Tuliko Martti Luther uskoon ?

Oliko se kamppailu jossa Luther etsi rauhaa Jumalan kanssa juuri se sama, jos nykyisin käytämme ilmaisua "uskoontulo". Ainakin uskoon tulleiden kertomukset kuvaavat asiat hyvin saman kaltaisina. Löytäessään armollisen Jumalan ja omistaessaan rauhan Jumalan kanssa muuttui Jumalakuva ja samalla kuva itsestä, sekä oman elämän suunnasta. Kokemus vapautumisesta raskaasta taakasta, joka oli syntynyt väärästä jumalakuvasta ja omien väärien tekojen painolastista katosi. Voimavarat vapautuivat ja elämässä alkoi täysin uusi vaihe. juuri näin moni kuvaa omaa uskoon tuloa ja samaa voimme helposti peilata Lutherin elämästä ja teksteistä.

Luther oli varmaankin kastettu lapsena. Joten oli siinä suhteessa samassa asemassa useimpien meidän kanssa. Vasta käsitys lainavanhurskaudesta, kykeni muuttamaan hänet ja koko hänen elämänsä suunnan. Ilman tuota kokemusta meillä ei olisi Luterilaista kirkkoa, eikä -oppia. Mistähän johtunee se ajattelu, että pelkkä kaste ja kirkon jäsenyys riittää, kun se ei riittänyt edes Lutherille?

56 kommenttia

  • Pekka Pesonen sanoo:

    Ei kaikkien rakastamisesta ole mitään iloa, jollei sillä ole iankaikkisuusnäkökulmasta merkitystä. Jos kerran Leo , mielestäsi Raamattu ei ole Jumalan ilmoitusta, niin miten voit väittää, että kakkien rakastaminen on edes tärkeää. Et voi perustella sitä oikein mitenkään. Raamattuun et siinä ainakaan voi vedota.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Leo taisi joutua vähän paniikkiin, kun vetosi Raamattuun, johon ei usko.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Leo Tihinen sanoo:

    Pekka Pesonen: “Leo taisi joutua vähän paniikkiin, kun vetosi Raamattuun, johon ei usko.”

    En ole joutunut paniikkiin. Kävin vain tunnin kävelylenkin, jotta sielun (Pyhänhengen) temppelini ei rapistuisi ennen aikojaan.

    Niin kyllä minä Raamattua luen ja voi vedotakin siihen, sillä onhan siellä paljon viisautta vaikka se on ihmisten kirjoittama. Raamatun tunteminen on hyvä sivistyksen perusta. Mm. Hannu Taanila kerran sanoi radiossa, että länsimaisen sivistyksen tunteminen tai ymmärtäminen ei ole mahdollista, jos ei tunne Raamattua.

    Luterilainen kirkko on tullut myös läheiseksi sukututkimusharrastukseni myötä. On mukava lueskella vanhoja kirjonkirjoja. Siinä hommassa historia tulee lähelle. Kyllä kirkolla on ollut suuri merkitys elämän muotoutumisessa tähän pisteeseen, täällä pohjolassa. Se on antanut myös ihmiselle toivoa paremmasta.

    Tuli mieleen uutispätkä tai joku muu väläytys televisiosta, jossa arkkipiispa Kari Mäkiseltä tivattiin, että uskooko hän Raamattuun. Piispa ei kysymykseen suoraan vastannut vaan sanoi uskovansa Jumalaan. Niin se on minunkin uskomisen laita huonolla tolalla, etten Raamatusta kaikkia elämäni ohjeita kaivele.

    Jeesuksen Vuorisaarnan opetukset ovat kyllä esim. sellaista hyvää kamaa, joita kannattaa seurailla.

    Pekka, “Mennähän rauhas ei s’oo ihmises se on suuremmas käres.” Lainaus Tuntemattomasta, joka myöskin on hieno kirja.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Leo Tihinen sanoo:

    Pekka Pesonen: “Jos kerran Leo, mielestäsi Raamattu ei ole Jumalan ilmoitusta, niin miten voit väittää, että kakkien rakastaminen on edes tärkeää. Et voi perustella sitä oikein mitenkään. Raamattuun et siinä ainakaan voi vedota.”

    Pekan edellä olevan kommentin joka jäi eilen vähälle huomiolle. Vastaan nyt siihen, että jo ihmisyys velvoittaa meitä rakastamaan lajitovereitamme. On hyvä, että Raamattuun on kirjoitettu Jeesus nasaretilaisen kehoitus lähimmäisen rakastamiseen.

    En voi uskoa, että meidän epäitsekkyytemme perustuu ainoastaan Raamatun opetukseen. Yritin jo eilen kehottaa sinua ajattelemaan käytännöllisesti. Maailmassa on paljon ihmisiä, jotka eivät ole koskaan kuulleet Raamatusta sanaakaan. Olisiko heidän järkevää elää itsekkäästi, ottamatta huomioon lähimmäisiään?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Teemu Kakkuri sanoo:

    Mielenkiintoinen kysymys. Rauha Jumalan kanssa ei ole ensisijaisesti sisäinen tunnetila, vaikka hyvän evankeliumin kuuleminen usein rauhoittaa mielenkin. Mieli voi aina olla hyvin rauhaton, vaikka mitään hätää ei olisikaan. Minäkin olen joskus luullut kuolevani tässä ja nyt, mutta vasta laboratoriotuloksia selittänyt lääkäri on saanut mieleni rauhoittumaan. Huonolla opetuksella on huono vaikutus. On yleistä, että kristitty, jolla on kaikki asiat hyvin, hätääntyy, kun tulee joku vastuuton opettaja, joka sanoo että sinulta puuttuu sitä tai tätä, tai et ole oikeassa uskossa.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Antti Hämäläinen sanoo:

      Teemu. ” Rauha Jumalan kanssa ei ole ensisijaisesti sisäinen tunnetila, vaikka hyvän evankeliumin kuuleminen usein rauhoittaa mielenkin”. Minä olen tästä vähän eri mieltä. Sanosin että rauha Jumalan kanssa on hengellinen tunnetila, vrt Fil 4:4….”j Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Jeesuksessa Kristuksessa”. Siis Pyhän Hengen vaikuttama rauha sielussamme on kaikkea ymmärrystä ylempi, so. päälimmäinen kokemuksemme. Minä koen tällaista rauhaa jatkuvasti, ja ymmärrän, että juuri tätä filippiläiskirje kuvaa. Vaikka jostain hermostuisinkin, päälimmäinen kokemukseni on lepo ja Jumalan vaikuttama yliluonnollinen rauha.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Leo Tihinen, on eriasia sanoa mikä on järkevää ja suotavaa, kuin tehdä ja toteuttaa se. Lain vaatimus pysyy aina kaikille ihmisille: “Rakasta lähimmäistä, niikuin itseäsi.” Mutta helpommin sanottu kuin tehty. Miksi ihminen on itsekeskeinen ja ajaa ensin omaa etuaan, vaikka juuri toisinpäin on laki annettu: “Parempi on antaa kuin ottaa.”

    Jos maailma ja ihminen olisi sellainen, että se tahtoisi hyvää, niin miksi ihminen toimii juuri päin vastoin. Ihminen tietää miten on hyvä, mutta toimii juuri päinvastoin.

    Maailmassa ei olisi riitoja ja sotia ja kaikilla olisi leipää yllinkyllin, avioliitot eivät rikkoutuisi ja lapset eivät kärsisi, jos me vain tekisimme, kuten laki vaatii. Totuus ihmisestä on ihannekuvista kaukana, mutta tämän tunnustaminen on samanmielisyyttä Jumalan kanssa, kun Hän sanoo: “Ei ole yhden yhtä, joka hyvää tekee”, niinkuin kirjoitettu on: “Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan, ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa; kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään. Heidän kurkkunsa on avoin hauta, kielellänsä he pettävät, kyykäärmeen myrkkyä on heidän huultensa alla; heidän suunsa on täynnä kirousta ja katkeruutta. Heidän jalkansa ovat nopeat vuodattamaan verta, hävitys ja kurjuus on heidän teillänsä, ja rauhan tietä he eivät tunne. Ei ole Jumalan pelko heidän silmäinsä edessä.

    Jos joku tekee hyvää, niin on se kuitenkin vain tehty ansion ja kiitoksen odotuksesta, ihminen kun haluaa aina ansaita jotain, mitää pyyteetöntä Rakkautta ei ihmisestä löydy. Jos sellainen löytyy, niin ilmoittautukoon. Ei Jeesukaan tohtinut sanoa itseään hyväksi, sillä sanoi hallitusmiehelle, joka kutsui Jeesusta hyväksi: Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä, paitsi Jumala yksin.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Leo Tihinen sanoo:

      Ismo Malinen: “Miksi ihminen on itsekeskeinen ja ajaa ensin omaa etuaan, vaikka juuri toisinpäin on laki annettu”

      Minä annan kysymykseesi epäraamatullisen vastauksen; Ihminen ajaa ensin omaa etuaan, sillä hänessä on evoluution jälkeenkin vielä niin paljon vaistonkaltaisia, “eläimellisiä” ominaisuuksia. Yksi ilmentymä em. on esim. Ihmisten lisääntymistapa, joka on samanlainen kuin toisilla nisäkkäillä. Tämähän tuo myös ongelmia mooraalin ja uskonnon alueelle. Olemme jonkun Raamatunopetuksen mukaan ”synnissä siinneet ja syntyneet.”

      Edellä oleva ei ollu pääpointti siihen, mistä me Pekan kanssa keskustelimme. Sain Pekan kommenteista käsityksen, että oli järjetöntä rakastaa lähimmäisiään, jos se ei olisi Jeesuksen opetus. Tästä olen hänen kanssaan eri mieltä.

      Kyllä minä monenlaista kokeneena ihmisluonnon heikkoudet tunnen. Se miten me täällä elämme ja toisiamme kohtelemme riippuu monesta seikasta. Kun ihmisellä ovat asiat hyvin niin yleensä hän kohtelee lähimmäisiäänkin hyvästi. Vanha sanonta on; jos puute tulee ovesta sisään, niin rakkaus poistuu ikkunasta ulos.

      Minä kuitenkin uskon ihmisen sivistyksen tuomaan hyvyyteen. Ei Jeesuksen käsky “rakastakaa lähimmäistänne” ole tehnyt monestakaan hyvää, rakastavaa ihmistä, mutta kuten olen kirjoittanut; “On hyvä, että Raamattuun on kirjoitettu Jeesus nasaretilaisen kehoitus lähimmäisen rakastamiseen.”

      Olemme varmaan tämänkin jälkeen eri mieltä asiasta, mutta tässä minun näkemykseni. Kiitos

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Ari Pasanen sanoo:

      Ismo Malinen:””mitää pyyteetöntä Rakkautta ei ihmisestä löydy””

      Entä kun Jumala vuodattaa rakkautensa ihmiseen, millainen se on?

      Room. 5:5 mutta toivo ei saata häpeään; sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.

      Eli ilmottaudun ja uskon että kaikilla joilla on Pyhä Henki on tämä sama Jumalan rakkaus.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Niinpä Ari, niinkuin Jumala on meitä Rakastanut, niin tekin rakastakaa toisianne.

    Jumalan Rakkaus on ilmestynyt meille Kristuksen Armon kautta. Jumala on siis armahtanut meitä syntisiä. Näin meidän tulee kohdella myös toisiamme.

    “Siinä on rakkaus-ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. Rakkaani, jos Jumala on näin meitä rakastanut, niin mekin olemme velvolliset rakastamaan toinen toistamme. Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Jos me rakastamme toinen toistamme, niin Jumala pysyy meissä, ja hänen rakkautensa on tullut täydelliseksi meissä. Siitä me tiedämme pysyvämme hänessä ja hänen pysyvän meissä, että hän on antanut meille Henkeänsä. Ja me olemme nähneet ja todistamme, että Isä on lähettänyt Poikansa maailman Vapahtajaksi. Joka tunnustaa, että Jeesus on Jumalan Poika, hänessä Jumala pysyy, ja hän Jumalassa. Ja me olemme oppineet tuntemaan ja me uskomme sen rakkauden, mikä Jumalalla on meihin. Jumala on rakkaus, ja joka pysyy rakkaudessa, se pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä. Näin on rakkaus tullut täydelliseksi meissä, että meillä olisi turva tuomiopäivänä; sillä sellainen kuin hän on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa. 1.Joh.4:10-17

    …Sellaisia mekin olemme tässä maailmassa.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Ari Pasanen sanoo:

      Ismo Malinen:””…Sellaisia mekin olemme tässä maailmassa.””

      Siis edellä peräänkuulutit “pyytetöntä rakkautta” ja ilmeisesti epäilit ettei sitä löydy ja nyt sitten sanotkin että “”…Sellaisia mekin olemme tässä maailmassa.”” Näetkö todella todellista rakkautta täällä maanpäällä?

      Rakastavatko ns “kristityt” pyyteettömästi kaikkia lähimmäisiään? Alkean sinusta itsestäsi?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Pekka Pesonen
    Pekka Pesonen

    En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.