkuuden tavoittelu saattaa jättää ulkopuolelle juuri ne, joille seurakunnasta pitäisi löytyä toinen koti, yhteisö.

Risaiselle riittää aika vähän: tieto siitä, milloin kirkkoon voi tulla rukoilemaan, mistä löytyy apua tai missä voi tavata muita samassa tilanteessa olevia. Rähjääntyneelle riittää pölyinenkin kirkon lattia, pöytäliinattomat kahvit ja muutama sana ihan kouluttamattomankin seurakunnan jäsenen kanssa. Hän ei ruksaisi kyselytutkimuksessa kohtaa, jossa kysyttäisiin, oliko kirkossakäynti tai seurakunnan viestintä laadukas kokemus.

5 kommenttia

  • Seija Rantanen sanoo:

    Kiitos tästä blogista Riitta! Olipa osuvaa analyysia.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Markku Hirn sanoo:

    Hyvä muistutus siitä mikä on oleellista. Nyky kirkot eivät enää ole kansan yhteisen ponnistelun tuotetta. Sellaisen missä isännät itse vetivät kivirekiä rakennustarpeiksi. Nyky katetdraalit ovat muistomerkkejä sekä arkkitehdeille että kirkon rahoittajille. Niitä mainostetaankin hienoina arkkitehtoonisina teoksina .Hyvä esimerkki on Helsingin keskustaan rakennettu Nooakin arkkia muistuttava mukamas hiljaisuuden kappeli ,jonka penkit ovat niin epämukavia että niissä on mahdotonta vajota meditointiin.

    Tosiaankin, mihin voi ilman pyhävaatteita astua sisään ja huokaista hetken?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Jari Haukka sanoo:

    Hyvä Riitta B,

    En tainnut ihan ymmärtää mihin pyrit. Minusta kirkkojen pitäisi olla kauniita.

    Ortodoksisen kirkon hartauden ekteniassa rukoillaan erikseen kirkon (“temppelin”) kaunistajien puolesta. ( http://www.ortodoksi.net/index.php/Hartauden_ektenia )

    On vaikea kuvitella miten kauneuden puute edistäisi hartautta tai muutenkaan mitään hyvää. Ehkä ymmärsin jotain väärin. Ehkä kauneus on eri asia kuin tasokkuus?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Seija Rantanen sanoo:

      Anteeksi Riitta, että tunkeudun mandaatillesi.

      Jari hyvä: Luehan Riitan kirjoitus uudelleen. Ei siinä ole kyse mistään kauneuden puutteen ihannoinnista. Päin vastoin. Vanhanaikaista kauneuttahan tässä ihaillaan käsittääkseni.

      Toki ortodoksisissa kirkoissa on oma kauneutensa. En sitä väheksy. Eikä nähdäkseni Riittakaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jari Haukka sanoo:

      Seija R,

      “Korkea laatu tuo ulkopuolisten arvostusta ja vähentää eliitin vastahankaisuutta.”

      Minusta korkea laatu on hyvä tavoite kun kirkkoa kaunistetaan. Ei kai kukaan halua huonolaatuisia ikoneja tai epämusikaalista laulua. Esim. kirkkolaulusta todetaan “…ja koska annamme Jumalalle kaikessa vain parasta, me paneudumme tehtäväämme suurella huolella, hartaudella ja kunnioituksella”

      http://www.ortodoksi.net/index.php/Liturgisen_%C3%A4%C3%A4nenk%C3%A4yt%C3%B6n_perusteet

      Mutta kuten sanoin, en tainnut saada blogin ajatuksesta kiinni.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Riitta Bonny
    Riitta Bonny

    Ulkosuomalaista näkökulmaa

    Kirjoittajan viimeisimmät blogit

    Kirjoittajan luetuimmat blogit

    Kirjoittajan kommentoiduimmat blogit