Tuhlaajabloggarin paluu

Kuulun siihen suomalaismiesten sukupolveen, joka ei kovin mielellään puhu henkilökohtaisista asioistaan, ja vielä vähemmän haluan niistä kirjoittaa. Juuri siksi minulla ei koskaan ole ollut halua tai mielenkiintoa olla mukana sosiaalisessa mediassa, lukuun ottamatta melko passiivista LinkedIn-jäsenyyttä puhtaasti ammatillisista syistä. Tällä kertaa aion kuitenkin tehdä poikkeuksen.

Jotkut tämän lehden lukijoista ovat ehkä panneet merkille, ettei minulta ole enää pitkään aikaan ilmestynyt blogikirjoituksia. Joskus viime vuoden puolella - en edes tarkkaan muista milloin - katsoin nimittäin saaneeni tarpeekseni tästä lehdestä. Siispä lopetin kirjoittamisen, ja poistin varmemmaksi vakuudeksi vielä kaikki vanhatkin blogikirjoitukseni. Sitä ennen olin valitettavasti ehtinyt lipsua epäasialliselle ja toisinaan hyökkäävällekin linjalle omissa kommenteissani, ja haluankin tässä yhteydessä pyytää anteeksi kaikilta niiltä, joita olen siinä yhteydessä mahdollisesti loukannut.

Loppujen lopuksi ei tietenkään ollut kyse sen enempää tästä lehdestä kuin omista blogikirjoituksistanikaan. Vaan omasta, erittäin syvästä ja vaikeasta uskonkriisistäni, jonka aikana pelkäsin kadottavani uskoni lopullisesti. Koska tämä tuntui liian pelottavalta vaihtoehdolta päädyin kompromissiin, joka oli lähes yhtä huono: aloin muokata uskoani uuteen, itselleni mieluisaan muotoon. Lopputuloksena oli eräänlainen "kristinusko light", joka oli kitkattomasti ja vaivattomasti yhteen sovitettavissa maallisen yhteiskunnan arvojen ja trendien kanssa.

Tai näin ainakin kuvittelin, kunnes seinä nousi pystyyn sekä hengellisessä elämässäni että yksityiselämässäni. Ja menemättä sen enempää yksityiskohtiin voin vakuuttaa, että törmääminen siihen seinään teki kipeää. Jopa niin kipeää, että olin hetken aikaa valmis heittämään pyyhkeen kehään lopullisesti. Onneksi meidän Herramme päätti juuri siinä vaiheessa puuttua peliin osoittamalla minulle, mitkä ovat vaihtoehtoni: voin joko uskoa tai olla uskomatta, mutta jos valitsen uskon minun täytyy ottaa se vastaan juuri sellaisena kuin se Raamatussa ilmoitetaan, varauksetta ja ilman reunaehtoja.

Ja uskonhan minä siinä tilanteessa valitsin. Tai oikeammin sanottuna tuntuu siltä, että valinta tehtiin minun puolestani, sen verran helpolta ja itsestäänselvältä se loppujen lopuksi tuntui. Oli sen asian kanssa niin tai näin olen kuitenkin sanoinkuvaamattoman onnellinen siitä, että oma jaakobinpainini päättyi juuri tällä tavalla.

6 kommenttia

  • Tervetuloa takaisin! Elämään kuuluu kaikenlaista, myös kamppailuja asioiden ija itsensä kanssa. Ole vapaa!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Hirmu terveellistä joutua ainakin kerran elämässään nollapisteeseen. Sen jälkeen on paljon helpompi kohdata toisia ja toisenlaisilla aatoksilla varustettuja. Olen havainnut sen, ettei omista nollaamisista tarvitse aina edes kertoa. Nollapisteessä oleva tunnistaa kyllä kolleegat helposti. Aatokset kun on silloin hyvin samansuuntaiset. Olkoonpa mistä tahansa seinää päin törmäilystä kyse.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Aarnio sanoo:

    Tervetuloa takaisin, kiva tavata taas! Vähän pohdiskelinkin, että miksiköhän sait tästä sivustosta tarpeeksesi :).

    Olen iloinen, että jaakobinpainisi päättyi kertomallasi tavalla!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Juha Heinilä sanoo:

    Christer, kiitos hyvästä kirjoituksesta. Pyhä tohtori Martti Luther auttaa meitä itsetuntemuksessa ja samoin Martti Luther näyttää tien Jumalan Herran Jeesuksen Kristuksen luokse. Jumalan siunausta!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Sydän oikein pompsahti ilosta, kun luin kirjoituksesi, ei sen tähden, että olet kokenut kovia, vaan että kaiken Lohdutuksen Jumala ollut luonasi. Elämä voi joskus olla tosi rankkaa ja Kristuksen kärsimykset voivat tulla meidänkin osaksi.

    “Minulla ei ole suurempaa iloa kuin se, että kuulen lasteni vaeltavan totuudessa” 3.Joh.1:4

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Christer Lindholm
    Christer Lindholm

    Olen varhaiskeski-ikäinen taloustieteilijä ja tyypilinen akateeminen pätkätyöläinen. Jo reilun puolentoista vuosikymmenen ajan olen kirjoittanut oman alani eli taloustieteen kolumneja kummallakin kotimaisella, ja nyt haluan laajentaa kirjoitteluani myös uskoon ja uskontoon liittyviin aiheisiin. Tosin nämäkin tekstit tulevat Aina silloin tällöin sivuamaan myös talousaiheita, liittyyhän talouteen paljon eettisiä kysymyksiä ja suoranaisia ongelmia, joita taloustiede käsittelee kovin yliolkaisesti jos ollenkaan.

    Kirjoittajan viimeisimmät blogit

    Kirjoittajan luetuimmat blogit

    Kirjoittajan kommentoiduimmat blogit