Teesi n:o 34 - Parannuksenteko rasittaa

Kristillinen pelastuksen kaava menee kutakuinkin näin: Kun ihmisriepu kuulee Jumalan ylevän kutsun, hän kokee alamittaisuutta, koska ymmärtää sysimustassa sisimmässään, ettei ole sovelias vastaamaan tähän valoa ja rakkautta tulvivaan kutsuun. Hänen on tehtävä parannus eli luovuttava pahoiksi tietämistään teoista, tavoista ja ajatuksista. Parannuksenteko ei ole kuitenkaan mahdollista ilman armoa. Tarvitaan syntisen vanhurskauttamista. Kyllä vain.

Luther-vainaa suomi terävällä kielellään paavilaisten vääriä käsityksiä parannuksenteosta. He kun arvelivat, että myös ihmisen uskonnollisista teoista, kuten ripittäytymisestä, olisi jotain hyötyä taivastikkaiden kiipeilyssä. Luther näki paavilaisten keskittyvän tekosynteihin, kun hän puolestaan halusi katsoa sisälle ihmisen psykologiseen hämärään. Siellä se tosisynti muhii.

Siitäkin Luther muistutti, että parannus ei ole kertakeikka, vaan rasittava ultramaraton, jossa maalinauha ylitetään vasta vaaka-asennossa haudan pohjalla.

*

Kotimaa julkaisee viikoittain yhden teesin reformaation merkkivuoden innostamana (5.11.2017 saakka). - Teesien kirjoittaja/kokoaja on Olli Seppälä. – Keskustelu sallittua, jopa toivottavaa.

3 kommenttia

  • Tottakai se rasittaa, kun vanhanaatamin elintilaa aletaan rajoittaa! Puhumattakaan siitä, erttä sitä pitäisi ristiinnaulita.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    “Minä olen totinen viinipuu, ja minun Isäni on viinitarhuri. Jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelmää, hän karsii pois; ja jokaisen, joka kantaa hedelmää, hän puhdistaa, että se kantaisi runsaamman hedelmän. Te olette jo puhtaat sen sanan tähden, jonka minä olen teille puhunut. Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niinkuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa. Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä. Joh.15:1-5

    Kun ihminen saa Levon Kristuksessa, niin silloin ei ala lain kilvoitut, vaan uskon kilvoitus. Kun Jeesus sanoo: ”Te olette jo puhtaat sen sanan tähden, jonka minä olen teille puhunut.” Uskon kilvoitus on pysyä Kristuksessa.

    Saatana tulee heti kohta Kristityn luokse ja sanoo: Ei koske sinua, ei Jeesus tarkoittanut ihan tuota, mitä sanoi. Eihän Jumala voi noin toimia ja täytyyhän ihmisen tehdä jotain… Ei pelkkä usko riitä, se on harhaoppia…

    Paavali, joka oli saanut ilmoituksen suoraan Herralta tiesi kuitenkin, mistä Jumalan Lahjassa on kysymys ja sanoo: ”Minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt. ”2.Tim.4:7

    Kun Lutheria lukee, niin saa häneltä saman todistuksen, kysymys on Hengellisestä taistelusta. Uskon kautta on kaikki, myös se ns. Parantuminen, joka on Kristus meissä.

    Jos me rupeamme itseämme parantamaan, niin me olemme jo langenneet pois Kristuksesta. Oksassa ei ole itsessään elämää, se on kuollut, jollei se ole kiinni Puussa, niin turhaa on ihmisen työ. Asia ei ole vähäpätöinen, kaikki on jo Kristuksessa lahjoitettu ja tässä uskossa ja tunnustuksessa meidän on vaeltaminen.

    Ihmisellä on synti, joka niin helposti saa meidät paatumaa ja luovumme uskosta, koska näemme vain synnin itsessämme, ja siksi onkin tärkeää katsoa yksin Kristukseen, jossa ihmiselle yksin on Pelastus ja Toivo. Älkää pelätkö, vaan Katso Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnin. Myös sinun.

    ”Sillä jokainen huone on jonkun rakentama, mutta kaiken rakentaja on Jumala.

    Ja Mooses tosin oli “palvelijana uskollinen koko hänen huoneessansa”, todistukseksi siitä, mikä vastedes piti sanottaman, mutta Kristus on uskollinen Poikana, hänen huoneensa haltijana; ja hänen huoneensa olemme me, jos loppuun asti pidämme vahvana toivon rohkeuden ja kerskauksen. Sentähden, niinkuin Pyhä Henki sanoo: “Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, Älkää paaduttako sydämiänne, niinkuin teitte katkeroituksessa, kiusauksen päivänä erämaassa, jossa teidän isänne minua kiusasivat ja koettelivat, vaikka olivat nähneet minun tekojani neljäkymmentä vuotta;sentähden minä vihastuin tähän sukupolveen ja sanoin: ‘Aina he eksyvät sydämessään’; mutta he eivät oppineet tuntemaan minun teitäni; ja niin minä vihassani vannoin: ‘He eivät pääse minun lepooni’.”

    Katsokaa, veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta, vaan kehoittakaa toisianne joka päivä, niin kauan kuin sanotaan: “tänä päivänä”, ettei teistä kukaan synnin pettämänä paatuisi; sillä me olemme tulleet osallisiksi Kristuksesta, kunhan vain pysymme luottamuksessa, joka meillä alussa oli, vahvoina loppuun asti. Hebr.3:4-14

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tapio Tuomaala sanoo:

    Blogisti: “Parannuksenteko ei ole kuitenkaan mahdollista ilman armoa. Tarvitaan syntisen vanhurskauttamista. Kyllä vain.”

    Kiireellisesti tarvittaisiin vanhurskauttamisopin päivittämistä. Miten nykyihminen voi ymmärrä vanhurskauttamista, kun sitä eivät ymmärrä teologitkaan, mistä osoituksena luterilaisen ja katolisen kirkon vuosia kestänyt kädenvääntö kyseisen opin sisällöstä.

    Jos suostuttaisiin käyttämään oikeaa termiä, joka on oikeamielisyys, oikeudenmukaisuus, kuten King James kääntää, niin oltaisiin paljon paremmissa asemissa vastaamaan kysymyksiin.

    Hiljaisuuden perusteella luterilaisilla teologeilla on sormi suussa, kun he eivät enää pysty ymmärtämään, mitä tarkoittaa oikeamielisyys. Ehkä heidän pitäisi kysyä lapsilta. Jumala on salannut nämä asiat tämän maailman viisailta, mutta ei ehkä siksi, että ne olisivat vaikeita, vaan koska lapsi ymmärtää ne luonnostaan.

    Ilmoita asiaton kommentti