Tulisiko kirkon pyytää anteeksi vuotta 1918?

Mielipidekirjoittaja (HS 8.1.) haluaa kirkon pyytävän anteeksi sitä, ettei se ollut sisällissodassa 1918 poliittisesti puolueeton. Kotimaa-lehdessä saman kirjoittajan teksti sisältää lisäksi räikeitä syytöksiä kahta tuon ajan piispaa vastaan.

Tämän päivän kirkon jäsenissä ja myös kirkon johdossa on yhtä lailla sekä punaisen että valkoisen puolen edustajien jälkeläisiä. Siten kirkko kantaa mukanaan molempien osapuolien kokemuksia ja näkee niiden takana inhimillisen kärsimyksen.  Kirkko on aina – tai ainakin sen tulisi olla – jokaisen kärsivän puolella.

Tammikuussa 1918 järjestettiin Helsingin Kalliossa juuri sisällissodan alla ensimmäiset kirkkopäivät, joilla vielä yritettiin koota hajalle ajautunutta kansaa yhteen.  Kirkko on viimeksi 2000-luvulla näkyvällä tavalla osoittanut haluaan hyvittää punaisten kirkon taholta kokemaa huonoa kohtelua. Kirkkomme piispoja on toimittanut punaisten hautojen siunaamisia useilla paikkakunnilla, mm. Hämeenlinnassa ja Tammisaaressa. Luterilainen ja ortodoksinen arkkipiispa sekä katolinen piispa laskivat seppeleen Hennalassa Vakaumuksensa puolesta kuolleiden haudalla ja toimittivat rukoushetken.

_ _ _

Edelleen on vaikea käydä avoimesti läpi vuoden 1918 tapahtumia ja nähdä niiden yhteys Venäjän lokakuun vallankumoukseen. Tammikuun lopussa 1918 suojeluskuntalaiset alkoivat Pohjanmaalla riisua aseista venäläistä sotaväkeä, jota maassa oli edelleen paljon. Suomi oli itsenäistynyt puolitoista kuukautta aiemmin, mutta Neuvosto-Venäjä ei ollut vetänyt pois omia joukkojaan maasta. Ilmeisenä vaarana oli, että Suomea yritetään painostaa vieraan sotaväen avulla taipumaan osaksi Neuvostoliittoa ja itsenäisyys päättyisi.

Valkoisen armeijan poissaoloa hyväkseen käyttäen punakaartit miehittivät Etelä-Suomea, mm. Helsingin ja Tampereen.  Itsenäisyyssenaatti joutui pakenemaan Pohjanmaalle. Venäjän bolshevikit olivat aseistaneet punaisia, joita ohjattiin tekemään vallankumous myös Suomessa. Työväestöä agitoitiin aseelliseen kapinaan lupauksilla paremmasta elämästä. Samalla hylättiin parlamentaarinen tie, jolla maltillinen vasemmisto oli jo saanut helpotettua tilannetta. Mielestäni tavallisia työläisiä ja talonpoikia johdettiin harhaan.

Valkoisten suorittama Tampereen valtaus huhtikuun alussa oli Vapaussodan käännekohta. Täältä lähti suuri punaisten pakolaisten kulkue kärryineen kohti Viipuria ja Venäjää. Mukana kulkeneet punakaartit avasivat tietä, kunnes eteneminen päättyi Lahteen ja Fellmannin pellolle. Siinä vaiheessa punaisten johtajat olivat jättäneet omansa ja paenneet rajan yli. Molemmin puolin sodassa syyllistyttiin raakuuksiin. Valkoisten tekemät vääryydet ajoittuivat ennen kaikkea sodan jälkinäytökseen vankileireillä.

Vapaussota ja Sisällissota liittyivät Venäjän suureen vallankumoukseen. Valkoiselle puolelle se tarjosi mahdollisuuden itsenäisyyteen. Punaisia taas johdettiin Venäjältä kapinaan esivaltaa vastaan ja liittymään osaksi Neuvosto-Venäjää.

_ _ _

Tänä päivänä voidaan sanoa, että punaisten voitto olisi merkinnyt Suomen häviämistä kommunistiseen Neuvostovaltaan. Se tuli selväksi viimeistään 30-luvulla Stalinin puhdistuksissa, joissa monet Venäjälle paenneet suomalaiset kommunistit ja punaisten johtajat tapettiin.

Sisällissodan katkeran loppuselvittelyn symboliksi on noussut Lahdessa Fellmannin pellolle koottu parikymmentuhantinen pakolaisjoukko. Heistä  punakaartilaiset erotettiin vankileireille ja osa heistä surmattiin. Tästä on kuitenkin noustu yhdeksi kansaksi viimeistään talvisodan puolustustaisteluun mennessä.

_ _ _

Mitä jos punaisten yritys olisi onnistunut ja vallankumous toteutunut 1918? Parikymmentä vuotta myöhemmin ehkä 1-2 miljoonaa suomalaista olisi koottu Stalinin vankileirien saaristoon jonnekin Vorkutan ja Jäämeren välille. Sinne he olisivat kuolleet, osa luoti niskassa, loput työhön, nälkään ja pakkaseen. Suomi olisi itsenäistynyt uudelleen ehkä 1990-luvun alussa Viron tavoin, mahdollisesti köyhänä maa- ja metsätalousvaltiona.

Suomettuneessa sodanjälkeisessä ilmapiirissä on suhtauduttu hyväksyvästi punaisten aseelliseen kapinaan. Marxilaisen teorian mukaan vallankumous on välttämätön vaihe proletariaatin diktatuuriin. Tässä ilmapiirissä valkoinen osapuoli on jäänyt altavastaajana puolustautumaan syytöksiin, että se olisi kapinan tukahduttamisella estänyt punaisia saavuttamasta parempaa elämää, jota he oikeutetusti tavoittelivat.

Parempi elämä on tullut kuitenkin muuta kautta: parlamentarismin ja demokratian keinoin. Ihmisten tasa-arvo ja hyvinvointi ovat parantuneet. Tulisiko kirkon pyytää anteeksi sitä, että se oli silloin – ja on edelleen - parlamentarismin ja oikeusvaltion kannalla?

130 kommenttia

  • Vesa Ahlfors sanoo:

    jorma ojala: ” Eikö kristitylle kapina ole vääryys,”

    Myös alkaa sellaisen mahdollisen johdosta kostotoimiin, ei voi sanoa olevan kristillistä senkään. Alla siteeraus Roomalaiskirjeen 12. luvusta (vanha kirkkoraamattukäännös):

    “Älkää kenellekään pahaa pahalla kostako. Ahkeroikaa sitä, mikä on hyvää kaikkien ihmisten edessä. 18. Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa. 19. Älkää itse kostako, rakkaani, vaan antakaa sijaa Jumalan vihalle, sillä kirjoitettu on: “Minun on kosto, minä olen maksava, sanoo Herra”. 20. Vaan “jos vihamiehelläsi on nälkä, ruoki häntä, jos hänellä on jano, juota häntä, sillä näin tehden sinä kokoat tulisia hiiliä hänen päänsä päälle”. 21. Älä anna pahan itseäsi voittaa, vaan voita sinä paha hyvällä.”

    Ilmoita asiaton kommentti
  • jorma ojala sanoo:

    Jätän Ahlforsin käsitykset historiasta kommentoimatta.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuula Hölttä sanoo:

      🙂 lisätietoa historiasta:

      Suomenlinnan vankileiri kuten muutkin samanlaiset keskitysleirit oli maailmassa sodissa noudatettu käytäntö jo viime vuosisadan alussa. Suomenlinnassa vartijoina toimivat saksalaiset ja he olivat saamieni tietojen mukaan estäneet omaisia viemästä ruokaa vangeille. Käytännössä maan ylintä päätösvaltaa kansalaissodan päätyttyä käytti saksalainen Itämeren divisioonaa johtanut Rϋdiger von der Goltz.

      Sodan jälkeen Mannerheim olisi halunnut, että ainoastaan kapinajohtajat ja rikoksiin syyllistyneet vangitaan. Hän ei hyväksynyt sitä, että Svinhufvud halusi saksalaisten jäävän maahan vielä sodan päätyttyä, eikä hän hyväksynyt Wilhelm Thesleffin nimittämistä sotaministeriksi, kun katsoi sen merkitsevän antautumista saksalaisille.

      Hän pyysi eroa tehtävästään jo 20.5.1918, ja kun Svinhufvud oli 22.5. esittänyt Saksan päämajalle vetoomuksen saksalaisten joukkojen jäämisestä Suomeen, Mannerheim uudisti eronpyyntönsä ja se hyväksyttiin senaatissa 29.5., jonka jälkeen hän poistui Suomesta.

      Suomi suunnitteli sotilasliittoa Saksan kanssa, ja Svinhufvud pyysi Rϋdiger von der Goltzia tekemään asiasta sopimusluonnoksen. Sopimuksen tavoitteena oli se, että Saksan sotavoimat olisivat varmistaneet Itä-Karjalan liittämisen Suomen valtioon. Sopimusluonnosta kannatettiin Saksan sotilaspiireissä, mutta ulkoasiain johto vastusti sitä, ja 27.8.1918 Venäjä ja Saksa allekirjoittivat Berliinissä sopimuksen, jossa Saksa torjui kaikki Suomen hallituksen toivomukset ja sitoutui takuuseen siitä, että ”Suomen taholta ei tapahdu minkäänlaisia hyökkäyksiä Venäjän alueelle”.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Vesa Ahlfors sanoo:

      jorma ojala: “Jätän Ahlforsin käsitykset historiasta kommentoimatta.”

      Ei se ollut mitään pyrkimystä historialliseen analysointiin, vaan toi esiin, mitä Jumalan henkeytetty Sana Pyhä Raamattu esittää ohjeena kyseessä olevanlaisiin mahdollisiin tilanteisiin.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • jorma ojala sanoo:

      Heippa Tuula Hölttä! Meidän kahden “homo historicuksen” sanailu menee vähän aiheen ulkopuolelle, mutta Mannerheimista tuli mieleen, kuinka hän Suomenlinnassa käydessään herätti päällystössä kauhua antamalla sulkea itsensä yksin vankien kanssa johonkin yhteisselliin eli luolaan, joissa näitä säilytettiin – olipa vielä syönyt itsekin vangeille tarjottavaa ruokaa, jossa näkyi kuoriaisia.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuula Hölttä sanoo:

      jorma ojala :”Mannerheimista tuli mieleen, kuinka hän Suomenlinnassa käydessään herätti päällystössä kauhua antamalla sulkea itsensä yksin vankien kanssa johonkin yhteisselliin eli luolaan, joissa näitä säilytettiin – olipa vielä syönyt itsekin vangeille tarjottavaa ruokaa, jossa näkyi kuoriaisia.”

      Kiitokset tiedosta ”änkyrä” ojala. Tuota en ollut tiennytkään. Mannerheim oli myös viime vuosisadan alkupuolella Runnin kylpylässä hierojana ja kansanparantajana toimineen Sofia Lappalaisen [ent. Mähönen] asiakas kylpylässä vieraillessaan. Sohvi-mummo-Sofia oli aviottomana syntyneen savolaisen isoisäni äiti, ja kun vierailimme hänen luonaan, meitä oli kielletty menemästä hänen aittaansa. Kerran aitan ovi oli ja kun kurkistimme sisään ja näimme orsilla kuivumassa olleet yrttikimput, olimme varmoja, että Sohvi-mummo oli noita.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Seppo Heinola sanoo:

    Poikkean vähäksi aika romantiikan kiehtoville sivupoluille, joilta ei Mannerheimin kohdalla ole salaperäisyyttä puuttunut, ja jotka kertovat myös Mannerheimin vähemmän tunnetuista sotaan kohdistuvista huomioista ja tunnoista.

    Mannerheimin kirjeet paljastavat sotilaan kuoren alla syvästi tuntevan ja kokevan mutta samalla myös vastuullisen, laaja-alaisen ja kaukokatseisen kosmopoliittisen ihmisen, joka suhtautuu elämään, sotiin ja omaan ammattiinsakin varsin syväluotaavasti ja myös terävän kriittisesti. Heti 1915 sodan alettua hän kirjoittaakin Marie Lubomirskalle:

    ”Ajatelkaa, että me elämme tämän kauniin luonnon keskellä valmiina tuhoamaan toisemme kaikin keinoin, mitä kuuluisan sivistyksemme on onnistunut keksiä. Maita tuhoutuu ja kansakuntien rajat muuttuvat ja kaiken tämän takana ovat aineelliset ja juutalaiset edut…”

    Paljonpuhuva on myös hänen poltetun maan taktiikkaa koskeva kommenttinsa:

    ” Meidän on vielä kerran pakko marssia tämän kovia kokeneen maan halki ja meidän mukanamme tulevat tulipalot ja ryöstöt ja sanoinkuvaamattomat kärsimykset. Minun täytyy tunnustaa, että minä häpeän ammattiani. Häpeän tunnustaa, että ainoa tulos tästä 15 kuukautta kestäneestä sotaretkestä on, että olemme saattaneet kaksi kansakuntaa tuhoon ja hävitykseen, jonka korjaamiseen kuluu usean sukupolven työ…”

    Sota oli tehnyt Mannerheimista vakavan miehen, joka ei pelännyt asettaa kyseenalaiseksi sodan mielekkyyttä yleensä eikä sotilaiden siihen pakottamista erikseen. Häneen koski nähdä, miten kymmeniä tuhansia kirkkoja ja katedraaleja rakentanut, aineellisen sivistyksensä korkealle kohottanut Eurooppa oli vajonnut hetkessä barbariaan, jonka ylittäisi vain uusi ja entistä vielä kaameampi sota.

    ”En lainkaan epäile, etteikö yleinen asevelvollisuus ole ihmiskunnan suuri onnettomuus” hän huokaa ja kertoo olevansa mieluimmin vaikka ’kalanviljelijänä Abrickenissa kuin sotilaana’

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuula Hölttä sanoo:

      Seppo Heinola :””Maita tuhoutuu ja kansakuntien rajat muuttuvat ja kaiken tämän takana ovat aineelliset ja juutalaiset edut…””

      Venäjän armeijan upseerina Mannerheim varmasti tiesi mistä puhui.

      II maailmansodan aikana Budapestin yliopistossa toiminut ja Ruotsin Punaisen Ristin nimissä juutalaisia natsivainoilta pelastanut Valdemar Langlet oli avioitunut 1899 suomalaisen Signe Blombergin kanssa ja hän julkaisi v. 1906 ”Vallankumousliike Venäjällä” –nimisen vihkosarjan. Niissä hän kertoo mm. v. 1902 Venäjän sisäministeriksi valitun von Plehwen taktiikasta, jota von Plehwe noudatti tukahduttaakseen silloisen opposition ja maassa puhjenneet levottomuudet.

      ”Sosialinen vapausliike oli tukahutettava – se oli uuden ministerin silmämäärä. Lähinnä täytyi hänen niin muodoin saada varmuus, mistä vallankumouksen liikkeen pääainekset olivat haettavissa. Hän keksi silloin ilman muuta, että nuo ainekset olivat löydettävissä venäläisellä alueella asuvien vierasten kansallisuuksien keskuudesta.”

      Myöhemmin Langlet kirjoittaa: ”vaikka Venäjän nykyisen hallituksen syntiluettelossa ei olisi muita rikoksia kuin Suomen sortaminen ja juutalaisvainot, olisi tämä jo kyllin sen kumoamiseen. – – Jos kysyy itseltään, mitä Venäjän hallitus tarkottanee omien alamaistensa kiusaamisella, niin vastaus on siinä, että se toivoo ei-venäläisiä kansanaineksia sortamalla herättää kansallisia eli chauvinistisia (yltiö-isänmaallisia) tunteita puhtaasti venäläisen väestön, niin hyvin sivistyneiden kuin talonpoikainkin keskuudessa. Sytyttämällä kansallisvihaa tahdotaan johdattaa kansan tarmoa johonkin sellaiseen suuntaan, että se ei kääntyisi hallitusta itseään vastaan. Tämä on oikeastaan ollut syynä Suomen ja Puolan sortamiseen, Japanin sotaan ja roskaväkijoukkojen ja tietämättömien työmiesten ja talonpoikien organiseeraamiseen joukkomurhien toimeenpanoa varten Kischinjeffissä.”

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Vesa Ahlfors sanoo:

      Seppo Heinola: “Sota oli tehnyt Mannerheimista vakavan miehen, joka ei pelännyt asettaa kyseenalaiseksi sodan mielekkyyttä yleensä eikä sotilaiden siihen pakottamista erikseen………..”En lainkaan epäile, etteikö yleinen asevelvollisuus ole ihmiskunnan suuri onnettomuus” hän huokaa ja kertoo olevansa mieluimmin vaikka ’kalanviljelijänä Abrickenissa kuin sotilaana”

      Ja mitä kaikkea ne asiat ja yleinen sotavarustelukilpailu vielä sitten saivatkaan aikaan myöhemmin 1900-luvulla. Ilmestyskirjan 6. luvun kuvaama “tulenvärisellä hevosella miekka kädessään oleva ratsastaja” niitti tosiaankin kuolemaa.

      Jeesus Matteuksen 24. luvussa (uusi kirkkoraamattukäännös): “3 Kun Jeesus sitten istui Öljymäellä eikä siellä ollut muita, opetuslapset tulivat hänen luokseen ja kyselivät: “Sano meille, milloin se kaikki tapahtuu. Mikä on merkkinä sinun tulostasi ja tämän maailman lopusta?” 4 Jeesus vastasi:

      “Varokaa, ettei kukaan johda teitä harhaan. 5 Monet tulevat esiintymään minun nimelläni. He sanovat: ‘Minä olen Messias’, ja eksyttävät monia. 6 Te kuulette taistelun ääniä ja sanomia sodista, mutta älkää antako sen pelästyttää itseänne. Niin täytyy käydä, mutta vielä ei loppu ole käsillä. 7 Kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, ja joka puolella on nälänhätää ja maanjäristyksiä. 8 Mutta kaikki tämä on vasta synnytystuskien alkua.

      9 “Silloin teidät pannaan ahtaalle, monia teistä surmataan ja kaikki kansat vihaavat teitä minun nimeni tähden. 10 Monet silloin luopuvat, he kavaltavat toisensa ja vihaavat toinen toistaan. 11 Monta väärää profeettaa ilmaantuu, ja he johtavat useita harhaan. 12 Ja kun laittomuus lisääntyy, monien rakkaus kylmenee. 13 Mutta joka kestää loppuun asti, pelastuu. 14 Tämä valtakunnan evankeliumi julistetaan kaikkialle maailmaan, kaikille kansoille todistukseksi, ja sitten tulee loppu.”

      Ilmoita asiaton kommentti
    • jorma ojala sanoo:

      Sepä vasta romanttista olisikin, ruveta ihan tosissaan kuvittelemaan, ettei Mannerheim olisikaan ollut oman aikansa lapsi suhteessaan juutalaisiin – vaan jotain muuta ihan post-holocaustisessa hengessä entisessä Puola-Liettuassa ja Venäjällä…

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Mannerheimin asenne juutaailsiin muuttui varsin pian, tuossa hän näki vain terävästi että raha on aina sotienkin takana. Se että pankkiireissa oli paljoin juutalaisia oli taas Euroopan oma syy kun kauppiaan ja rahanlainajanammatit olivat aikanaan ainoat joita heille sallittiin. Muuten Ojala,tuo yksi sana ei olut yo kirjoituksen focus, jonka ohitit: En lainkaan epäile, etteikö yleinen asevelvollisuus ole ihmiskunnan suuri onnettomuus” hän huokaa ja kertoo olevansa mieluimmin vaikka ’kalanviljelijänä Abrickenissa kuin sotilaana’”

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      VesaA. Mannerheim ei ollut jehovisti, joten äläpäs yritä ratsasta hänen filosfisella pasifismillaan. Mannerheimin aatehistorialli nen tausta oli mieluimmin kansaivälisessä ruusuristiläisyydessä ja tod.näk. vapaamuurariudessa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Vesa Ahlfors sanoo:

      Seppo Heinola: “…. äläpäs yritä ratsasta hänen filosfisella pasifismillaan.”

      ??!! Tämä blogihan käittelee lähinnä kirkon osuutta vuoden 1918 tapahtumissa, ei Mannerheimin henkilöä, joten viittaus Jeesuksen opetuksiin “asianjärjestelmän/tämän maailman/maailmanaikojen “viimeisistä päivistä” ja Jeesuksen tulemuksesta/läsnäolosta ei nyt mennyt niin kovin paljoa aiheesta syrjään.

      Jeesusta ja tämän opetuksiahan myös kirkko käyttää. Mannerheim tehtävissään taas ei ollut mikään kirkon mies tai uskonnollinen henkilö.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Osmo Kauppinen sanoo:

      Kun tuosta Mannerheimista (ihailemastani soturista) nyt on tullut puhetta, niin ei hän ainakaan Jehovan todistaja ollut. Vapaamuurariudesta on erilaisia käsityksiä. Dokumentteja ei ole esitetty. Tsaarin Venäjällä (siis myös Suomessa) vapaamuurarius oli pannassa. Mutta jostain olen lukenut, että marskin olisi arveltu saaneen asteensa Puolassa. Mutta miten se nyt tähän 1918 tapahtumien anteeksipyyntöön liittyy? En ymmärrä. Marski itse on jo poissa. Ollut kauan. Kuuntelin hänen hautajaisiaan radiosta 1951. Se on ensimmäisiä lapsuudenmuistojani.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • jorma ojala sanoo:

    Tuula Hölttä voisi jättää nimittelyn 10-vuotiaille pikkupojille ja perehtyä historiallisiin lähteisiin.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuula Hölttä sanoo:

      jorma ojala :”Tuula Hölttä voisi jättää nimittelyn 10-vuotiaille pikkupojille ja perehtyä historiallisiin lähteisiin.”

      No pahoittelut, jos tulin loukanneeksi. ”Änkyrä” on sitaatti Hannu Kiurun 10.12. kirjoittamasta blogista, jonka kommenteissa epäilit olevasi änkyrä, kun olet Marian palvontaa vastaan. Suosittelen, että ”perehdyt historiallisiin lähteisiin”, etkä nimittele vakaumustasi kuin 10-vuotias pikkupoika. 🙂

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tuire Kajasvirta sanoo:

    Kiitokset Pekka Särkiölle aiheen esille ottamisesta. Tämä on ehdottomasti mielenkiintoisin keskustelu pitkiin aikoihin.

    Olen hämmästynyt Tuula Höltän suuresta tietomäärästä. Kiitos, että jaat sen keskustelijoiden ja meidän lukijoiden kesken. (Olen tallentanut koko keskustelun voidakseni palata siihen myös myöhemmin)

    Mietin sitä kuinka aika on tehnyt tehtävänsä. Tänä päivänä voidaan keskustella aiheesta tällä tavalla. Meillähän kaikilla on isovanhempia tai heidän vanhempiaan, jotka ovat kaiken kokeneet. Varmaan kertomukset kokemuksista vielä kulkevat suvuissa. Siitä huolimatta uskaltaisin yleistää, että vääryydet on haudattu ja katkeruus purkautunut, ei tämän sukupolven eikä sen enempää kirkon kuin minkään poliittisen tahonkaan tarvitse pyytää anteeksi.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Leena Viilo sanoo:

      En voi Tuire yhtyä sinun näkemykseesi. ” . Tämä keskustelu olisi ollut parempi jättää tekemättä. Tuula Hölttä ei kirjoituksissaan niin suurta totuutta edusta.Täällä ei meikäläisiä ole, koska jo avauksesta näkee mitä tämä on. Esitetään vain yhtä totuutta. Esitetään kuvitelmia asioista, joita ei ole. Ruotsi esimekiksi on sosialidemokraattinen maa. Historian yhtä kohtaa ei voi Särkiön tapaan siirtää johonkin toiseen kansakuntaan tai historian kulkuun.

      Tämä on jälleen repinyt syvällä kirkossa olevat haavat auki. Minulla oli jo kerran rauha kirkon kanssa sillä luterilaisella tunnustuskirjojen syvällä olevalla opilla vain yhdestä menneisyydestä ja vain yhdestä tulevaisuudesta, siitä minkä Jumala on tiennyt jo aikojen alussa ennen kuin loi ensimmäistäkään ihmistä. Olen joskus ollut aktiivi seurakuntalainen ja puhunut kirkosta positiivisesti niille ihmisille, jotka ovat kohdanneet tämän “valkoisten kirkon” syrjivän puolen. Mutta enää en sitä tee. Ymmärrän entistä syvemmin miksi punainen kristillisyys ei voi olla evl kirkon yhteydessä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Leena Viilo sanoo:

      Sulkujen välissä piti olla lainaus tästä.

      “Mietin sitä kuinka aika on tehnyt tehtävänsä. Tänä päivänä voidaan keskustella aiheesta tällä tavalla. Meillähän kaikilla on isovanhempia tai heidän vanhempiaan, jotka ovat kaiken kokeneet. Varmaan kertomukset kokemuksista vielä kulkevat suvuissa. Siitä huolimatta uskaltaisin yleistää, että vääryydet on haudattu ja katkeruus purkautunut,”

      Tuire Kajasvirta ei taida tänä päivän olla siellä missä sosialidemokraatit kokoontuvat. Siellä ovat ne, jotka ovat tämän kirkon valkoisen aatemaailman kohdanneet esim. 1960-luvulla. Ei ole kyse isovanhemmista tai heidän vanhemmistaan vaan meistä, eivät kaikki meistä ole edes eläkkeellä. Omat kokemukset ja tovereiden kokemukset ovat esillä silloin kun keskustellaan evl kirkosta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuire Kajasvirta sanoo:

      Leena Viio:’Tuire Kajasvirta ei taida tänä päivän olla siellä missä sosialidemokraatit kokoontuvat.’

      Tässä keskustelussa ei kai ole tarkoitus kiinnittää huomiota minuun. Mutta en malta olla vastaamatta, kun nimenomaan tämä keskustelu on ollut minulle hyvin antoisa ja ajatuksia herättävä.

      Vanhempani ovat syntyneet v.1907 ja v.1908. Heillä siis on ollut omakohtaisia kokemuksia vapaus- ja kansalaissodasta. Isoisäni, siis äidin isän veli kuoli punaisten tappamana, vaikka ymmärtääkseni kuului ns. työväenluokkaan. Kuin ohimennen olen vanhemmiltani kuullut, että tämän jälkeen äidin perhe pakeni Karjalasta Ouluun muutamaksi vuodeksi. Tämän enempää meille perheen lapsille ei asiasta kerrottu. Ja oikeastaan vasta täällä käydyn keskustelun pohjalta olen ymmärtänyt, kuinka suuren lahjan vanhempani ovat tieten tahtoen antaneet. Meidät lapset jätettiin sen vihan ja katkeruuden ulkopuolelle, jota esimerkiksi naapureissa lapsena ihmettelin.

      Olen aina ihaillut vanhemmissani sitä aatteelista ja suoraselkäistä sosialidemokratiaa, joka heissä oli ja jota he toteuttivat. En huomannut 1960-luvulla heidän suhtautumisessaan kirkkoon tai kirkon suhtautumisessa heihin mitään erityistä. Itse olen valinnut puoluekantani toisin kuin vanhempani.

      Tämä nyt meni keskustelussa ehkä liian syvälle henkilöön, mutta vastasin kuitenkin haluten kertoa vanhemmistani. Ehkä aikaisemmassa kommentissani yleistin oman taustani vuoksi liikaa olettaen että viha ja katkeruus on sadan vuoden aikana laantunut. Jos näin ei ole, toivon silti, että kirkkoa ei nähtäisi enää valkoisena, vaaleanpunaisena tai punaisena, vaan kirkko koettaisiin koko kansan kirkkona.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • jorma ojala sanoo:

    Kiitos Tuula Hölttä. Lyseon pojat panivat historianopettajastaan Turun Sanomiin pikkuilmoituksen: “Käytetty mursun nahka myytävänä..”. Perälää näet sanottiin mursuksi… Koetin sitä Langletin teosta kaivaa esille, kun se on jossain laatikoissani. Muistan elävästi sen kauniin punalippuisen kansikuvan. Sehän tuli ensin ruotsiksi “Det revolutionära Ryssland”, ellen väärin muista… Kun puhuit vaan niistä vihkoisista…. minulla on niitäkin. Eräässäkin kerrotaan, kuinka Itämeren maakunnissa kokonaiset kylät saattoivat aamulla pirtissä herätessään huomata, että heistä on kaikista yön aikana tullut oikeauskoisia ortodokseja. Tällaista sai nationalismi aikaan Venäjällä… ja aatteen voittokulku jatkuu.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuula Hölttä sanoo:

      jorma oajala :”Lyseon pojat panivat historianopettajastaan Turun Sanomiin pikkuilmoituksen: “Käytetty mursun nahka myytävänä..”.”

      Lyseon pojat ovat lyseon poikia. Oman lyseoni pojat soittivat äidinkielen opettajalle puhelinkioskista nimettömän puhelun, jossa kysyivät “Oliko Aleksis Kivellä Seitsemän veljestä vai Aleksis-veljellä Seitsemän kivestä.”

      Puhuin Langletin “vihkosista”, koska en tiennyt mistään muusta. Henk.koht. omistan vain antikvariaatista ostamani hämeenlinnalaisen kustannusliike Boman ja Karlssonin kustantamat Langletin vihkot 15-20, jotka on julkaistu v. 1906.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • jorma ojala sanoo:

      No, ilmoituksen alla oli tietenkin Perälän oma puhelinnumero. Kun pojat sitten illalla koettivat itse muka ostaa nahkaa, totesi Perälä vain: “Se on jo myyty”. Palaan asiaan, on kai ensin vähän siivottava kirjastossa… 🙂 En löytänyt puhumiamme teoksia. Etenkin se vihkonen olisi kiinnostanut. Sen sijaan löytyi Karlgren: Bolsjevikernas Ryssland. Sthlm 1925. Siinä on puhuttelevia kuvia siitä, miten nälkäiset musikat tulvivat kaupunkeihin ja orpolapset kansoittivat kellarit ja hylätyt talot. Toisaalta avantgardistinen taide ja propagandistinen julistetaide kukoisti. Lukikohan nälässsä viruva kansa niitä? Samoihin aikoihinn ruots. pilapiirtäjä Albert Engström kävi myös Neuvosto-Venäjällä ja toimitti omin piirroksin kuvitetun matkakertomuksen, joka meillä ilmestyi nimellä “Ryssiä”. Boshevikit olivat al Gaidaan verrattava aatteellinen järjestö..

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Vesa Ahlfors sanoo:

    Viimeisimmät kommentit vain vahvistavat Jeesuksen opetuksien hyödyllisyyden ja kehoituksien puolueettomuuteen järkevyyden “tämän maailman” konfliktien suhteen: “Älkää olko osa maailmasta” ja: “Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta.”

    Kaiken parasta olisikin, että kristityllä olisi vain yksi “puoluekanta” ja “aate”, joka perustuisi vain Jumalan kaikkivaltiaan lupauksiin ja päätöksiin maan ja ihmisyhteisön suhteen = taivaallisen Jumalan valtakuntahallituksen tulevien toimien odotus ja niistä kertominen. Ei kuulosta järkevältä, että kristityt kiistelisivät häviävän maailmanajan aatteista ja vallanpitäjistä ja järjestelmistä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kauko Tuovinen sanoo:

    Särkiö harhauttaa kuin sotilas taistelussa: “Tulisiko kirkon pyytää anteeksi sitä, että se oli silloin – ja on edelleen – parlamentarismin ja oikeusvaltion kannalla?”

    Ei! Anteeksi tulisi pyytää niitä asioita, joista kirjoitin.

    Kauko Tuovinen punaorvon poika Tampere

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kauko Tuovinen sanoo:

    Piispa Särkiö kirjoitti tahallaan asian vierestä, kun ei halunnut puhuttavan Johanssonin ja Collianderin armottoman epäkristillisistä tai epäkristillisen armottomista lausunnoista vuonna 1918. Hän on pukki kaalimaan vartijana. Samaa politiikkaa ja henkeäkin – ei kovin pyhää – tuntuu hänessä olevan kuin mainitsemissani kirkkoruhtinaissa.

    Anteeksipyynnön asemesta hän ilkeää valittaa sitä, että ”valkoinen osapuoli on jäänyt altavastaajana puolustautumaan”. Hävetkää, piispa!

    Entä häpeääkö kirkko?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Särkiö sanoo:

      Olen ollut paikalla, kun luterilainen ja ortodoksinen arkkipiispa pitivät rukoushetken vakaumuksensa puolesta kuolleiden haudoilla Hennalassa. Samoihin aikoihin noin 10 v sitten toimitettiin punaisten hautojen siunaamisia, jos niitä ei olleet aiemmin siunattu. Tammisaaressa hautojen siunaamistilaisuudessa piispan puhe sisälsi anteeksipyyntöä 90 vuoden takaisen kirkon laiminlyönneistä. Mitä muuta olisi tehtävä?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Särkiö sanoo:

      Kauko Tuovinen, miten valtio toimisi tänä päivänä, jos vieraan vallan edustajat yllyttäisivät maan kansalaisia aseelliseen vallankumoukseen? Entä miten toimisi kirkko? – Itä-Ukrainassa on tämän kaltainen tilanne ollut käynnissä vuodesta 2014. Donetskin kapinalliset ryhtyivät vallankumoukseensa muutamia kuukausia blogitekstini kirjoittamisen jälkeen. Tänään itsenäisyyspäivänä toivon, ettei sama tilanne tule enää Suomeen.

      Ilmoita asiaton kommentti