Toinen ajatuskoe.

.

Antero Syrjäsen ajatuskokeessa piti pohtia vastausta siihen, miten moraalini muuttuisi, jos saisi tietää ettei Jumalaa ole olemassa. En tiedä saiko Antero yhtään odottamaansa vastausta kokeen tulokseksi.
En pidä kokeen epäonnistumista suurena ihmeenä, jos niin kävi.

Olisihan perin merkillistä jos paras ystäväni, johon olen tutustunut jo noin viisikymmentä vuotta sitten ja joka antanut minulle monia hyviä neuvoja. Tukenut ratkaisevalla tavalla elämän vaikeimmissa tilanteissa. Jopa tempaisi kerran turvaan varmalta kuolemalta. Ystävä jonka voin tavoittaa aina tarvittaessa ja hän tietää ja tuntee asiani hyvin.

Sitten tulee ajatuskoe, jossa minun pitäisi pohtia miten moraalini muuttuisi, jos saisin tietää, että ystävääni johon luotan ja jonka varaan olen koko elämäni rakentanut, ei olisikaan olemassa.
Mitä järkevää tällaiseen ajatuskokeeseen voisi vastata? Miten voisin ensinnäkin saada tiedon siitä ettei ystävääni olisi kuitenkaan olemassa, jos kerran päivittäin olen hänen kanssaan neuvotellut? Jo siis melkein viidenkymmenen vuoden ajan. Onhan minulla hyvin pitkä kokemus hänen seurastaan.

Minä voisin tietysti esittää vastakysymyksen ja ajatuskokeen myös. Mikä merkitys sillä olisi jos ateisti saisi varman tiedon Jumalan olemassaolosta. Tuskin elämä siitä muuttuisi kuitenkaan miksikään. Jokin ehkä kuitenkin muuttuisi, mutta mikä?
Onhan paljon ihmisiä, jotka uskovat Jumalaan, mutta se ei heidän elämäänsä mitenkään vaikuta.
Miksi se tieto olisi merkityksellinen ateistille? Miten hänen elämänsä muuttuisi, jos hän yllättäen uskoo, että Jumala on olemassa. Ei sen uskominen kuitenkaan anna mitään muutosvoimaa muuttaa yhtään mitään ratkaisevasti. Hyvin monet ihmiset ovat lapsuudestaan asti uskoneet Jumalaan ja kuitenkaan se ei näy mitenkään heidän elämässään. Miten se tieto muuttaisi ateistin arvomaailmaa, vai muuttaisiko kenties jotain?

Muutosvoima tulee vasta sen jälkeen, kun alkaa ottaa selvää siitä, kuka ja millainen Jumala on sekä pääsee käsittämään Hänen valtavaa rakkauttaan jokaista ihmisiä kohtaan. Vasta tuon rakkauden kohtaaminen Jeesuksen yhteydessä, antaa muutosvoimaa elämän todelliseen muutokseen.

91 kommenttia

  • Pekka Pesonen sanoo:

    Jumalan syyksi voi laittaa mitä vain. Mehän olemme Hänen vihamiehiään ja jumalattomia. Joten miksi emme vihaisi tätä Jumalaa, joka ei toimi meidän tahtomme mukaan. Syytämme Jumalaa kaikesta pahasta, jopa siitä, jota itse olemme aiheuttaneet. Aadam osasi sen taidon jo, kun syytti Jumalaa siitä, että oli antanut hänelle vaimon, joka houkutteli syömään kiellettyä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kosti Vasumäki sanoo:

    Seppo H,

    Olet oikeassa siinä, kun toteat, että “Jumala on (“muodostanut”) – mielestäni merkityksessä saada aikaan, luoda – kaiken maailmankaikkeudessa sanallaan.” Näin on tapahtunut myös ajan ulkopuolella ajattomassa todellisuudessa. Ennen kaiken alkua on siis täytynyt olla Jumala ja Hänen Sanansa, jonka kautta kaikki on luotu. (Tiede tosin selittää tämän omista lähtökohdistaan). Jumala sanoi ja tapahtui niin, joka tuo myös ilmi sen, että kyseessä on kaksi eri persoonaa sanan lähtiessä sanojasta.

    Kun toteat “ko. Valitusvirren kohdassa, että “sekä hyvä että paha m u o d o s t u v a t/ tulevat ulos Korkeimman s u u s t a,” niin oletuksenasi on ilmeisemmin se, että pahan alkusyy on Jumalassa. Yleisesti ottaen filosofialle pahuus ja Saatana ovat ennen muuta rationaalinen probleema ratkaistavaksi. Teologian tehtävänä ei ole yrittää niinkään “ratkaista” pahaa, vaan vastustaa tätä kaiken pahan alkua ja juurta, joka omasta syystään tuli siksi mitä hän ei alunperin ollut.

    “Eikö lähde Korkeimman suusta paha ja hyvä?”(Val3:38) 1992 Käännös käyttää tuossa kohdassa sanoja “Eikö Korkeimman käskystä – tule” Englantilainen käännös mm. “Eikö Korkeimman käskystä – tule” käyttää sanaa woe; suru, murhe, tuska /calamity; hätä, epäonni, kurjuus. Mikäli noita sanoja käytetään esim. kohdissa (1 Sam2:6) “Herra antaa kuoleman ja antaa elämän, hän vie alas tuonelaan ja tuo ylös jälleen” ja (Job2:10) “otammehan vastaan Jumalalta hyvää, emmekö ottaisi vastaan pahaakin”, niin ne kuvaavat sitä todellisuutta, mihin elämäntilanteeseen kyseiset henkilöt ovat joutuneet pahan ollessa alkusyy. Ne kuvaavat myös sitä, että paha, murhe, tuska ovat Jumalan hallinnassa, eivät sitä, että paha olisi jotenkin omalakinen.

    “Minä nousen pilvien kukkuloille, teen itseni Korkeimman vertaiseksi.” Tässä on kuvattuna pahan alkysyy. Ulkopuolista jotakin muuta syytä ei ole, eikä sitä voi rationaalisesti ratkaista. Ratkaisu on mielestäni tässä hänen tahtonsa muutumisessa – m i n ä n o u s e n, m i n ä t e e n. Hänen tahtonsa vaikuttaa muuttuneen sen jälkeen, kun hän huomasi ratkaistuksi sen, että Jumala tulisi ihmiseksi, ei enkeliksi, eikä Luciferista näin ollen tullut taivaan ja maan luojaa Jumalaan yhdistyneenä. Raamatusta huomaamme, että tämä langennut enkeli hehkuu suunnatonta vihaa Ihmisen Poikaa, kuten koko ihmiskuntaa kohtaan. Mutta kuten totesin rationaalista ratkaisua tähän ei ole löydettävissä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kosti Vasumäki sanoo:

    Kiitos Pekka. Jumala on niin hyvä, ettei sitä voi sanoin kertoa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Sykähdyttävä ajatus.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Pekka Veli Pesonen
    Pekka Veli Pesonen

    En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.