Tonttuilua kerrakseen

Adventtiajan lisäksi joulun lähestymisestä kertoo joka vuotuinen julkisuudessa käynnistyvä pohdiskelu päiväkotien ja koulujen joulujuhlien sisällöstä. Monin paikoin ei enää lauleta joululauluja ja tonttulakitkin pölyttyvät varastossa, jottei loukata niitä, jotka eivät joulua vietä. Epätietoiset rehtorit pohtivat, muuttaako seimi kylpytakkipaimenineen tilaisuuden luonteen uskonnon harjoittamiseksi, johon ketään ei voi omantunnon vastaisesti pakottaa.

Eräässäkin koulussa jopa luokkien omista pikku-jouluista on luovuttu, ja vietetään vain talvijuhlia. Harvemmin meikäläisessä perinteessä pikku-jouluihin on tavattu yhdistää mitään erityisen harrasta ja uskonnollista, mutta voihan se muinaisskandinaavis-germaanisen ”joulu”-sanan esiintyminen jo jotakuta häiritä.

Uskonnonvapauslain uudistuksen yhteydessä annetut perustuslakivaliokunnan linjaukset ja opetushallituksen ohjeet antavat onneksi hämmentyneille hyvän selkänojan. Suomalaisten koulujen juhlaperinteeseen kuuluvat niin joulukuvaelmat kuin suvivirretkin, eivätkä ne muuta tilaisuuksia uskonnon harjoittamiseksi. Sitä paitsi lisääntyvä monikulttuurinen vuorovaikutus ja suvaitsevaisuus edellyttävät oman uskonto- ja kulttuuriperinteen hyvää tuntemusta.

Joskus tämä "tonttuilu" näissä asioissa saa koomisiakin piirteitä. Osallistuin lapseni joulujuhlaan, josta eräänä vuonna kaikki kristillinen oli huolellisesti häivytetty yhteislaulujen valintaa myöden. Raja kulki suurin piirtein "tähden tuikkeen" kohdalla. Perustelu kaiketi oli, että koulun suomalaisille kristityille oppilaille oli jo järjestetty kirkkotilaisuus.

Kuitenkin palkeet pullistellen lauloimme "porsaita äidin oo-mme kaikki, oo-mme kaikki" muslimi- ja juutalaislapset mukana yhtälailla! Lapsukaisen rinnastaminen omassa uskonnossa saastaiseksi pidettyyn eläimeen olisi voinut synnyttää melkoista kalabaliikkia. Onneksi näillä vanhemmilla oli kuitenkin enemmän suvaitsevaisuutta kuin juhlan järjestäjillä.

Seuraavana vuonna tonttukavalkadin, harry pottereiden ja haltijoiden esitysten jälkeen muutoin samanlaisen juhlan päätti koko luokan yhteinen musiikkinumero. Lasten esittämän Simojoen laulun viimeisen säkeen aikana hämärässä salissa ihmiset pyyhkivät salaa silmiään ja nielivät liikutustaan:

"Tulkoon juhla todellinen, tulkoon Jeesus Herraksi sen,
Tulkoon rakkaus ihmisrintaan, silloin joulu luonamme on".

Saliin laskeutui ilmapiiri, jossa kukaan ei pahoittanut mieltään ja paatuneinkin kohtasi armoa ja aitoa joulutunnelmaa. Elimme laulun sanoman; juhlasta tuli todellinen kun joulun Herra oli siihen tervetullut!

Sari Essayah, Europarlamentaarikko KD/EPP
sari.essayah@ep.europa.eu

12 kommenttia

  • Jori Mäntysalo sanoo:

    Tiedä sitten tuosta omasta kulttuuri- ja uskontoperinteestä. Ensinnäkin se on tietysti vanhempien eikä lasten uskontoa. Ja toisekseen ei enää paljon sitäkään. Miten moni suomalaisista kaikkiaankaan käy esimerkiksi kirkossa kerran vuodessa, saati sitten peruskouluikäisten vanhemmista?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • sinimarja salo sanoo:

    Pahimmoillaan aletaan Joulua taas viettää, lopunajan tunnustuksellista pakanuutta juhlien, eli”Tammustella” yms;

    “Joulun” historiaa….tavallaan; Semiramis selitti Tammuksen olevan nyt uudelleen ruumiillistunut auringonjumala Nimrod eli Baal, joka oli siinnyt jumalan hengestä. Semiramis kehitti nyt äiti-lapsi-kultin, jonka symboliksi tuli Semiramis-äiti Tammus-lapsi käsivarsillaan. Koska kuu oli Semiramiksen symboli ja aurinko Tammuksen eli uudelleen ruumiillistuneen auringonjumala Nimrod/Baalin symboli, tuli Semiramiksen pään ympärille kuun sädekehä ja Tammuksen pään ympärille auringon sädekehä äiti-lapsi-kultin kuvissa.

    Baabelin kuningatar Semiramis määräsi myös, että tulisi viettää hänen poikansa Tammuksen syntymäjuhlaa, joka oli auringonjumala Nimrodin eli Baalin ruumiillistuma. Hän asetti joulukuun 25. päivän Tammuksen syntymäpäiväksi, Elämän symbolista, ikivihreästä puusta tehtiin Tammuksen symboli ja sitä käytettiin keskitalvella Tammuksen syntymäjuhlan aikaan. Tammukselle pystytetty havupuu koristeltiin pyöreillä palloilla, jotka symbolisoiva aurinkoa. Joulukuun 25. päivä oli Roomassa moninkertainen juhlapäivä Baabelin uskonnon pohjalta. Lisäksi Roomassa vietettiin joulukuussa kauheaa ja irstasta Saturnaalia-juhlaa, jossa uhrattiin saastainen sika epäjumalalle.

    Konstantinus siirsi joulukuun 25. päivälle kristillisen sisällön ja teki muinaisesta Tammuksen syntymäjuhlasta muka Messiaan syntymäjuhlan. Eräiden tietojen mukaan joulu virallistettiin v. 354 jKr.. Mukaan tuli Tammukselle pystytetty puu, joulukuusen nimellä nykyään, sekä Saturnaalia-juhlan sikauhri eli joulukinkku. Tämä on ns. kristillisen joulun alku.

    Noh niinkuin laulu sanoo; sydämmeeni joulun teen…. Itse iloitsen Jumalan suuresta lahjasta meille, Jeesuksesta ja teen Hänelle tilaa sydämmessäni.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Matti Pulkkinen sanoo:

    Vapaa-ajattelijat käyttäytyvät vähän kuin koulukiusaajat. He vaativat muita toimimaan oman pillinsä mukaan. Toivottavasti heidän esimerkkinsä ei leviä muihin, suurempiin vähemmistöryhmiin.

    Esimerkiksi Moskovan patriarkaatin alaisen Venäjän ortodoksisen kirkon jäsenet Suomessa voisivat alkaa vastustaa joulujuhlien pitoa joulukuussa ylipäänsä heidän uskontoaan loukkaavana. Juliaanisen kalenterin mukaan toimiva Venäjän ortodoksinen kirkko kun viettää joulua vasta 7. tammikuuta. Onneksi muut vähemmistöt osaavat ajatella muitakin kuin itseään.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Osmo Kauppinen sanoo:

    Tonttuja kai olemme jossain mielessä kaikki. Mutta joulupukkihan on Pyhä Nikolaos, Myran piispa 300-luvulta. Siis erittäin esimerkillinen kristitty, joka jakoi lahjoja köyhille.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Samuel Suihko sanoo:

    Olin tuossa jokunen päivä sitten paikallisen päiväkodin joulujuhlassa. Asuinalue on todella monimuotoinen ja paikallaolijoista noin puolet täyttäisi persujen rotuihanteen. Ilmapiiri oli iloinen, lapsilla ja vanhemmilla kivaa ja kaikille jäi juhlasta hyvä mieli.

    En ollut itse lainkaan edes ajatellut, että tilaisuudesta puuttui täysin viittaukset uskontoon, ennenkuin minut paikalle kutsunut henkilö helpottuneena huokaisi, ettei ollut mitään jeesustelua.

    En tiedä olenko menettänyt jotain, kun omina kouluvuosina ei puurojuhlia kummempia pippaloita järjestelty. En kykene muistamaan mitään kristillisiä menoja, vaikka niitä kovasti kulttuurillisesti tärkeiksi halutaan väittää.

    Ensimmäisen kerran kristilliseen kulttuurinharjoittamiseen törmäsin rippileiriä lukuunottamatta intissä, missä kieltämättä tuntui erikoiselta kun vain me puolen tusinaa sotilasvalastakin kieltäytynyttä olimme jotakuinkin ainoat, jotka jaksoivat virsiä karjua.

    En tiedä onko sitä paljonkin tullut menetettyä, kun ei ole pakotettu uskontoa harjoittamaan. Olisi kyllä mielenkiintoista, nousisiko joku kohu, jos koulun enemmistöuskonto olisikin joku muu ja juhlia vietettäisiin hieman eri rituaalien ja jumalien kera 🙂

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Samuel Suihko sanoo:

      Jonkinverran kasvatustyötä tehneenä muutenkin pohtinut syvällisiä työpäivän jälkeen, että uskonto lienee kuvaamataidon ohella ainoa oppiaine, jonka kohdalla ei yhtään väliä, opettaisiko sisällön päin honkia, sillä eihän niiden totaalinen osaamattomuus sulje juuri mitään ovia työmarkkinoilta.

      Erään kerran keikkahommissa oli hauskaa huomata, miten opettaja oli teettänyt oppilaillaan kuvia mytologioiden suurista hahmoista ja ripustanut ne katon rajaan. Eivät niinkään piirrokset taidokkuudellaan saaneet hymyilemään, vaan se, että jeesus oli päätynyt myös osaksi myyttisiä taruhahmoja.

      Olisi hauskaa nähdä, millaisen juhlan pitäisivät lapset, joille ei kerrottaisi mitään millainen “perinteinen juhla” on.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Risto Korhonen sanoo:

      Hienoja huomioita! Mukavaa, että myös tämä käytännön puoli asiasta tulee esille. Uskonnon (siis kristinuskon) puuttumista päiväkodin tai koulun juhlassa tuskin kukaan lapsista edes huomaisi. Ja silti suurimmasta osasta kasvaisi ihan kunnon kansalaisia;)

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pauli Pulkkinen sanoo:

    Jos ajatellaan, että kristilliset elementit koulun ja lastentarhan juhlissa loukkaavat muslimeja, niin taidetaan lähestyä aihetta ihan väärästä suunnasta. Muslimeille on luonnollista puhua uskostaan ja samaa luonnollista puhumista omasta uskostaan he odottavat myös kristityiltä. Siksi muslimien takia ei kristillisiä elementtejä tarvitsisi poistaa.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Risto Korhonen sanoo:

      Mutta toisaalta, kenen takia uskonnollisia elementtejä sitten pitäisi olla? En jaksa uskoa, että muslimitkaan pahastuisivat, jos kristillinen usko ei olisi juhlissa esillä.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Salme Kaikusalo sanoo:

    Muistuttaisin edelleen, että koulujen ja päiväkoten juhlissa olevat kulttuuriskristilliset osiot eivät ole uskonnonharjoitusta, joten on väärin/valheellista puhua että “joku on pakotettu harjoittamaan uskontoa”.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Risto Korhonen sanoo:

      Muistutan, että useimpien suomalaisten nykykulttuurissa kristinuskolla ei ole sijaa. “kulttuuriskristillisten osioiden” pois jättämistä tuskin monikaan huomaisi. Kun uskontojen kirjo koko ajan kasvaa, ei ole realistista ajatella, että tasapuolisesti voitaisiin otta mukaan esim. 4-5 uskonnon lauluja tai muita perinnäistapoja.”

      Kirkot ja kodit voivat aina aivan vapaasti järjestää täysin oman mallinsa mukaisia tilaisuuksia.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Aatos Luja sanoo:

    Lienee oleman parempi ettei siihen jouluun liitetä millään tavoin uskontoa, ei etenkään kristinuskoa, kun se ei siihen jouluun liity oikealla tavoilla. “Tonttuilut” ja “pukittelut” ja muut rekvisiitat voi hoitaa ilman uskontoakin.

    Rooman paavi määräsi joskus 300-luvulla, että vanha roomalaisten pakanallisen auringonjumalan juhla ja talvipäivänseisauksen aika asetettaisiin Jeesuksen syntymäjuhlan ajaksi. Näin ns. pakanuutta ja kristillisyyttä voitiin “leipoa” yhteen ns. “yhdellä iskulla.”

    Raamattuhan ei kerro Jeesuksen syntymän aikaa, mutta sen tekstien perusteella voi päätellä sen tapahtuneen joskus aiemmin syksyllä. Jeesus ei myöskään kehoittanut viettämään syntymänsä juhlaa vaan lähinnä kuolemansa, sen merkityksen mielessä pysymiseksi. Uuden testamentin tekstit kertovat alkukristittyjen viettäneen juuri tätä Jeesuksen kuoleman muistojuhlaa, ei koskaan tämän syntymäjuhlaa. Useimmat joulun perinnäistavat ovat lisäksi alkujaan juuri niistä ns. pakanauskonnoista.

    Ilmoita asiaton kommentti