Tunnustuksellinen luterilaisuus

Ote gradustani "Concordia-lehti Lutherin ja luterilaisen ortodoksian teologian tulkitsijana 1994-2003", s. 27 - 28: Suora linkki graduuni: http://hdl.handle.net/10138/21716 ,"Miten Concordia näki vuosituhannen taitteessa puhtaan luterilaisen opin ja oikean kristillisen etiikan? Uusitestamentillisena lähtökohtana on syytä muistaa, että kun Jeesus kysyi opetuslapsilta, kuka hän on, Pietari vastasi kaikkien puolesta hänen olevan Kristus, elävän Jumalan Poika. (Matt.16:13 - 18) Reijo Arkkila totesi jo 1976 samanlaista "omakohtaista tunnustamista" edellytettävän "nykyisiltä" opetuslapsilta. Aikoinaan SLEY:n toiminnanjohtajana olleen Arkkilan mukaan tunnustuksellisen luterilaisuuden avainjae ja ohjelmajulistus Raamatussa oli Apostolien tekojen kohta 2:42, joka kertoo Kristuksen kirkon alkuvaiheiden elämästä: "He pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa." Reijo Arkkila, Tunnustuskirkollisuus, s. 8. Sley-Kirjat. Vaasa. 1976. Leivän murtaminen tarkoittaa tietysti ehtoollisen viettoa.

57 kommenttia

  • Mika Rantanen sanoo:

    http://hdl.handle.net/10138/21716 Tästä klikkaamalla pääsee suoraan graduuni.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kari Roos sanoo:

    Kommenttina tuohon mainitsemaasi raamatunkohtaan ja Arkkilan toteamukseen: Olemme uskovia jos uskomme, että Jeesus on Jumala(n Poika). Mielestäni kaikki, mitä siihen lisätään, on kunkin ajan teologiaa ja tapoja, jotka voivat muuttua ajan myötä.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Reijo Mänttäri sanoo:

      Kari Roos,

      On kysymys Jumalan Pojan uskosta, jonka hän vuodattaa niihin, jotka ottavat Jeesuksen vastaan pelasajanaan. Vasta sen vaikutuksesta ja tuloksena tulee tunnustus mihin uskoo. Ei meidän uskollamme ole merkitystä, vaan sillä mitä Hän meissä vaikuttaa, kuten tunnustus että uskoo Jeesuksen jumaluuteen. Sen voi sanoa Saatanakin, että Jeesus on Jumala ja hän tietää sen. Uskomaton ihminen voi sanoa myös niin, mutta hän valehtelee.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari Roos sanoo:

      Reijo,

      En puhunut sanomisesta vaan uskomisesta ja tietenkin Jumala itse vaikuttaa sen uskomisen.

      Olen muuten huomannut, että erityisesti helluntailaisilla on outo tarve jotenkin pyrkiä järjestämään kaikki asiat tiettyyn järjestykseen. Ensin sitä ja sitten tätä. Mielestäni Jumala ei tee asioita jonkun tietyn kaavan mukaan. Hän rakastaa ja kutsuu ja vaikuttaa miten tahtoo, kiitos siitä Hänelle.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Antti Hämäläinen sanoo:

      Mänttäri. “On kysymys Jumalan Pojan uskosta, jonka hän vuodattaa niihin, jotka ottavat Jeesuksen vastaan pelasajanaan. Vasta sen vaikutuksesta ja tuloksena tulee tunnustus mihin uskoo”.

      Aivan, juuri tämä on tärkeää. Emme itse pysty tuottamaan itsestämme uskoa, tai olemaan uskossa. Vain Pyhä Henki voi aikaansaada tämän meissä.

      Nyt luterilaiset ajattelevat etä Pyhän Hengen lahja annetaan kasteessa, kun taas helluntailaiseille kaste on yksi askel seurakunnan jäsenyyteen ja halu kastautua Jeesuksen antaman uskon vaikutusta. Pyhän Hengen lahja/lahjat annetaan heille erikseen.

      Oli tämä asia miten tahansa meillä ei voi olla pelastavaa uskoa ilman Pyhän Hengen vaikutusta. Me itse emme pysty olemaan uskossa omasta voimastamme tai viisaudestamme.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Mika Rantanen sanoo:

      Raamattu ja tunnustukselliset luterilaiset eivät opeta, että kaikki kastetut ovat automaattisesti matkalla taivaaseen ja taivastiellä. Moni tai liian moni elää tälläkin hetkellä tuhlaajalapsena vieraalla maalla. Muuten, Reijo Mänttäri, sinä poistit hiljattain omasta blogistasi kaksi kommenttiani, joten minä voin tarvittaessa myös poistaa kommenttejasi.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Martti Pentti sanoo:

    Eikö ehtoollisyhteys ole ensimmäisiä asioita, jotka murentuivat oikeaoppisen tunnustuksellisuuden rantautuessa kirkkoomme? Ehtoollisvierailta ryhdyttiin edellyttämään opillista yksimielisyyttä sen sijaan, että Herran ateria olisi ymmärretty yhteyden lähteenä ja rakentajana. Piispa Huoviselta Luther-säätiön messussa evätty ehtoollinen lienee muistissa.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Mika Rantanen sanoo:

      Täytyy muistaa, että alun perin luterilainen ehtoollinen alkuvaiheessa ei ollut täysin avoin kaikille halukkaille, vaan esim. julkisyntisten piti osoittaa todellista halua parannuksen tekemiseen ennen osallistumista. Luther ja muut uskonpuhdistajat todellakin edellyttivät kaikilta ehtoollisvierailta tunnustautumista samaan oppiin ja opetukseen. Hermann Sasse ja Werner Elert ovat kirjoittaneet kumpikin myös ehtoollista käsittelevät teokset, joista saa tästä tarkempaa tietoa. Concordia ry on julkaissut suomeksi kummatkin kirjat. Tietysti ehtoollinen on ennen kaikkea anteeksiantamuksen ateria, joka otetaan uskoen vastaan. Koemme siinä tietysti myös keskinäistä yhteyttä (koinonia) muihin osallistujiin olemalla kaikki samaa Jumalan perheväkeä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      En löydä Lutherin Isosta katekismuksesta mitään tuollaista ehtoa. Pikemminkin hän pitää ehtoollisvierasta sitä kelvollisempana mitä kelvottomammaksi tämä itsensä kokee.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Mika Rantanen sanoo:

      1. Korinttolaiskirjeen kohtakin osoittaa, että aina on ollut niitäkin osallistujia, joiden mieliala ja asenne ehtoollista kohtaan on ollut väärä:

      11:27 Sentähden, joka kelvottomasti syö tätä leipää tai juo Herran maljan, hän on oleva vikapää Herran ruumiiseen ja vereen. 11:28 Koetelkoon siis ihminen itseänsä, ja niin syököön tätä leipää ja juokoon tästä maljasta;

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Mika Rantanen sanoo:

      Muistakaamme myös tämä totuus:

      1.Korinttolaiskirje: 10:16 Siunauksen malja, jonka me siunaamme, eikö se ole OSALLISUUS Kristuksen vereen? Se leipä, jonka murramme, eikö se ole OSALLISUUS Kristuksen ruumiiseen? Sanojen korostus on allekirjoittaneen.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari Roos sanoo:

      Korintossa taisi olla sellaisia tapoja ehtoollisella, joita ei ole enää vuosisatoihin ollut ja niistä Paavali huomautti.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Luther piti käsittääkseni vääränä asenteena ylpeyttä ja itsevarmuutta. Eikö puhdasoppisuudessa ole vaarana juuri tällainen omavanhurskaus? Oikea ehtoollisvieras on nöyrä ja uskossaan horjuva, joka kokee tarvitsevansa tukea omassa vajavaisuudessaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Mika Rantanen sanoo:

      Raamattu on kirjoitettu kaikkien aikojen ihmisille eikä ihminen ole näissä asioissa muuttunut miksikään huolimatta tekniikan ym. valtavasta kehityksestä. Kerran olin esim. eräässä hengellisessä tapahtumassa eräässä kansanopistossa, jossa vietettiin illalla ehtoollista. Siellä eräskin sanoi minulle, että mennään hakemaan tuolta pieni iltaryyppy!? Oliko esim. tämä asenne ja mieliala oikea ehtoollista varten?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari Roos sanoo:

      Nykyään ei ehtoolliselle mennä enää omia eväitä syömään kuten kai Korintossa oli tapana. Toki ei millekään iltaryypyllekään. Ei sekään kovin kunnioittavalta kuulosta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Mika Rantanen sanoo:

      Tuossahan ovat nuo ystävälliset, suloiset (nimittäin Jeesuksen) sanat: “Tämä on minun ruumiini, TEIDÄN EDESTÄNNE annettu; tämä on minun vereni, TEIDÄN EDESTÄNNE vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi.” Näitä sanoja, olen sen sanonut, ei ole lausuttu pölkyille eikä kiville, vaan minulle ja sinulle; muussa tapauksessahan hän yhtä hyvin olisi saattanut olla puhumatta ja olla asettamatta mitään sakramenttia.

      Martti Luther, En minä kuole – vaan elän, s. 33, Aurinko Kustannus ja Arkki-kirja, 2016. WA 30, I, 230. Sulku on allekirjoittaneen lisäys.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Antti Hämäläinen sanoo:

      Rantanen. ” Kerran olin esim. eräässä hengellisessä tapahtumassa eräässä kansanopistossa, jossa vietettiin illalla ehtoollista. Siellä eräskin sanoi minulle, että mennään hakemaan tuolta pieni iltaryyppy!? Oliko esim. tämä asenne ja mieliala oikea ehtoollista varten?”

      Minä taas olin kerran Vaasan kirkossa ehtoolliskokouksessa joka päätti Risto Santalan kokoussarjan. Niihin aikoihin kinastelimme vaimoni kanssa ehtoollis-ja kastenäkemyksistä yms. Puolustin avointa ehtoollista ja vaimoni oli varovaisempi.

      Sitten jono ehtoolispöytään oli pitkä. Meidän edellä oli kaksi kaveria, jotka kiroilivat ääneen keskenään aivan räävittömästi koko matkan alttarille. Tämän jälkeen olen aina ymmärtänyt, että ehtoollista ei pidä automaattisesti jakaa kenelle tahansa.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Markku Hirn sanoo:

    Tätä tunnustautumista samaan oppi alettiin vaatimaan jo aivan alkuseurakunnista lähtien.Mikähän tuollaisessa vaatimuksessa on vitsinä? Olen joskus tenttinyt Augsburgin tunnustuksen mutta kovin kuivalta sekin tuntui. Mitkään dogmaattiset selonteot eivät ole herättäneet elävää tuntoa siitä missä tassä on kysymys.

    Mielestäni halu tulla todelliseksi kristityksi on paras kriteeri ehtoolliseen osallistumiseen ja mielelläni joku Luthersäätiöläinen ja Huovinen samassa pöydässä yhdessä muun seurakunnan ja paavin ja Moskovan patriarkan kanssa.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Mikä se sama oppi mahtoi ollakaan? Riittikö tunnustukseksi: Jeesus Kristus on Herra?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari Roos sanoo:

      Oliko alkuseurakunnassa mitään oppeja? Oli vain Jeesus. Kaikki opit on lisätty sen jälkeen pikkuhiljaa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Mika Rantanen sanoo:

      Alkuseurakunnassa tunnettiin hyvin kirjoitukset ja Jeesuksen elämä, opetukset jne.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari Roos sanoo:

      Varmasti jotkut tunsivat VT:n kirjoituksia, jotkut, varsinkaan ei-juutalaiset ehkä eivät niinkään. Jeesuksesta taas ei tainnut ihan aluksi olla vielä mitään kirjoituksia. Paavali lienee kirjoittanut ensimmäisiä kristillisiä kirjoituksia juuri niille “pakanoille”, jotka eivät tainneet tuntea edes VT:tä. Mutta mitään ns. kirkollisia oppeja ei tietenkään silloin vielä ollut.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari Roos sanoo:

      Mitä tulee ehtoollisyhteyteen, niin mielestäni kaikilla Jeesukseen uskovilla pitäisi itsestään selvästi olla tuo yhteys toistensa kanssa ilman mitään ylimääräisiä rajoituksia.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Mika Rantanen sanoo:

      Se nyt vain on niin, etteivät kaikki, jotka sanovat olevansa uskovaisia, sitä valitettavasti käytännössä ole. Niin paljon ihan perustavanlaatuiset Raamatun totuudet voivat olla heille täysin epäselviä. Jeesuksen puheita jne. tunnettiin ja niitä oli monen tietoisuudessa tietenkin paljon tallella ennen neljän evankeliumin kirjoittamisia.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari Roos sanoo:

      Se on totta, että puheita varmasti tunnettiin. Niistä ne UT:n kirjoitukset sitten saivat alkunsa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Ehtoollisvieraita kehotetaan tutkimaan itseään. Näin kehotti Lutherkin. Se on ihan eri asia kuin ehtoollisen kieltäminen sitä haluavilta. Tiedän, että toisinaan pappi huomauttaa ennen sakramentin jakamista, minkä kirkon kanssa ei ole ehtoollisyhteyttä, mutta kertoo samalla, ettei keneltäkään aterialle saapuvalta tarkisteta kirkkokunnan jäsenyyttä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Markku Hirn sanoo:

      Martti Pentti

      Alkukirkon uskontunnustus oli tosiaankin tuo suora ja yksinkertaiselta näyttävä tunnustus. Mutta niinkuin Paavali todistaa, se ei estänyt sitä, että jo alusta asti oli opillisia erimielisyyksiä ja eriseuraisuutta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Onko siitä mitään todisteita, että ehtoollisyhteyden rajoittamista olisi alkukirkon aikana käytetty aseena opillisissä erimielisyyksistä?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Mika Rantanen sanoo:

      Ainakin jo hyvin varhain tietyt opilliset eroavuudet saattoivat estää ehtoolliselle pääsyn vaikka toisella paikkakunnalla Rooman valtakunnassa. Mm. näitä asioita käsittelee jo aiemmin täällä esillä ollut Werner Elertin tutkimus ja kirja nimeltään: “Ehtoollinen ja kirkollinen yhteys varhaiskirkossa”. Concordia ry.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Wikipediassa oli sen verran tietoa W. Elertistä, että hän piti muun muassa kansaa ja rotua Jumalan luomina pysyvinä asioina. Kuulostaa omana aikanamme taantumukselliselta. Lutherin systemaattisena tutkijana hänet mainitaan. Miten lie hänen arvostuksensa laita alkuseurakunnan historioitsijana?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Mika Rantanen sanoo:

      Wikipediasta nyt voi löytyä mitä tahansa tietoa. Suomenkielinen Wikipedia antaa yksipuolisen kuvan. Tämä Elertin kirja on klassikko ja keskitytään nyt vain siihen mitä se esittää.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      ’Klassikko’ ei vielä sano mitään teoksen luotettavuudesta. Eipä Wikipediakaan takaa oikeaa ja riittävän monipuolista tietoa. Se toki arveluttaa, että Concordia ry:n aatemaailmaa perustellaan sen julkaisemalla teoksella. Taitaa olla niinkin, että kristinuskon alkuvuosien oppiriidat olivat samalla tavalla pirun työtä kuin nämä nykyisetkin.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Mika Rantanen sanoo:

      Klassikko tässä yhteydessä tarkoittaa, että sitä kirjaa arvostetaan monissa hengellisissä piireissä. Kyllä, juuri piru aiheuttaa riitoja ja hajaannusta seurakunnissa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      ’Monissa hengellisissä piireissä’ tarkoittanee, että ei kaikissa hengellisissä piireissä. Miten lie tieteellisten piirien laita? Se kiinnostaisi minua nyt.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Mika Rantanen sanoo:

      Laitan tämän vielä uudestaan: Kiitos kaikille keskusteluista. Eiköhän tämä riitä tällä erää täällä. Jatkossa poistan kaikki uudet kommentit enkä enää itsekään kommentoi tätä blogia. Sanon vielä, ettei Elertin tutkimuksia ole mitenkään kumottukaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Mika Rantanen sanoo:

    EHTOOLLINEN, EHTOOLLISVIERAS

    Sen ilmaisevat meille sanat: “Teidän edestänne annettu ja vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi”, nimittäin että meille näillä sanoilla tässä sakramentissa annetaan syntien anteeksiantamus, elämä ja autuus; sillä missä on syntien anteeksiantamus, siinä on myös elämä ja autuus.

    Lutherin Vähä Katekismus, Luther`s Small Catechism, Martti Luther, En minä kuole – vaan elän, s. 33, Aurinko Kustannus ja Arkki-kirja, 2016. WA 30 I, 316.

    The same in English: THE SACRAMENT OF THE ALTAR

    What is the benefit of such eating and drinking? Answer: We are told in the words “for you” and “for the forgiveness of sins.” By these words the forgiveness of sins, life and salvation are given to us in the sacrament, for where there is forgiveness of sins, there are also life and salvation.

    The Small Catechism

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Mika Rantanen sanoo:

    Biblia (1776) Ps. 12:2 Auta, Herra; sillä pyhät ovat vähentyneet, ja uskolliset ovat harvat ihmisten lasten seassa.

    Never, never, never give up. Luovuttaa ei pidä milloinkaan, ei milloinkaan. Winston Churchill.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari Roos sanoo:

      Mitäköhän tarkoitat tällä kommentillasi?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Mika Rantanen sanoo:

      Vaikka näin, että todellisten uskovien määrä vähenee ainakin Suomessa koko ajan, mutta silti jokaisen uskovaisen on syytä pysyä uskossa elämän loppuun asti eikä siis sitenkään luovuttaa milloinkaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari Roos sanoo:

      Luultavasti vähenee. Mistähän se johtuu? Yksi syy taitaa olla meidän uskovien liiallinen “vaatimustaso”. Lisäksi olemme vanhanaikaisia, tieteen kieltäjiä tai satuihin uskovia. Tämän päivän vapaamieliset tiedeuskovaiset eivät vain enää ymmärrä koko asiaa. Miten me voisimme tuoda Kristusta tähän päivään? Raamattuun tai Lutheriin vetoamalla se ei enää oikein onnistu.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tapio Tuomaala sanoo:

      Mika Rantanen: “Vaikka näin, että todellisten uskovien määrä vähenee”

      Kuka on todellinen uskova ja miten se määritellään?

      Jeesus erottaa vuohet lampaista. Niin vuohet kuin lampaat ovat yhä ihmeissään. Tästä voidaan päätellä, että ne, jotka pitävät itseään lampaina, huomaavatkin olevansa vuohia.

      Miten kenelläkään on kanttia puhua oikeista uskovista, kun ihminen ei voi sellaista tunnistaa? On suolaa vääntää opillisista asioista, mutta mikään oppi ei todista ketään lampaaksi.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Mika Rantanen sanoo:

      Ei kuitenkaan kannata vaipua liikaa synkkyyteenkään, sillä Jumalan Sanalla, joka juuri ilmoittaa Kristuksen, on vielä tänä päivänäkin voima tarvittaessa synnyttää ja ylläpitää usko kenessä tahansa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Kristus itse on Jumalan Sana. Suurella kirjoitettuna Sana ei tarkoita Raamattua vaan sen mukaan (Johanneksen evankeliumin alku) Jeesusta, ihmiseksi syntynyttä Sanaa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Mika Rantanen sanoo:

      Ainakin itsestään voi tietää olevansa uskossa. Esim. Job sanoo: Minä TIEDÄN lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä”. Job.19:25. Paavalikin tiesi ja tunsi keneen hän uskoi. “Niin olen minäkin, tarkkaan tutkittuani alusta alkaen kaikki, päättänyt kirjoittaa ne järjestyksessään sinulle, korkea-arvoinen Teofilus, että oppisit TUNTEMAAN, kuinka varmat ne asiat ovat, jotka sinulle on opetettu. Luuk. 1:3-4

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Mika Rantanen sanoo:

      Kun halutaan arvostaa, korostaa ja kunnioittaa Raamattua ja sen arvovaltaa, voidaan aivan hyvin kirjoittaa sana isolla alkukirjaimella erotukseksi kaikista muista sanoista.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Kun halutaan kunnioittaa Raamattua, sen voinee parhaiten tehdä noudattamalla sen sanoja, tässä tapauksessa kirjaimellisesti. Raamatun korottamisesta ’paperipaaviksi’ taisi Lutherkin varoittaa.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Markku Hirn sanoo:

    Kun näistäasioista keskustellaan niin lohdulisinta on kuitenkin Jeesuksen oma opetus siitä että Jumalan Valtakunta on kedolla kasvavien kukkien tapainen josta ei sovi mennä kitkemään mitään pois.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Tapio Tuomaala sanoo:

      Toi oli upea huomio, kiitos!

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Mika Rantanen sanoo:

      Kyllä myös alkukirkon aikana saatettiin erottaa ihmisiä seurakuntayhteydestä siihen saakka kunnes tekivät parannuksen esim. jostakin julkisynnistä. Seurakuntakuria harjoitettiin erästäkin henkilöä kohtaan, joka rakasteli isänsä vaimon kanssa. Ks. 1. Kor. 5:1-5. Myöhemmin Paavali myös kirjoittaa, että tälle henkilölle pitää antaa anteeksi ja lohduttaa häntä, ettei hän menehtyisi suruunsa. Ks. 2. Kor. 2:5-11.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tapio Tuomaala sanoo:

      Rantanen: “Kyllä myös alkukirkon aikana saatettiin erottaa ihmisiä seurakuntayhteydestä siihen saakka kunnes tekivät parannuksen esim. jostakin julkisynnistä.”

      Kyllä, mutta päätöksen teki apostoli, jonka Herra oli henk.koht. kutsunut. Heillä oli valtuutus. Kenelle Herra on tänään antanut apostolisen valtuutuksen? Ut:n ilmoituksen perusteella syntejä voivat antaa anteeksi vain kutsutut apostolit. Ne, jotka tänään antavat syntejä anteeksi, toimivat omin tai kirkkonsa valtuuksin. Apostolinen suksessio ei voi pitää paikkaansa, sillä jos pitäisi, niin Luoja olisi pelkkä pelinappula ihmisten arpapeleissä ja kirkkojen tuolileikeissä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Mika Rantanen sanoo:

      Olisi mieletöntä väittää, ettei Jumalan seurakunnan paimenillä ja hätätilassa muillakin olisi valtaa julistaa syntejä anteeksi Jeesuksen käskystä ja valtuuttamana. “Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti.” Hebr. 13:8

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Mika Rantanen sanoo:

    Kiitos kaikille keskusteluista. Eiköhän tämä riitä tällä erää täällä. Jatkossa poistan kaikki uudet kommentit enkä enää itsekään kommentoi tätä blogia.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Mika Rantanen sanoo:

    Tämä on niin tärkeä totuus ehtoollisesta, että tämä täytyy ehdottomasti vielä laittaa tänne. Apostolinen Isä Ignatios toteaa 100-luvun alussa ehtoollisen olevan “kuolemattomuuden lääke, kuoleman vastamyrkky”, alkukielellä kreikaksi: “pharmakon athanasias, antidotos tou me apothanein”. Perimätiedon mukaan Ignatios oli yksi niistä lapsista, jonka Jeesus otti syliinsä ja siunasi (Mark. 10:13-16). Hermann Sasse “Tämä on minun ruumiini” Lutherin taistelu ehtoollisen reaalipreesensin puolesta, s. 136, 2011, Concordia ry.

    Ei enempää kommentteja tänne minulta eikä muilta.

    Ilmoita asiaton kommentti