Ulkopolitiikka kiinnostaa

 

Merentakaista vaalitapahtumaa on ”sulateltu”. Huomataan, että ”monien kommentoijien ennusteet eivät pitäneet”. Tiedotusvälineetkin tiedottivat varmanpuoleisesti ennakkoon, mikä on todennäköinen lopputulos. Tulokset opettivat, että vaalit on ensin käytävä. Lähdekriittinen tarkastelu on tärkeä suuria väestömääriä koskevissa vaaleissa, että ”ei mennä ennusteissa metsään”. Hyvä vertauskohta on suunnistus, jossa on tarkoitus löytää rastit. Ulkopolitiikassa on suunnistettava ”ulko- ja turvallisuuspolitiikan kartan” mukaan oikein, että tavoitteet pysyvät hallinnassa.

Päätöksenteossa on analysoitava huolella muuttunut tilanne, että ”Suomi seilaisi luotettavasti ulko- ja turvallisuuspolitiikan merillä”. Maamme ulko- ja turvallisuuspolitiikan sisällön on oltava sellainen, että  ymmärrettävyysvajetta ei pääse syntymään. Erityisen tärkeää on muistaa, että ulko- ja turvallisuuspolitiikan päätöksenteko on ”selkeä”.  Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa ei ole varaa ”harjoitella”.

Ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa on pohdittava itsenäisen päätöksenteon kannalta. Päätöksenteon ollessa harkittua ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ei tarvitse selitellä. On arvioitava huolella, mitä tarkoittavat ulko- ja turvallisuuspolitiikassa ”turvatakuut”. Tärkeitä kysymyksiä ovat  myös ajankohtaiset ”kansainvaellukset” ja ”kotouttamistoimet”.

Palautetaan mieliin tärkeinä myös Helsingin Etyjin kokoukset, joita on pidetty vuosina 1975 ja 2015.   Millaiset ovat olleet niiden ulko- ja turvallisuuspolitiikan ”saldot”? Ulko- ja turvallisuuspolitiikan ”laadunvarmistus” saavutetaan yhteistoimin tehdyillä päätöksillä, joissa on keskeistä ”parlamentaarinen neuvonpito”. Suhdetoiminnan ylläpitäminen on tärkeä ulko- ja turvallisuuspolitiikan onnistumisessa.

”Viisaalla päätöksenteolla” tehdään ulko- ja turvallisuuspolitiikassa ratkaisuja, jotka nousevat myönteisesti otsikoihin. Tässä viitataan esimerkiksi 1975 pidettyyn Etyjin kokoukseen. Ulko- ja turvallisuuspolitiikka on yhteydessä ”kokonaisturvallisuuteen”, jota käsiteltiin Tampereen messuilla 2015. Kuopiossa pidetyissä ”Turvallisuuspoliittisissa seminaareissa” on myös mietitty ulko- ja turvallisuuspolitiikan ”polttavia” kysymyksiä.

Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on  pitkäjänteistä, maamme edunmukaista työtä. Jatkuvasti on arvioitava, että ulko- ja turvallisuuspolitiikka hoituu hyvin. Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan ”askeltamista” on pohdittu Naantalissa pidetyissä Kultaranta-keskusteluissa. Tiedotusvälineet pitänevät kansalaiset luotettavasti ajan tasalla ulko- ja turvallisuuspolitiikan ”syvällisestä ytimestä”. Ajankohtaista on kysyä, mitä Suomen juhlavuosi 2017 tuo tullessaan kokonaisturvallisuuskysymyksiä tarkasteltaessa.

 

Terveisin

 

YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi

Suomen tietokirjailija

http://www.veikkovilmi.fi

 

Kuopio

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
    • Seurakuntaneuvosto ei voinut tietää, että hakijoita olisi vain kaksi. Tuomiokapituli arvostaa tutkintoja ja virkavuosia, eikä karismaattisessa baptistiseurakunnassa työskentelyä ehkä edes huomioida virkavuosia laskettaessa. Björk olisi voinut joutua ylimääräisen ehdokkaan asemaan,

  1. Lisätietoa Petruksen seurakunnan ongelmista saa googlaamalla esim.

    Naispappeus hiertää vielä Petruksessa

    Kyseisen, Kirkko ja Kaupunki-lehden uutisen mukaan (22.4.2013) Petruksen seurakunnassa on kirkkoherra ja viisi miespuolista pappia, joista kaksi on hoitovapaalla. Papit sijaistavat toisiaan niin ettei virkojen täytössä ole tarvittu tuomiokapitulia.

    Uutisen mukaan naispappeuden vastaisella linjalla on pitkät perinteet tässä seurakunnassa.

  2. Sari, kirkkoherra myöntää papistonsa vuosilomat. KJ 6 luku §8:

    3) kirkkoherra vuosiloman ja vapaa-ajan sekä enintään kahden kuukauden pituisen virkavapauden seurakunnan papin viran haltijalle;

    4) tuomiokapituli:

    a) vuosiloman, virkavapauden ja vapaa-ajan kirkkoherralle;

    On luonnollista, että kapituli määrää kirkkoherran sijaiseksi oman seurakunnan papin. Tuskin seurakunnassa on sijaisuuskysymyksissä ollut mitään vehkeilyä. Koska pappeja on noin monta, on luonnollista, että he tuuraavat toisiaan. Ei pidä nähdä peikkoja siellä, missä niitä ei ole.

    • Sami Tammisalo,

      peikoista en tiedä, mutta Kirkko ja Kaupunki-lehden uutisen mukaan ( Naispappeus hiertää vielä Petruksessa ) Petruksen seurakunnassa on varsin voimakasta naispappeusvastaisuutta.

    • Sari, eikö tehtävään tulisi valita pätevin sukupuolesta riippumatta? Nyt voisin päätellä vastauksestasi, että sukupuoli on sinulle tärkeämpi, koska et mainitse mitään pätevyydestä. Olenkohan ymmärtänyt oikein?

    • Kyllä Sari, mutta kirkkojärjestyksen ohjaamiin lomakäytäntöihin tai järkevään resurssien käyttöön ei sellaisenaan liity virkakysymys tai kirkkopolitiikka.

    • Timo, aivan totta on hyvä, ettei vain ikä ja virkavuodet ratkaise. Kuitenkin, kun kokemattomampi valitaan, pitää hänen olla erinomainen ja vastaehdokkaassa jotain selviä puutteita, hävinneellä osapuolella on nyt kaikki syy valittaa, jos papin sukupuoli tai tuttuus neuvoston jäsenille on vaikuttanut ratkaisuun.

  3. Kirkkoherran pesti pitäisi tehdä määräaikaiseksi ja seurakunnan sisällä kiertäväksi. 5.si vuotta on sopiva aika yhdelle ja sitten uusi mies tai nainen päälliköimään. Elinikäiset kirkkoherran pestit ovat käsittämättömiä. Määräaikaisuudella sama Ihminen usein ehtisi olla useammankin kerran johtajana. Kirkko puhuu ajan ja tulevaisuuden haasteista. Miten kirkkoherran eläkevirka palvelee tätä ilosanomaa. Pienet seurakunnat eivät tällä uudistuksella kärsisi hakijoiden puutteesta.

  4. Tästä on tulossa tärkeä ennakkotapaus uuden kirkkoherranvaalin menettelytavan toteutukselle. Seurakuntalaisten suorittamassa vaalissa on tavoitteena valita päteviksi arvioiduista mieluisin, joka ei läheskään aina ole ansioitunein hakijoista. Saman tulisi olla mahdollista myös neuvoston suorittamassa vaalissa, siis toisin kuin muissa julkisen viran täyttöprosesseissa.

  5. Veikko Vilmi :”Palautetaan mieliin tärkeinä myös Helsingin Etyjin kokoukset, joita on pidetty vuosina 1975 ja 2015. ”

    Palautetaan muutakin. Pariisissa pidettiin ETYKin huippukokous 19.11.1990 ja huippukokousta ennakoiden Hesari kirjoitti pääkirjoituksessaan ”Syksyn Ety-kokousten tuloksina syntyy tilanne, jossa toisen maailmansodan päätteeksi 1947 tehty Pariisin rauha sitoo enää vain Suomea. Saksaa ei sen piiriin voida liittää ja muut hävinneellä puolella olleet maat ovat sanoutuneet rauhansopimuksesta irti. Bulgaria, Romania ja Unkari tekivät niin liittyessään Varsovan liittoon ja Italia liittyessään Natoon. Sen takia Suomi näyttää muodollisesti ainoalta syylliseltä toiseen maailmansotaan. Uusi tilanne on kohtuuton, koska Suomi oli muiden pienten maiden tavoin diktaattorien sodan uhri eikä aloittaja.” (HS – Pääkirjoitus – 5.9.1990)

    Suomen hallitus teki 21.9.1990 päätöksen [Pariisin] rauhansopimuksen Saksaa koskevista ja Suomen täysivaltaisuutta rajoittavista määräyksistä (UM/tietopalvelu):
    ”Sen jälkeen kun Saksa on yhdistynyt ja sen täysivaltaisuus palautettu, Suomen hallitus katsoo, että Pariisin rauhansopimuksen III osan Saksaa koskevat määräykset menettävät merkityksensä. Rauhansopimuksen III osan muut Suomen täysivaltaisuutta rajoittavat määräykset eivät vastaa Suomen asema YK:n jäsenenä ja osanottajavaltiona ETYK:ssä. Sen vuoksi hallitus toteaa myös niiden menettäneen merkityksensä.”

    Aseita koskenutta rajoitusta lukuunottamatta hallitus ei todennut minkään muun rauhansopimuksessa menettäneen merkitystään, ja HS:n pääkirjoituksen sanoma pysyy mielestäni ajankohtaisena niin kauan kuin Suomen valtio ”hiljaisesti hyväksyy” voimassaolevan Pariisin rauhansopimuksen Suomea koskevat perusteettomat ja vailla minkään kansainvälisen sotarikostuomioistuimen langettamaa päätöstä kirjatut sotasyyllisyysartiklat maailman pahimmista koskaan vanhenemattomista rikoksista.

Kirjoittaja

Vilmi Veikko
Vilmi Veikkohttp://www.veikkovilmi.fi
VEIKKO VILMI Dosentti, YTT, KT Suomen tietokirjailija. Osoitteesta http://www.veikkovilmi.fi linkkiyhteydet artikkeleihini ja profiiliini. Asun Kuopion Inkilänmäen kaupunginosassa, Kiuruntie 11 70340 Kuopio. Itä-Suomen yliopiston sosiaalipolitiikan, erityisesti koulutuspolitiikan dosentti. Muita tutkintoja: YTL, KM, HuK, Lukion oppilaanohjaaja, Ammattikoulunopettaja, Erityisopettaja, Luokanopettaja, Sotilasarvo luutnantti. Oulun yliopiston, Itä-Suomen yliopiston ja Jyväskylän yliopiston alumni. Tieteelliset artikkelit ja esitykset kansainvälisissä konferensseissa. Kunnalliset ja seurakunnalliset luottamustehtävät. EUSE-, MAOL-, OSJ- ja Tutkiva opettaja- järjestöt. Reserviupseeriyhdistys-, MPK - ja VAPEPA-toiminta. Maanpuolustusmitali (kultainen solki). Kultainen ampuma- ja suunnistusmerkki. Kuopion Reserviupseerikerho ry:n standaari. Toimitsija Kuopio - Jukola 2014 suunnistustapahtumassa. Olen kirjoittanut useita yhteiskunnan päätöksentekoa ja palveluja koskevia artikkeleita muun muassa Uuden Suomen ja Savon Sanomien verkkosivuille ja lehtiin. Olen nostanut esille veteraanien kuntoutusasioita Uuden Suomen vaalikiertueella ja perheiden tukemisasioita YLE:n ja Savon Sanomien yhteisellä vaalitorilla Kuopiossa. Pidän tärkeänä: Vastuullisuus näkyy ulko- ja turvallisuuspolitiikan ja sisäpolitiikan kokonaisvaltaisessa hoitamisessa. Päätöksenteko vaatii näkemystä. Ihmisten tarkka kuuleminen on tärkeä. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestymistä on pohdittava huolella. Vanhustenhuollon ja omaishoidon palvelut on turvattava. Varhaiskasvatus ja lasten ja nuorten lähikoulut ovat tärkeitä. Perheet ovat tukemisen arvoisia. Erityisopettajakoulutus ja ammattitehtävätieto lisäävät tietämystä asioiden hoitamiseen, suunnitteluun ja päätöksentekoon. Vaaleissa mitataan arvojen toteutuminen. Seurakunnan toiminnassa on hyvä teema: "Kotikirkko - Lämmin lähiyhteisö." Julkaisuja: Vilmi, Veikko 2005. Turvallinen koulu. Suomalaisten näkemyksiä koulutuspalvelujen kansallisesta ja kunnallisesta priorisoinnista. University of Jyväskylä. Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research 257. Diss. Vilmi, Veikko 1993. Kuopiolaisten tyytyväisyys kaupunkiinsa ja sen palveluihin vuonna 1985. Kuopion yliopisto. Sosiaalitieteiden laitos. Kuopion yliopiston julkaisuja E. Yhteiskuntatieteet 13. Diss. Vilmi, Veikko 2003. Koulutus ja koulutukseen valinta. Tutkimus lainsäädäntöön perustuvista hallinnollisista ratkaisuista ja tuloksista. Snellman-instituutin arkistojulkaisu 1. Kuopio: Snellman-instituutti. Vilmi, Veikko 1989. Asukkaiden hyvinvointipalveluja koskevat arviot ja odotukset Kuopion kaupungissa. Sosiaalipolitiikan lisensiaattitutkielma. Kuopion yliopiston sosiaalitieteiden laitos. Historiajulkaisu (painettu 2017; myös E-kirjana): Seppälä, Jarmo & Vilmi, Veikko 2016. Kuopion Reserviupseerikerho. Vastuullinen, perinteitä arvostava, aatteellinen ja edunvalvonnallinen reserviupseeriyhdistys 1929–2014. Kuopion Reserviupseerikerho ry Kuopio. Vilmi, Veikko 2009. Turvallinen koulu tavoitteena. Tutkimus lainsäädäntöön perustuvista hallinnollisista ratkaisuista ja tuloksista. Kuopio: Maakuntakokoelma. Vilmi, Veikko 2018. Ryhmäpuutarhayhdistykset hyvinvointia edistävänä tekijänä. Tutkimus hallinnollisista päätöksistä ja toiminnoista. Kuopio: Maakuntakokoelma. Vilmi,, Veikko 2018. Koulutuspalvelut päätöksenteon toteutumana. Koulutuspoliittinen tutkimus lainsäädäntöön perustuvista hallinnollisista ratkaisuista ja tuloksista 1850-luvulta lähtien. Kuopio: Maakuntakokoelma. Tieteelliset referee-artikkelit: Hirvonen, Jaana & Martin, Marjatta & Vilmi, Veikko 1994. Sirkkulanpuisto esimerkkinä omaan apuun perustuvasta asuntopoliittisesta kehittämishankkeesta. Teoksessa Juhani Laurinkari (toim.) Oman avun yhteisö erityisryhmien asuntokysymyksen osaratkaisuna. Ympäristöministeriö. Asunto- ja rakennusosasto. Tutkimusraportti 4 / 1994, 44 -53. Laurinkari, Juhani & Vilmi, Veikko 1994. Onko vaihtoehtoisella asuntopolitiikalla tulevaisuutta? Teoksessa Juhani Laurinkari (toim.) Oman avun yhteisö erityisryhmien asuntokysymyksen osaratkaisuna. Ympäristöministeriö. Asunto- ja rakennusosasto. Tutkimusraportti 4 / 1994, 36 - 43. Vilmi, Veikko 1996 . Die Selbsthilfegesellschaft als wohnungspolitische Lösung. Teoksessa Johann Brazda & Jerzy Kleer (toim.) Genossenschaften vor neuen Herausforderungen. Festschrift für Prof. DDr. Juhani Laurinkari. Augsburg: Maro Verlag, 305–318. Vilmi, Veikko 1999. Ammatillinen koulutus väline sosiaalistumisessa koulutusyhteiskuntaan. Teoksessa Eira Korpinen & Liisa Puurula (toim.) Tutkimisen ja löytämisen pasianssia. Professori Jorma Ekolalle omistettu juhlakirja. Tutkiva opettaja 3. Jyväskylä: TUOPE, 67–78. Vilmi, Veikko 2005. Opettajankoulutus opiskelijavalintojen toteutumana. Koulutuspoliittinen tutkimus lainsäädäntöön perustuvista hallinnollisista ratkaisuista ja tuloksista. Teoksessa Eira Korpinen (toim.) Opettajankoulutus eilen, tänään, tulevaisuudessa. Professori Erkki Viljasen juhlakirja 5.2.2005. Tutkiva opettaja 1. Jyväskylä: TUOPE, 35 - 69. Vilmi, Veikko 2006. Kunnalliset hyvinvointipalvelut murroksessa - esimerkkinä koulutuspalvelut. Teoksessa Juha Hämäläinen & Riitta Vornanen & Juhani Laurinkari (toim.) Hyvinvointi ja turvallisuus 2000-luvulla. Juhlakirja professori Pauli Niemelän täyttäessä 60 vuotta 5.4.2006. Kuopio: Kuopion yliopisto, 111 - 128.