Tunnustustilanteita 1

Nuori kristitty kuuntelee biologian opettajansa puhetta suhteessa evoluutioteoriaan. - Opettaja ei puhu teoriasta, vaan esittää näkemyksensä tieteellisenä totuutena. Opettajan mukaan kaikki sai alkunsa sattumalta. Kukaan ei ohjannut maailman syntyprosesseja. Lukematon sarja myönteisiä (eteenpäinvieviä) reaktioita vain synnytti pitkän ajan kuluessa nykyisen maailmamme, jossa me nyt pohdimme oikeaa ja väärää, elämän tarkoitusta tai tarkoituksettomuutta.

Nuori kristitty kokee opettajansa sanat ristiriitaisina oman maailmankatsomuksensa kanssa. Hänen on vaikeaa hyväksyä sokeaa uskoa ohjaamattomaan evoluutioteorian selitysvoimaan. Tällainen malli jättää liian monta avointa kysymystä. Nuoren miehen mielestä on liian pitkälle viety johtopäätös sulkea Jumala pois ja korvata Hänet sokealla sattumalla tässä ns. tieteellisenä esitetyssä mallissa. - Miksi on todennäköisempää heijastaa jumalalliset ja luovat ominaisuudet sokean sattuman tai materian ominaisuuksiksi? Eikö olisi todennäköisempää ajatella, että persoonallisen elämämme ja tietoisuutemme takana on jokin ylempi Persoonallisuus ja korkeampi Tietoisuus?

Nuori kristitty kokee biologian tunnin tunnustustilanteena. Hän kokee, että hänen on kristittynä aika näyttää väriä, uskostaan käsin, totuuden tähden...

Kaikki tuntuu kuitenkin menevän pieleen. Opettaja kieltäytyy keskustelemasta evoluutioteorian taustalla olevaista maailmankatsomuksellisista lähtöolettamuksista. Hän ei anna nuorelle kristitylle tilaa esittää omia argumenttejaan. Ahdistuneena nuori kristitty menee illalla seurakuntansa pastorin, paikallisseurakunnan luterilaisen pastorin järjestämään nuorteniltaan. Illan jälkeen nuori mies saa mahdollisuuden purkaa sydäntään omalle pastorilleen.

Pastori vastaa hieman kiihtyneelle nuorelle miehelle rauhoittelevasti. Pastori kertoo, että usko ja tiede ovat erilliset saarekkeet, jotka pelaavat kumpikin omalla pelikentällään. Tiede pelaa omilla säännöillään ja usko omillaan. Nuoren kristityn ei tarvitse huolestua. Uskon ja tieteen näkemykset ainoastaan täydentävät toisiaan. Kysymys ohjaamattomasta evoluutiosta ei ole tunnustuskysymys (status confessionis). Kristitty on aivan yhtä hyvä kristitty, vaikka hän ei ajattelekaan maailman synnystä kreationistisesti. Tärkeintä on yksimielisyys evankeliumin opissa. Tärkeintä on yhteinen idea siitä, että kristinuskon edustama armollisuus on parasta koko maailmassa.

Nuori kristitty palaa kotiinsa nuortenillasta. Hän tuntee itsensä typertyneeksi. Hänen mielestään kysymys maailman luomisesta on lähtökohta koko uskolle. - Jos Jumala ei ollut ohjaksissa, kun tämä maailma syntyi, turhia ovat pappien puheet armollisuudesta. - Jos sokea kilpailu ohjaa kaikkea kaikkea kehitystä, armon idea on vain tyhjä lupaus, kuin ooppiumia kansalle...

Nuori kristitty nukkuu yönsä levottomasti. Seuraavan koulupäivän ajan ajatukset harhailevat. Ne eivät pysy oppitunneilla kerrottavissa asioissa. Edellisen päivät polttavat kysymykset huutavat vastauksia. - Koulun jälkeen nuori kristitty löytää tiensä kaupungion kirjaston uskonto-osastolle. Hyllystä löytyy professori Tapio Puolimatkan kirja, Usko, tiede ja evoluutio.

Seuraavat viikot menevät tätä kirjaa lueskellen. Nuori kristitty alkaa vähitellen ymmärtää, että maailman luominen on kristitylle tunnustuskysymys. - Minä todella uskon Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan...

85 kommenttia

  • Manu Ryösö sanoo:

    Martti Pentti,

    Minusta vaikuttaa siltä, että yrität murtaa Jumalan armon ja totuuden (sekoittamattoman ja erottamattoman) paradoksin omilla rationaalisilla päätelmilläsi.

    Jumalan armo ja totuus on muuttumaton fundamentti.

    Rationalisti kuitenkin ajattelee, että Jumalan pyhä tahto lakina muuttuu, kun Jumala antaa armonsa käydä oikeudesta (eli “katuu” kuten em. sitaattisi). – Näin ei kuitenkaan ole. – Jumalan pyhyys ja lain vaatimus ei muutu, vaikka armo kiirehtii väliin.

    Emme ymmärrä tätä paradoksia rationaalisesti. Jumala on kuitenkin “piirtänyt kuvan”, muovannut symbolin, jonka kautta em. paradoksi toimii. – Nyt puhun Jeesuksen Kristuksen rististä.

    Ristillä on läsnä yhtä aikaa Jumalan muuttumaton pyhä tahto; armona ja totuutena. – Jeesuksen Kristuksen ristillä synti saa rangaistuksensa, mutta katuva syntinen täydellisen sovituksen.

    Jeesuksen Kristuksen risti on Jumalan ilmoituksen ydin. Sen kautta näemme, että Jumala on muuttumaton molempien ominaispiirteidensä, armon ja totuuden kautta. – Juuri tässä ristin muotoisessa muuttamattomuuden paradoksissa on elämän lähde.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Eikö tämä sitten ollut ‘rationaalinen päätelmä’? Voiko ihminen muka määritellä Jumalan joidenkin ‘ominaispiirteiden’ avulla?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Laki ja evankeliumi kohtaavat ymmärrykseni mukaan rakkaudessa. Laki tiivistyy käskyksi rakastaa. Rakkautemme on aina surkean vajavaista. Evankeliumi on viesti Jumalan rakkaudesta, joka kätkee alleen kaiken vajavuutemme.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Manu Ryösö sanoo:

    Martti P.

    Me emme voi määritellä Jumalan ominaisuuksia, mutta Hän voi toki itse ilmoittaa ne erityisen ilmoituksensa kautta, Raamatun sanassa. – Siksi tiedämme, että Jumalan tahto on muuttumaton ja ilmenee lain ja evankeliumin sanassa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Manu Ryösö sanoo:

    Martti P

    Keskustelumme on venynyt aika pitkäksi. Ehdotan, että alamme pikkuhiljaa päättää tätä keskustelua. Vastaan kuitenkin vielä toistaiseksi, vaikka kysymyksenasettelusi vaikuttavat minusta jo kiertävän hieman kehää…

    Minun havaintojeni mukaan on yleensä aika harvinaista, että Raamattua lukevat kristityt ajattelelisivat iankaikkisen Jumalan tahdon yleisestikin olevan muuttuvainen. – Useammin törmää siihen, että Jumalan lain ajatellaan olevan muuttunut, tai jopa kumoutunut. – Torjun aivan alkuun tämän yleisemmän(?) harha-ajatuksen Jeesuksen omalla sanalla:

    “Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut.” (Matt.5:18)

    Seuraavaksi vastaan kysymykseesi Jumalan muuttuvaisuudesta arvostetun norjalaisen teologian professorin Aksel Valen-Sendstadin sanoin (Kristillinen Dogmatiikka, s. 146):

    Jumala on muuttumaton ja sama eilen ja tänään.

    “Jumalan muuttumattomuus (Jaak.1:17; Ps.102:27-28; Hepr 12:28; Mal.3:6) tarkoittaa, että hän on aina sama. Jumala ei olemukseltaan kehity miksikään siitä, mitä hän ikuisesti on (ollut). Tämä ei ole mikään filosofinen ajatus Jumalasta (staattisena) ulottuvuutena vaan lausuma hänestä henkilönä, joka on ajan ja paikan ja kaiken luonnossa ja maailmankaikkeudessa tapahtuvan muuttumisen tuolla puolen. Raamatun perusajatus Jumalan muuttumattomuudesta on jyrkässä ristiriidassa kaikenlaisen evolutionistisen ja idealistisen filosofian kanssa, jossa Jumalan ajatellaan olevan mukana ja inhimillisen hengenelämän kehittyessä muuttuvan mieleltään ja asenteiltaan esim. vihasta (laki) rakkauteen (evankeliumiin). Tällainen ajatus on itsessään Jumalaa pilkkaava ja syntynyt ihmisen luontaisesta uskonnollisuudesta. Tähdennettäessä totuutta Jumalan muuttumattomuudesta on myös pitäydyttävä siihen ilmoituksen ajatukseen, että Jumala kuulee ja suunnitelmansa mukaan myös toteuttaa lastensa rukoukset. Rukouksen kuulemisen ja Jumalan muuttumattomuuden ajatteleminen rinnakkain on paradoksi. Tätäkään paradoksia ei ajatukselle voi aukaista, mutta ilmaus “tapahtukoon sinun tahtosi” (Matt.6:10) sovittaa sen ajatuksellisesti ja sielunhoidollisesti. Usko taipuu Jumalan muuttumattomuuteen myös pyydettäessä luottavasti häneltä kaikkea (Jaak.5:16; 5Moos.9:25-29; Jer.18:20; Ps.32:5).”

    Raamatun mukaan SUURI Jumalamme, hänen pyhyyteensä, lakinsa ja evankeliuminsa, on muuttumaton sekoittamatta ja erottamatta. – Samalla kumarrumme taas pian (Jouluna) SUUREN Jumalan paradoksin äärellä, kun suuri tulee PIENEKSI; muistamme Jumalan syntymää seimen lapseksi. – Taivaan Jumala on muuttumaton, mutta samalla kykenevä astumaan alas, meidän maaailmaamme. – Tämän meille ilmoittaa Pyhä Raamattu (Gal.4:1-7).

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Jumalan tahdon muuttuminen ei tarkoita Hänen itsensä muuttumista. Minulle se olisi elävän persoonan ominaisuus. Raamattuhan sijoittaa Jumalaan monia inhimillisiä tunteitakin ja niiden vaihteluita. Ajatus Jumalan ikuisesti pysyvästä tahdosta saattaa ihmisen kiusaukseen väittää tietävänsä tuon Jumalan tahdon. Sitä voisi sitten käyttää vallan välineenä toisiin ihmisiin nähden. On käytettyikin ja yhä käytetään.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Manu Ryösö sanoo:

    Martti Pentti, Kirjoitin jo toisen blogin, jossa kutsun kaikkia blogeissani kirjoittajia keskittymään lähestyvän joulun aikana olennaiseen. Ehdotan siis tämän keskustelun päättämistä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Manu Ryösö sanoo:

    Kiitos!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Manu Ryösö
    Manu Ryösö

    Olen Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen pastori. Työskentelen myös Inkerin kirkossa. Lue lisää: https://www.taivaallinenlahja.fi/manu-ryoso