Tie totuuteen ja ...

 

Jumala on totuus. Kuinka paljon tunnemme tuosta totuudesta vaihtelee. Kuinka paljon meidän on tarpeen tuntea; siitä on erilaisia mielipiteitä. Kuinka paljon voimme tuntea; siitäkin on erilaisia mielipiteitä. Millainen tunteminen on pelastukselle välttämätön...

 

Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus. Missä on totuuden tunteminen? Kyllä se siellä on: usko on sekä luottamusta että totena pitämistä.

 

Jotkut meistä kaipaavat yhdessä sovitun ruokalistan mukaisen totuuden pöytään tarjottuna. Istun kirkon penkkiin kuin ravintolaan. Odotan, että totuus tuodaan eteeni valmiina annoksena lautasella nieltäväksi. Pöytäseuran paheksuvat katseet varmistavat sen, että muruakaan ei jää nielemättä. Kun ilmapiiri on se, että kaikkien on syötävä lautasensa tyhjäksi, tarjoiluun eivät kuulu asiat, joista ollaan erimieltä: yhdessä seurassa vältetään globaalin oikeudenmukaisuuden pohtimista; toisessa keskustelua avioliittolaista.

 

Toiset meistä haluavat itse valita ruokalistalta, mitä ottavat. Kaikkien ei ole pakko valita samoin: yksi tykkää lohesta, toinen pihvistä. Aivan samoin yhtä kiinnostavat eettiset kysymykset, toista se, että Jumala hyväksyy minut, kolmatta Raamatun kertomukset...

 

Sitten ovat ne, jotka rakastavat seisovaa pöytää; sieltä saa maistaa kaikkea, mitä mieli tekee. Saa laittaa kalan ja lihan vierekkäin samalle lautaselle, saa ottaa kalan kanssa punaviiniä tai lihan kanssa valkoviiniä; kukaan ei nyrpistä nenäänsä. Saa etsiä totuutta oman maun mukaan. Jos olen oikein ymmärtänyt, jotain tällaista on ollut Oulun Agnostikkoilloissa: papit ovat kattaneet pöydän, josta on saanut tulla maistelemaan.

 

Ihan oma lukunsa ovat ne meistä, jotka nauttivat kokeilemisestä keittiössä. Ruuanlaitto on keskeinen osa hupia. Ja kokeileminen osa ruuanlaittoa. Jollekin meistä on luonteenomaista etsiä Jumalallista [ei kirjoitusvirhe!] totuutta pohtien ja kokeillen, myös Raamattua ja teologiaa lukien. Tai sitten kadulla kulkien, ihmisiä katsellen ja kohdaten. (Ennen kuin kukaan irvailee viimeisestä virkkeestä kerron, että mielessäni ovat esimerkiksi Ignatius de Loyola, Äiti Teresa, William ja Catherine Booth).

 

Kaikessa tässä Jumala tekee työtään. Ei vain valmiissa annoksissa, vaan kaikessa Häneen kohdistuvassa etsimisessä. Arpad, Mikko, Päivi ja Stiven kutsuivat sellaisia ihmisiä etsimään Jumalaa. Tässä etsinnässä Jumala tekee työtään, jos hyväksi näkee. Tästä syystä on jotakin hyvin kieroutunutta siinä, että papeista, jotka haastavat ihmisiä kyselemään ja etsimään, kannellaan tuomiokapituliin. Ja vain siksi, että he eivät tarjoilleet MINUN valitsemaani menutä aina ja jokapaikassa kaikille.

 

22 kommenttia

  • Mika Turunen sanoo:

    Heikki Leppä, kiitos tarkennuksesta. Nykyisin ei voi olla liian varma siitä mitä sanojen taakse kätkeytyy jos niitä ei selitetä. Siksi olinkin hieman karheana ja epäileväisenä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Martti Pentti sanoo:

    Mitä koirien ruokkimiseen tulee, siitäkin Raamattu sanoo jotakin: “Jeesus sanoi hänelle: ‘Ei ole oikein ottaa lapsilta leipä ja heittää se koiranpenikoille.’ ‘Ei olekaan, Herra’, vastasi nainen, ‘mutta saavathan koiratkin syödä isäntänsä pöydältä putoilevia palasia.'”

    Ilmoita asiaton kommentti