Tunnustuskirjat – Luominen

Minä uskon Jumalaan, kaikkivaltiaaseen Isään, taivaan ja maan Luojaan. 

Mitä se merkitsee? Vastaus: Uskon, että Jumala on luonut minut sekä koko luomakunnan, antanut minulle ruumiin ja sielun, silmät, korvat ja kaikki jäsenet, järjen ja kaikki aistit sekä pitää niitä jatkuvasti yllä. Hän antaa myös vaatteet ja kengät, ruoan ja juoman, kodin ja konnun, vaimon ja lapset, pellon, karjan sekä kaiken omaisuuden. Hän suo minulle joka päivä runsaasti ruumiin ravintoa ja kaikkia elämän tarpeita, suojelee kaikilta vaaroilta, turvaa ja varjelee kaikesta pahasta. Kaiken tämän hän tekee yksinomaan isällisestä, jumalallisesta hyvyydestään ja laupeudestaan, vaikka en sitä lainkaan ansaitse enkä ole sen arvoinen. Tästä kaikesta minun on häntä kiitettävä ja ylistettävä ja tämän vuoksi häntä palveltava ja toteltava. Tämä on varmasti totta.

Tunnustuskirjat/Vähä katekismus/Ensimmäinen uskonkohta(sivu 305)

Uskotko Isään Jumalaan, joka on luonut koko luomakunnan vai evoluutioon ja sattumaan; miksi ja mikä merkitys luomiskertomuksella tai alkuräjähdyksellä ja sattumalla on meille?

Arkkipiispa Jukka Paarma: ”Jumala nähdään takaapäin. Jumala ikään kuin kätkeytyy vastakohtaansa. Jumala ei suostu ihmisten paljastamaksi tai ihmisten selitettäväksi. Jumala on salattu Jumala ja hänen voimansa näkyy hänen heikkoudessaan, Jumalan kirkkaus pimeyden keskellä ja hänen läsnäolonsa tunnetaan poissaolon kokemuksen keskellä.”
Miksi meillä on salattu Jumala?

Mikä merkitys meille on Isä meidän -rukouksella?

 b2ap3_thumbnail_Arkkipiispan-vaakuna-.jpg

Linkki arkkipiispa Jukka Paarman hyvään saarnaan Roomassa:

http://www.evl.fi/arkkipiispa/jp17-1-99.htm

 

Kaikki julkaistut blogini:

Juhan blogit

Blogiarkisto

331 kommenttia

  • Martti Pentti sanoo:

    “Joka varjelee elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä.” Olen miettinyt ajatusta, että Jumalasta olisi hyötyä ihmiselle. Miksi se ei kuulosta korvissani hyvältä ja kristilliseltä? Edellä oleva, useassa evankeliumissa toistuva Jeesuksen sana tuli mieleeni. Olen ymmärtänyt, että meidät kristityt on kutsuttu luopumaan omastamme Jumalan ja lähimmäisten hyväksi. Meille luvataan elämä ja yltäkylläisyys, kun tähän ryhdymme. Onko tämä lupaus kuitenkaan oikea syy seurata Jeesusta? Eikö omaan pelastukseen keskittyminen ole itsekkyyttä?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • jorma ojala sanoo:

    Elämä ja yltäkylläisyys; sehän voi toteutua silloinkin kun taskussa ei ole lanttiakaan, eikä kaapissa leivänkannikkaa ja kuolema odottaa leikkaussalissa. Se on jotakin muuta kuin tämä materiaaliin perustuva todellisuus. Sen voi omistaa vain uskossa – tässä ajassa ja myös tulevassa. Kun Jeesus käskee pyrkimään ahtaasta ovesta, voimme kuvitella, millainen se on. Siitä ei mahdu paksu turkki yllä eikä Samsonite kummassakin kainalossa. Kaikki on jätettävä oven tulopuolelle.

    Elämän hylkääminen on vaikea asia, jos ei ole sisäistänyt, mitä selän kääntäminen maailmalle tarkoittaa.

    Panu Saarelan hakuammunta tekstistäni menee taas kerran täysin ohi maalin.

    1 Kor 14 Ihminen ei luonnostaan ota vastaan Jumalan Hengen puhetta, sillä se on hänen mielestään hulluutta. Hän ei pysty tajuamaan sitä, koska sitä on tutkittava Hengen avulla.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Martti Pentti sanoo:

    “Joka varjelee elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä.” Entäpä, jos Jeesus puhuu myös ikuisesta elämästä? Voiko taivasosuuttaan huolellisesti varjeleva kadottaa sen?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • jorma ojala sanoo:

    Tuo ajatus sopii varmasti hyvin tämän ajan henkeen, valinta on jokaiselle henkilökohtainen. Minua Jeesus neuvoo valvomaan. Paavali puhuu jalosta uskon kilpailusta. Kristittyä neuvotaan pukeutumaan uskon sotisopaan ja katsomaan, ettei kukaan lankea pois uskosta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Martti Pentti sanoo:

    “Kristittyä neuvotaan – – – katsomaan, ettei kukaan lankea pois uskosta.” Tarkoittaako tämä omasta itsestä vai toisista uskovista huolehtimista? Tarkoittaisikohan tämä sen valvomista, ettei kukaan lankea pois minun kylmyyteni tähden? Minä kuulen tässä ‘kaveria ei jätetä’ -arvoja.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Juha Heinilä sanoo:

    Martti Pentti, tänäpänä luterilaiseen kirkkoon kuuluu paljon sellaisia, jotka eivät usko Jeesukseen. Nämä eivät enää voi langeta pois uskosta, jos he eivät ole uskoneet. Tänäpänä pitäisi johdattaa myös näitä ihmisiä uskon tielle, mutta heille ei tarjota evankeliumia, vaan papit saarnaavat muutamalla vanhalle ihmiselle, jotka hekin ajan päästä eivät ole kirkonpenkkejä kuluttamassa. Vain harvat kirkkomme jäsenet menevät kuuntelemaan vesitettyä Jumalan sanaa. Mihin on kirkkomme matkalla?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Juha Heinilä sanoo:

    Martti Pentti, päättelit oikein, kiitos! Unohdin rippikoulun. Joo onhan näille pakollisia messukäyntejä, mutta ne loppuvat sitten konfirmaatioon. Tulevaisuudessa yhä harvempi käy rippikoulun, joten nämä puuttuvat silloin osallistujalukumäärästä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • jorma ojala sanoo:

    Kuten sanoin Saarela, sinä et ymmärrä tekstiäni ja keskustelun ns. pointtia. Sen vuoksi kommettisi ovat jatkuvasti asian vierestä. Perustelut löytyvät keskustelun logiikasta, joten siitä ei kenenkään ymmärtävän lukijan ole syytä valittaa.

    Pitäisikö Juhan jo puuttua näihin Panun jatkuviin valheisiin, Onko Martti Pentille vierasta uskonveljestä ja -sisaresta huolehtiminen. Eikö tämäkin ole sellaista: Room. 16:17-18 Mutta minä kehoitan teitä, veljet, pitämään silmällä niitä, jotka saavat aikaan erimielisyyttä ja pahennusta vastoin sitä oppia, jonka te olette saaneet; vetäytykää pois heistä. 18. Sillä sellaiset eivät palvele meidän Herraamme Kristusta, vaan omaa vatsaansa, ja he pettävät suloisilla sanoilla ja kauniilla puheilla vilpittömien sydämet.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Martti Pentti sanoo:

    “Sellaiset eivät palvele meidän Herraamme Kristusta, vaan omaa vatsaansa, ja he pettävät suloisilla sanoilla ja kauniilla puheilla vilpittömien sydämet.” Näistä ‘vilpittömistä’ kannattaakin olla huolissaan. Toivon, etteivät minun kauniit puheeni ja Jorma Ojalan suloiset sanat petä kenenkään sydäntä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Juha Heinilä
    Juha Heinilä

    Olen IT-suunnittelija Vantaan Rajakylästä. Kuulun Pyhän Kolminaisuuden luterilaiseen seurakuntaan, joka on Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan Vantaan seurakunta. Luen mielelläni vanhoja hyviä luterilaisia kirjoja. Käsittelen blogissa kristityn elämää unohtamatta Raamattua ja Tunnustuskirjoja.

    Kirjoittajan viimeisimmät blogit

    Kirjoittajan luetuimmat blogit

    Kirjoittajan kommentoiduimmat blogit