Tunnustustilanteita 2, Lähihistorian ”Tapanit”

Eletään Stalinin loppuvaiheita Neuvostoliitossa. Nuori neuvostokansalainen Gennadi Krjutshov etsii rehellisyyttä. Ensin hän etsii sitä koululaitoksesta, sitten kolhoosiyhteisöstä ja lopulta armeijasta. Kaikki nämä tuottavat hänelle pettymyksen.

Lomaillessaan Moskovassa hän vierailee ensimmäistä kertaa kirkossa. Vähitellen hän ymmärtää, että ilman Jumalaa hän ei voi löytää totuutta ja kaipaamaansa elämänlaatua. Gennadi tulee uskoon ja liittyy rekisteröityyn baptistikirkkoon. Jo 25-vuotiaana hänestä kehkeytyy palavasydäminen kristitty, joka todistaa uskostaan rohkeasti.

1950-luvulla Neuvostoliiton kristityillä on vaikeaa. Kristittyjen oikeuksia on poljettu jo 1920-luvulta alkaen. Monia evankelisten kristittyjen ja baptistien johtajia on vangittu. Raamattuja on vaikeaa saada ja lasten kristillistä kasvatusta pidetään yhteiskunnan toimesta ei-toivottuna, jopa kriminalisoituna. Lokakuusta 1944 alkaen evankeliset kristityt ja baptistit ovat toimineet viranomaisten sanelemassa liitossa. Vain harvat nuoret pastorit saavat mahdollisuuden perusteelliseen teologiseen koulutukseen. - Gennadi on yksi neljästä onnekkaasta kandidaatista, kenelle avautuu mahdollisuus lähteä Englantiin opiskelemaan. - Lähtemiselle on kuitenkin olemassa eräs ehto. - Se on tehdä yhteistyötä Neuvostoliiton salaisen poliisin, KGB:n kanssa. Tämä tarkoittaa raportoimisesta siitä, kuka on seurakunnan aktiivinen jäsen, kuka tekee nuorisotyötä, mistä aiheista saarnataan, keitä vierailevia evankelistoja käy, onko seurakunnassa joku, jolla ei ole asumislupaa...

Rekisteröidyn baptistikirkon johtaja rohkaisee Gennadia lähtemään opiskelemaan; raskaista ehdoista huolimatta. Hän toteaa alistuneesti: ”Rakas veli, mitä muutakaan voisit?”

Nuori Gennadi Krjutshov on pettynyt johtavalta pastorilta saamaansa viestiin. Niinpä hän kysyy samaan kysymykseen vastausta Jumalalta. - Jumala avaa uuden oven.

Opiskelut Englannissa saavat jäädä, mutta sen sijaan kypsyy salainen hanke, jonka seurauksena perustetaan aloiteryhmä, joka nuhtelee kirkkoliiton johtoa valtion tahtoon myöntymisestä ja päätösvallan luovuttamisesta kirkon ulkopuolelle. Se vaatii kirkkoa palaamaan parannuksessa Raamattuun ja koollekutsumaan kokouksen, jossa vääristynyttä tilannetta käsiteltäisiin.

Rekisteröityjen kirkkojen liitto torjuu Gennadin johtaman aloiteryhmän vetoomuksen. Seurakunnat joutuvat tienhaaraan. Johtajat ilmaisevat avoimesti seuraavansa valtiovallan linjaa, jossa mm. kielletään lasten osallistuminen jumalanpalveluksiin, alle 30-vuotiaiden kasteet ja uskovien vierailut naapuriseurakuntien jumalanpalveluksissa. Nuoren Gennadi Krjutshovin aloiteryhmä kriminalisoidaan ja joutuu maan alle. KGB ryhtyy seuraamaan Gennadia vangitakseen hänet.

Tämän kaiken seurauksena maan alla syntyy kuitenkin evankelisten kristittyjen ja baptistien uudistusliike, jonka piirissä seurakunnat kasvavat ja nuorentuvat. Kuoro- ja musiikkitoiminta viriää. Monia johtajia vangitaan, mutta nuoret pojat astuvat heti uskoon tultuaan todistajan paikalle.

Evankelisten kristittyjen ja baptistien uudistusliikkeelle on ominaista, että se on valmis kärsimään uskonsa tähden. Tässä on sen herätysten ydin. - Kokousten hajottaminen, kokoustilojen särkeminen ja sakkorangaistukset ovat Neuvostoliiton uskoville tuttuja 1980-luvulle asti. - Herätyksen ytimessä on kuitenkin tietoisuus asioiden tärkeysjärjestyksestä: ”Haluaako sellainen ihminen tosissaan taivaaseen, joka ei välitä omien lastensa sielun pelastuksesta?”

Vangittujen perheenjäsenten tueksi perustetaan vankien omaisten neuvosto. Tämä tukee perheitä, joilta valtio epää kaiken avun. Monet vankien omaisten neuvoston jäsenet ovat rohkeita naisia, jotka ottavat itsekin riskin joutua kotitarkastusten, salakuuntelun, lasten koulukiusaamisen ja salaisen poliisin uhkailun kohteeksi. Vankien omaisten neuvosto järjestää vangittujen perheille apua ja välittää kärsivien kohtalosta tietoa ulkomaailmalle. Neuvosto huolehtii lapsista, joiden isä on vankileirillä.

Aluksi Neuvostoliitto ei reagoi vainottujen kristittyjen puolesta tehtyihin vetoomuksiin, mutta 1980-luvulla tilanne alkaa muuttua. Vankien omaisten neuvoston uhrautuvat sisaret antavat oman tärkeän panoksensa perestroikan ja uskonnonvapauden toteutumiseen Neuvostoliitossa.

Tänään on Tapaninpäivä, jolloin muistamme ensimmäistä marttyyria, Stefanosta. Tapaninpäivä muodostaa kuin vastakohdan ensimmäiselle Joulupäivälle. Jumalan pelastussanoma jakaa ihmiset sen vastaanottaviin ja hylkääviin, Kristuksen seuraajiin ja hänen vainoojiinsa. Jumala antaa Pyhän Hengen voimaksi jokaiselle, joka rohkeasti tunnustaa uskonsa Kristukseen.

Kirjoitin tämän lyhyen lähihistoriaa kuvaavan välähdyksen, koska olen sairastunut ankaraan kurkkutulehdukseen ja menettänyt (toivottavasti) tilapäisesti ääneni. - Kirjoittaminen on puhumista helpompaa. Lisäksi minulla on nyt aikaa lukea Raamattuja salakuljettaneen Pentti Heinilän kirjaa Erittäin Salainen. Tämä kirja tarjoaa varsin hyvän kokonaiskuvan niiden veljien ja sisarten työstä, josta sain lapsuudessani vain pienen aavistuksen muutamien kahvipöydässä kuulemieni viitteellisten sanojen kautta.

Minulla on nyt etuoikeus osallistua Inkerin kirkon työhön kokonaan uudenlaisessa tilanteessa. On syytä joka päivä kiittää tästä valtavasta mahdollisuudesta! - Nyky-Venäjä ei ole enää sama asia kuin Neuvostoliitto! Papin tunnuksin Venäjällä liikkuessani kohtaan pääsääntöisesti kunnioittavaa suhtautumista. - Silti on yhä edelleen ajankohtaista kysyä, mitkä ovat tämän päivän todistus- ja tunnustustilanteita?

Yhä tänään tarvitaan palavasydämisten nuorten aloiteryhmiä, jotka ovat valmiita kantamaan ristiään ja haastamaan kirkkojaan palaamaan jokapäiväisessä parannuksessa Raamattuun. - Tämä on täällä Suomessakin ajankohtaisempaa kuin ehkä koskaan...

 

12 Kilvoittele hyvä uskon kilvoitus, tartu kiinni iankaikkiseen elämään, johon olet kutsuttu ja johon hyvällä tunnustuksella olet tunnustautunut monen todistajan edessä.
13 Jumalan edessä, joka kaikki eläväksi tekee, ja Kristuksen Jeesuksen edessä, joka Pontius Pilatuksen edessä todisti, tunnustaen hyvän tunnustuksen, minä kehoitan sinua,
14 että tahrattomasti ja moitteettomasti pidät käskyn meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen ilmestymiseen saakka,
15 jonka aikanansa on antava meidän nähdä se autuas ja ainoa valtias, kuningasten Kuningas ja herrain Herra,
16 jolla ainoalla on kuolemattomuus; joka asuu valkeudessa, mihin ei kukaan taida tulla; jota yksikään ihminen ei ole nähnyt eikä voi nähdä-hänen olkoon kunnia ja iankaikkinen valta. Amen.

(1.Tim.6:12-16)

10 kommenttia

  • Manu Ryösö sanoo:

    Oli mielenkiintoista huomata, että Ylen tuoreissa uutisissa on myös tuulahdus lähihistoriaa (tosin myös nykypäivää)…

    http://yle.fi/uutiset/3-9369291

    Tämän saman kanavan varrella kävin usein lapsena mato-ongella…

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Jari Haukka sanoo:

    Ortodoksinen kirkko viettää 26.12. Pyhittäjämarttyyri Iisak Optinalaisen muistoa. Hän on yksi lukemattomista bolsevikkien vainoissa surmatuista uusmartyyreista. Hänet murhattiin tiettävästi vuonna 1938.

    http://ort.fi/synaksarion/12/26/pyhittaejaemarttyyri-iisak-optinalainen

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tero Hokkanen sanoo:

    Hyvää Tapaninpäivää!

    En itse ihan loppuun asti jaksanut samalla kerralla lukea tuota Erittäin Salaista, jonka löysin kerran antikvariaatista. Todella karua oli Neuvostovankiloissa kristittyjen kohtelu. Taisi olla juuri tuo Gennadi, joka myöhemmin joutui vankilakierrokselle äärimmäisen epäinhimillisiin olosuhteisiin. Hän joutui muun muassa eristyksiin paikkaan, josta poikkeuksetta vangit oli tuotu pois hengettöminä.

    Meille ev.lut. kristityille on äärimmäisen vaikeaa uskoa todeksi se, että Jumala teki suoranaisen ihmeen siellä äärimmäisen kylmässä eristyssellissä tuomalla Gennadin ulos elävänä. On se kova juttu, että Herra on Suuri. Meidän länsi-kristittyjen usko on kyllä pieni. Eipä me jakseta uskoa todeksi Herran tekoja ja mahdollisuuksia. No, hiljaiseksi se vetää, kun lukee Neuvostovainoista selvinneiden kristittyjen elämänkohtailoista. No, ehkä helpompaa on uskoa Herran ihmeet toisten kristittyjen kohdalle, kuin omalle kohdalle. Se lienee aika inhimillistä. Taisi siitä Martti Lutherkin aikoinaan joitakin ajatuksia lausua.

    Siunattua Herran Riemu Vuotta 2017 niin blogistille, kuin muillekin foorumin kirjoittajille ja lukijoille.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tero Hokkanen sanoo:

    Kiitos Manu!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Martti Pentti sanoo:

    “Yhä tänään tarvitaan palavasydämisten nuorten aloiteryhmiä, jotka ovat valmiita kantamaan ristiään ja haastamaan kirkkojaan palaamaan jokapäiväisessä parannuksessa Raamattuun. – Tämä on täällä Suomessakin ajankohtaisempaa kuin ehkä koskaan…” Tämä vaatisi mielestäni tarkempaa avausta. Varsinkin hämmästyin tuota ‘kirkkojaan’. Tarkoitetaanko tässä kaikkia maassamme toimivia kirkkokuntia? Millä perusteella?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Manu Ryösö sanoo:

      Martti Pentti, Nähdäkseni elämme aikaa, jolloin monet ihmiset elävät näköalattomuuden aikaa. Suuret aatteet ja suuret kertomukset eivät juuri puhuttelee. Hyvin vähän on nähtävissä palavaa totuuden etsintää…

      Perusteluja kysymykseesi voisi varmaan hakea erilaisista tilastoista, joista tämä uskoakseni välittyy. – Tässä vaiheessa tyydyn kokemusperäinen havaintooni siitä, että suomalaisia kristittyjä yli kirkkokuntarajojen vaivaa monessa suhteessa hengellinen uneliaisuus ja kokemusjanoinen nautinnontavoittelu…

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      “Suomalaisia kristittyjä yli kirkkokuntarajojen vaivaa monessa suhteessa hengellinen uneliaisuus ja kokemusjanoinen nautinnontavoittelu.” Onko syy tähän kirkon sisällä vai sen ulkopuolella? Olisiko ratkaisu kirkon sisällä vai sen ulkopuolella? Jos ratkaisua pitäisi hakea kirkon ulkopuolelta, voiko kirkko lähteä sitä etsimään?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Manu Ryösö sanoo:

    Martti P

    Ainakin löydän tämän ongelman itsestäni. Siksi tuo em. kirja herättelee…

    Ilmoita asiaton kommentti