Usko ja politiikka

Uskontoa ja politiikkaa ei voi erottaa toisistaan. Ne tarrautuvat toisiinsa kuin taistelukoirat. - Voit toki yrittää repiä ne toisistaan irti, mutta mukana tulee aina vastapuolestakin häntiä ja käpäliä.

Näin provosoivasti väitän, vaikka olen luterilainen, joka kannattaa maallisen ja hengellisen tarkkaa toisistaan erottamista. - Miksi kuitenkin ajattelen näin?

En voi mitään tosiasioille. Ihminen on aina uskonnollinen olento. Mukanamme seuraa aina tietty maailmankatsomus, ihmis- ja jumalakuva. Voimme toki yrittää kätkeä tämän ominaispiirteemme akateemisesti korrektien asia-argumenttien taakse, mutta pinnan alla me kuitenkin aina tukeudumme uskonnollisiin/maailmankatsomuksellisiin fundamentteihimme.

Tämä on aika helppoa todeta jo muutamasta esimerkistä.

Esim. kommunismin juuri tunkee lonkeronsa ateismin uskonkappaleisiin. Heidän ”jumalansa” on tämänpuoleinen, mutta ihmeellinen. Se vannoo luovansa ”uutta elämää” kylmästä materiasta ja aatteen mukaisesta yhteiskuntajärjestelmästä.

Vihreä liike taas lähestyy mielestäni panteismia (jumaluus on kaikessa ja kaikki on jumalallista). - Luin hetki sitten uutista, että ko. liikkeen sisällä saatetaan kokea jopa hyönteisten syöminen pahennukseksi. Jos eläin- ja kasvikunta nousee ihmisen ja hänen Luojansa rinnalle (ja jopa ohi), käy toteen Raamatun sana: ”nuo, jotka ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin Luojaa...(Room.1:25).” - Vihreän liikkeen historia on mielenkiintoinen. Tämä liike syntyi monessa suhteessa kommunismin raunioille. - Kirjoitin hieman aiemmin blogin, jossa arvioin materialistisen ateismin johtavan siihen, että torjuessamme todellisen Luojamme, projisoimme pian jumalallisia ominaisuuksia luotuun todellisuuteen (Kts.  https://www.kotimaa24.fi/blogit/ateismin-harhat-3-osa/ ). Kommunismi oli eräänlainen messiaaninen liike, jonka paratiisi sijaitsi neuvostoyhteiskunnassa. - Tätä järjestelmää olisi sitten pitänyt jumalaoida, mutta kommunismi oli kuitenkin liian tylsä, liian kylmäkiskoinen ja liian henkisesti köyhä ideologia. Niinpä koko utopia romahti.

Nyt näyttää vahvasti siltä, että 1980-luvulla ateistisen kommunismin raunioille  syntyi vasemmistoradikalismin sirpaleista ja aiemmista liikehdinnöistä kuten angloamerikkalaisesta vastakulttuurista - elämäntaparadikalismista ja  itämaisista aineksia ammentavista filosofioista kehittyvä vihreä liike.

Kriittinen suhtautuminen hyönteisten syömiseen on varmaan vain yksi vihreiden erikoisuus, joka ei vielä sinällään kerro paljoakaan koko liikkeen panteistisista taipumuksista. Suuremmassa aatehistoriallisessa kuvassa tämä panteistinen tendenssi käy kuitenkin selvemmäksi. - Ateistinen kommunismi oli liian materiaalisuuskeskeistä (kylmää). Sellaisena se sopi huonosti maailmankatsomukseksi. Vihreä liike ammentaa arvoliberaaliudesta ja vasemmistolaisen radikalismin perinnöstä yms.. Yhdistävää kaikessa tässä on kuitenkin juuri henkisyys, joka korostaa (ateistisen kommunismin tavoin) tämänpuoleista (luotua) todellisuutta enemmän kuin Luojaa. Vihreään liikehdintään yhdistyy kuitenkin paljon enemmän henkisiä/myyttisiä aineksia kuin kommunismiin, ja siksi se toteuttaa luultavasti jopa kommunismia paremmin uskonnollisuuden tuntomerkkejä. - Samalla Vihreät on ideologisesti kovin monimuotoinen ja sisäisesti ristiriitainen liikehdintä. --> Henkisyys, ristiriitaisuus, luodun jumalallistaminen... siitä kypsyy vähitellen panteistista ideologiaa (näin uskallan väittää).

Tämän blogin teemana ei ole kuitenkaan ottaa tyhjentävää kantaa yksittäisten puolueiden uskonnollisuuteen. Johtoajatus on vain havainnoida politiikkaa ja todeta, että uskonto ja politiikka kietoutuvat aina jossain määrin toisiinsa, vaikka yrittäisimme sitä kiistää.

Muistamme varmaan vielä entisen pääministeri Paavo ”Mooses” Lipposen Raamattu-sitaatit, ja ihan tuoreeltaan myös Timo Soinin huolen Perussuomalaisten nykyjohdon kommenttien antikristillisyydestä ( https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/soini-huolissaan-uusista-perussuomalaisista-uusien-kaverien-kannanotot-antikristillisia/6457538 ).

Kaikki edellä kuvattu todistaa siitä, ettei uskonto/maailmankatsomuksellisuus ole politiikasta erillään olevaa asia. Tässä on nyt hieman samanlainen juttu kuin tieteessä. - Asioita voi kyllä esitellä tietyssä määrin rationaalisesti, mutta argumenttiketjujemme (narukerän) alkupäästä löytyy aina perustavia katsomuksellisia ennakko-olettamuksia. - Ja nämä lähtökohdat ovat itse asiassa kaiken ajattelumme/tieteen/politiikan/uskon keskeisintä ydintä (so. fundamentaalista).

Perussuomalaisten puolueen jakautuminen palautti poliittiseen keskusteluumme jälleen natsismin ja rasismin teemat. En tarkoita nyt sitä esitettiinkö puolueen jakautumista edeltävässä kokouksessa natsitervehdyksiä. Kysymys on syvällisempi.

Sallimmeko rasismin ja muukalaisvastaisuuden tulla osaksi poliittista päätöksentekoamme?

Sana-lehti antoi äänen Perussuomalaisten halla-aholaisiin kuuluvalle pastori Arto Luukkaselle. Luukkasen mukaan Soini arvostelee toisten kristillisyyttä. Hänestä Soinin huoli antikristillisyyden ja rasismin noususta ei ole korrekti. Luukkasen mukaan Jumalan tulee hoitaa oma hommansa, ja me teemme omat hommamme politiikassa (Sana-lehti, 22.6.2017).

Mielestäni pastori Luukkanen ei nyt näe metsää puilta. Hän ei tunnista sitä, että uskonto ja politiikka ovat kuin kaksi toisensa leikkaavaa ympyrän kehää. Ne eivät toki ole aivan päällekkäin/sisäkkäin, mutta yhteistäkin aluetta aina löytyy. Monesti on jopa niin, että tämä kahden ympyrän yhteinen alue on se molemmille sektoreille keskeinen ja kannatteleva. Juuri tuolta yhteiseltä sektorilta heijastuvat ne luovuttamattomat säteet, jotka valaisevat molempien sektorien jäljelle jäävää aluetta.

Mitä oikein tarkoitan?

Eräs tällainen 'yhteisestä alueesta' riippuvainen asia on ihmiskuvamme. Muistamme, että kommunismi meni pieleen ihmiskuvassaan, koska pelkisti ihmisyyden vain taloudellisten/ympäristötekijöiden tuotteeksi.

Ihmiskuva ja ihmisarvo ovat lujassa riippuvuussuhteessa siihen, että meillä on luotuina olentoina luovuttamaton ihmisarvo; jokaisella meistä! Lunastuksen ajatus tekee ihmisarvosta vielä suuremman. Meistä on maksettu kaikista yhtä kallis hinta. Meistä on maksettu Jeesuksen veren hinta: ”Te olette kalliisti ostetut!” (1Kor.7:23) – Kristitty ajattelee näin jokaisesta ihmisestä, myös ateistista!

Kristitty ei saisi koskaan unohtaa tätä Timo Soinin ja Uuden vaihtoehdon ansiokkaasti peräänkuuluttamaa rajausta, jossa alleviivataan jokaisen ihmisen arvoa. Uuden vaihtoehdon lähtökohdissa maahanmuuttokriittisyys ja jokaisen ihmisen luovuttamaton ihmisarvo tunnistetaan+tunnustetaan kahdeksi erilliseksi asiaksi. Maahanmuuttokriittisyyttä saa toki olla, mutta kenenkään ihmisen arvoa ei saa kyseenalaistaa! Tämän lähtökohdan tunnistamisen suhteen meillä luterilaisilla kristityillä on hyvin kipeä historia. Natsi-Saksa oli vielä melko luterilainen maa; onhan Saksa luterilaisuuden kehto. - Silti (ja ehkä osin juuri siksi) mentiin pieleen, että rytisi! Miljoonat kristityt jättäytyivät liian passiivisiksi. Maallisen ja hengellisen regimentin erottamisen ei todellakaan pitäisi tarkoittaa sitä, että ihmisarvoon liittyvät asiat jätetään poliittisiksi erilliskysymyksiksi. - Saamme olla kiitollisia, että luterilainen pastori Dietrich Bonhoeffer osasi juuri Saksan pimeiden vuosien aikana ajatella kirkkaasti.

Lue esim. https://suomenkuvalehti.fi/americana/dietrich-bonhoeffer-rohkeuden-muotokuva/

Bonhoeffer tajusi, että Jumala on kaiken keskuksessa. Yhteiskunta voi maallistua. Se voi purkaa poliittisessa päätöksenteossaan ja tiedeyhteisöissään uskonnollisia myyttejä. - Totuuskysymyksissä Jumala on kuitenkin aina keskiössä. Narukerämme kelaaminen alkupisteeseen vie meidät aina Jumala-kysymyksen äärelle. - Kristinusko on syvimmiltään totuuskysymys. Se ei ole pakenemista uskonnolliseen tunteeseen. Se ei ole piiloutumista (hengellisen regimentin) ikiomalle hiekkalaatikolle; - ei sen enempää tieteen kuin politiikankaan suhteen. Juuri tämän oivaltaminen antoi Bonhoefferille viisauden ja rohkeuden ottaa myös teologina kantaa asioihin, joita monet papit varoivat politiikan pelossaan. Koska Jumala oli Bonhoefferin ajattelussa kaiken keskuksessa, siksi hän antoi myös juutalaisille ihmisarvon (ja oli valmis itse kuolemaan).

Tämän päivän papit ovat arkoja, koska he eivät luota kristinuskon historiallisuuteen (esim. Raamatun luotettavuuden suhteen). Tämän päivän papit ovat arkoja, koska he eivät tunnista kristillisen ihmiskuvan realistisuutta ja tervehenkisyyttä (esim. perhekysymyksissä). Tämän päivän papit ovat arkoja, koska he eivät uskalla vastustaa nyt vallitsevaa kouluopetusta, jossa julistetaan ohjaamattoman evoluutioteorian maailmankatsomusta. - Varmaan he pelkäävät sotkeutuvansa biologian alueelle, vaikka mikään biologinen fakta ei tieteen keinoin osoita, että maailma olisi syntynyt ilman ohjausta tapahtuneen kehitysprosessin kautta.

Totuuskysymyksiä pelkäävä pappi pakenee uskonnolliseen keinotodellisuuteen. Maallisen ja hengellisen erottaminen ei tarkoita sitä, ettei kristitty saisi käsitellä ja jäsentää vakaumuksensa mukaan kaikkia todellisuuteemme liittyviä asioita; tiedettä, taidetta, politiikkaa...

Maalliseen ja hengelliseen liittyvän eron tekeminen tarkoittaa sen sijaan sitä, ettemme saa pakottaa ketään uskomaan kristinuskon Jumalaan voimakeinoja ja väkivaltaa käyttäen. Meillä ei ole lupa manipuloida, tai painostaa ketään uskomaan, vaikka meillä olisi takanamme minkälainen yhtenäiskulttuuri, fyysinen mahti, demokraattinen enemmistö, tai taloudellinen etulyöntiasema.

Olkaamme silti aktiivisia ja kantaa ottavia kristittyjä kaikilla Jumalan luoman todellisuuden osa-alueilla! Jeesus Kristus tuli ihmiseksi. Siksi meidänkin kuuluu olla hänen tuoksunaan ja todistajinaan kaikilla elämänalueilla.

 

(Tätä blogia on täydennetty 10.7.2017.)