Usko henkesi kaupalla

Vuoden ensimmäisen istuntoviikon aikana Euroopan Parlamentissa Strasbourgissa julkaistiin vainottujen kristittyjen tilannetta seuraavan Open Doors-organisaation vuosiraportti World Watch List. Raportti listaa jälleen 50 maata, jossa uskonnonvapaus ylipäätään ja kristittyjen tilanne erityisesti on huono. Järjestö on seurannut kristittyjen vainoja 70-luvulta saakka, ja kehittänyt vainon intensiteetin, laajuuden ja tiheyden mittaamiseen indeksin pystyäkseen seuraamaan ja vertailemaan maiden välistä tilannetta ja toisaalta historiallista kehitystä suhteellisesti. Raportin julkaisutilanteessa muistutettiinkin, että josko joissakin maissa tilanne on edellisestä vuodesta pahentunut, mutta järjestys listalla kohentunut, johtuu se siitä, että muualla menee vielä huonommin.

Tiedot viime vuodelta ovat jälleen korutonta kerrottavaa. Kristittyjen tilanne on kahdettatoista vuotta peräkkäin heikoin Pohjois-Koreassa, ja  top-kympissä on kuusi enemmän tai vähemmän hajoavassa tilassa olevaa valtiota Somalia, Syyria, Irak, Afganistan, Pakistan ja Jemen. Toinen erottuva trendi on Saharan alapuolisen alueen väkivaltaisten ääri-islamistiliikkeiden nousu; monin paikoin kuten Keski-Afrikan tasavallassa ja Nigeriassa näistä on tullut suurin turvallisuusuhka koko alueelle.

Sekasortoisessa tilanteessa olevissa maissa tilastoissa on haluttu olla erityisen tarkkoja. Kristittyjen vainoa ei ole se, jos pommi tippuu kylää pommittaessa kirkkoon, vaan täytyy olla todisteet siitä, että kohteena on nimenomaan ollut kirkko. Siksi Open Doors huomioi vain ne tapaukset, joissa uhrit ovat todistetusti juuri kristityn identiteettinsä takia tapettuja ja median tietoon päätyneitä. Esimerkiksi Kansainvälinen Uskonnonvapausinstituutti, joka seuraa kaikkien katsomusten tilannetta, käyttää löysempiä kriteerejä.

Toisaalta raportissa muistutetaan, että vaino on paljon muutakin kuin median otsikoihin päätyviä väkivallan tekoja, surmaamisia ja kirkkojen tuhoamisia. Itse asiassa yksittäistä väkivallan tekoa henkisesti paljon raskaampaa voi olla elää totalitaarisessa maassa jatkuvan salailun ja peittelyn ilmapiirissä seurana alituinen pelko paljastumisesta. Lievimmilläänkin kristitty joutuu perheensä ja yhteisönsä hylkäämäksi, usein työ ja uramahdollisuudet kariutuvat. Tähän joukkoon lukeutuu useampi miljoona kristittyä ympäri maailmaa.

Kristittyjen vainon lähteet ovat pysyneet varsin samoina: ääri-islam ja sekä muutamat muut, lähinnä alueelliset uskonnolliset ääriliikkeet, kommunismi ja aggressiivinen sekularismi sekä organisoitu rikollisuus ja korruptio. Viime mainittu on syy siihen, miten Columbian kaltainen maa on vuodessa heikentynyt listasijoituksissa eniten. Vakaumukselliset kristityt, jotka ovat auttaneet tai piilottaneet huumeliigojen kiristämiä ja uhkailemia uhreja kirkkoihin tai eivät ole suostuneet yhteistyöhön tai lahjottaviksi, on raivattu pois.

 

Marttyyrius on meille länsimaiden kristityille jo uutisena vastenmielinen. Kuitenkin kolme neljäsosaa maailman väestöstä elää maissa, joissa on uskonnollista vainoa. Monet tämän päivän pakolaisista ovat joutuneet lähtemään kotimaastaan juuri uskontoperäisen vainon tai syrjinnän takia.

Eikö yhteiseen ihmisyyteen kuulu toiselle pyhien asioiden kunnioitus vaikka itse ajattelisi toisin, saati sitten toisen ihmisarvon ja elämän kunnioitus? Siihen ainakin jo lähemmä 70 vuotta sitten annettu YK:n ihmisoikeusjulistuksen uskonnonvapausartikla uskoo. Siinä taataan kaikille ihmisille uskonnonvapaus sekä oikeus sen yksityiseen ja julkiseen harjoittamiseen ja kuitenkin juuri tästä on tullut yksi laiminlyödyin, väärinymmärretyin ja kiistellyin osa ihmisoikeuksia.

Tilaisuudessa kerrottiin myös, kuinka Lahoressa, Pakistanissa 160 kristittyjen kotia poltettiin jumalanpilkkasyytösten takia, jotka osoittautuivat vieläpä valheellisiksi.  Pakistanilainen piispa oli todennut: ”ensimmäistä kertaa Pakistanin muslimit pyysivät anteeksi väkivaltaa ja pyysivät piispaa puhumaan moskeijaan”. Silmitön pahuus avasi silmät.

Sari Essayah, Europarlamentaarikko KD/EPP
sari.essayah@europarl.europa.eu

6 kommenttia

  • Reino Suni sanoo:

    Sari Essayah

    Diktatuurisesti hallituissa maissa kaikki ihmiset joilla on erilainen käsitys vaikkapa ihmisarvosta vallanpitäjien kanssa elävät niin sanotusti henkensä kaupalla. Ei ainoastaan kristityt. Esim. Syyria.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Salme Kaikusalo sanoo:

    Varmaankin noin kuten Suni sanoi, mutta Essayah kertoo tässä krisrittyihin kohdistuvasta vainosta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Seppo Heinola sanoo:

    Sama vesi se Salme vuosisadasta toiseen vuoroon vetenä vuoroon lumena maahan kiertää. “Minkä taakseen jätää sen edestään löytää” sano wanha suomalainen sanalasku.

    Edellinen ei sitten tarkoita että mitään vainoja hyväksyisin.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • jorma ojala sanoo:

    Me kristityt tunnemme myötätuntoa vainon alla olevien sisariemme ja veljiemme puolesta. Kiitos Sarille, että haluaa tuoda heidän asiaansa esille.

    Ilmoita asiaton kommentti