Tinasotilaita hiekkalaatikossa?

Edellisessä blogissani pohdin, kumoaako armo oikeudenmukaisuuden. Totesin, että blogini ei ollut edes yritys vastata kysymykseen täydellisesti. Kysymys siitä, ketkä voivat pelastua, on niin oleellinen kysymys, että mieleen nousi jälkikäteen muitakin näkökohtia, joten jatkan aiheesta. Täydellistä selvitystä ei tästäkään tule, joten keskustelun varaa jää.

Eräs julkisuuden henkilö ihmetteli kerran kirjoituksessaan, miksi Jumala käyttäisi Jeesuksen ristinkuoleman kaltaisia ”vippaskonsteja” pelastaakseen ihmiset. Eikö hän voi antaa anteeksi tuosta noin vain? Samoin ovat ajatelleet monet muutkin julkisuuden henkilöt, ja perustelleet ”yksinkertaista uskoaan” kirjoissa. Kyllä minäkin mielelläni käyttäisin mitä tahansa vippaskonstia, jolla saisin pelastetuksi taivaaseen kaikki epäuskoiset sukulaiseni, ystäväni, Stalinin, Pol Potin yms hirmuhallitsijat. Mutta en jaksa uskoa sellaisiin.

Raamattu ei anna Jumalasta sellaista kuvaa, että hän vain leikkii kanssamme, uhkailee kyllä, mutta lopulta peruu uhkailunsa. ”Ei laista katoa pieninkään piirto”, sanoi Jeesus. Siksi hän tuli täyttämään sen meidän puolestamme, että pääsisimme lain salamoiden alta armon auringon lämpöön.

Ei ihmiselämä ole hiekkalaatikkoleikkiä, jossa pilalle mennyt kakku noin vain tehdään uudeksi. Olen Raamatusta ja myös kipeästi kantapään kautta oppinut, että ihmisenä eläminen on hyvin vastuullista: ratkaisumme vaikuttavat kauan ja moniin ihmisiin. Emme ole tinasotilaita hiekkalaatikossa, joita Jumala ikuisuutensa kuluksi siirtelee, vaan hänen kuviaan ja kumppaneitaan.

Ratkaisukeskeistä kristillisyyttä kritisoidaan usein. Mutta ratkaisuja joudumme tekemään, niin elämässä kuin uskonelämässäkin. Ajallisetkin ratkaisut voivat olla hyvin kauaskantoisia ja kohtalokkaita. Vielä kauaskantoisempia ovat uskonelämän ratkaisut. Siinä ei kuitenkaan ole tärkeää vain se yksi ratkaisu, jossa annamme elämämme Kristukselle. Näinhän usein ajatellaan, ja ns. todistuspuheenvuoroissa kerrataan ja muistellaan tätä yhtä ratkaisua, joskus vuodesta toiseen. Yhtä tärkeää ovat kaikki muutkin ratkaisut: vaellammeko päivittäin Jumalan tahdon tietä, etsimmekö hänen tahtoaan elämämme valintatilanteissa ja olemmeko sille kuuliaiset.

Oma kokemukseni on ollut, että Jumalan tahdon ymmärtäminen elämän valintatilanteissa on varsin vaikeaa. Olen ohittanut sen milloin oikealta milloin vasemmalta puolelta. Ja kärvistellyt itsesyytöksissä, kun jälkeenpäin olen huomannut, miten kevyesti ja löyhillä perusteilla taas tuli toimituksi.

Olen monesti mielessäni ja ääneenkin kritisoinut Paavalin opetusta Roomalaiskirjeessä, jossa hän sanoo: ”Jumala sanoi Moosekselle: Minä armahdan kenet tahdon, ja osoitan laupeutta kenelle tahdon. --- Miksi Jumala sitten moittii ihmisiä? Eihän kukaan voi vastustaa hänen tahtoaan.” Paavali jatkaa: ”Ihmisparka, mikä sinä olet arvostelemaan Jumalaa?” Tällaisia ihmisparkoja me olemme, ainakin minä. En kapinoi Jumalan suvereenisuutta vastaan, mutta kapinoin Paavalin moitetta vastaan. Minusta on ymmärrettävää ihmetellä tätä. Tämän sanan perusteella Jumala vaikuttaa armahduksissaan kovin mielivaltaiselta.

Mutta kaiken muun Raamatun sanan valossa olen päätellyt, että Jumalan armahtaminen ei ole mielivaltaista yksilöiden seulomista. Itse ymmärrän asian niin, että Jumala on valinnut periaatteen, jolla hän tahtoo armahtaa ja osoittaa laupeutta. Se ei ole ihmisten mielen mukainen periaate, vaan heidän mielestään suoranaista hulluutta. Se on Kristus ja hänen sovitustyönsä. Joka haluaa ohittaa tämän periaatteen, ei voi tulla armahdetuksi.

Kotikuntani sivukylällä oli MM-rallien pikataival. Pikkukylälle oli ahtautunut lähemmä 10 000 ihmistä. Monet tulivat jo edellisenä iltana ja majoittuivat autoissaan päästäkseen aitiopaikoille. Kun poliisit päivällä kävivät tarkistamassa tilannetta, he totesivat, että missään muualla ei paikoitusjärjestelyjä ollut hoidettu niin mallikelpoisesti kuin täällä. Paikalliset ihmiset olivat ohjanneet autot parkkiin rullamitan avulla niin tarkkaan, jotta pelastustie olisi varmasti avoin.

Raamatun kuvaama pelastustie on selvä. Jeesus sanoi: ”Ei kukaan tule Isän luo muuten kuin minun kauttani.” Ja pienoisevankeliumissa hän sanoo: ”Ettei yksikään, joka minuun uskoo, joutuisi kadotukseen.” Usko Jeesukseen syntivelkamme sovittajana on ainoa pelastustie. Mitään oikotietä ei ole lupa kaavailla. Sellaiset yritykset ne vasta vippaskonsteja ovatkin ja vievät harhaan.

Meidän on torjuttava ne äänet, jotka yrittävät tukkia ainoan oikean pelastustien, vaikka ne tulisivat arvovaltaisten henkilöiden suusta. Pelastustietä ei voi uudistaa vaikka toimintatapoja voi ja pitääkin. Pelastustie on pidettävä selvänä, kuten mainitsemallani sivukylällä ralleissa tehtiin.

33 kommenttia

  • Markku Hirn sanoo:

    Jeeus sovitti kuolemallaan ihmiskunnan Adamin lankeemuksesta eli perisynnistä. Nyt on siis vai tekosyntimme jäljellä joista joudumme tilitykselle. Kristityn kritteerinä on , niin kuin Jeesus opettaa, hänen hyvät tekonsa lähimmäisiään kohtaan.

    Jumalan olemusksen yksi puoli on oikeudenmukaisuus. Se tarkoittaa sitä että hän ottaa huomioon ihmisen heikkoudet, hänen olemuksensa ja hänen elämänolosuhteensa tuomitessaan itse kunkin.

    Pakanat ,jotka eivät koskaan ole kuulleet perisynnistä ja maailman Sovittajasta, pääsevät juuri Jumalan oikeudenmukaisuuden tähden helpommalla .Jumala ottaa huomioon olosuhteet ja oikeudenmukaisuus vaatii ,että ihmistä ei voi tuomita tietämättömyydestä. Heidätkin tuomitaan heidän tekojensa mukaan koska heillä on laki omassatunnossaan ja tietävät siis mikä on oikein ja mikä on väärin.

    Arvaan että meitä ei tuomita heikkoudessa tehdyistä lankeemuksista . Vaan meidät tuomitaan siitä mitä jätimme tekemättä meidän apuamme tarvitseville.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Anita Ojala sanoo:

    Vasta silloin ihminen tuntee Raamatun kunnolla, kun on oppinut sieltä tuntemaan elävän Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen henkilökohtaisena Vapahtajanaan. Ja kun pyrkii elämään ja toimimaan Raamatun opetusten mukaisesti. Siihen kaikki kirjoitukset tähtäävät.

    Kirjanoppineita oli Jeesuksenkin aikana joukoin hänen ympärillään, mutta heidän viisautensa ja tietonsa jäivät täysin hyödyttömiksi, koska eivät oppineet tuntemaan, kuka Jeesus todella oli.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Markku Hirn sanoo:

      Kyllä kirjanoppineet ja fariseukset opivat tuntemaan Jeesuksen. Mutta koska he olivat kirjanoppineita niin he hyvin nopeasti totesivat että Jeeus ei ollut heidän opetuksiensa mukainen Messias ja siksi he pahentuivat häneen ja käänsivät selkänsä hänelle.

      Heidän silmissään Jeesuksella ei myöskään , köyhänä maankiertäjänä, ollut sellaista auktoriteettia minkä rabbiini koulutus antoi . Joten hänen viisautensa heidän korvissa oli maalaisen puhetta pääkaupunkilaisille.

      Se Jeesus johon men kirjoituksissa tutumme on juhlittu uskonsankari jota maaliman mahtavatkin ovat seuranneet. Meidän Jeesuksemme ei ole sama kun se jonka fariseukset näkivät keskellään.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Antero Syrjänen sanoo:

    Sari Weckroth: “Pahuuden mieltäminen koskemaan vain tai ennen muuta fyysistä tappamista ja kidutusta on illuusio, sama, joka saa ajattelemaan että on parempi ihminen kuin ne, jotka tappavat toisia. Ja luulemaan, että ihimiset ovat nykyään yleisesti parempia kuin ennen.”

    Tappaminen on aivan erityisen hyvä indikaattori kertomaan yhteiskunnan ja ihmisarvon kehitystä.

    Olen joskus ajatellut, että niille jotka ylenkatsovat yhteyskunnan ja ihmisarvon kehitystä tekisi hyvää mennä aikakoneella jonnekin historiaan pelkäämään joka päivä henkensä vuoksi, jos selviytymiseltään sellaista ehtisi edes pelätä, ja punnitsemaan ihan aikuisten oikeasti mikä on illuusiota ja mikä ei. Kun aikakonetta ei tähän hätään löydy, korvaavaksi matkaksi voisi suositella historian lukemista.

    Ihmisen luonnosta yleisesti sen verran, että se ei eroa siinä mielessä muista eläimistä mitenkään, että selviytyminen on sille ykkösjuttu. Mikäli ympäristö vaatii keksimään radikaalimpia keinoja selviytymiseen, niitä käytetään. Se että ihminen haluaa kehittää yhteiskuntaa inhimillisempään ja ihmisarvoa korostavampaan suuntaan kertoo kuitenkin kaiken oleellisen ihmisen pyrkimyksistä kohti parempaa maailmaa.

    Hyvinvoinnin lisääntyminen on ainoa tapa parantaa maailmaa.

    Religions and babies – Hans Rosling

    https://www.youtube.com/watch?v=ezVk1ahRF78

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Anita Ojala
    Anita Ojala

    Olen eläkkeellä oleva luokanopettaja, free lancer -kuvittaja, -kirjailija ja -toimittaja. Minulta on julkaistu 4 kirjaa: mm. Valopilkkuja: viriketekstejä lasten ja nuorten hartaushetkiin (soveltuu myös aikuisten hartauskirjaksi).