Usko ja homoseksuaalisuus

[Kari Tolppanen] Onko homoseksuaalinen suuntautuminen ihmiset oma valinta? Tähän kysymykseen saan erilaisia vastauksia riippuen siitä keneltä kysyy.

Jos asiaa kysyy homolta, vastaus on selvä: yksikään homo ei ole valinnut omaa seksuaalista suuntautumistaan. Homon todennäköinen vastaus kuullostaisi jotenkin tältä: Kuka olisi niin tyhmä, että päättäisi tulla homoksi, koska elämä homona on monin tavoin paljon vaikeampaa kuin heterona. Homot usein kokevat koulukiusaamista. Lukuisissa tapauksissa homon oma perhe ja lähimmät ystävät ottavat etäisyyttä häneen ja jopa hylkäävät homon. Homolle työpaikan saanti on usein paljon vaikeampaa kuin heterolle, ja homo saattaa menettää työpaikkansa, kun hänen sukupuolinen suuntautumisensa tulee ilmi. Usein heterot katsovat homoja halveksivasti ja saattavat ilmaista vastenmielisyytensä heitä kohtaan myös sanallisesti. Joissakin maissa homoja vainotaan, vangitaan ja saatetaan jopa tuomita kuolemaan. Homot oikeutetusti kysyvät: Kuka haluaisi vapaehtoisesti tämä osan? Valtaosa homoista on tajunnut olevansa homo murrosiässä, kun seksuaalisuus alkaa heräämään. Kun heteronuori näkee heteroseksuaalisia unia, homonuori näkee homoseksuaalisia unia. Kun heteronuori huomaa kauniit vastakkaisen sukupuolen edustajat, homonuori huomaa samaa sukupuolta olevat henkilöt. Kun heteronuoren saa kiihottumaan (ainoastaan) vastakkaisen sukupuolen kauneus, homonuoren saa kiihottumaan (ainoastaan) samaa sukupuolta oleva henkilö. Monille homoille ajatus sukupuolisesta kanssakäymisestä vastakkaisen sukupuolen kanssa tuntuu yhtä vastenmieliseltä kuin heterolle samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa. Monille homonuorille oman erilaisuuden huomaaminen tulee järkytyksenä. Usemmiten tämän erilaisuuden hyväksyminen ottaa vuosia. Jotkut eivät kykene sitä koskaan hyväksymään. Jotkut homot kokivat olevansa erilaisia jo ennen murrosikää. Eräs heteroystäväni, jonka veli on homo, kertoi minulle, että hänen veljensä oli niin selkeästi erilainen jo noin kaksivuotiaana, että hänen vanhempansa päättivät viedä pojan psykiatrin tutkittavaksi. Jotkut harvat kykenevät myöntämään itselleen vasta myöhemmällä iällä, että ovat todellisuudessa homoja. Ihmisen sisäinen torjuntamekanismi on joissakin tapauksissa äärettömän voimakas.

Heteroiden vastaus kysymykseen, onko homoseksuaalinen suuntautuminen ihmisen oma valinta, ei ole aina yhtä selkeä kuin jos asiaa kysytään homoilta. Valtaosa länsimaalaisista heteroista vaikuttaa nykyisin ajattelevan, ettei kenenkään seksuaalinen suuntautuminen ole ihmisen oma valinta ja siksi myös homoille tulee sallia avioliitto tai vastaavaa juridinen liittosuhde. Monet, varsinkin kristityistä, ovat kuitenkin asiasta erimieltä. Usein he vetoavat Paavalin opetukseen, että homot ovat ”vaihtaneet luonnollisen yhteyden luonnonvastaiseen” (Rom. 1:26-27). Paavalin sanat ovat kuitenkin syvässä ristiriidassa kaikkien homojen oman kokemuksen kanssa, jos Paavalin sanat ymmärretään niin, että homot ovat omaehtoisesti vaihtaneet sukupuolista suuntautumistaan. Kysyin yllä: kuka olisi niin tyhmä, että vapaehtoisesti haluaisi tulla homoksi, jos elämä homona on paljon vaikeampaa kuin heterona eläminen.

Osa kristityistä katsoo, etteivät homot ole itse valinneet sukupuolista suuntautumistaan, mutta silti heillä ei ole lupaa elää oman sukupuolisen suuntautumisen mukaisesti edes uskollisessa avio- tai vastaavassa juridisessa liittosuhteessa. Tällöin kuitenkin törmätään syvään teologiseen ja käytännölliseen ongelmaan. Ensimmäisen Korinttolaiskirjeen seitsemännessä luvussa Paavali toivoo, että jokainen kristitty jäisi naimattomaksi kuten hän on naimaton (1:7a, 8). Mutta Paavali on realisti ja tajuaa, ettei Jumala ole suonut kaikille naimattomuuden lahjaa. Siksi hän ohjeistaa korintolaisia, että jos naimattomat ja lesket “eivät voi itseään hillitä, niin menkööt naimisiin; sillä parempi on naida kuin palaa” (1:9). Mitä todennäköisimmin Paavali tarkoittaa “palolla” seksuaalisten halujen paloa. Paavali realistina ymmärsi, että on parempi mennä naimisiin kuin elää seksuaalisten intohimojen vallassa, koska ne helposti johtavat irstauteen ja irrallisiin suhteisiin.

Mutta entäpä homot, joille Jumala ei ole suonut yksinelämisen ja naimattomuuden lahjaa? Tämä kysymyksen edessä alkaa monen kristityn loogisuus pettää. Heidän ohjeensa homoille on, että homojen tulee elää selibaatissa lopun elämäänsä. Kuitenkin monilla homoilla on samanlainen tarve elää rakkaudellisessa parisuhteessa kuin heteroilla.

Joe, amerikkalainen ystäväni, työskenteli aikaisemmin etelän baptistien päämajassa johtotehtävässä. Kun hän paljasti työtovereilleen ja kirkkokuntansa ylimmälle johdolle oman seksuaalisen suuntautumisensa, kirkkokunnan johto antoi hänelle luvan jatkaa tehtävässään, jos hän allekirjoittaa lupauksen, että elää selibaatissa lopun elämäänsä. Joe oli valmis allekirjoittamaan tämän paperin, jos myös hänen heterotyötoverinsa olisivat allekirjoittaneet vastaavan paperin. Jostakin kummallisesta syystä kukaan ei ollut halukas allekirjoittamaan lupausta. Tähän Joe totesi, että jo näin on, silloin ei ole myöskään reilua, että häneltä vaaditaan tällaista lupausta. Tänään Joe elää uskollisessa liittosuhteessa toisen miehen kanssa.

Ehkä nyt joku sanoo, että joutuvathan monet heterotkin elämään naimattomina, koska eivät löydä puolisoa. Totta, mutta heteroilla annetaan lupa elää toivossa viimeiseen hengenvetoon saakka. Heillä on lupa toivoa, että eräänä päivänä he löytävät elämänsä prinssin tai prinsessan. Tämä toivo kantaa heitä eteen päin. Tätä samaa toivoa kaikki eivät halua antaa homoille.

Miksi jotkut ovat homoja?

Tähän kysymykseen kukaan ei voi antaa täysin varmaa vastausta. Varsinkin jotkut kristityt uskovat, ettei kukaan synny homoksi, vaan homoseksuaalinen suuntaus on ihmisen oma valinta. Tunnen suuren määrän homoja. Kukaan heistä ei koe, että olisivat valinneet tietoisesti oman sukupuolisen suuntautumisensa. En ole koskaan myöskään kuullut kenenkään heteron, joka työskentelee homojen parissa, väittävän tällaista. Yleensä väitteen, että homot ovat itse valinneet sukupuolisen suuntautumisensa, takana on ihmisiä, jotka eivät ole tutustuneet homoseksualisuuteen kuin hyvin pintapuolisesti ja eivät tunne yhtään homoa henkilökohtaisesti.

Monet uskovat, että varhaislapsuuden kasvuympäristö ja kokemukset ovat syynä siihen, että joistakin tulee homoja. Esimerkiksi, jos isä on kylmä ja etäinen, poika saattaa etsiä isän korviketta muista miehistä ja erotisoi heidät. Toinen vastaava selitys homoudelle on se, että joku samaa sukupuolta oleva henkilö on käyttänyt homoa seksuaalisesti hyväkseen hänen lapsuudessaan. Pidin näitä selityksiä pitkään mahdollisina, mutta teorian oikeellisuus alkoi pianrakoilemaan mielessäni, kun keskustelin asiasta eritaustaisten ihmisten kanssa. Moni heteromiesystäväni on kasvanut hyvin rikkinäisessä perheessä, joissa isä joi jatkuvasti ja oli jopa väkivaltainen, ja silti nämä ystäväni ovat perusheteroita. Joissakin tapauksissa toinen mies myös yritti käyttää heitä seksuaalisesti hyväkseen, ja silti he ovat perusheteroita. Ja päinvastoin.

Monet homoystäväni ovat kasvaneet hyvässä ja rakastavassa perheessä ja silti heistä on tullut homoja. Tämä pätee myös minun kohdallani.

Monet tutkijat ovat alkaneet kallistua teorialle, että joistakin tulee homoja geneettisistä syistä tai raskauden aikana kohdussa tapahtuneen hormoonimuutoksen takia. Useammat tutkimukset näyttävät tukevan tätä teoriaa (kts. Suomen Kuvalehti 50/2014). Tämä myös selittäisi, miksi useimmat homot kokevat, että he ovat olleet homoja lapsuudestaan lähtien. Tämä myös selittäisi, miksi myös eläinkunnassa esiintyy homoutta. (Kts. lisää täältä.)

Voiko homo muuttua heteroksi?

Länsimaissa on lukuisia kristillisiä järjestöjä, joiden johdossa on useimmiten henkilöitä, jotka kutsuvat itseään entisiksi homoiksi (ex-gay). Näiden järjestöjen tarkoituksena on auttaa homoja muuttumaan heteroseksuaaliseen suuntaan. Homoja rohkaistaan terapian ja rukouksen avulla hylkäämään homoseksuaalinen identiteetti ja käyttäytyminen. Lähes kaikki näiden järjestöjen johtajat ja jäsenet myöntävät, että jopa vuosien terapian jälkeen heidän seksuaalinen suuntautuminen ei ole (täysin) muuttunut. Yhä edelleen he mm. näkevät homoseksuaalisia unia, ja alastoman, samaa sukupuolta olevan henkilön näkeminen saa heidät kiihottumaan paljon herkemmin kuin vastakkaista sukupuolta olevan henkilön näkeminen. Mutta silti he haluavat kutsua itseään entisiksi homoiksi, koska eivät harrasta homoseksiä, tai jos lankeavat homoseksuaalisiin irtosuhteisiin, pyrkivät pääsemään niistä eroon. He eivät siis kutsu itseään entisiksi homoiksi siksi ettei heillä olisi jopa voimakkaita homoseksuaalisia tunteita, vaan siksi etteivät he halua olla homoja, useimmiten uskonnollisista syistä.

Exodus International oli vuoteen 2013 saakka suurin kristillinen ns. ex-gay-järjestö. Heidän tapahtumiinsa osallistui vuosittain tuhansia ihmisiä. Järjestö toimi myös kattojärjestönä lukuisille muille vastaaville järjestöille. Vuonna 2013 järjestö tuli tiensä päähän. Järjestön hallitus päätti lakkauttaa järjestön toiminnan, kun huomattiin, kuinka vähän todellisia tuloksia Exodus International oli saanut aikaan. Monet järjestön aktiivijäsenistä olivat jättäneet järjestön ahdistuneina, koska heille luvattiin muutosta, jota he eivät kuitenkaan koskaan kokeneet. Järjestön viimeinen presidentti, Alan Chambers, myönsi eräässä haastattelussa, että hänen tapaamistaan homoista 99.9 % ei ole kokenut (täydellistä) seksuaalisen suuntauksen muutosta.

Tunnen homoja, jotka ovat avioituneet vastakkaisen sukupuolen kanssa siinä toivossa, että avioliitto korjaisi heidän homoseksuaalisen suuntautumisen. En kuitenkaan tunne yhtään sellaista tapausta, jossa näin olisi käynyt. Jotkut näistä homoystävistäni elävät suhteellisen onnellisessa avioliitossa vastakkaisen sukupuolen kanssa, mutta usein heille puoliso on enemmänkin hyvä ystävä kuin todellinen puoliso sanan täydessä merkityksessä.

Osa näistä ystävistäni on ainakin fyysisesti uskollisia puolisolleen, mutta eivät välttämättä henkisesti. Jotkut kykenevät saamaan erektion vain sulkemalla silmänsä rakastellessaan ja kuvittelemalla, että rakastelevat toisen, samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa. Jotkut lankeavat usein avioliiton ulkopuolisiin irtosuhteisiin. Tunnen erään lähetysjärjestön johtajan, joka kertoi minulle avoimesti omasta kamppailustaan. Hän ja hänen perheensä on yksi kiiltokuvaperheistä ulkopuolisten silmissä, mutta totuus on ollut aika ajoin toisenlainen. Heikkoina hetkinään tämä mies on sortunut useisiin irtosuhteisiin toisten miesten kanssa, vaikka hänellä on aito halu välttää niitä. Viime vuosien aikana hänestä on tullut kovaääninen homoseksuaalisen käyttäytymisen tuomitsija. Tulkitsen tämä niin, että jyrkällä asenteellaan hän yrittää pönkittää omaa moraalista selkärankaansa, ettei lankeilisi irtosuhteisiin. Uskallan ennustaa, että ennen pitkään hänelle käy samoin kuin hyvälle ystävälleni Chrisille. Chris tajusi jo nuoruudessaan, että hän oli homo, mutta halusi päästä näistä tunteista eroon millä tavalla hyvänsä. Hän avioitui siinä toivossa, että hänen homoseksuaaliset tunteensa kuolisivat. Jonkin aikaa meni suhteellisen hyvin. Jossakin vaiheessa hän jopa uskoi, että lopultakin hänen homoseksuaalisuutensa oli kuollut, vaikka seksi puolison kanssa ei juuri kiinnostanutkaan. Henkisellä tasolla hänellä ja hänen vaimollaan kuitenkin meni hyvin. Chris oli uskollinen puolisolleen ainakin fyysisellä tasolla.

Valmistuttuaan yliopistosta Chris toimi ensin opettajana, sitten apulaisrehtorina, ja myöhemmin suuren, kristillisen vanhainkodin johtajana eläkkeelle siirtymiseensä saakka. Työhön uppoutuminen auttoi häntä tukahduttamaan homoseksuaaliset tunteet. Mutta sitten Chrisin terveys alkoi pettämään. Hänen, nyt ex-puolisonsa kertoi minulle, että Chris alkoi saamaan selittämättömiä sairaskohtauksia. Kolme kertaa hänet jouduttiin viemään ambulanssilla sairaalaan. Joskus hän löysi miehensä puolitajuttomana lattialta. Perhe uskoi, että Chris varmasti kuolisi hyvin pian. Lääkärit tekivät satoja tutkimuksia, mutta mitään selitystä sairaskohtauksille ei löytynyt. Näissä vaiheissa Chris päätti kertoa vaimolleen omasta homoudestaan. Asia tuli Chrisin vaimolle järkytyksenä, mutta lopulta hän hyväksyi tosiasiat. Monien keskustelujen lopputuloksena he päättivät erota ystävinä. Tänä päivänä Chris elää liitossa toisen miehen kanssa ja hänen terveytensä on jälleen normaali. Jokin aika sitten hän kirjoitti minulle ja kertoi, miten onnellinen hän lopulta on.

Jumalalle on kaikki mahdollista. Hän voi muuttaa kivetkin leiviksi. Mutta tosiasia on, että sellaisten henkilöiden löytäminen, jotka olisivat kokeneet aidon ja kestävän muutoksen omassa seksuaalisessa suuntautumisessaan, on lähes yhtä mahdotonta kuin neulan löytäminen suuresta heinäkasasta.

Teologista pohdiskelua

Jeesuksen opetuksen mukaan kaikkien moraalikäskyjen tarkoitus on auttaa ihmisiä ymmärtämään, mikä on parasta heille. Raamatun koko opetus kiteytyy ajatuksessa, Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi (Matt 22:37). Paavali jatkaa ja sanoo, että mitä ikinä laki opettaa, se kumpuaa käskystä ”Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi” (Rom 13:9). Tästä syystä, se joka rakastaa lähimmäistään, on täyttänyt lain (Rom 13:10; Gal 5:14).

Jos rakastan Jumalaa yli kaiken, silloin en ole valmis kumartamaan muita jumalia, luotuja tai käsintehtyjä, ja pitämään heitä elämäni ylimpänä auktoriteettinä. Jos rakastan lähimmäistäni niin kuin itseäni, silloin en puhu halventavasti toisista, en aseta itseäni toisten yläpuolelle, en kohtele muita kuin toisen luokan kansalaisina, en demonisoi toisia, enkä uhkaile. Jos rakastanan itseäni, vältän kaikkea sellaista, joka vahingoittaa minua hengellisesti, henkisesti ja fyysisesti. Jos rakkauden kaksois/kolmoiskäsky on elämämme ohjenuora, silloin emme itseasiassa edes tarvitse muita lakeja ja säädöksiä, koska rakkauden periaate ohjaa toimintaamme ja valintojamme. Vanhan testamentin lait ja Uuden testamentin ohjeet ovat ainoastaan esimerkkejä siitä, mitä Jumalan, toisten ja itsensä rakastaminen käytännössä merkitsee. Kuitenkin kun luemme Raamattua tarkasti, huomaamme, etteivät kaikki moraalisäädökset ole ikuisia ja yleismaailmallisia. Osa näistä laista on selkeästi kulttuuri- ja aikasidonnaisia. Palaan myöhemmin tähän aiheeseen tarkemmin.

Homoliittokeskustelussa hyvin harvat leirin molemmilla puolilla ovat osoittaneet todellista lähimmäisenrakkautta. Surullista on ollut huomata, kuinka monilla kristityillä ei ole minkäänlaista halua asettua homoseksuaalin asemaan. He eivät halua tutustua aiheeseen, eikä kehenkään, joka on homoseksuaali. Ainut asia, mitä homoseksuaalit kuulevat näiden kristittyjen suusta, on tuomio. Nämä kristityt ovat nykypäivän fariseuksia, jotka pitävät tiukasti kiinni Raamatun opetuksesta, mutta unohtavat, mikä laissa on tärkeintä: armollisuus, oikeudenmukaisuus ja uskollisuus (Matt 23:23). He ovat varmoja, mikä on parasta homoseksuaalille, vaikka eivät edes tuntisi asiaa kuin pintaraapaisulta. Kuulen yhtenään kertomuksia siitä, miten julmasti jotkut kristityt kohtelevat homoja. Jotkut kristityt vanhemmat hylkäävät lapsensa, kun he ’tulevat ulos kaapista.’ Homokristittyjä savustetaan ulos seurakunnista tavalla, etteivät he enää koskaan halua avata näiden seurakuntien ovia. Ei ihme, jos suuri osa homoista suhtautuu hyvin vihamielisesti kristittyjä kohtaan ja pitää heitä pahimmanluokan fariseuksina.

Moni homo kokee, että jos hän todella rakastaa itseään ja haluaa olla sisäisesti tasapainoinen ja onnellinen, ainut tie tähän on hyväksyä oma erilaisuus ja elää sen mukaisesti. Tarkoittaako tämä sitä, että homolle on hyväksi elää irtosuhteissa? Ei. Irtosuhteita, olivatpa ne heteroseksuaalisia tai homoseksuaalisia, ei voida perustella lähimmäisenrakkauden periaatteella, koska irtosuhteet aina vahingoittavat yksilöä itseään ja toista osapuolta tavalla tai toisella. Kuitenkin on myös totta, että monet niistä homokristityistä, jotka ovat hyväksyneet oman erilaisuutensa ja päättäneet elää toisen homon kanssa uskollisessa liitossa, kokevat suurta onnea ja tyytyväisyyttä. Yksi esimerkki on ystäväni Chris, josta kerroin edellä. Hän on tänä päivänä aidosti hyvin onnellinen ja tasapainoinen kristitty.

Yllä väitin, etteivät kaikki Raamatun moraalisäännöt ole ikuisia ja yleismaailmallisia. Jotkut näistä säännöistä on annettu senhetkiseen kultuuriin määrittelemään, mikä on sen ajan valossa lähimmäisenrakkauden mukaista käyttäytymistä. Otan muutaman esimerkin.Avioliitto lähisukulaisten kanssa: Mooseksen laki kielsi lähisukulaisten avioitumisen. Miehen ei sallittu mennä naimisiin esimerkiksi veljensä vaimon kanssa (3 Moos. 18:16; 20:21). Kuitenkin tästä säännöstä on merkillinen poikkeus. Jos miehen veli kuoli ilman miespuolista perillistä, elossa olevan veljen velvollisuus oli hankkia perillinen kuolleelle veljelle tämä jäljellejääneen vaimon kanssa (5 Moos 25:5-10), vaikka elossa olevalla veljellä olisi jo ollut oma vaimo. Meidän moraalikäsitysten mukaan tällainen toiminta olisi vähintäinkin vastenmielistä. Jos tänäpäivänä pastori kehottaisi tällaiseen toimintaan, hänet huudettaisiin alas saarnatuolista saman tien. Mutta kun tarkastelemme tätä Mooseksen lain käskyä muinais-Israelinyhteiskunnallisessa ja sosiaalisessa valossa, tämä käsky heijastaa lähimmäisenrakkauden periaatetta. Lain tarkoituksena oli suojata lesken oikeuksia ja sitä, ettei perheen omaisuus siirry harvojen ja rikkaiden käsiin. Tätä käskyä ei kuitenkaan voida pitää yleismaailmallisena ja ikuisena, vaikka se olikin Jumalan antama. Tämä laki ei myöskään ollut uusi. Jo ennen Mooseksen lain antamista (1 Moos 38:1-10) israelilaiset, kuten myös heidän ympärillään asuneet pakanakansat, noudattivat tätä periaatetta. Tämä, meidän mielestä jopa vastenmielinen käytäntö, oli yleisesti hyväksytty muinaisessa maailmassa. Mooseksen laki siis ainoastaan vahvisti jo vallalla olleen käytännön. Tätä moraalilakia ei ole kumottu Uudessa testamentissä ja silti kaikki kristityt katsovat, ettei meidän tarvitse noudattaa sitä enää.

Mooseksen laissa Jumala kieltää avioitumisen lähisukulaisten kanssa, mutta jos uskomme kirjaimellisesti Raamatun luomiskertomukseen, silloin joudumme myös tekemään sen johtopäätöksen, että Adamin ja Eevan lapset menivät naimisiin toistensa kanssa, joka oli myöhemmin annetun lain valossa syntiä. Kun Jumala järjesti asiat niin, että Adamin ja Eevan lapsilla ei ollut mitään muuta mahdollisuutta kuin mennä toistensa kanssa naimisiin, toimiko Jumala silloin omia moraalisia periaatteitaan vastaan? Tämä ja monet muut vastaavat moraaliin liittyvät ’epäjohdonmukaisuudet’ johdattavat meidät hyvin vaikean kysymyksen eteen. Toisaalta uskomme kristittyinä, että Jumalan luonne on muuttumaton. Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti (Heb 13:8). Meidän moraalikäsitykset voivat muuttua, mutta Jumalalle musta on aina mustaa ja valkoinen valkoista.

Kuinka sitten on mahdollista, että Jumala näyttää Raamatun sivuilla muuttavan moraalisia ohjeitaan? Itse näen asian niin, että Jumalan toimintaa aina ohjaa rakkauden periaate, mutta erilaisissa historiallisissa ja kultuurillisissa tilanteissa hän soveltaa tätä periaatetta eri tavalla. Esimerkiksi, jos uskomme luomiskertomuksen hyvin kirjaimellisesti, voimme spekuloida, että välittömästi luomisen jälkeen ihmisten geneettisessä perimässä ei ollut vielä riskitekijöitä ja siksisukulaisavioliitot olivat sallittuja. Mooseksen laissa nämä kuitenkin kiellettiin, kun alkoi tulla ilmeiseksi, että sukulaisavioliitoista usein syntyi epänormaaleja lapsia. Jos näin, Jumala sovelsi samaa rakkauden periaatetta eri tavalla tilanteesta riippuen. Jumalan luonto ei muuttunut, mutta samaa periaatetta sovellettiin eri tavalla erilaisessa historiallisessa tilanteessa.

Orjuus: Orjuutta on esiintynyt ihmiskunnan alusta lähtien. Mooseksen laki salli juutalaisten pitää orjia, mutta laki teki selkeähkön eron juutalaisten ja ei-juutalaisten orjien välillä. Juutalaista sai pitää orjana korkeintaan kuusi vuotta, jonka jälkeeen hänet tuli vapauttaa (2 Moos 21:1-8). Juutalaisia orjia, joita monissa käännöksissä kutsutaan palvelijoiksi, ei saanut kohdella mielivaltaiselle tavalla (3 Moos 25:43). Vaikuttaa siltä, että laki velvoitti kohtelemaan myös eijuutalaisia orjia paremmin kuin mitä heitä kohdeltiin monien ympäröivien kansojen keskuudessa. Uusi testamentti ei puhu orjuutta vastaan. Jopa kristityillä oli orjia (Fil.), mutta heitä tuli kohdella hyvin. Israelilaisessa yhteiskunnassa orjuutta ei välttämättä nähty pahana. Sen tarkoituksena oli auttaa köyhtynyttä juutalaista selviämään hengissä (3 Moos 25:39-41). Tässä näkökulmasta katsottuna orjuus juutalaisessa yhteiskunnassa jälleen heijasti lähimmäisenrakkauden periaatetta. Mutta tänä päivänä orjuus nähdään äärimmäisen pahanailmiönä. Jälleen, jos pastori puhuisi orjuuden puolesta, häntä ei pidettäisi edes oikeana kristittynä, ja mitä todennäköisimmin hänet erotettaisiin tehtävästään välittömästi. Tätäkäänmoraalilakia ei kumottu Uudessa testamentissa ja silti länsimaalaiset kristityt pitävät orjuutta äärimmäisen epäkristillisenä ja moraalittomana. Yhteiskunnalliset moraalikäsitykset eivät ole muuttumattomia. Tässä tapauksessa moraalikäsityksen muutos ei ole ollut ollenkaan paha asia.

Naispapappeus (-pastoruus): Juutalainen yhteiskunta oli hyvin patriarkaalinen. Tätä taustaa vasten on merkillistä, että yhdessä vaiheessa kansan hengelliseksi johtajaksi nousi Debora, naistuomari ja - profeetta, jonka tehtävä oli jakaa kansalle oikeutta Mooseksen laki ohjekirjanaan (Tuom. 4 & 5). Tuomarien Kirjan valossa on päivänselvää, että Jumala oli kutsunut ja asettanut Deboran tähän opetustehtävään (Tuom 4:4-5). Kuitenkin Paavalin opetuksen mukaan nainen ei ole sovelias opettajaksi. Sekä Ensimmäisessä Korinttolaiskirjeessä (14:33b-38) että Ensimmäisessä Timoteuskirjeessä (2:11-14) Paavali kieltää jyrkin sanakääntein naisten äänessäolon seurakunnissa. Hän jopa väittää, että hänen ohjeensa ovat Herran käsky (1 Kor 14:37), ja perustelee näkemystään teologisesti, vetoamalla sekä luomiskertomukseen (1 Tim 2:13-14) että Mooseksen lakiin (1 Kor 14:34). Oliko Paavalin ohjeet jumalallisesti inspiroituja? Jos olivat, kuinka on mahdollista, että aikaisemmin Jumala oli nostanut Deboran lain opettajan tehtävään? Kuinka Jumala voi yhdessä tilanteessa puoltaa ’naispappeutta’ ja toisessa tilanteessa vastustaa sitä? Selitykseni tälle ristiriidalle on se, ettei Jumalla ole sinänsä mitään naisopettajia ja -pastoreita vastaan, mutta hän myös kunnioittaa kulttuurillista tilannetta. Paavalin aikaan naispastorit seurakunnissa olisivat olleet eräänlainen skandaali senaikaisessa roomalaisessa yhteiskunnassa. Paavalin tarkoitus oli välttää sitä, että yhteiskunta alkaisi nähdä seurakunnat yhteiskunnallisina kapinaliikkeinä. Paavali ohjeistaa Korinton kristittyjä, “Älkää olko pahennukseksi juutalaisille, älkääkä kreikkalaisille älkääkä Jumalan seurakunnalle” (1 Kor 10:32).

Moniaviosuus: Jumala loi Aadamille yhden vaimon, mutta pian moniavioisuudesta tuli yleinenkäytäntö. Sekä Aabrahamilla (1 Moos 25:6), Jaakobilla, Gideonilla, Davidilla ja Salomolla oli lukuisia vaimoja ja jalkavaimoja. Jumala ei missään vaiheessa ennen lain antamista tuomitse tätä yhteiskunnallista käytäntöä. Eikä Jumala asetu moniavioisuutta vastaan myöskään antamassaan laissa. Laki korkeintaa säätelee tätä käytäntöä ja pyrkii parantamaan vaimojen asemaa moniavioisissa perheissä (3 Moos 18:17; 5 Moos 17:17; 21:16-17). Juutalaisten keskuudessa moniavioisuus jatkui aina noin vuoteen 1000 jKr saakka, jolloin juutalaisten synodi Rabbeinu Gesham lakkautti sen. Kuitenkin tämänkin jälkeen jotkut juutalaiset lahkot jatkoivat tätä käytäntöä. Jeesuksen aikana Herodes Suurella oli ainakin kymmenen vaimoa. On kuitenkin mahdollista, ettei moniaviousuus ollut kovin yleistä Israelissa Jeesuksen aikaan. Ehkä yksi pääsyy tähän oli se, että Rooman hallinto, jonka alaisuudessa juutalaiset elivät, ei sallinut moniavioisuutta. Monet kristityt ajattelevat, että yksiavioisuus on kristinuskon luoma instituutio, mutta todellisuudessa yksiavioisuus oli Rooman valtakunnan laki. Roomalaiset pitivät moniavioisuutta barbaarisena käytäntönä ja siksi kielsivät se lailla jo ennen kristinuskon alkua. Paavali, joka teki lähetystyötä Rooman valtakunnassa, ei asettunut esivaltaa vastaa tässä asiassa. Siksi hän kirjoittaa Timoteukselle, että seurakunnan kaitsijan tulee olla yhden vaimon mies (1 Tim 3:2). Tänä päivänä valtaosa maailman ihmisistä pitää moniavioisuutta kammoksuttavana ja vastenmielisenä asiana. Jälleen pastori, joka yrittäisi puolustella moniavioisuutta Raamatun opetuksella, saisi nopeasti lähtöpassin tehtävästään. Kuitenkin moniavioisuudella oli myös myönteinen puoli muinaisissa yhteiskunnissa, joissa usein käytiin sotia ja naisille ei ollut tarjolla sosiaaliturvaa. Sota-aikoina ja niiden jälkeen lukuisa joukko naisia olisi ollut todella kurjassa asemassa, jos jäljellä olevilla miehillä olisi saanut olla ainoastaan yksi vaimo. Ainakin tässä mielessä moniavioisuus oli lähimmäisenrakkauden periaatteen mukaista tuona aikana. Jälleen tämä asia paljastaa, etteivät moraalikysymykset ole aina musta-valkoisia, vaikka monet kristityt yrittävätkin näin väittää. Jumalalla ei selvästikään ollut mitään moniavioisuutta vastaan, mutta ei hänellä ole myöskään mitään yksiavioisuutta vastaan. Mutta Jumala on kaikkea sellaista käytäntöä vastaan, joka ei ole lähimmäisenrakkauden periaatteen mukaista.

Avioero ja uudelleen avioituminen: Mooseksen laki, joka oli Jumalan antama, salli avioeron ja uudelleen avioitumisen (5 Moos. 24:1-4). Paavali salli eron ääritapauksessa, mutta ei uudelleen avioitumista muun kuin alkuperäisen puolison kanssa (1 Kor 7:10-11). Jeesuksen opetuksen mukaan uudelleen avioituminen on aina rinnastettavissa haureuteen (Matt 5:31-32; 19:3-12; Mark 10:2-12; Luuk 16:18). Tutkijat kiistelevät ainoastaan siitä, antoiko Jeesus luvan ns. viattomalle osapuolelle mennä uudelleen naimisiin. Muissa tapauksissa ei ole epäilystäkään, että Jeesus rinnastaa uudelleen aviotumisen haureuteen. Jos pidämme kiinni näkemyksestä, että Raamatun kaikki moraalisäännöt heijastavat muuttumattomia jumalallisia periaatteita, olemme nyt umpikujassa. Ei auta vetoaminen siihen, että Mooses salli ihmisten kovasydämisyyden tähden avioerot ja uudelleen avioitumisen (Matt 19:7-8), mutta nyt tilanne on toinen. Meidän pitää muistaa, että laki oli Jumalan, ei Mooseksen antama. Kuinka on mahdollista, että Jumala, jonka moraaliperiaatteet ovat aina samat – kuten uskomme –, salli haureuden harjoittamisen uudelleenaviotumisen muodossa lain aikakautena, mutta ei salli tätä enää? Ollaksemme johdonmukaisia, meidän pitää joko hylätä käsityksemme Jumalan moraaliperiaatteiden muuttumattomuudesta tai sitten meidän pitää löytää tälle ja muille vastaaville ’lain muutoksille’ toisenlainen looginen selitys. Tähän kysymykseen johdonmukaisen vastauksen löytäminen on vaikeaa. Oma ehdotukseni on seuraava. Jeesus käytti usein opetuksessaan sokeeraavaa, jopa yliampuvaa menetelmää saadakseen ihmiset ajattelemaan. Hän mm. opetti, että jos kätemme tai silmämme viettelee meitä, meidän tulisi poistaa ne ruumiistamme (Matt 5:28-30). Kukaan ei ymmärrä tätä Jeesuksen opetusta niin kirjaimellisesti, että leikkaisi kiusausta aiheuttavat ruumiinosansa pois. Jeesus käytti yliampuvaa kielikuvaa, jotta hänen kuulijansa heräisivät ajattelemaan vakavasti synnin seurauksia. Jeesus myös opetti Vuorisaarnassa, että uskovien ei tulisi koskaan eikä missään tilanteessa vannoa (Matt 5:33-37), vaikka Mooseksen laki tämän sallikin (4 Moos 30). Paavali ei kuitenkaan ymmärtänyt Jeesuksen kieltoa niin kirjaimellisesti, ettei hän olisi koskaan vannonut. Hän vannoo ja vannottaa useammassa tilanteessa (Apt 18:18, vert. 4 Moos 6:1-21; Apt 21:23-24; Room 1:9; 2 Kor 1:23; Gal 1:20; Fil 1:8; 1 Tess 5:27; 1 Tim 5:21; 2 Tim 4:1). Jeesus käytti yliampuvaa kieltoa vannomisesta, koska sitä käytettiin aivan liian yleisesti hänen aikanaan ja usein väärin. Samoin osa Jeesuksen aikalaisista erosi puolisostaan hyvin heppoisin perustein. Hillelin (eli noin 110 eKr – 10 jKr), kuuluisan juutalaisen opettajan ja fariseuksen mukaan avioeron perusteeksi riitti se, että vaimo poltti ruan pohjaan. Tätä taustaa vasten on helppo ymmärtää, miksi Jeesus käyttää niin jyrkkää kieltä avioeroista ja uudelleen avioitumisesta. En kuitenkaan usko yllä olevien parin muun esimerkin valossa, että avioero ja uudelleen avioituminen on aina ehdottomasti väärin. Sekä Mooseksen lain ohjeita erosta ja uudelleen avioitumisesta että Jeesuksen ohjetta voidaan puolustaa lähimmäisenrakkauden periaatteesta käsin, mutta sitä samaa ei voida sanoa Hillelin näkemyksestä. Koskaan ei tulisi erota ja mennä uudelleen naimisiin heppoisin perustein.

Homoseksuaalisuuden tuomitsevat raamatunkohdat: Raamatussa on muutamia kohtia, jotkapuhuvat homoseksuaalisesta käyttäytymisestä kielteiseen sävyyn tai kieltävät sen. Käsittelen näitä jaksoja vain lyhykäisesti artikkelissani, koska näiden jakeiden tulkinnasta löytyy paljon hyvää kirjallisuutta. Suosittelen esimerkiksi Matthew Vinen kirjaa God and Gay Christian: The Biblical Case in Support of Same-Sex Relationships, ja Mark Achtemeierin kirjaa The Bible’s Yes to Same-Sex Marriage: An Evangelical’s Change of Heart.

1 Moos 19:1-29: Lähes jokainen tuntee kertomuksen Sodoman ja Gomoran tuhosta. Jumala tuhosi nämä kaupungit niiden jumalattomuuden tähden. Monet raamatunlukijat katsovat, että näiden kaupunkien asukkaitten erityisen paha synti oli homoseksuaalinen käyttäytyminen. Kuitenkin profeetta Hesekielin mukaan Sodoman erityinen synti oli “ylpeys, leivän yltäkylläisyys ja huoleton lepo hänellä ja hänen tyttärillään; mutta kurjaa ja köyhää hän ei kädestä ottanut. He korskeilivat ja tekivät kauhistuksia minun edessäni” (Hes 16:49-50). Hesekiel ei sano ainakaan suoraan, että homoseksuaalinen käyttäytyminen olisi ollut syy Sodoman tuhoon. Mooseksen kirjan kertomuksessa sodomalaiset miehet yrittivät raiskata enkelit, jotkat tulivat Nooan vieraiksi miesten muodossa. Raiskaamista, heteroseksuaalista tai homoseksuaalista, ei voida puolustella millään tavalla lähimmäisenrakkauden periaatteesta käsin. Heteromiehet ovat myös suorittaneet joukkoraiskauksia, mutta kukaan ei käytä tätä perusteluna heteroseksuaalisia suhteita vastaan. Samoin homoseksuaalista joukkoraiskausta Sodomassa ei tulisi käyttää rakkaudellisia ja tasavertaisia homoseksuaalisia suhteita vastaan. Monet tutkijat ovat kiinittäneet huomiota siihen, että Mooseksen kirjan kertomuksen mukaan Sodoman kaikki miehet tulivat raiskaamaan miesten muodossa ilmestyneitä enkeleitä. Tämä on merkillinen väite. Nykytutkimusten mukaan korkeintaan noin 5-6% prosenttia väestöstä määrittelee itsensä homoseksuaalisesti suuntautuneeksi. Edes San Fransiscossa, jossa on ehkä tämän hetken suurin homojen keskittymä, homojen osuus kaupungin koko väestöstä ei ole kovin suuri. Jo yksistään tämän tosiasian perusteella jotkut raamatuntutkijat päättelevät, ettei Sodoman miehet halunneet joukkoraiskata enkeleitä siksi, että heistä kaikki olisi todellisuudessa ollut homoseksuaalisesti suuntautuneita, vaan joukkoraiskaus oli tapa häpäistä muukalaiset. Vastaavia tapauksia löytyy historiasta muualtakin.

Tuom. 19 ja 20: Eräs leeviläinen, jonka nimeä meille ei kerrota, otti sivuvaimokseen naisen Beetlehemistä. Jonkin ajan kuluttua nainen kuitenkin karkasi takaisin isänsä luo. Leeviläinen lähti hakemaan häntä takaisin. Paluumatkalla hän ja hänen seurueensa menivät Gibean torille siinä toivossa, että joku kutsuisi heidät yöksi kotiinsa, mutta kukaan kaupungin alkuperäisistä asukkaista ei toivottanut heitä tervetulleeksi, mikä oli tuohon aikaan ennenkuulumatonta. Lopulta torille saapui kaupungissa muukalaisena asuva vanha mies, jonka kodissa leeviläinen sai yösijan. Yöllä kaupungin kelvottomat miehet piirittivät vanhan miehen talon ja halusivat tehdä seksuaalista väkivaltaa leeviläiselle ja tappaa hänet. Leeviläinen selvisi joukkoraiskauksesta luovuttamalla oman sivuvaimonsa kelvottomille miehille, joka raiskasivat häntä koko yön. Vaimo kuoli vammoihinsa. On jälleen hyvin kyseenalaista käyttää tätä kertomusta rakastavia ja tasavertaisia homoseksuaalisia liittoja vastaan. Näiden kelvottomien miesten käytöstä ei voida puolustaa millään tavalla lähimmäisenrakkauden periaatteesta käsin. Jälleen tätä kertomusta lukiessa nousee kysymys, miksi nämä miehet todellisuudessa halusivat raiskata kaupunkiin muukalaisena tulleen leeviläisen. Kaupungin asukkaat suhtautuivat leeviläiseen ilmeisen vihamielisesti, koska kukaan heistä ei halunnut kutsua häntä yöksi kotiinsa. Todennäköisesti kelvottomien miesten tarkoituksena oli ainoastaan häpäistä vieras, ei tyydyttää heidän homoseksuaalisia tarpeitaan. On kyseenalaista, että nämä miehet edes todellisuudessa olivat homoseksuaaleja, koska he mielellään yhtyivät leeviläisen sivuvaimoon.

3 Moos 18:22; 20:13: Luvut 18 ja 20 listaavat erilaisia sukupuolisia suhteita ja avioliittoja, jotkaolivat kiellettyjä israelilaisilta. Yksi näistä kielloista on se, ettei miehen tulisi maata toisen miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan. Näissä kahdessa luvussa käytetään useampaa hebrealaista termiä kuvaamaan seksuaalisia suhteita. Yksi näistä termeistä on lagah, joka merkitsee ’ottaa vaimoksi.’ Tämä verbi esiintyy neljä kertaa näissä kahdessa luvussa (18:18; 20:14, 17, 21). Laki kielsi ottamasta sivuvaimoksi vaimon sisarta riitojen välttämiseksi (18:18). Laki myös kielsi menemästä naimisiin sekä tyttären että hänen äitinsä kanssa (20:14), siskon tai sisarpuolen kanssa (20:17), ja veljen vaimon kanssa (20:21). Muut näissä luvuissa käytettävät hebrealaiset termit kuvaavat sopimatonta, avioliiton ulkopuolista seksuaalista toimintaa. Erwa (’paljastaa toisen alastomuus’) on yleisin termi (mm. 18:6). Tämä termi, kuten myös shakab (’maata’; mm. 18:22; 20:11, 12, 13), eivät viittaa aviolliseen suhteeseen, vaan niitä käytetään Vanhassa testamentissa kuvaamaan ’irtosuhteita.’ Irtosuhteita ei voida puolustaa lähimmäisenrakkauden periaatteesta käsin. Koska kohdissa 18:22 ja 20:13 käytetään hebrealaista sanaa shakab, joka viittaa ’irtosuhteisiin’, näitä jakeita ei mielestäni voida käyttää argumettina uskollisia homoliittoja vastaan, joissa kaksi ihmistä sitoutuu toisiinsa loppuelämäksi.

Room 1:26-27; 1 Kor 6:9; 1 Tim 1:10: Kreikkalaisessa ja roomalaisessa yhteiskunnassa homoseksuaalista käyttäytymistä siedettiin, mutta normaalisti vain yhdessä muodossa: naimisissa oleva mies sai käyttää ’hyväkseen’ nuorta poikaa hänen naimisiinmenoikäänsä saakka. Tämän jälkeen suhteen täytyi päättyä. Tälläistä käyttäytymistä ei jälleen voida mitenkään puolustaa lähimmäisenrakkauden periaatteesta käsin. Kreikkalais-roomalaisissa homosuhteissa ei ollut elämänpituista sitoutumista kahden tasavertaisen ihmisen välillä, vaan siinä vanhempi mies käytti seksuaalisesti hyväkseen nuorempaa. Tätä taustaa vasten on hyvin ymmärrettävää, miksi Paavali puhuu negaviitisesti homoseksuaalisesta käyttäytymisestä näissä jakeissa. Se rinnastetaan irstailuun. Mutta mielestäni näitä jakeita ei voida myöskään käyttää homoliittoja vastaan, joissa kaksi tasavertaista ihmistä lupautuu rakastamaan toinen tosiaan myötä- ja vastoinkäymisissä kunnes kuolema heidät erottaa. Tällainen rakkaus on todellista lähimmäisenrakkautta. Tällainen rakkaussuhde ei haavoita, vaan tuo sisäisen tasapainon. Tämän ovat kokeneet monet homot, jotka elävät uskollisessa liitossa. Raamattu on irstailua vastaan, koska se on syvää itsekkyyttä, joka haavoittaa kumpaakin seksikumppania. Mutta en voi nähdä, että Raamattu sen kokonaisilmoituksen valossa olisi uskollisia homoliittoja vastaan. Johdonmukaisuutta tulkintaan: Haluaisin kuuluttaa niiltä, jotka vastustavat ns. tasavertaista avioliittolakia, johdonmukaisuutta heidän raamatuntulkinnassa. Nykyisin on mahdotonta löytää hengellisiä johtajia tai rivikristittyjä, jotka yhtä raivokkaasti vastustavat heterojen uudelleenavioitumista kuin he vastustavat ns. tasavertaista avioliittolakia. He ovat valmiita siunaamaan avioon eronneita ja olemaan läsnä heidän siunaustilaisuuksissa, mutta eivät astuisi jalallakaan homojen vihkitilaisuuteen. Ja kuitenkin, jos Jeesuksen opetus uudelleen avioitumisesta otetaan kirjaimellisesti, uudelleen avioituneiden siunaaminen on haureelliseen suhteeseen siunaamista. Monet raamatuntutkijat tunnustavat, että tämä on looginen johtopäätös, jos Jeesuksen sanat otetaan täysin kirjaimellisesti. Nämä samaiset tulkitsijat kuitenkin katsovat, ettei uusi avioliitto ole jatkuvassa haureudentilassa elämistä, varsinkaan jos pari katuu uudelleen avioitumistaan myöhemmin. Heteroparit päästetään kuin koira veräjästä. Johdonmukaisuuden nimissä uudelleen avioituneisiin pitäisi soveltaa Esran käyttämää periaatetta. Hän määräsi juutalaiset miehet, jotka olivat menneet naimisiin pakanoiden kanssa, eroamaan, koska tällaiset avioliitot olivat Mooseksen lain vastaisia (Esra 10). Itse en kannata näin ’kirjaimellista’ tulkintaa (vrt. Paavalin ohjeita seka-avioliitossa oleville, 1 Kor 7:12-16). Voimme vain kuvitella millaiseen kaaokseen ja kärsimykseen tällainen johdonmukaisuus johtaisi yhteiskunnassamme.

Samanlaista epäjohdonmukaisuutta jotkut nykykristityt edelleen osoittavat myös naispappeuskysymyksessä. Kuten totesimme yllä, on varsin selvää, ettei Paavali hyväksynyt naisia seurakunnan opetustehtävään, ja kuitenkin tänä päivänä heitä on tässä tehtävässä lähes kaikissa suomalaisissa kirkkokunnissa. Vapaissa suunnissa ’naispappeus’ ei ole koskaan ollut todellinen ongelma. Seurakunnan johtoon heitä ei sallittu kuin lähetyskentillä, mutta evankelistan nimikkeen alla he ovat saaneet opettaa seurakuntia. Tänä päivänä vapaissa seurakunnissa on myös naispastoreita. Myös luterilainen kirkko on jo pitkään sallinut naisille pääsyn pappisvirkaan, mutta ei ole valmis siunaamaan homoja avioliittoon. Ollakseen johdonmukaisia, homoliittojen vastustajien tulisi vastustaa myös uudelleen aviotumista ja naispappeutta samanlaisella tarmokkuudella kuin he vastustavat ns. tasavertaista avioliittolakia.

Homoliittojen vastustajat katsovat, että homoliitot ovat luomisjärjestyksen vastaisia, koska homot eivät voi saada lapsia. On totta, että homot eivät voi saada lapsia, mutta ei Jumala luonut Aadamille Eevaa ensisijaisesti lasten saannin tähden. Hän loi puolison, koska ihmisen ei ole hyvä olla yksin (1 Moos 2:18). Jos lasten saanti tai niiden saannin mahdollisuus olisi ainut peruste avioliitolle, silloin avioliittoon meno tulisi kieltää myös mm. vaihdevuodet saavuttaneilta naisilta ja muilta, jotka eivät jostakin muusta syystä voi tai eivät halua saada lapsia. Monet heterot kokevat homoseksuaaliset suhteet vastenmielisinä ja luonnonvastaisina, mutta homo ei välttämättä koe näin sisimmässään. Hänelle rakkaus homoseksuaalisessa suhteessa on yhtä luonnollista kuin heterolle heteroseksuaalisessa suhteessa. Moni homo kokee jopa ajatuksen seksuaalisesta suhteesta vastakkaisen sukupuolen kanssa vastenmielisenä. Se, mikä koetaaan ’luonnottomana’ riippuu siitä, miltä puolelta aitaa asiaa katsotaan. Jos homoseksuaalinen suhde halutaan nähdä luomisjärjestyksen vastaisena, meidän tulee muistaa, että tällöin myös moniavioisuus ja orjuus ovat luonnonjärjestyksen vastaisia, ja kuitenkin Jumala sallii ne Mooseksen kautta antamassaan laissa.

Yhteenveto: Homoseksuaalit eivät ole valinneet seksuaalista suuntautumistaan. Monella heistä on samanlainen tarve elää tasavertaisessa, rakastavassa ja uskollisessa parisuhteessa kuin heteroillakin.

Moraalikysymyksiä tulee aina lähestyä ja tulkita Jeesuksen antaman rakkauden kaksois/kolmoiskäskystä käsin. Paavalin opetuksen mukaan kaikki Raamatun moraalisäännöt kumpuavat ajatuksesta “Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi” (Room 13:8-10). Kaikki sellainen toiminta, joka vahingoittaa yksilöä ja hänen lähimmäisiään, on pahasta. Koska en näe, kuinka rakkaudellinen, uskollinen ja tasavertainen homoliitto voisi vahingoittaa osapuolia, en myöskään näe mitään johdonmukaisia teologisia perusteita kieltää homoilta avioliitto. Jotkut kristityt väittävät, ettei ihminen voi olla sekä homo että kristitty. Kuinka väärässä he ovat. Olen ollut lukemattomissa homokristittyjen tilaisuuksissa. Aika-ajoin Jumalan Hengen läsnäolo on ollut näissä tilaisuuksissa käsinkosketeltavan konkreettista. Tilaisuuksissa mukana olleet heterokristityt ovat joskus liikuttuneina kertoneet, etteivät he ole kokeneet jotakin vastaavaa pitkään aikaan. Henki edelleen puhaltaa missä tahtoo. Me voimme kokea hänen voimavaikutuksensa, mutta me emme voi ohjailla ja rajoittaa häntä (Joh 3:8). Jos Henki vaikuttaa homokristittyjen keskuudessa, miksi seurakunnat haluavat savustaa heidät ulos? Tasavertainen avioliittolaki jakaa kristittyjen mielipiteitä jyrkästi. Samalla tavalla apostolien aikaista seurakuntaa jakoi kysymys ympärileikkauksesta ja ruokasäännöksistä. Paavali työtovereineen katsoi, että sydämen ympärileikkaus on korvannut lihassa tapahtuvan ympärileikkauksen ja kristittyjen ei enää tarvitse noudattaa Mooseksen lain ruokamääräyksiä, mutta valtaosa jerusalemilaisista uskovista oli erimieltä (Apt 21:17-36). Paavali ohjeistaa kristittyjä hyväksymään erilaiset mielipiteet ja tulkinnat näissä asioissa (Room 14 ja 15). Samanlaista avaramielisyyttä toivon tasavertaisen avioliittokeskustelun suhteen.

- Kari Tolppanen -

Ph.D., Toronto. Kirjoittaja toiminut Lepaan puutarhaopistossa (nykyisessä ammattikorkeakoulussa) opettajana. Hän on ollut lähetystyössä Kiinan uiguurien keskuudessa vuodesta 1991 vuoteen 1998. Muutettuaan Kanadaan, hän suoritin ensin Master of Divinity- tutkinnon (pappistutkinto) Trinity Western University'ssä, jonka jälkeen hän valmistui Ph.D. in Theology- ohjelmasta Toronton yliopiston sisällä olevasta University of St. Michael's College'sta vuonna 2009. Pääaineita olivat synoptiset evankeliumit ja Paavalin kirjeet, ja sivuaineitani Johanneksen evankeliumi ja testamenttien välinen kirjallisuus (intertestamental literature). Kirjoittaja teki väitöskirjan Luukkaan evankeliumin suhteesta Markuksen evankeliumiin. Valmistumisen jälkeen hän on toiminut mm. Kiinan kotiseurakuntien pastoreiden koulutusohjelmassa. Tällä hetkellä Kari Tolppasella on maisemasuunnitteluyritys Torontossa.

23 kommenttia

  • Jusu Vihervaara sanoo:

    Kirjoitus oli aivan liian pitkä, jotta olisin jaksanut lukea sitä kokonaan, mutta alkuosasta selvästi huomaa, että kirjoittaja ja hänen kirjoituksessa mainitut homoystävät ovat iäkkäämpiä ihmisiä. Kertomus homojen synkästä elämästä koulukiusattuina ja työpaikoilta potkut saavina ei vastaa omaa kokemustani.

    Olen kirjoittajan kanssa eri mieltä yhdessä kohdassa. Jos saisin valita, olisinko homo vai hetero, valitsisin hetkeäkään epäröimättä olla homo. Yhtä lailla vastaisin haluavani olla mies, suomalainen, oikeakätinen, sinisilmäinen ja vaaleahiuksinen. Koen, että olen kaikkein onnellisin olemalla oma itseni enkä haluaisi olla joku toinen.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Jaksoin lukea vain otsikon. Homous on selvästi uskon asia. Toinen uskoo että, on ja toinen ei. Kumpikaan ei kykene vakuuttamaan toista omalla uskollaan. Joten siinä mielessä homokeskustelut ei tuota mitään. Mitä vähemmän tästä “peistä taitettaisiin”, niin sitä parempi.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Olli Seppälä sanoo:

      “Jaksoin lukea vain otsikon. Homous on selvästi uskon asia.” Hmm, kommentoinnin kannalta on aina parempi että lukeee teksin, sillä tässä tapauksessa kirjoittaja päätyy nimenoamaan käsitykseen, että homioseksuaalisuus ei ole vain uskon asia eli jotekin valittavissa oleva olemisen tapa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tero Hokkanen sanoo:

      “ei ole vain uskon asia eli jotekin valittavissa oleva olemisen tapa.”

      Minun käsitykseni mukaan myöskään uskominen ei ole ihmisen itsensä valittavissa, vaan uskon ja luottamuksen Kristuksen ristinsovitustyöhön anteeksi antoon ja Jumalan armoon Jeesuksessa Kristuksessa yksinkertaisesti Jumalan Pyhä Henki Jumalan sana ja sakramentit kaste ja ehtoollinen synnyttävät. Näin siis mielestäni uskotaan luterilaisessa kristillisyydessä. Ei ihminen itsessään mitään voi, jos pyhä kolmiyhteinen Jumala ei toimi. Tuohon homoseksuaalisen taipumuksen kysymykseen pidättäydyn tässä ottamaan sen suuremmin kantaa, onko se kuinka suuressa määrin ihmisen itsensä valittavissa olevissa. Luultavasti ympäristö ja perintötekijöillä on hyvin dominoiva vaikutus ko. ilmiössä, siis itse taipumuksessa.

      Silti luterilaisuudessa ei mielestäni valinta-asialla ole mielestäni kovin suurta merkitystä, onko taipumus joko täysin yksilön vaikutuksen ulkopuolella, vaiko kokonaan tämän vaikutuksen sisäpuolella, lopulta oleellisinta on uskoa sovituksen sana Jeesuksessa Kristuksessa, ja minun ymmärrykseni mukaan jättää Jumalan käsiin mahdolliset seksuaalisuuden muutokset (tavallaan asia Jumalan puolelle avoimeksi), mutta emme me silti itsessämme taikka itsestämme sellaista muutosta pysty puristamaan, vaikka kuinka itsessämme yrittäisimme, jos Jumala sellaista ei meille tee, mutta toisaalta, jos Jumala tekee, muutoskin on mahdollinen, mutta sellaistakaan me emme voi kenellekkään luvata, kun me luterilaiset emme lähtökohtaisesti ole mitään menestysteologeja, vaan ristinmiestä seuraavia ja tunnustavia kristittyjä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jusu Vihervaara sanoo:

      Kun puhutaan ympäristötekijöiden Ihmisen seksuaalisuuden muotoutumisessa, siihen sisältyy yksi suuri vaara.

      Tutkijat tarkoittavat ympäristötekijöillä tässä yhteydessä raskaudenaikaisia olosuhteita naisen kohdussa. Näitä ovat esimerkiksi lämpötila, ravinnonsaanti tai erilaisten hormonien määrä.

      Asiaa kommentoivat ihmiset usein kuvittelevat, että ympäristötekijät olisivat jotain, mitä lapselle tapahtuu syntymän jälkeen kuten vaikka seksuaalinen hyväksikäyttö tai aikuisilta opitut mallit. Tällaisellä väärinkäsityksellä päästään hyvin tarkoitushakuisiin tulkintoihin.

      Mikään tutkimus ei osoita, että homopornon katsominen ja toistuva seksuaalinen hyväksikäyttö vaikuttaisi lapsen seksuaaliseen suuntautumiseen. Niillä ei voi muuttaa ihmisen geeniperimää eikä raskaudenaikaisia olosuhteita. En silti suosittele lapsille pornoa enkä hyväksikäyttöä, koska muunlaisia arpia niistä todennäköisesti jää.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tero Hokkanen sanoo:

      Jusu,

      en mina yrittänytkään kommentoida tuota kysymystä kattavasti, kunhan lyhyesti kommentoin tuota Ollin väitettä tuosta uskosta. Olli mielestäni unohtaa kommentissaan Lutherin sidotun ratkaisuvallan, ja enemmänkin rinnastaessaan uskon ihmisen omaksi päätöksekseksi, Olli tuo esille, muuta, kuin miten Suomen evankelis-luterilainen kirkko ymmärrykseni mukaan siitä meille opettaa. Minun kommenttini painopiste ei ollut tuossa homoseksuaalisuus taipumuksen syntykysymyksessä, kuten varmaankin huomasitkin.

      Hyvää ja armorikasta Herran vuotta 2015 Jusu.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tero Hokkanen sanoo:

      Tekninen kysymys, miten tuon boldauksen saa tehtyä tällä alustalla?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jusu Vihervaara sanoo:

      Juu, tarkoitukseni ei ollut erityisesti kommentoida juuri sinun kirjoitustasi vaan todeta, että seksuaalisuuden muotoituminen ajatellaan tapahtuvan ennen syntymää vaikuttavien ympäristötekijöiden johdosta eikä niinkään syntymän jälkeisten.

      Boldauksen saa aikaiseksi laittamalla boldattavan tekstin “strong” tagien väliin. Tagi laitetaan kulmasulkeiden sisälle, mutta laitan tässä esimerkin hakasulkeita käyttäen, koska kulmasulkeet eivät tule näkyville:

      [strong]boldattava teksti[/strong]

      On tärkeää laittaa kauttaviiva päättävän tagin eteen. Ja ne kulmasulkee ovat siis sama kuin pienempi kuin ja suurempi kuin merkit.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuula Hölttä sanoo:

      Olli Seppälä :”Hmm, kommentoinnin kannalta on aina parempi että lukeee teksin, sillä tässä tapauksessa kirjoittaja päätyy nimenoamaan käsitykseen, että homioseksuaalisuus ei ole vain uskon asia eli jotekin valittavissa oleva olemisen tapa.”

      Luin tekstin ja henk.koht. hyväksyn sen. Jumalamme on Rakkaus (agape) ja Antiikin maailmassa orgiastiset ja ekstaattiset elementit kuuluivat epäjumalien kulttimenoihin, eikä niissä ollut kysymys rakkaudesta (agape). Menoissa käytettiin hyväksi mm. lapsia ja orjia heidän sukupuolestaan tai iästään välittämättä ja tätä harrastivat niin miehet kuin naisetkin.

      Oman tulkintani mukaan myös Paavali tuomitsee roomalaiskirjeessä nimenomaisesti noiden menojen harjoittajat , ja kun oman uskoni mukaisesti Jumala on rakkaus, eikä hän ikinä tuomitsisi rakkautta, jota pelkkä seksuaalivietin tyydyttäminen ei ole sen paremmin heteroilla kuin seksuaalivähemmistölläkään.

      Jos seksuaalivähemmistöön kuuluvat aikuiset haluavat sitoutua tahtotilaan, jossa sitoutuvat rakastamaan toisiaan, ”kunnes kuolema heidät erottaa” ja haluavat liitolleen kirkon siunauksen, se mielestäni kuuluu heille samalla tavalla kuin muillekin kyseiseen tahtotilaan sitoutuneille.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Juha Lehtinen sanoo:

    “Erwa (’paljastaa toisen alastomuus’) on yleisin termi (mm. 18:6). Tämä termi, kuten myös shakab (’maata’; mm. 18:22; 20:11, 12, 13), eivät viittaa aviolliseen suhteeseen, vaan niitä käytetään Vanhassa testamentissa kuvaamaan ’irtosuhteita.’ Irtosuhteita ei voida puolustaa lähimmäisenrakkauden periaatteesta käsin. Koska kohdissa 18:22 ja 20:13 käytetään hebrealaista sanaa shakab, joka viittaa ’irtosuhteisiin’, näitä jakeita ei mielestäni voida käyttää argumettina uskollisia homoliittoja vastaan, joissa kaksi ihmistä sitoutuu toisiinsa loppuelämäksi.”

    Shakab sanan suhteen kirjoittajan argumentointi horjuu erittäin pahoin, sillä sitä ei Raamatussa käytetä pelkästään ‘irtosuhteista’.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Jusu Vihervaara sanoo:

      Niin, Raamatussahan ei ylipäätään puhuta homoseksuaalisuudesta yhtään mitään, ei myöskään samaa sukupuolta olevien henkilöiden parisuhteista.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Juha Lehtinen sanoo:

      Jusu, olet aivan oikeassa, mutta ainoa luonnollinen seksuaalinen suhde, jonka Jumalan sana, Raamattu, tunnustaa, on heteroseksuaalinen. Tämä on fakta, vaikka monet sitä yrittävät muuksi muuttaa, mm. Kari Tolppanen tässä blogissaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jusu Vihervaara sanoo:

      Juha,

      Kovin moni asia olisi kiellettyä, jos ajattelisimme että vain Raamatussa eksplisiittisesti mainitut asiat olisivat sallittuja. Raamatussa ei muun muassa anneta lupaa katsella televisiota.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Juha Lehtinen sanoo:

      Sori, Jusu, mutta argumentaatiosi karahti nyt pahasti kiville. Taito se on tuokin, kun saa seksuaalista suhdetta käsitelleestä asiasta väännettyä luvan/kiellon TV:n katseluun.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tero Hokkanen sanoo:

    Ympäristötekijät kyllä käsitin ko. asiassa laajasti, myös ennen syntymää vaikuttavat ympärisistötekijät. Yleisellä tasolla voisin kuvitella sellaisia olevan vaikkapa odottavan äidin ravitsemukseen ja erilainen eri asioille altistuminen, on sitten kyse mistä tahansa kehittyneen yhteiskunnan tarjoamista altistuksista. Itse homoseksuaalisuus taipumus kysymyksen ei sitten liene syytä tehdä minkäänlaisia arvioita siitä, mitä ne voisivat olla, mutta siis, kuten sanoit, ennen syntymää ja syntymän jälkeen ympäristötekijöitä on olemassa jokatapauksessa tahdoimme taikka emme. Perintötekijöiden vaikutukset ovat sitten kokonaan toinen kysymys.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kari-Matti Laaksonen sanoo:

    Koko teksti kannattaa lukea. Siinä viitataan muun muassa samaan ongelmaan, johon jopa Gustaf Johansson törmäsi. Kysymys on siitä, että Raamatussa on huomattavan paljon keskenään ristiriitaista aineistoa, ja runsaasti myös selkeästi sellaista, jonka tämän päivän “raamatullisinkin” vaivihkaa sivuuttaa. En ole koskaan oivaltanut sitä “raamatullisten” harrastamaa psykologis-hengellistä jonglööritemppua, jolla Raamatusta saada selkeä ja yhtenäinen. Aina toki voi viitata Pyhän Hengen valaisuun, mutta selitysperusteena se on paitsi subjektiivinen, myös äärettömän eksklusiivinen.

    Gustaf Johanssonin edustama beckiläisyys pyrki mahduttamaan koko Raamatun sisällön yhtenäiseksi systeemiksi. Mutta jopa Johansson huomasi, että Raamatussa on paljon sellaisia lukuja, paikkoja, nimiä, lutetteloita jne., joita on vaikea kuvitella ainakaan samassa määrin inspiroituneeksi kuin uskoon liittyvät asiat.

    Raamattu ei ole luonnontieteen oppikirja. Historiakirjanakin se epäluotettava. Kuten blogisti viittaa, myös aika monet Raamatun moraalisäännöt ovat kirjoitetut kirjoittamisajankohdan tarpeisiin liittyen. Minusta blogisti tuo hyvin esiin, mihin umpikujaan kirjaimellinen raamatuntulkinta johtaa.

    Luterilainen raamattuprinsiippi perustuu Lutherin ongelmalliseen näkemykseen Raamatun selvyydestä. Ongelmalliseen sikäli, että myös Lutherille Raamattu oli täynnä toisarvoisia, epäselviä, hämäriä ja ei-Kristusta ajavia kohtia. Modernin eksegetiikan historia on sekin täynnä ristiriitoja, mikä ei ole ihme, koska sitä on myös tutkimuskohde: Raamattu.

    Onko homoseksuaalisuus oma valinta? Ei ole. Homoseksuaalisuuden syitä ei täsmällisesti tiedetä eikä homoseksuaalisuuden hyväksyttävyyden kannalta niillä ole mitään merkitystä. Sen verran voi kai olettaa, että homoseksuaalisuus on ehkä geneettisten, hormonaalisten, kognitiivisten ja psykodynaamisten, toisiaan eri painoarvoilla ehdollistavien tekijöiden summa. Niin kuin kaikki muutkin ihmisen (persoonalliset) ominaisuudet. Ihmisen käyttäytymisellä ylipäänsä on aina geneettinen perusta. Mitä tulee niin kutsuttuun viettelyteoriaan, johon blogistikin viittaa (ja joka oli kirkon suosiman ja Kristillisen liiton kansanedustajan, psykiatri Asser Stenbäckin lemppari, Stenbäck muuten oli aina vaatimassa homoille ankarampaa ja julmempaa kohtelua kuin muu eduskunta tai yleinen mielipide), siihen ei kai usko enää kuin herätyskristillisyyden fundamentalistisiipi, jos sekään.

    Paavali oli sitä mieltä, että kaikkein paras olisi, kun kaikki pidättäytyisivät seksistä (en tosin ymmärrä miten tämä sopii yhteen “lisääntykää ja täyttäkää maa”-jutun kanssa). Mutta kuten blogisti hyvin tuo esiin Paavali oli tässä(kin) asiassa (inho)realisti. Kun ihminen ei kuitenkaan himoilleen mitään voi, parempi harrastaa “sitä” edes säännellysti eli avioliitossa. Edellä mainittu huomioonottaen on vaikea kuvitella, miksi erityisesti kristillisissä piireissä vastustetaan homojen oikeutta avioitua?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuula Hölttä sanoo:

      Kari-Matti Laaksonen :”Kun ihminen ei kuitenkaan himoilleen mitään voi, parempi harrastaa “sitä” edes säännellysti eli avioliitossa.”

      Mahdottomalle henk.koht. tuntuu hyväksyä sitäkään, että pappi muiden mainostajien ohella hyväksyy maikkarissa vain viiden viikon mittaisen avioliiton liiton solmineiden edes tuntematta toisiaan ennen vihkimistä.

      Sanoiko joku joskus, että “älkää tehkö minun isäni kodista markkinahuonetta.”?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari-Matti Laaksonen sanoo:

      Vähän epäluterilaisesti avioliitossa kysytään ennen muuta “tahdonratkaisua.” Mene ja tiedä, tarvitaanko avioliittoon päättyvissä ensitreffeissä alttrarilla sen enempää tahtoa kuin avioliitossa muutoinkaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tero Hokkanen sanoo:

      Avioliiton tapauksessa ei voi mielestäni puhua epäluterilaisuudesta tahdonratkaisusta, kun kyse on ihan ihmisten kesken tapahtuvasta lupautumisesta tahtomaan Jumalan kasvojen edessä ja seurakunnan läsnäollessa. Avioliiton tapauksessa tilanne on eri, kuin uskomisen tapauksessa. Tosin vastoinkäymisissä mies ja vaimo varmasti tarvitsevat pyhän kolmiyhteisen Jumalan lahjoittamaa tahtoakin rakastaa, jos ei oikein ole rakkauden tunnetta, saatikka tahtoakaan sen enempää. Siinä sitten olisi viimeistään aika anoa Herralta, että Herra itse lahjoittaisi sitä tahtoa tahtoa rakastaa. Itsessään ihminen etsii loppuun asti vanhan luontonsa mukaisesti vain omaansa lopuun asti, ilman Herran Kristuksen lahjoittamaa tahtoa rakastaa sitä, mikä on oikein ja Herran sanan mukaista.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari-Matti Laaksonen sanoo:

      Tero, se oli lähinnä heitto. Joskin on sanottava, että ihmisen sielunkyvyistä/psyykkisistä ominaisuuksista sellainen kuin “tahto” on jäänyt meillä kokolailla katveeseen, toisin kuin evankekaalisuuden piirissä valloissa. En tiedä, johtuuko se siitä, että kulttuurimme on niin luterilaisuuden lävistämä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuula Hölttä sanoo:

      Kari-Matti Laaksonen :”Mene ja tiedä, tarvitaanko avioliittoon päättyvissä ensitreffeissä alttrarilla sen enempää tahtoa kuin avioliitossa muutoinkaan.”

      Tahtoisinpa nähdä sen ensitreffeillä solmitun avioliiton, jossa keskinäiseen rakkauteen sitoutuneet ja perheen muodostaneet isä ja äiti tappelevat yhdessä “hartiavoimin” tätä järjestelmää vastaan ja antavat lopulta tälle järjestelmälle omavelkaisen takauksen sen varmistamiseksi, että eteläiseltä pallonpuoliskolta Suomeen tullut nuori saa jäädä maahan, kun hänen kotimaassaan oli hänen täällä ollessaan puhjennut sisällissota, ja hän oli “sekarotuisena” vihollinen kummankin keskenään taistelevan klaanin silmissä.

      Tai sen ensitreffeillä solmitun avioliiton, jossa keskinäiseen rakkauteen sitoutuneet ja perheen muodostaneet isä ja äiti majoittavat kotiinsa niin paljon lapsia, että illan tullen kodin kaikki vuoteet ml. “siskonpeti” olohuoneen lattialla on täynnä nukkuvia lapsia ja eikä heillä itsellään ole muuta lepopaikkaa kuin saunan pesuhuoneen lattia jne.

      Näitä esimerkkejä löytyy sitten vaikka kuinka paljon vain tämän yhden keskinäiseen rakkauteen eliniäksi sitoutuneen isän ja äidin elämästä.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Jotenkin ovelaa tämä homo – keskustelujen vaikutus.Me vastustajat emme kykene pitämään näppejämme siitä erossa. Kuitenkin kaikki keskustelu vain edesauttaa asian yleistä hyväksyntää. Mitä voimakkaammin asiaan reagoimme, niin sitä myöteisemmäksi asia ihmisten mielissä muuttuu. Aika ovela juttu vai mitä?

    Ilmoita asiaton kommentti