TV7 ja sairauden sanoma

Katselen joskus öisin TV7-kanavaa. Muinainen kaimani tapasi niin ikään yöllä Jeesuksen (Joh 3:1-21), joten voisi olettaa minunkin kohtaavan. Säädän aina telkkarista äänet pois, etten herättäisi koko taloa.

Kanavan tarjonta antaa varmaan aika hyvän kokonaiskuvan Suomen kristillisyyden konservatiivisen siiven kiinnostuksen kohteista. Tietenkin siihen vaikuttavat kanavan omistajien omat korostukset, mutta tarjonta vastannee kysyntää.

Kaksi aihetta on ylitse muiden. Sairaiden parantaminen ja Israel. Onhan siellä vähän muutakin, mutta nämä aiheet nousevat tarjonnasta selvästi esiin. Sitten on sellaisia yhden julistajan esiintymisiä valtavissa halleissa Amerikassa. Ne muistuttavat stand up –koomikoita, joita on öisin muilla kanavilla. Sananjulistaja kävelee edestakaisin lavalla ja rytmittää puheensa niin, että naurulle ja taputuksille on säännöllisin hetkin tauot.

Viime yönä tuli myös Leif Nummelan Café Raamattu. Sitäkin voi seurata usein ilman ääntä, koska Nummelan vieraat ovat ulkomaalaisia ja ohjelmissa on tekstitys. Viimeöinen vieras oli Uuden testamentin tutkija, ja keskustelu hyvin mielenkiintoista.

Mutta asiaan. Ruumiin parantuminen näyttää nousseen sielun pelastumisen kanssa tasaveroiseksi asiaksi. Etten jopa sanoisi, että ohittanut. Lausetta ”Jeesus pelastaa” ei sanota ilman jatkoa ”ja parantaa”. Monet ovat varmaan tottuneet siihen, mutta minua tuo hätkähdyttää.

Kun pelastus ja paraneminen sulautuvat lähes samaksi asiaksi, voi herätä vaikeuksia uskoa siihen pelastumiseen, jos ei parane sairauksistaan. Jos Matti ei parane, mahtaako pelastuakaan, jos paraneminen ja pelastuminen ovat yhtä ja samaa Jeesuksen toimintaa?

Mistä johtuu niin suuri kiinnostus parantamiseen ja paranemiseen? Eikö tavanomainen kristillisyys, jossa uskotaan ja kilvoitellaan, ole enää mitään ilman paranemisosiota?

Ovatko erot kristillisen ja uuspakanallisten parantamisilmiöiden välillä vain hiuksenhienoja? Kristillisessä puhutaan tietenkin Jumalasta ja varsinkin Pyhästä Hengestä, mutta maailmankuva ja näkemys elämästä on hyvin samanlainen.

Ongelma onkin paranemisjulistuksen ohut ja yksipuolinen kuva Jumalasta. Sen mukaan Jumalankin on vaikea sietää sairaita ihmisiä ja heidän sairauksiaan. Sellaiseen moderniin muotiajatteluun, jossa terveys, nuoruus, kauneus ja rikkaus ovat korkeimpia elämän arvoja, liitetään Jumalakin. Julistajille ei näytä tulevan mieleenkään, että sairaudella voisi olla sanoma.

Nyt moni lukija saattaa arvioida, ettei blogisti usko Jumalan mahdollisuuksiin. Siitä ei ole kysymys, vaan haluan sen sijaan lukijani pohtivan, millaiseen Jumalaan hän itse uskoo.

Jumalakuva ei toki saa olla toisinkaan päin yksipuolinen. Seurakunta ei tee väärin, kun se rukoilee sairaiden puolesta, eivätkä väärin tee ne sairaat, jotka tuovat esirukouspyyntöjään yhteiseen messuun. Jumala on varmasti parantanut Raamatun aikojen jälkeenkin epänormaalilla tavalla. Olen itsekin pappina rukoillut sairaiden puolesta ja kerran jättänyt pyynnön omasta puolestani, kun olin menossa silmäleikkaukseen, jota jännitin.

Ymmärrettävää ja luonnollistahan se on, että ihmiset haluaisivat olla terveitä. Kun saa tiedon vakavasta sairaudesta, menee maailma nurin. Kun Uudessa testamentissa kerrotaan Jeesuksen parantaneen sairaita, ei ihmeiden ainoa tarkoitus ollut olla vain tunnustekoja. Jeesus paransi sairaita myös siksi, että hän oli empaattinen näiden kärsimyksiin. Mutta itse hän suostui kärsimyksiin ja kuolevaisuuteen. Siinä on esikuvaa meillekin.

Jeesus kantoi meidän sairautemme. Siksi saamme turvallisin mielin sairastaa. Sairautemme takia meitä ei Jumala hylkää.

Inhimillinen elämä ei ole täydellistä. Tähän maailmaan kuuluvat epäonnistumiset ja pettymykset. Unelmien kartanon sijasta saakin hometalon, lahjakkaiden lasten sijaan ongelmanuoria. Raitistumisyritykset valuvat viemäriin, puoliso on kuin painajaisunista. Nuori ja kaunis vie kypsältä ja kokeneelta viran nenän edestä. Harmiton kysta paljastuukin pahanlaatuiseksi kasvaimeksi. Öiset pelkotilat eivät väisty, tuskat hellitä ja kamppailu katkeroitumista vastaan ei pääse edes alkuun. Toinen jalka klenkkaa, selkäkivut pahenevat, migreeni ei hellitä, vauvaa ei tule, opiskelupaikka ei avaudu useankaan yrittämisen jälkeen. Lapset eivät soita ja seurakunnassa on huono ilmapiiri, eikä kumpikaan pappi usko Jumalaan.

Jeesus ei pelasta meitä elämän epätäydellisyydeltä, vaan sen keskellä ja sen kautta. Tekisikö joku tästä aiheesta ohjelmasarjan TV7:ään?

72 kommenttia

  • Pertti Malmi sanoo:

    Janne Onnela; Valiojoukkoahan tässä ollaan Jeesuksessa Kristuksessa. Hän otti syntisen vastaan ja antoi Elämän. Joukon tunnukset; 1.Pietarin kirje: 2:9 Mutta te olette “valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja”, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa;

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Juhani Heinonen sanoo:

    @Janne Onnela Mihin mahtaa perustua ajatus siitä, että koskaan ei ole halvaantunut todistetusti parantunut. Kertomuksia parantumisista on monia. Itse en tiedä miten hyvin ne on dokumentoitu tai todistettu, mutta onko sinulla tietoa ettei mitään niistä olisi voitu todistamaan?

    Ilmoita asiaton kommentti