Teologiaa vai uskontotiedettä?

Kumpi on hyödyllisempää toimittajalle? Tai ylipäätään? Teologian opiskelija voi tulla vihityksi papiksi, mutta uskontotieteilijää kirkko karsastaa. Ainakin mikäli asianomainen havittelee pappisvihkimystä.

Uskontotiede kun ei ole varsinaisesti kirkollinen oppiaine.

Kirkossa jopa toisinaan väitetään, että kristinusko ei ole uskonto samassa merkityksessä kuin muut uskonnot. ”Kristinusko ei ole uskontoa vaan elämää”, kuuluu tuttu fraasi.

Uskonnosta tietäville luulisi olevan käyttöä yhä moniarvoisemmaksi ja -uskontoisemmaksi muuttuvassa Suomessa. Yksi paikka, jossa uskontotieteilijöitä varmasti kaivataan, on media.

Toimittajan pää- tai sivuaineeksi uskontotiede on mitä sopivin.

Lue mitä vapaa toimittaja Tuija Pyhäranta kirjoittaa aiheesta

Uskontojournalismi-blogissa

”Toimittajilla ei ole kykyä tunnistaa uskontoa siellä, missä sillä on merkitystä, ja toisaalta uskonnon merkitys nähdään korostuneena siellä, missä se saattaa olla melko pinnallinen.”

7 kommenttia

  • Seppo Heinola sanoo:

    Mitä vähemmän toimittajat ymmärtävät teologiasta ja sen kirkolle ja sen dogmalle tuottamista todellisista ongelmista,sen parempi kirkolle. Toimittajilta loppuvat aina toistaiseksi nopeasti eväät lisäkysymyksiin.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Matti Hernesaho sanoo:

    Nykyisin Helsingin teologisessa tiedekunnassa voi opiskella uskontotiedettä pääaineena ja uskontotieteestä gradun kirjoittanut voi saada pappisvihkimykset siinä missä muutkin, kunhan hänellä on tarvittava määrä opintoja teologisista aineista. Kaikki teologian ylioppilaat opiskelevat 12 opintopistettä uskontotieteen perusopintoja.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kari-Matti Laaksonen sanoo:

    Olli Seppälä kirjoittaa: “Teologian opiskelija voi tulla vihityksi papiksi, mutta uskontotieteilijää kirkko karsastaa.”

    Syystä, tekisi mieli sanoa. Siksi sekalaista sillisalaattia nykyinen uskontotiede Helsingin yliopistossa on. Ikävä tulee suomalaisen uskontotieteen suuria nimiä Westermarckista ja Karstenista Haavioon ja Harvaan.

    Uskontotiede on suosittua. Dogmatiikan luennolle osallistuu kuusi opiskelijaa. Dogmatiikka on epämuodikasta ja vaikeaa. Ufologian tai uskonto ja parantaminen luennoille jonotetaan – niistä saa vaivatta paljon opintopisteitä, ne ovat muodikkaita.

    Dogmatiikka on erinomainen pää- tai sivuaine, myös toimittajalle.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Otto Chrons sanoo:

    Näillä perusteilla myös astrologia ja homeopatia sekä muut uskomushoidot olisivat tärkeitä sivuaineita toimittajille. Ainakin niistä tunnutaan kirjoitettavan nykyään tosi paljon varsinkin naistenlehdissä. Toimittajilla olisi hyvä olla ainakin perustiedot selvillä, jotta ymmärtävät Jupiterin vaikutuksen kun se on konjunktiossa Neptunuksen kanssa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Juhani Huttunen sanoo:

    Historia, raamatuntutkimus, kristillinen ajattelu eli dogmatiikan ja filosofian kysymyksen mm. uskontotuuksien sisältämästä tiedonkäsityksestä ja tiedon luonteesta, uskontopsykologia, sosiologian kysymykset, koko paketti. Elleivät aatehistorian perusasiat ole edes auttavassa hallinnassa, on vaikea tajuta asioiden yhteyttä toisiinsa. Sen lisäksi klassisten kielten alkeiden vähäinenkin hallinta on välttämätöntä. Mistään ei voi tietää liikaa. Uskontotieteen erityiskysymyksistä ei ole haittaakaan, jos ajatellaan vaikkapa itämäisten perinteiden muodikkuutta, mutta tällekin taustaksi tarvitaan kattavammin teologia.

    Kun Seppo Heinola sanoo, että “toimittajilta loppuvat aina toistaiseksi nopeasti eväät lisäkysymyksiin”, hän osuu oikeaan, ja siihen yksi syy on, että vähän väliä pitää olla pieraisemassa jotain sivuntäytettä, eikä tsurnalismin ansaintalogiikkaan mahdu tänä päivänä asioiden mietiskeleminen.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Riitta Bonny sanoo:

    Kumpi on hyödyllisempää toimittajalle?

    Uskontojournalismin taso ei vain välttämättä kohene sillä, että uskonnosta kirjoittava toimittaja opiskelee uskontotiedettä/teologiaa yliopistossa. Ydinongelma taitaa olla julkaisun kiinnostus aihepiiriin. Toimittajathan seuraavat perässä eli panostavat omaan perehtymiseensä vaatimusten mukaan. Monissa ulkomaisissa julkaisuissa näkyy, että arvostetuilla uskonnosta kirjoittajilla on usein pitkä käytännön perehtyminen aihepiiriin jonkun muun tutkinnon ohella. Nykyään ehkä yllättävästi uskontoaiheista kirjoittamaan on alettu hakea myös noviiseja. Ehkä se ei ole pelkästään merkki aihepiirin merkityksen vähenemisestä, vaan jonkinlaisen uuden otteen ja näkökulman hakemista.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Mika Turunen sanoo:

    Opiskeli toimittaja kumpaa tahansa niin siitä on minun nähdäkseni apua. Tietysti itse toivoisin teologiaan perehtymistä, kun se on kuitenkin Suomessa olennaista. Nykyisin on luvattoman huonoja uutisia, kun toimittajilla ei ole edes alkeellista käsitystä mistään uskonnoista. Tämä tietämättömyys kyllä paikataan ruhtinaallisesti vahvalla asenteellisuudella. Odottakaapa vain joulun Helsingin Sanomia! Jos sieltä ei putkahda taas jokin perustelematon jymyuutinen niin olen positiivisesti yllättynyt.

    Ilmoita asiaton kommentti