Tiimalasissa hiekka vähenee, kuolinvuode lähenee…

Tässä päivänä muutamana tulin kyselleeksi joukolta nuorukaisia, tietävätkö he, mikä tiimalasi on. Ei ollut tuttu asia. Tuli monta pään pudistusta. Joku ehdotti, että kai se jonkinlainen juomalasi on. Helpotin tilannetta: Tiedättekö sitten, millainen on tiimalasivartalo? Nyt yksi jos toinenkin nuori mies osasi näyttää käsillään ihailevan vihellyksen kera, millaisista muodoista oikein oli kyse.

Tiimalasi on paitsi vanha ajan mittari myös elämän katoavaisuuden vertauskuva, joka etenkin uutenavuotena tahtoo muistuttaa erityisesti elinaikamme kulumisesta, vähenemisestä. Vähiin käy ennen kuin loppuu. Hautamuistomerkeissä ja vanhojen kirkkojen saarnatuoleissa tuota symbolia on käytetty jo yli 1300 vuoden ajan. Heprealaiskirjeen kirjoittaja varoittaa kirjeensä lukijoita olemaan paaduttamatta sydämiään. Ihminen, joka luulee, että hänellä on vielä yllin kyllin aikaa parannuksen tekoon, pettää itsensä. Itsepetoksen kaava on seuraavanlainen:

Erityisesti muistutus ajan kulumisesta kuuluu uudenvuoden aattoiltaan. 1980-luvulla Helsingin Vanhassa kirkossakin pidettiin tuolloin hartaushetki, jonka perussävy oli kahtalainen: toisaalta ilo (”Tähän asti on Herra meitä auttanut”), toisaalta katumus menneen vuoden synneistä (”Herra, älä käy tuomiolle palvelijasi kanssa”). Seurapuhujina toimivat yllättävän usein lehtori Raili Vihonen ja päällekirjoittanut.

Raili on jo aikaa sitten päässyt perille eikä meikäläinenkään enää riuhdo virkavaljaissa, mutta minua jaksaa ihmetyttää, miksi tänä päivänä ei uskalleta / välitetä / osata puhua synnistä, saatanasta, kuolemasta saati Jeesuksesta ja pelastuksen välttämättömyydestä. Ei meitä mikään humanismi, tasa-arvo, demokratia tai sukupuolineutraliteetti pelasta, vaan ajasta aikaan me olemme Jumalan armon varassa. Parempi kuin uskoa tekniikkaan ja kehitykseen on luottaa Jeesus-nimeen. Siihen uskotaan, siinä rukoillaan, siitä kiitetään, siinä pelastutaan.

Kun aikamme täällä maan päällä päättyy, kun meille itse kullekin annettu aika on täyttynyt, ei lähtöpaikalla ole enää paljonkaan väliä. Itselläni oli työaikana sellainen fantasia, että saisin lähteä messussa, keskeltä minulle rakkaaksi käynyttä seurakuntaa, mutta vielä tuolloin ei ollut aikani. Toinen hyvä paikka olisi nukkua pois omassa vuoteessaan lähimpien ihmisten seisoessa ympärilläni. Tämä maailma on kuitenkin nyt ja tulevaisuudessa niin hektinen paikka, että todennäköisempää on menehtyä liikenteessä tai sairaalassa.

Jos tekisin uudemman gallup-kyselyn ja tiedustelisin ihmisiltä, mitä heille tulee mieleen sanasta Heteka, niin uskoisin monen keski-ikäisenkin epäröivän. Eivät osaisi arvata, että kyseessä on lyhenne firman nimestä, nimittäin Helsingin Teräshuonekalutehdas Oy:stä, jonka tunnetuimmasta tuotteesta,verkkopohjaisesta metallirakenteisesta sänkytyypistä tuli yleisnimitys.

Heteka nautti suurta suosiota 1930-luvulta 1950-luvulle asti. Niitä valmistettiin kaikkiaan kaksi miljoonaa kappaletta ennen kuin Helsingin Teräshuonekalutehdas lakkautettiin vuonna 1964. Voi siis sanoa, että Heteka löytyi lähes jokaisesta suomalaisesta kodista.

Itsekin hetekalaisen lemmen tuloksena takatöölöläisessä 14 m2:n vuokrayksiössä alkuni saaneena diggaan näistä Heteka-asioista rutosti. En voi olla mainitsematta, että Vanhan kirkon sakastissa on yhä edelleenkin yksi Heteka, jossa nukkuminen saati lapsenteko olisi sangen vaikeaa. Kyse on näetsen korkeasta kassakaapista. Eikä lapsia sisäpaisti tehdä, ne saadaan, jos Jumala suo.

Tätä nykyä ani harva voi päättää päivänsä Hetekassa. Jos Luoja suo, minun kuolinvuoteeni on mallia Tempur. Ja jos saisin vielä valita kuolinsyynkin, niin nauruun kuolemista parempaa vaihtoehtoa en itselleni osaisi edes uneksia. Ilotonta loppua en toivo kenellekään, vaan pikemminkin loputonta iloa.

28 kommenttia

  • ismo malinen sanoo:

    Seppo, eihän näkyvä universumi ole kovinkaan paljon tai mitkään matkat universumissa, jos aikaa ei ole. Ihminen on muutakin kuin materiaa.

    Raamattu maalaa eteemme tulevaisuuden, joka on pysyvää laatua, kun siis tämä kuoleman ruumis lopulta riisutaan pois kaikkinensa. Tämän maallisen majamme, kuten Paavali asian ilmaisee, tulee kerran maatua, mutta Henki palautuu Jumalan luokse. Kristitty elää jo nyt tuota tulevaa Elämää uskon ja toivon kautta Kristuksessa, mutta kerran näemme kaiken ilman kuolemaa ja vapaudumme maallisista kahleista ja synnin tuomasta raadollisuudesta, joka meissä lihan tähden vallitsee.

    Miksi me tarvitsemme Jumalan sovituksen? Koska synti, jossa nyt elämme ei voi päästä sinne mistä me tulemme. Luojan luona ei voi synti vallita. Kun kuolemme ajallisen kuoleman, niin me kaikki nousemme ylös Herran eteen. Kaikki, ne jotka ovat Kristuksessa nukkuneet pois, sekä ne, jotka ovat itsessään nukkuneet pois.

    Näin siis Usko puhuu.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Oletatko Ismo Malinen että mailmankaikeuudessa olevat yli 73 biljoonaa tähteä on luotu vain sinua varten,näyttämöksi sinun pääsemiseksi joko taivaaseen tai helvettiin? Miten muuten biljoonien valovuosien etäisyydellä maasta olevientähtienvalo oneht8inyt maahan 4000 vuodesa jos uskot tähän lyhyenajan kreationismiin?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • ismo malinen sanoo:

      Seppo en oleta, enkä tiedä, mutta uskon vahvasti, että se mitä nyt silmin havaitsemme on vain kalpea aavistus siitä mitä universumin takana on ja mitä oleminen yleensäkään on. Olemmeko lopulta vain materiaa, joka häviää olemattomiin, elää hetken vain ja sitten kaikki on pois? Toisaalta on näinkin, mutta vahvasti uskon myös siihen, että meissä on jotain sellaista, mikä ei ole sidottu aikaan ja paikkaan, joka ei kuole yhdessä ruumiimme kanssa. Miten tuota voisi kuvata? Jos kerrot meren elävälle nuotion lämmöstä, niin miten sen kalalle selität? Ihminen ei ymmärrä kaikkea koska ihminen on sidottu aikaan, kuten kala veteen.

      Fyysikot eivät ole pystyneet löytämään täyttä olemattomuutta ja nollan toisella puolella on todennäköisesti jotain mihin emme pääse. Voimme vain uskoa siihen, että jotain on, mutta emme voi sitä todistaa empiirisesti. Onko niin, että meiltä on tarkoituksella rajattu pääsy sinne, missä kaikki on toisin? Miten? En tiedä, mutta Ihminen on otettu maasta ja Henki on annettu Taivaasta. Näin olen antanut itseni ymmärtää ja vahvasti siihen myös uskon, mitä me lopulta olemme, avaruuspölyä, joka sattuman oikusta on kasaantunut ajansaatossa kaltaiseksemme olennoksi? Jos näin olisi, niin maailmamme näyttäisi täysin toisenlaiselta, sillä täällä on kaikki järjestyksen mukaan, eikä kaaoksessa.

      Sattuma ja kaaos ovat sellaisia tekijöitä, että mitään näkemeämme kaltaista ei voisi siitä syntyä. En usko kehitysoppiin siltä osin, että lajin sisällä voisi tapahtua sellaista geenimuutosta, joka synnyttäisi täysin uuden lajin. Tästä ei myöskään ole mitään näyttöä… Biljoonat tähdet eivät muuta sitä todellisuutta, minkä Henki ymmärtää myös todellisuudeksi.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Et sitten Ismo vastannut kysymykseen, onko mielestäsi koko käsittämättömän laaja maailmankaikkeus mahdolisine muine lukemattomine rinnakkais maailmankaikeuksineen luotu oleman vain ihmisen näyttämöksi etukäteen tiedettyine omenansyönteineen Paratiisissa?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • ismo malinen sanoo:

      Seppo, en ole sitä mieltä, että kaikki on vain meitä varten luotu. Mutta oletko ajatellut sitä, että aika on rajoite, joka sitoo meidät aikaan ja paikkaan. Unessa me voimme toimia ilman kuin toisessa todellisuudessa. Uni kuvaa mielen todellisuutta, joka on vapaa fyysisistä rajotteista.

      Jospa Universumissa on paljonkin paikkoja, jotka ovat täynnä kaltaisiamme? Kuka sen tietää, mutta aika estää meitä kulkeamasta läpi avaruuksien, kuten haluaisimme.

      Fyysinen elämä on sidottu ja rajattu tälle pallolle. Näin myös Raamattu ja kirjoitukset asian ilmaisee. Näin siis uskon samoin, kuin Luukas on kirjoittanut talteen.

      ”Jumala, joka on tehnyt maailman ja kaikki, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu käsillä tehdyissä temppeleissä, eikä häntä voida ihmisten käsillä palvella, ikäänkuin hän jotakin tarvitsisi, hän, joka itse antaa kaikille elämän ja hengen ja kaiken. Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat, että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää-hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä; sillä hänessä me elämme ja liikumme ja olemme, niinkuin myös muutamat teidän runoilijoistanne ovat sanoneet: ‘Sillä me olemme myös hänen sukuansa’. Koska me siis olemme Jumalan sukua, emme saa luulla, että jumaluus on samankaltainen kuin kulta tai hopea tai kivi, sellainen kuin inhimillisen taiteen ja ajatuksen kuvailema. Apost.17:24-29

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Markku Stenholm sanoo:

    Toisaalta onhan jouluaika juhlan aikaa. Paastotaan sitten taas paaston aikana.

    Hyvä ja koskettava kirjoitus kaikkineen. Kiitos siitä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Päivi Huuhtanen-Somero sanoo:

    Hannu, minäkin tunsin Raili Vihosen eli Raili-tädin lapsuudestani. Hän oli perhetuttujamme isän työn puolesta. Hänen ansioistaan pääsin alaikäisenä (6v.) partioonkin (Vanhan kirkon vartijat). Hyvä täti!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Ruttopuiston rovasti Hannu Kiuru
    Ruttopuiston rovasti Hannu Kiuru

    Nimeni on Hannu Kiuru, arvoni Ruttopuiston rovasti emeritus (64 v., 117 cm, 179 kg). Kirjoitan painavaa tekstiä elämän ja kuoleman asioista pääkaupunkiseudun näkökulmasta käyttäen tajunnanvirtatekniikkaa. Blogiarkistossa meikäläinen heiluu Liberona kirkon liukkaalla kentällä: http://blogiarkisto.kotimaa24.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121