Toiminta- ja toimistokirkosta oikeasti kohtaamisten kirkoksi

Oman kirkkomme uusin strategia on mielestäni onnistuneesti nimeltään Kohtaamisen kirkko. Sen alaotsikkona on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon toiminnan suunta vuoteen 2020. Asiakirjaa ei ole haluttu myöskään korostaa strategiana, koska ainakin joidenkin mielestä perinteisten strategioiden aika on ohi.

Kohtaamisen kirkko on siis minusta onnistunut teema ja myös itse asiakirjan sisältö on hyvä. Toisaalta asiakirjan valmistuttua totesin hieman huvittuneena, että kohtaaminen otettiin kirkon toiminnan perusteemaksi merimieskirkossa jo noin 25 vuotta sitten! Silloin kohtaamisen teologiaa sanoitettiin esimerkiksi hieman mystisellä tavalla sanomalla, että ”kahden kohtaamisessa on aina läsnä Kolmas” (Jumala). Näin ainakin silloin, kun on kyse kirkon työssä tapahtuvasta laadukkaasta kohtaamisesta. Samoin tietysti täytyy asianlaita olla ihmisten keskinäisen kohtaamisen kohdalla seurakuntayhteisössä.

Kirkossamme on siis löydetty hyvä teema, joka voisi olla toiminnan suuntana. Mutta onko se sitä? On ja toisaalta vahvasti ei ole! Kirkossamme tehdään paljon hyvää työtä. Joillakin tahoilla on myös vahvaa uudistamisen draivia. Peruskuva kirkostamme on kuitenkin, että se on toimisto- ja toimintakirkko. Kohtaamiset tapahtuvat valtaosin järjestetyn toiminnan tai kirkon ”pakollisten” toimintojen (esim. kirkolliset toimitukset) yhteydessä.

Kirkossamme ja sen seurakunnissa on mielestäni suuri toimintaympäristön muutoksen luoma strateginen tarve muuttaa toimintatapoja ja työtapoja. Se on vain äärimmäisen vaikeaa, kun olemme tottuneet toiminaan tietyillä tavoilla ja kun niissä tietyissä tavoissa on ihan hyvää työtä. Se ei vain enää riitä tai riittää jäsenmäärältään jatkuvasti pienenevään kirkkoon.

Suurin osa tekemästämme työstä tapahtuu työn tausta-asioissa ja usein toimistotiloissa ja erilaisissa kokouksissa ja palavereissa sekä järjestämässämme toiminnassa. Näistäkin valitettavasti taitaa monella työntekijällä ajankäyttö painottua suhteessa 60/40. Itse olen samassa kuviossa mukana.

Tässä on myös oltava realisti, sillä työ vaatii tietyt puitteet ja työssä tarvitaan niitä taustatöitäkin. Yksi ilmiö on myös se, että suuret seurakuntayksiköt tukevat työtä tarjoamalla vahvat kokonaisresurssit ja samalla ne tuottavat ehkä suhteessa enemmän organisaation sisäistä työtä kuin pienemmät yksiköt.

Miksi työtapaa pitäisi muuttaa? Juuri mainitun toimintaympäristön muutoksen vuoksi: Ihmiset äänestävät jaloillaan eli jättävät kirkon jäsenyyden. Monet ”nykyajan ihmiset” eivät tulee enää siihen toimintaan, mihin ihmiset ovat tulleet vuosikymmenten ajan.

Johtopäätöksen pitäisi olla edellisestä yksinkertainen. Kun ihmiset eivät tule toimintaan ja työntekijöiden luokse, pitäisi työntekijöiden mennä ihmisten luokse. Toiminta- ja toimistokirkosta pitäisi päästä kohtaamisten, elämän jakamisen ja yhdessä tekemisen ja elämisen kirkoksi. Tiedän, että tämä on osin idealismia, mutta tämä voisi olla myös mahdollista. Se vaatisi vahvaa visiota ja johtamista ja mahdollisimman monen seurakunnan ja työntekijän lähtemisen uudenlaiseen tapaan olla seurakunta ja tehdä työtä. Samalla omia suunnitteluprosessejamme ja muita vastaavia pitäisi tehostaa ja keventää olennaisesti. Muuten tuollainen ei olisi mahdollista.

Onko tämä haaveilevaa ja realismista irronnutta paluuta nuoren papin idealistisiin näkyihin vai vanhenevan rovastin höpinöitä? Uskon, että vahvasti toisenlainen työtapa ja seurakuntana olemisen tapa toisivat kaivatun lääkkeen niihin ongelmiin, joiden kanssa nyt kipuilemme vailla vastauksia.

Toivo Loikkanen

 

 

44 kommenttia

  • Kun esittää jokin muutovision, pitää myös osata sanoa, mitä se merkitsee käytännössä. Sitä kaikkea en osaa sanoa, mutta aluksi voisi ja pitäisi: 1)Käydä keskustelu ja muodostaa yhteinen tahtotila toimintatavan muutoksesta, 2)muuttaa esim. viikoittaista työajan käyttöä pikkuhiljaa tuohon suuntaan 3)luopua jostakin perinteisestä toiminnasta, johon ei saada uusia ihmisiä 4)käyttää seurakuntien tiloja enemmän avointen ovien tiloina ja kohtaamispaikkoina.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Paavo Eero sanoo:

      Puhuisin selkeästi, en “toimisto- ja toimintakirkko” vaan toimitusten kirkosta. Ja edelleen, koska suuntaus on, että saattomatkat käyvät yhä kasvavassa määrin yksityistilaisuuksiksi “hiljaisuudessa”, tarjoutuvat vaivattomat tilaisuudet ihmisten kohtaamisiin entisestään harvemmiksi. Tämän suuntauksen tulisi olla suuri haaste kirkolle.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Paavo, Totta mitä kirjoitat! Totta on osaltaan myös kirjoittamani asia toimistokirkosta.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Aarnio sanoo:

    Hyvä kirjoitus.

    “Onko tämä haaveilevaa ja realismista irronnutta paluuta nuoren papin idealistisiin näkyihin vai vanhenevan rovastin höpinöitä? Uskon, että vahvasti toisenlainen työtapa ja seurakuntana olemisen tapa toisivat kaivatun lääkkeen niihin ongelmiin, joiden kanssa nyt kipuilemme vailla vastauksia.”

    No ei ainakaan realismista irronnutta tai mitään höpinää. Eikös ev.lut. kirkkomme tarvitsisi juuri uudenlaista työtapaa lähellä ihmisiä jokapäiväisessä elämässä? Kirkkojen ovet auki ja työntekijät sinne ja kaduille ynnä kujille ihmisiä kohtaamaan. Eikös siinä olisi vastaus ongelmiin? Uuttahan se olisi ja taitaisi ällistyttää kansalaisia. Totuttelemista puolin ja toisin :)?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Tarja, Kiitos palautteesta. Uskon itsekin siihen, mitä kirjoitan. Sen toteuttaminen ei vain ole helppoa ja itsekin olen pettynyt sekä kirkkooni tässä suhteessä että itseeni. Vielä on kuitenkin mahdollisuus toimia ja muuttua.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Paavo Eero sanoo:

    Kun Toivo näin rehellisesti ja avoimesti kirjoitat sekä varmaan puhutkin, kun mahdollisuuksia tapaat – “Kirkossamme ja sen seurakunnissa oli mielestäni suuri toimintaympäristön muutoksen luoma strateginen tarve muuttaa toimintatapoja ja työtapoja” – on tärkeä, että laisiasi seurakunnan johtajia on yhä olemassa, jotka eivät tyydy tilanteen seuraamiseen.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Risto Rautkoski sanoo:

    Toimisto- ja toimintakirkosta (toimituskirkosta) kohtaamisen kirkoksi on suuri haaste. Varsinkin jos se vielä tulkitaan siten, että ei odoteta ja kohdata vain suhteellisen säännöllisiä (1-10 %:n joukkoa) tulijoita kirkkoon, vaan lähdetään etsimään kadonneita lampaita ja heitä kohtaamaan Sanan opetuksella kohti uskon tietä. Tavoiteltu strategiamuutos on erinomainen, mutta mistä resurssit? Tätä olen rukoillut ja kehitellyt siihen toimintamallia (opetan kehittelemästäni mallista miestenpiirissä Messukylän srk-talolla ensi keskiviikkona klo 10). Se ei onnistu ilman yleisen pappeuden selkeämpää omaksumista kirkon kohtaamistyössä. Se on työtä, joka vaatii aikaa ja resursseja sekä sitoutumista Jeesuksen seuraamiseen, koska se uusi työ voidaan toteuttaa käytännössä vain vapaaehtoisvoimin.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Risto, vapaaehtoisten – tai kutsun heitä mieluummin seurakuntalaisiksi – eli seurakuntalaisten rooli asiassa on tärkeä. Se on tärkeä kohtaamisessa arjen keskellä ja uudenlaisen toiminnan sekä nykyisen järjestämisessä. Työtä pitää tehdä enemmän yhdessä seurakuntalaisten kanssa. Se sitouttaa ihmisiä ja vetää myös uudia ihmisiä mukaan mukaan tulevien verkostojen kautta. Vaikka seurakuntalaisten rooli on tärkeä, on myös työntekijöiden toimintatavan muutos olennaisen tärkeä. Itsekin tiedostan, että isä-/äiti-camillomainen työ ei ole nykypäivän yhteiskunnassa aina yksinkertaista. Uskon silti, että ihmisten kanssa ajan viettäminen ja heidän luokseen meneminen entistä vahvemmin poikisi hyviä seuraamuksia. Ihmisillä on paljon asioita, joista he haluavat keskustella ja joihin je haluavat tukea.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Risto Rautkoski sanoo:

      Sanan opetus ja jopa kaiken opetus on Jeesuksen lähetyskäskyn sisältö. Usko Jeesukseen eli Sanaan, joka tuli lihaksi keskellemme on aika haastava, kun huomioi lähetyskäskyn kokonaan eikä vetoa helpompaa osaan liiaksi eli kasteeseen. Usko tulee kuulemisesta, ei vedellä kastamisesta (toimituskirkon tekemänä). Kodeissa opettamisen haaste on melkoinen, kun ihmiset ( yli 90%) eivät tule kirkkoon saamaan säännöllistä opetusta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuula Hölttä sanoo:

      Risto Rautkoski :”Kodeissa opettamisen haaste on melkoinen, kun ihmiset ( yli 90%) eivät tule kirkkoon saamaan säännöllistä opetusta.”

      Onko opettamisen tarkoitus luoda esim. indoktrinaation avulla mielikuva “pakotetusta auktoriteetista”, joka jonkun Raamatun tulkinnan mukaisesti sanelee ihmisille mikä on oikein ja mikä väärin, vai jättääkö opetus ihmisille ajattelun vapauden muodostaa itse omista lähtökohdistaan oma eettinen näkemyksensä?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Risto Rautkoski sanoo:

      Tuula Hölttä

      Jos ymmärrät mitä tarkoittaa Jeesuksen sanat, että rakkauden kaksoiskäskystä (esim. Matt. 22:36-40) varassa ovat (tai niistä riippuu) laki ja profeetat, niin olet saanut perusperiaatteet kulkea oikealle tiellä. Miten nuo Jeesuksen sanat ymmärrät ja mitä ne käskyt sisältävät?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuula Hölttä sanoo:

      Roisto Rautkoski :”Miten nuo Jeesuksen sanat ymmärrät ja mitä ne käskyt sisältävät?”

      Nuo käskyt “Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat” ymmärrän niin, että meidän on rakastettava Jumalaa sanoimmepa häntä Jumalaa tarkoittavilla sanoilla Allahiksi tai Jehovaksi, ja rakastettava myös näitä lähimmäisiämme kuten itseämme, ja näin me olemme arkipäivän uskossamme pyrkineet toimimaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuula Hölttä sanoo:

      Anteeksipyyntö ed. kommenttiin : Kommentissa näkyvä “Roisto” Rautkoski on pelkkä kirjoitusvirhe. Nimen piti olla Risto Rautkoski.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Risto Rautkoski sanoo:

      Tuula Hölttä.

      Olet mielestäni pahoin eksyksissä, kun et tunne Jumalaa ja Jeesusta ainoan elävän Jumalan elävänä ja tänäänkin vaikuttavana Poikana. Jeesus antoi monia käskyä ja selitti 10 käskyn sisältöä koskemaan jopa ajatusten tasoa.

      Pyhän Hengen tuntemisen puute Jumalan voimana on monelle vakava kompastuskivi ja ilmeisesti sinullekin. Jumalan Sanan tulisi tulla “asumaan” meihin ja ohjata kaikkeen totuuteen.

      Lähetyskäsky on tärkein Jeesuksen käskyistä, koska hän antoi sen juuri ennen nousemistaan ylös taivaaseen ja lupasi Pyhän Hengen voiman voimaksemme lähetystyöhön ja Pyhän Hengen kasteen opetuslapsilleen rohkaisuksi todistamaan elävästä Jumalasta ja itsestään.

      Suurin rakkaus lähimmäistämme kohtaan on saada hänet pelastumaan iankaikkiseen elämään.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuula Hölttä sanoo:

      Risto Rautkoski :”Olet mielestäni pahoin eksyksissä, kun et tunne Jumalaa ja Jeesusta ainoan elävän Jumalan elävänä ja tänäänkin vaikuttavana Poikana.”

      Et ole läheskään ainoa, jolta olen kuullut tuon totuuden. Oli lohdullista lukea Pyhä tila -sivuston aamun tekstistä :”Vanha sanonta ‘kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta’ on kompastuttanut monia hyviä ihmisiä ja se on syytä jättää syrjään. Kerskailulla ei ole sijaa Jumalan valtakunnassa. Pyhä Henki kulkee tuulen tavoin missä Hän haluaa ja tekee huomaamattamme työtään kaikkien ihmisten sydämissä.”

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Melkein epätoivoisena koitan vielä kerran sanoa jotakin. Suvaitsevaisuutta olisi kannattanut alkaa harjoittaa jo vähän ennen. Ennenkuin jäsenkato alkaa hirvittää. Olisi ollut kristillistä antaa ikäänkuin sateensuoja monipuolisen seurakuntaelämän ylle.

    Jos ajetaan sitä linjaa, että kaikkien toimintojen johdossa täytyy olla pappi ja kirkkoherran pitää valvoa puhdasoppisuutta, niin rasitus ilmeisesti tulee niin suureksi, että toimintoja pitää karsia, kun on työaikalait ym.

    Jos savukoneet ja discopallot ovat soveliaita kirkkoon, niin kyllä kai maallikkovetoinen pienimuotoinen toiminta on myös sallittua eli pitäisi olla.Uskovat voisivat perustaa pienryhmiä ja kokoontua keskenään ilman papin rasittamista. Olisi vain henkiöitä, jotka ottavat vastuun siitä, että kirkon tiloja käytetään asiaan soveltuvalla tavalla ja paikat pysyvät kunnossa. Tästä voisi paljonkin sanoa, mutta ei taida olla hyödyksi.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Virve Valoheimo sanoo:

      Kuulostaa ihan eri kirkolta kuin missä itse olen toiminut. Pari vuotta vedin aikoinaan yhtä porukkaa ja mulla oli avaimet seurakunnan tiloihin. Lisäksi saimme seurakunnalta rahoitusta toimintaan. Tosin otimme vastuuta eri tilaisuuksista jne. Myöhemmin kuin tein muuta projektia, niin siihenkin seurakuntani tuli mukaan rahoittajan ominaisuudessa.

      Nykyisin saan nauttia toisten seurakuntalaisten järjestämistä bibliodraama -kokonaisuuksista. Ym.ym. Että minulle kuulostaa aivan omituiselta nämä teidän kommentit.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tuula Hölttä sanoo:

    Lauri Lahtinen :”Olisi vain henkiöitä, jotka ottavat vastuun siitä, että kirkon tiloja käytetään asiaan soveltuvalla tavalla ja paikat pysyvät kunnossa.”

    Ajatus soveltuu varmasti hyvin kaupalliseen markkinayhteiskuntaan, mutta se jättää ulkopuolelle meidät, joiden usko arkipäivässä on ollut enemmän kuin pelkkää hedonistista viihtymistä. Kun pidimme perhekeskustelun siitä, että ainakin muutamat evl.kirkon papit sanovat olevansa “näyttelijöitä”, puolisoni totesi, että tuolla lausunnolla he vetävät maton uskottavuutensa alta.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • En tiedä mistä tulit tuohon hedonia-ajatukseen. Kerron vastahakoisesti oman kokemukseni. Aikoinaan harjoitimme Alf-kurssien järjestämistä Turun vankiloissa, se nyt ei kuulu tähän, mutta siitä rohkaistuneina päätimme järjestää omassa lähiössämme vastaavia.

      Meillä oli tiimit ja alustajiksi pyydettynä kokeneita ja paikkakunnalla kristityiksi tunnettuja henkilöitä, mukana joku pappikin. Yhden kurssin saimme asiallisesti järjestää niin, että seurakunta maksoi meillä yhden päivän eräässä leirikeskuksessa.

      Toisen kurssin olisimme saaneet järjestää, mutta rahaa siihen yhteen päivään ei enää löytynyt. Emme siis kyenneet omilla varoillamme maksamaan sopivia tiloja.

      Kurssilaiset toivoivat jatkoa. Hyvä, me anoimme kahta iltaa kuukaudessa jäsjestää hengellisiä tilaisuuksia. Yhden saimme, vaikka tilat olivat tryhjillään suuren osan ajasta.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tuula Hölttä sanoo:

    Lauri Lahtinen :”Hyvä, me anoimme kahta iltaa kuukaudessa järjestää hengellisiä tilaisuuksia. Yhden saimme, vaikka tilat olivat tryhjillään suuren osan ajasta.”

    Tarkoitin sitä, että ilmeisesti kurssinne ei ollut riittävän kaupallinen. En tiedä olisiko ollut, jos “teema” olisi ollut esim. “Ensitreffit Alf-kurssilla” tai “Nyt virsiä ja viiniä Alf-kurssilla”. Kumpikaan noista teemoista ei mielestäni edusta sitä, mitä evankeliumeissa tarkoitetaan. Evankeliumeissa pyritään käsitykseni mukaan siihen, että ihmiset oppivat ensin “tuntemaan itsensä” ja tuon oppimisen myötä rakastamaan ja näkemään samanlaisen olennollisuuden myös lähimmäisissään. Tämä on se perusta, miksi 70-luvullakin halusin seurata vanhempieni antamaa opetusta ja esimerkkiä lapsistaan huolehtivana perheen äitinä, vaikka kuulinkin sen vuoksi olevani “irtolainen tai muu loinen”.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kari-Matti Laaksonen sanoo:

    Sinänsä paradoksi, että juuri luterilainen kirkko on mitä suurimmassa määrin edelleen pappien kirkko. Kaiken todellisen kohtaamisen perusta on tasavertaisuus, mikä ei hierarkisessa organisaatiossa, kuten evl kirkossa, onnistu. Siinä mielessä puhe “kohtaamisen kirkosta on sanahelinää.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tuula Hölttä sanoo:

    Kari-Matti Laaksonen :”Sinänsä paradoksi, että juuri luterilainen kirkko on mitä suurimmassa määrin edelleen pappien kirkko. Kaiken todellisen kohtaamisen perusta on tasavertaisuus, mikä ei hierarkisessa organisaatiossa, kuten evl kirkossa, onnistu.”

    Juu. “Tasavertaisuuttahan” oli se, että ei 70-luvulla suostunut jättämään lapsiaan yksin avaimet kaulassa kotiin, kun muita vaihtoehtoja ei ollut, vaan mieluummin luopui esimieskoulutukseen tähtäävästä palkkatyöstään ja jäi hoitamaam sekä omia että muita alle kouluikäisiä lapsia, joista joitakin ei hyväksytty edes saatavilla olleeseen laitoshoitoon, kun heitä pidettiin “epäsosiaalisina”. Niin että revi siitä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kiitos tähänastisesta keskustelusta ja kommenteista. Palaan niihin huomenna tarkemmin. Risto Rautkoskelle totean, että opettaminen on tärkeä asia, mutta ihan ensimmäinen asia on ihmisen kohtaaminen ja kuunteleminen. Se oli myös Jeesuksen toimintatapa. Eikä Jeesuksen yksittäisiä ihmisiä kohdatessaan kauheasti opettanut. Hän ei aloittanut sanomalla, että “nytpä minä opetan sinua” vaan hän kuunteli ja antoi tilaa. Hän lohdutti, rohkaisi ja armahti. Siinä olikin sitten se tärkein opetus eli Jumaln rakkauden avaaminen ihmiselle.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Risto Rautkoski sanoo:

      Opetusta saivat Jeesukselta halukkaat ja ne jotka tulivat Jeesuksen luo saadakseen terveyden itselle tai läheisilleen. Toisaalta ne, joita Jeesus kohtasi ja jotka avasivat ovensa Jeesuksen tulla sisälle.

      Syntiselle naiselle Jeesus kertoi hänen syntinsä tiedon sanojen armolahjan eli Hengen ilmoituksen kautta ja Sykarin kaivolla tapahtui yksi nopeimmista uskoon tuloista. Armolahjan profeetallisuus ja elävä vesi toivat armon kokemuksen.

      Tämän tapahtui jälkeen naisen uskosta uskottavasti todistaminen siitä, että Jeesus tiesi hänen salaisuutensa. Muutama kaupunkilainen uskoi naisen todistuksen johdosta Jeesukseen ja monet tulivat kuulemaan Jeesusta ja uskoivat Jeesuksen opetuksen johdosta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Risto Rautkoski sanoo:

      Jeesus opetti huolella opetuslapsiaan ja lähetti heidät opettamaan taloihin kaksittain ja pysymään talossa pidemmän aikaa eikä jatkuvasti vaihtamaan taloa. Jeesus opetti opettamaan opetuslapsiaan, joihin itsekin voisin kuulua vai kuinka?!

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Toivo Loikkanen
    Toivo Loikkanen

    Olen 60-luvun alkuhetkinä syntynyt Keski-Karjalan kasvatti, nykyisin Savonlinnassa toimiva puolivallaton rovasti. Kirjoitan kirkosta, elämästä sekä uskon, toivon ja rakkauden näkymistä. Mielipuuhaani kesällä on mökkisaunassa saunominen ja talvella retkiluistelu. Matkustelen mikäli aika ja rahat riittävät siihen. Siviilissä kannan vastuuta OP-ryhmän aluepankin hallintoneuvoston puheenjohtajana.