Tehtävä tarjolla Diakissa

Lähiaikoina julkaistaan ilmoitus, jossa tehtävääni etsitään seuraajaa. Vaikka työni ei vielä heti lopukaan, on syytä pariin nostalgiseen ajatelmaan.

Olin Sininauhaliiton toiminnanjohtajana juuri lopettanut jäsenjärjestövierailun yhteen liiton paikalliseen yhteisöön, kun matkapuhelin soi. Head hunter soitti ja kysyi, olisinko kiinnostunut keskustelemaan Diakonia-ammattikorkeakoulun rehtorin ja toimitusjohtajan tehtävästä.

Tuosta soitosta alkoi kiinnostava, nyt jo yli 11 vuotta kestänyt matka korkeakoulumaailmaan. Olin ollut pitkään rakentamassa kristilliselle päihdetyölle keskusjärjestöä. Viihdyin työssäni, jossa saimme laaja-alaisesti kehittää palveluja, yhteisöllistä toimintaa ja työllistymismahdollisuuksia asunnottomille, vankilasta vapautuville, päihteistä kärsiville ja monille muille ryhmille.

Rinnalla olin ollut jossain määrin mukana korkeakoulumaailmassa. Puoli vuosikymmentä aikaisemmin olin tohtoroitunut, olin juuri saamassa dosentuurin ja olin opettanut jonkin verran niin yliopistoissa kuin Diakissakin. Silti en osannut arvata niitä myllerryksiä, joita korkeakoulupolitiikka ja Suomen julkinen talous toisivat korkeakouluihin.

Diakiin oli kuitenkin helppo sitoutua. Sillä on puhutteleva historia ja tarina. Sillä oli ja on selkeä missio ja profiili. Se on osa laajaa kansainvälistä diakonia-alan ja diakoniahenkistä korkeakoulutusta.

Niiden pohjalta oli hyvä henkilöstön, opiskelijoiden ja omistajien edustajien kanssa kristallisoida strategia lyhyeksi ja ytimekkääksi. Sen varassa on voitu toimia muuttuvissa tilanteissa. Parhaillaan laajassa prosessissa katsotaan, mitä tarpeita nyt on päivittää strategiaamme.

Tällä matkalla on ollut monta tärkeää tukea, joiden varaan seuraajakin voi työnsä perustaa. Ensimmäiseksi haluan mainita henkilöstön. Diakiin valikoituu väkeä, jolla on maailmanparantamisen tauti. He ovat kaikkien selvitysten mukaan hyvin sitoutuneita. Suuret uudistukset on voitu valmistella yhdessä. Vaikka muutoksia on ollut enemmän kuin kohtuudella, työhyvinvointi on nyt vuosi vuodelta parantunut.

Monipuolista osaamista ja kokemusta edustavan johtoryhmän kanssa on ilo työskennellä. Suurin vaara on asioiden vyöry, joka murskaa liian usein aidot keskustelu- ja visiointihetket. Olemme kuitenkin pystyneet viemään eteenpäin systemaattista uudistustyötä. Viimeksi on uudistettu opetussuunnitelmat niin, että ne paremmin ja joustavammin vastaavat työelämän tarpeisiin. Koulutustarjonnan ja –toteutuksen muotoja on jatkuvasti kehitetty digitalisaation myötä, mikä näkyy myös Diakin hyvässä vetovoimaisuudessa.

Vaikka joku hallitusammattilainen sanoi minulle, että toimitusjohtajan on mahdotonta selviytyä sellaisen hallituksen kanssa, josta suuri osa on samalla kiinteistönomistaja-vuokranantajia. Olemme voineet yhdessä osoittaa tämän ennustuksen vääräksi. Hallitus on aina tiukan paikan tullen kyennyt tekemään välttämättömiä ja väistämättömiä ratkaisuja. Olemme saaneet yhteen hiileen puhaltamisella itse asiassa aikaan melkoisen kiinteistökehityksen – puhumattakaan nyt muusta kehityksestä. Ja ammattikorkeakoulu-uudistus uudisti myös hallituksen koostumusta.

Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arenen piirissä on syntynyt merkittävä kollegiaalinen verkosto. Tosin väki on vaihtunut miltei kokonaan kahden tusinan joukkueessa. Olen nyt virkaiältäni kolmanneksi vanhin Seinäjoen ammattikorkeakoulun Tapio Varmolan ja Arcadan Henrik Wolffin jälkeen.

Tärkeää on ollut rakentaa myös strategista yhteistyötä varsinkin tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnassa. Ne yhteydet ovat kullan arvoisia; parhaimmillaan niistä syntyy keskinäisen tuen verkostoja. Tärkeimpänä kehitysalustana pidän omistajayhteisöjen dynaamista sosiaali-, terveys-, diakonia- ja nuoristyötä. Sillä saralla on vielä paljon käyttämättömiä mahdollisuuksia. Iloitsen siitä, että kirkon, hiippakuntien ja seurakuntien kanssa on nyt saatu suorastaan ”uusi vaihde” päälle yhteistyössä. Korkeakouluyhteyksiä on paljon, mutta nostan esille erittäin hedelmällisen yhteistyön Itä-Suomen yliopiston kanssa. Myös THL:n kanssa on paljon hanketoimintaa. Strategisen liittouman rakentaminen Arcadan kanssa on myös monella tapaa lupaavaa. Kansainvälisessä toiminnassa on monia merkittäviä yhteistyökumppaneita.

Nyt vuodenvaihteessa tapahtuu kohtalaisen suuri muutos Diakin toiminnassa. Se on ollut yhtäältä osa korkeakoulujen rakenteellista kehittämistä ja sopeutumista kaventuneeseen rahoitukseen. Eteläisellä alueella 15 kilometrin säteen muodostaman ympyrän sisällä toimineet kolme kampusta lopullisesta yhdistetään. Toisaalta se on tärkeä osa oppimisympäristöjen modernisointia, jota olemme tehneet jo Turussa ja Porissa – ja jota tavoittelemme muillakin alueellisilla kampuksillamme Oulussa ja Pieksämäellä. Kalasataman pohjoisimmalle tontille, toisen itsenäisen ammattikorkeakoulun Arcadan naapuriin, valmistuu uusi eteläisen alueen kampuksemme.

Vuoden vaihteen jälkeen tarvitaan pitkäjänteistä seuraavan vaiheen johtamista Diakissa. Tarkkaan harkittuani päätin ehdottaa Diakonia-ammattikorkeakoulu Oy:n hallitukselle, että se etsisi seuraavan viestikapulan kantajan Diakin johtoon juuri tässä muutosvaiheessa jo hieman ennen eläköitymistäni. Hallitus näki näin viisaaksi menetellä. Jatkan vielä jonkin aikaa mm. hankkeissa, joista osaa olen ollut laittamassa liikkeelle. Tämä on siis tausta, miksi Diakonia-ammattikorkeakoulu etsii nyt uutta rehtori-toimitusjohtajaa.

Tarjolla on siis äärimmäisen kiinnostava ja haastava tehtävä. Tavoitteena on, että uuden rehtori-toimitusjohtajan työ alkaisi 1.1.2016. Nyt ei ole siis minkäänlaisten lähtöloitsujen aika: Syksy mennään täysillä tässä tehtävässä.

Kirjoittaja

Jorma Niemelä
Jorma Niemelä

Yhteiskuntatieteilijä, jolla on pitkä kansalaisjärjestö- ja korkeakoulutausta. Sosiaalityön dosentti. Erikoistunut mm. sote-kysymyksiin ja järjestöjen asemaan siinä. Koulutusta, konsultointia, konseptointia ja tutkimuspalveluja doktriini.fi-palvelujen kautta.