Tehkää pieniä tekoja

Kävin kaupassa ja ostin vyön. Kokemukseni mukaan vöissä on aina liian vähän reikiä, joten suuntasin suoraan marketin kassalta saman katon alla olevan suutarin luo ja pyysin kolme lisäreikää. Kysyin, mitä olen velkaa ja sain reippaan vastauksen: "Et mitään!" Kiitin ja kumarsin.

Sen jälkeen liukuessani ostoskärryn kanssa parkkihalliin mieleeni nousi lause "Tehkää pieniä tekoja". Niin oli hyvä mieli suutarikokemuksesta ja päätin samalla, että jos tulee suutariasiaa, menen tuon suutarin luo. Olin ollut pienen teon äärellä, joka teki suuria. Hyvä mieli.

Mutta se, että tehkää pieniä tekoja. Olin lukenut sen ajatuksen jostain kirjasta ja yhdistin kelttiläiseen kristillisyyteen, jossa usko on vahvasti osa arkea. Piti selata kirjoja.

Löysin eräästä Liisa Seppäsen kirjasta tarinaa Walesin kansallispyhimyksestä Davidista, jonka johtoajatus oli, että tehkää pieni tekoja tai pieniä asioita. Olisiko viisaus 500-luvulta?

Minua tuo lause puhuttelee. Sillä muutetaan maailmaa ja toimii tänäänkin eteläsuomalaisen ruokakaupan hälyisellä käytävällä. Saako uskoa näin?

1 kommentti

  • Pekka Väisänen sanoo:

    Tämä on totta mitä todistatte. Nykyajan Ihminen ei huomaa saati ymmärrä yhden prosentin olevan paljon.

    Kuitenkin asiasta riippuen kysymys on usein ratkaisevasta huomaamisesta ja ymmärtämisestä ja asioiden toteutumisesta niin hoitoprosesseissa kuin oman käyttäytymisemme motivaatiovaikutuksissa niin omaan itseemme kuin lähimmäisiämme kohtaan.

    No, miksi Ette tykkää käyttää henkseleitä, tämä ei kuulunu vastaukseeni apriori.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Antti Kupiainen
    Antti Kupiainen

    Olen seurakuntapappi henkeen ja vereen, nyt pienen maalaisseurakunnan kirkkoherra itäisellä Uudellamaalla. Sydämeni on myös Virossa ja Saimaanmaalla. Olen kirkon uskollinen poika, joka rakastaa kirkkoaan, vaikkei se ihan täydellinen olekaan. Kukas meistä olisi?

    Kirjoittajan viimeisimmät blogit