Tunnustuksia

Joku viisas sanoi: Tunnustan eläneeni! Raamatun Saarnaajankirjan kirjoittaja tunnustaa paljon asioita. Paljon hän kai ehtikin. Hän kertoo rakentaneensa taloja ja asuneensa niissä ja viimein toteaa, ettei ole kieltänyt itseltään mitään. Kuitenkin loppuhuipennukseksi tulee: Kaikki oli turhuutta ja tuulen tavoittelua. Oliko hän masentunut, kun vanhuus kaikesta huolimatta tuli, vai saiko hän Jumalalta oikean itsensä tuntemisen? Ymmärsikö hän vihdoin, että niin vähän merkitsee se mitä olemme saaneet aikaan?

Olen hiukan katsellut hengellistä kenttää ja nähnyt yhtä ja toista. Kaikki pienestä suureen väittävät pitävänsä Raamattua ohjekirjana. Teoriassa asia on niin. Vertailun vuoksi on mukava verrata Moskvitsh-henkilöauton käyttöohjekirjaa. Siinä sanottiin esimerkiksi näin: Ennen auton käynnistämistä on tarkastettava kaikki öljypinnat ja muut nesteet. Sanamuoto muistinvarainen, mutta sisältö pätee. Autohan oli takavetoinen, joten olisi pitänyt menne alle makuulle ja tarkastettava takasillan öljyn korkeus, ettei kuivalla perällä lähdetä liikenteeseen. Voimme kai arvata, että ainakin tämä kohta laiminlyötiin sataprosenttisesti.

Tänään on sunnuntai ja lukuisissa kirkoissa tunnustettiin Apostolinen uskontunnustus. Laiskana kirkonkävijänä seurasin jumalanpalvelusta tietokoneen ruudulta ja kuulin piispa Jolkkosen saarnan. Heti ohjelman avautuminen toi oudon tunteen. Saarnapönttö oli väärällä puolella. Toinen outo asia! Piispa ei mennyt sinne lainkaan, vaan saarnasi siitä lukupulpetin takaa. Jotain symboliikka siinä saattaisi olla. Oliko sanan ja papin kunnioitus ennen suurempaa, kun saarnatuolit ralennettiin korkeammalle tai sitten sieltä oli parempi kuuluvuus. Vai oliko niin, että saarnaaja oli korkeammalla siksi, että kuulisi Herramme puheen paremmin ja voisi tulkita sen oikealla tavalla. Olisiko lattiatasoon siirtyminen demokratiaa vai suorastaan puhumista kuin ihminen ihmiselle eli korvasyyhyyn?

Tuosta uskontunnustuksesta täytyy sanoa jotakin. Mehän tunnustamme siinä ensinnäkin Jumalan olemassaolon. Toiseksi, että Hän on Isämme. Kolmanneksi, että Hän on Kaikkivaltias. Neljänneksi, että Hän on taivaan ja maan Luoja! Jokainen siis tunnustaa luomiskertomuksen totuuden, mutta varsin monet rikkovat arkikeskusteluissa tämän tunnustuksen osan. Puhumattakaan seuraavasta Poikaa koskevasta kohdasta. Monet hartaimmistakin uskovista ottaa pois Pyhän Hengen kaikkivaltiuden ja vapaan liikkumis- ja vaikuttamismahdollisuuden. Usein kuulee sanottavan, että Pyhä Henki vaikuttaa vain sanassa ja sakramenteissa.  Jos nyt otettaisi kuin vanhanaikainen krapumitta ja mitattaisi tänän tunnustuksen rinnalla ne jotka uskovat tunnustuksen oikeasti ja ne jotka eivät usko, niin kumpi kasa mielestäsi olisi suuremp? Kannattaa miettiä ja sitäkin, kumpaan joukkoon itse kuuluisin. Vielä kolmas asia, kummasta joukosta pelastutaan vai molemmista?

Kirjoittaja

Lauri Lahtinen
Lauri Lahtinen

Olen eläkkeellä sotilasammatista. Vanhemmiten ovat hengelliset asiat tulleet tärkeiksi. Olen tuottanut päivänsanakirjan: Muruja Herran pöydästä. Agape-kodin pastorina tuotan joka torstai klo 12.00 noin puolentunnin live-lähetyksen, kun kokoontuminen ei nyyt onnistu kasvotusten.. NYt olen käsitellyt Vuorisaarnaa ja hakukone varmasti löytää, jos jotain kiinnostaa..

Kirjoittajan viimeisimmät blogit

Kirjoittajan luetuimmat blogit

Kirjoittajan kommentoiduimmat blogit