Tukea lapsiperheille <3

Kun elin itse pahinta tai parasta - riippuen mistä suunnasta asiaa nyt tarkastelee- lapsirumba-aikaani, sain ihan valtavasti apua ja tukea kunnan kotipalvelusta, kodinhoitajilta. Siihen aikaan se oli vielä mahdollista, joskaan ei joka puolella Suomea, nimittäin jo niihin aikoihin useilla paikkakunnilla alettiin vähentää lapsiperheisiin kohdistuvaa kodinhoitoapua ja lisätä sitä vanhuksille.

Tunnen myös useita muita suurperheellisiä, jotka ovat saaneet ihan valtavasti kodinhoitoapua. Usein apu tuli pyytämättäkin. Toimistolla oltiin usein tarkasti tietoisia itse kunkin suurperheen tilanteesta ja apua osattiin täten tarjota tarvittaessa. No milloinkapa suurperheessä ei olisi tilannetta, ettei apu kelpaisi. Tietty niiiden perheiden tilanteista ei oltu tietoisia, jotka syystä taikka toisesta eivät tarvinneet tai halunneet kotipalvelusta apua itselleen.

Jotkut vanhemmat olivat niin tarkkoja omista systeemeistään tai heidän kemiansa eivät natsanneet kodinhoitajien kanssa, joten he kokivat paremmaksi yrittää selvitä omin avuin urakastaan. Myös huonot kokemukset kodinhoitajista olivat joillakin syynä. Jollakin kodinhoitaja oli tykännyt lukea enimmäkseen lehteä sohvalla ja jollakin toisella hänestä oli ollut enempi haittaa kun hyötyä, työntekijöitä riittää joka paikassa joka lähtöön. Noh, mulla kävi enimmäkseen onnenkantamoinen asiassa <3 Kodinhoitajista tuli minulle läheisiä ja rakkaita tukihenkilöitä <3 Kiitos edelleenkin Järvenpään, Puistolan ja Korson Kotipalvelun ihanat ihmiset!

Mutta siis. Nyt kun puhutaan paljon huostaanotoista, mietin tätä kotipalvelun vähentämistä lapsiperheissä. Onkohan se ollut oikein viisasta ja onko havaittu, että se olisi lisääntynyt samaa tahtia kotipalvelun vähentämisen kanssa? Huostaanottoja tapahtuu sekä perustellusti että perustelemattomasti. Asia on hirmuisen vakava. Uskoisin, että jos ulkopuolinen taho ei tunne tarpeeksi perheen tilannetta, varsinkin silloin voi käydä niin, että huostaanotto voi tapahtua ilman hyviä perusteluita.

Kun meidän perhe sai tukea kodinhoitajilta, tilanteemme tiedettiin tarkkaan. Jos ei olisi tiedetty, oltaisiinkohan mekin oltu huostaanottouhan alla, koska yksi lapsistamme karkaili, hän oli "systemaattinen karkailija" ja kerrankin eräs ulkoilija palautti lapsemme kotiimme ja teki asiasta ilmoituksen neuvolaan. Noh, lapsi oli niin taitava karkaamaan, että hän karkasi myös päiväkodin integroidusta ryhmästä, jossa oli aikuisia normaalia enempi vahtimaan lapsia. Päiväkotiin laitoimme hänet erään viisaan kodinhoitajan neuvon mukaisesti kun hän näki tilanteemme karkailijamme kanssa.

Monelle vanhemmalle lasten kasvattamisen vaativuus, kokonaisvaltaisuus, 24/7/useampi vuosikymmen, haasteellisuus, tulee aikamoisena yllätyksenä. Niin kävi omallakin kohdallani. Vaikka olin niin paljon hoitanut sisarusteni lapsia ja nähnyt tilanteita joka lähtöön. Mutta siis. Minusta vanhemmat tarvitsevat paljon tukea kasvatustyöhönsä. Jos sitä ei pysty antamaan isovanhemmat, niin sitten olisi hyvä, että yhteiskunta tekisi sen. En usko sen tulevan sen kalliimmaksi kuin huostaanototkaan, joilta melko varmasti vältyttäisiin monissa vaikeissa perhetilateissa kotipalvelun avulla.

Ihan varma ja selvä asia kuin pläkki on itselleni se, että ilman valtaisaa kodinhoitoapua meidän perheemme tilanne ei olisi niin hyvä kuin mitä se on nyt. Laitan kirjoitukseni loppuun tyttäremme etukäteen väsäämän Ystävänpäiväkortin minulle ja miehelleni.

HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ ÄITILLE JA ISILLE! Ystävät on tärkeimpiä maassa perheen lisäksi!

On onnenkantamoinen, että lapseni kokee perheensä tärkeimmäksi asiaksi elämässään. Asia voisi olla täysin toisenlainen ilman saamaamme tukea. Kiitos vielä kaikki rakkaat kodinhoitajat <3 <3 <3

23 kommenttia

  • Eija Moilanen sanoo:

    En tiedä, mutta maksan omista veroistani mielelläni, jos se vie kodinhoitajan vanhuksen tai juuri synnyttäneen äidin luo, jotta hän jaksaa iloita kuopuksesta. Siitä en mielelläni maksa, että lapset huostaan otetaan jostain syystä. Toivon, että muita ratkaisuja löytyy. Ja keino ei ole varmaan se, että menisin joidenkin sänkykamariin sanelemaan.

    Itsellä ei ole kokemusta kodinhoitajista, mutta on elämäntilanne, jossa sosiaalitoimi antoi minulle mahdollisuuden kuukauden lepoon. Tosin vain kerran ja siitä on yli kymmenen vuotta. Perustelu oli, että hän oli huomannut vanhempien tarvitsevan lepoa. Itse en edes tajunnut pyytää, vaan yritin vain selvitä. Eihän siinä tullut mieleen, että kotiäitikin…

    Sen kuukauden aikana tajusin kuinka olin ollut vuosikausia varuillani. Ahaa elämys tuli kun olin pitkälläni ja reagoidessa tajusin, ettei minun tarvitsekaan huolehtia. Tunne oli uskomaton, kun käsitin, että näin tiukoillako olin ollut. Se itsessään ja jo auttoi jaksamaan, kun tiedostamaton syyllisyys katosi.

    Tässä juuri omalla lapsella koulu paloi alta. Onneksi vain koulu. Olen ollut äärettömän kiitollinen niistä verorahoilla palkatuista kouluikäisten huolehtijoista, jotka ovat hoitaneet työnsä niin, ettei meidän vanhempien tarvitse surra lapsiamme. Tietysti myös Taivaan Isälle varjeluksesta, kun huolehti. Kyllä pysäytti.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Sonja Ottavainen sanoo:

    Olen hyvin tietoinen asiasta, ettei enää kodinhoitoapua ole saatavilla. Herää vain ajatuksia, kun vl tuomitsee (kun ei enää muuta keksi) esimerkiksi lailliset abortit.

    Esimerkiksi päihderiipuvaiset äidit; p-riippuvuus on sairaus, jopa erittäin vaikea sairaus, niin eikö olisi kaikkien kannalta syytä pohtia myös raskauden keskeytystä. Ei, kun vaan pakkohoitoa.

    Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että ennen kuin p-riippuvainen raskaana oleva nainen saataisiin pakkohoitoon, niin vauriot ovat jo tapahtuneet. Ja oikeesti, kuten Huovinen totesi, niin pitäisi olla näyttöä siitä, että edes vapaaehtoisesti pääsee hoitoon.

    On niin vastenmielistä, kun vl aina jaksaa paheksua abortteja murhana, eikä yhtään löydy ymmärrystä eri ihmisten tilanteille. No, miehiähän he ovat. Niinkuin ne ehkäisyn kieltäjätkin.

    Hyvä että Vuokko on tuonut ja tuo esille näitä asioita kokeneena ihmisenä ja naisena. Edelleen tsemppiä!

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Sonja Ottavainen sanoo:

      PS. Tuo kalajuttu oli varsinainen torjunta&kieltomekanismi, että samaa luokkaa kuin M. Korteniemi, joka puhuu 2/3 asiaa ja sitten lopuksi julistus, että pahin ihmisoikeusrikkomus on abortit: “Koko ihmiskunnan historian massiivisin ihmisoikeusrikkomus ja tämän hetken polttavin eetinen kysymys on kuitenkin ”laillinen” abortti, älköön se meiltä unohtuko ja Jumala avatkoon silmämme sitä vastustamaan.”

      Aika paljastavaa. Pedofilia ei ole mitään, ei henkinen ja hengellinen väkivalta, vaan laillinen abortti. Hohhoijaa. Tuskin mitään muutosta on vl-liikkeessä odotettavissa muuta kuin, että ihmiset/yksilöt heräävät moisiin kalavaleisiin ja ottavat vastuuta, kun yhteisö ei sitä ota.

      Se tässä on minua herätellyt, että otsikkotasolla kysytään, kenen on vastuu harhaopista. Ja kenen on vastuu lasten hyvinvoinnista. Jos aikuisten tulee olla uskon yhteisön mielestä/opetuksesta lapsia, niin missä ovat aikuiset? Vanhempina ja seksuaalisesti? Siitä lapsen tasolle jäämisestäkö johtuvat ongelmat?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Vuokko Ilola sanoo:

      En puolustele “kalajutulla” vl-liikkeen ehkäisykieltoa, vaan valotan asialla sitä, että asioilla on monia puolia. Pointtini on lähinnä siinä, että nähdään vain muut ihmiset ongelmien aiheuttajana tai yhteiskunnalle kalliina menoerinä ja itse saatetaan olla jollakin muulla tapaa isoja menoeriä valtiolle. Tämä jutunjuonne tuli siis siitä, jos/kun puhutaan itse kunkin taloudellisesta hävikistä tai hyödystä yhteiskunnalle. Sen tarkoitus ei ollut mmissään tapauksessa puolustaa vl-lisääntymisoppia, joka on isolta osalta vastuutonta hommaa.

      Oikeasti vastuu lapsista ja perheen hyvinvoinnista on vanhemmilla itsellään, muttta vl-liikkeessä sidotaan vanhempien kädet ottaa vastuuta asiasta sanomalla “kyllä Jumala antaa voimat hoitaa lahjoittamansa lapset” ja “meidän pitää luottaa Jumalaan tässä lapsiasiassa, emme saa ottaa sitä omiin käsiimme” ja “Jumala tietää parhaiten mikä perhekoko on meille itsekullekin paras”. Ei tuommoisiin lausahduksiin nojaava ihminen voi ottaa vastuuta omasta perhe-elämästään ja sen hyvinvoinnista.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Markku Korteniemi sanoo:

      Sonja hyvä, lieneekö Sinulla taittovika, josta seuraa niin valtavia mittakaavavirheitä ja näköalan rajotteita? Vastaavaa on kyllä esiintynyt hengellisisä liikkeissäkin vl-kristillisyys mukaanlukien. – Raamatun lukeminen avoimella mielellä ilman ennakkoasennetta voi kuitenkin kirkastaa katsetta !

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Charlotta Lindfors sanoo:

    Ahkerat työntekijät ? Äitiyslomat rasittavat naisvaltaisia työpaikkoja, sekä taloudellisesti, että muuten. Lapsirumban takia naisten työura jää lyhyeksi (työpaikalla käydään raskauksien välissä, että työpaikka säilyisi), mistä seuraa pienet eläkkeet. Jälleen ollaan veronmaksajien tuen varassa.

    (Vaipat maatuvat erittäin hitaasti).

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Vuokko Ilola sanoo:

    Edelleenkään en osaa ajatella lapsiperheiden tukemista taloudellisena hävikkinä, vaan päinvastoin rahan laittamisena pankkiin (jos nyt asiaa voi rahassa edes mitata!). Oli perhe sitten taustoiltaan ja ongelmiltaan minkälainen tahansa, niin heidän olemassa olevien lastensa hyvinvoinnista huolehtiminen on yhteiskunnan tulevaisuutta ajatellen viisasta toimintaa.

    Siinä vaiheessa kun lapsi on jo olemassa, ei mietitä syitä ongelmalliseen tilanteeseen ja todeta, että perhe on itse syynä ahdinkoonsa ja sillä perusteella jätetään auttamatta. Tällainen toiminta ei ole viisasta.

    Tietty ennaltaehkäisy ja valistus ovat tärkeitä asioita. Mutta aina niillä ei pystytä vaikuttamaan.

    Se myös on ennaltaehkäisyä, että lapsiperheitä autetaan. Tuen avulla saadaan tasapainoisempia kansalaisia ja se taas tarkoittaa kaikille turvallisempaa ja mielekkäämpää tulevaisuutta.

    Vaikka en hyväksykään sellaista lisääntymistä, jossa syntymätön, potentiaalinen ihminen on tärkein ja niin pyhä asia, että se menee ohitse vanhempien jaksamisen, olemassa olevista lapsista huolehtimisen ja kaikenlaisen lapsen kaltoinkohtelunkin, niin en hyväksy myöskään ihan kenenkään lapsen oman onnensa nojaan jättämistä ihan millään perusteella.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Eija Moilanen sanoo:

    Minusta lähtökohta ei voi olla siinä, että suurperheen vanhemmat eivät kantaisi vastuuta vanhemmuudestaan. Itse en pidä sitä häpeänä, jos joku ottaa vastaan kaikki, jotka tulevat. Sodan jälkeen oli luonnollista suuret lapsiluvut. Minusta lähtökohta on, että joka perheessä on tilanteita, joissa tarvitaan tukea. Ihanintahan on jos tukiverkot on lähipiiri.

    Sitten taas toisaalta realistista on ajatella, että jokaisessa ihmisryhmässä on niitä, jotka ei selviydy. Ja siinäkin on varmasti kirjo syitä, jotka ovat aiheuttaneet tai ajaneet tilanteeseen. Tai sitä että selviytymättömyys olisi lopunelämän juttu. Tuen tarkoitushan on auttaa jatkamaan ja ajoissa annettu tuki on ennalta ehkäisyä huonojen kierteiden ehkäisemiseksi jopa sukupolvelta toiselle..

    Minusta pohdintaa voi hyvin tehdä myös niin, että pohtii onko itse oikeutettu tukeen tai oikeutettu edes syntymään. Siitä kulmasta sitten pohtii muita.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Vuokko Ilola
    Vuokko Ilola

    Vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen suvanteissa, pyörteissä, myrskynsilmissä ja sen opetuksen läpivärjäyksessä rapiat nelikymppiseksi kasvanut naisimmeinen.

    Kirjoittajan kommentoiduimmat blogit