Usko vai elämä? VAI: Usko ja elämä.

Ensin lämmin kiitos uskonveljelleni Jouni Turtiaiselle. Hän vastasi viime perjantaina kotimaa24:ssä pohdiskeluuni uskosta, hyvistä teoista ja britti Pelagiuksesta (Kotimaa 11/20) ja sai yhden viikonlopun aikana blogikirjoitukseensa pitkälti toistasataa keskustelupuheenvuoroa. Se osoittaa, että vanha kysymys on yhä relevantti ja ajankohtainen.

Ei ollut ihan helppoa käydä läpi kekustelun koko ketjua, mutta runsaudenpulan korvasivat monet helmet eri ihmisten puheissa. Vähän kertaan.

Jouni Turtiainen irtisanoutuu ensin pelagiolaisuudesta ja kertoo yhteydestään anglosaksiseen herätyskristillisyyteen. Siis liikkeeseen, jonka korostamaa ihmisen omaa uskon ratkaisua kritisoin. Sitten hän pyöräyttää koko kysymyksen toisinpäin: Pelagiolaisepäily kohdistuukin omaan kirkkoomme ja sen lähetysjärjestöihin. Lainaus:

”Oletteko kuulleet tämän koronavirusepidemian aikana kirkon johdon puheissa kehoitusta kääntyä Jumalan puoleen ja kutsua Jeesuksen seuraamiseen? Ei se mitään, en minäkään. Liekö pelagiolaisuuden pelkoa? Sen sijaan olen kuullut (ja tekin olette kuulleet) kuinka tällaisessa kriisissä on tärkeää, että tuemme toisiamme ja esim. autamme karanteenissa olevia vanhuksia ja muita riskiryhmään kuuluvia. Toki sitä kaikki jo teemme, mutta tämä ei ole uskomme syy, vaan seuraus.”

Sitä tekemistä rohkenen epäillä, mutta itse asia. Mikä on uskon ja tekojen suhde ja järjestys? Onko pelagiolaisuutta, että kirkko nyt kehottaa auttamaan apua tarvitsevia?

Uskosta ja teoista on puhuttu ja kirjoitettu paljon. Jeesus, Paavali, Jaakob, Augustinus, Luther, Calvin ja niin edelleen. ”Usko ilman tekoja on kuollut”. Ja vielä tutumpi: ”Yksin uskosta, ilman lain tekoja.”

Jouni Turtiainen sanoo, että Raamatusta epäilemättä löytyy tukea Pelagiuksen opille ja olen ihan samaa mieltä. Tässä kohdassa lähestymme asian ydintä. Kirkon peruskysymys on raamattukysymys, Raamatun tulkinta. Raamatusta löytyy tukea melkein mille vain, jos käytämme sitä irrallisina jakeina ja valitettavan paljon sitä juuri näin käytetään. Otetaan Raamatusta irrallisia kohtia, jotka tukevat omia mieltymyksiä.

Pari ajankohtaista esimerkkiä. Kiihkomielisesti ajetaan ”kristillistä avioliittoa” perustellen se luomiskertomuksen Aatamilla ja Eevalla, vaikka avioliittokäytäntö on VT:n ja UT:n historian aikana monet kerrat perusteellisesti muuttunut. Kiihkomielisesti vaaditaan myös sukupuolisen vähemmistön torjumista, vaikka Jeesus ei edes mainitse asiaa, mutta puhuu väkevästi naisten ja lasten ja muiden heikkojen ja syrjittyjen puolesta. Avioliiton pysyvyydestä hän sanoo jotakin, mitä kirkkomme ei noudata. Raamattua tulisi mielestäni lukea ja tulkita ja ymmärtää kokonaisuuksina, ei irtojakeina, joita poimitaan oman kulloisenkin tarpeen mukaan.

On puhuttu uskosta ja hyvistä töistä. Puhuisin mieluummin uskosta ja elämästä. Eikö ole mieletöntä asettaa vastakkain usko ja elämä? Usko vai elämä? Tietenkin molemmat. Tietenkin ne kuuluvat yhteen. Jeesuksen ehkä tärkein tiivistelmä molemmista oli, kun hän opetti meitä rukoilemaan Isä meidän-rukousta. Jeesus opetti rukoilemaan, että Jumalan tahto tapahtuisi myös maan päällä. Kai se tarkoitti, että se tapahtuisi myös meidän elämässämme?

117 kommenttia

  • Jari Haukka sanoo:

    Heikki P,

    Miksi tässä(kin) kirjoituksessa haluat romuttaa avioliiton? Kirkko on alusta lähtien pitänyt miehen ja naisen välistä avioliittoa pyhänä. Kun aatetovereinesi hylkäät sen, hylkäät samalla meitä ennen eläneiden kristittyjen todistajien, marttyyrin ja kirkon opettajien todistuksen.

    Avioliiton pysyvyydestä: ortodoksinen (eli oikein opettava) kirkko sallii kolme avioliittoa, joista toki myöhemmät solmitaan hyvin eri käytäntöä noudattaen. Ihminen on erehtyväinen ja siksi uusinnat hyväksytään.

    Korostan tässäkin, että Sinulla on täysi oikeus kaikkiin mielipiteisiisi enkä halua tuomita niitä.[ Tämä lisäys ettei kukaan lähettäisi poliisi perääni tutkimaan vihapuhetta.]

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Luettuani tuon ‘alusta lähtien’, hain tietoa avioliiton historiasta. Vuosi 1563 oli minulle yllätys. Vasta silloin edellytettiin avioliitolta kirkollista vihkimistä: “Vastauskonpuhdistuksen osana vuonna 1563 Trenton kirkolliskokous määräsi, että roomalaiskatolinen avioliitto tunnustettiin vain, jos se oli solmittu papin ja kahden muun todistajan läsnä ollessa. Neuvosto myös auktorisoi vuonna 1566 julkaistun katekismuksen, jonka mukaan avioliitto velvoitti ‘elinikäiseen yhteiselämään’.”

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Heikki Palmu sanoo:

    JARI, Hyvä Veli, en pidä esittämääsi vihapuheena. Me vain olemme asiasta eri mieltä. Se mitä mieltä sanot minun olevan, ei pidä paikkaansa.

    En halua romuttaa avioliittoa, en tässä enkä muualla. Arvostamani arkkipiispa Mikko Juva sanoi haastattelussa kerran, että elämän mittainen avioliitto on hänestä paras muoto parisuhteelle. Olen samaa mieltä. (Olen itsekin ollut jo yli 50 vuotta avioliitossa.)

    Jos avioliiton perustaksi katsotaan luomiskertomus 1. Mooseksenkirjasta, on se mielestäni aika villi tulkinta. Ensin oli Aatami ja hänestä tehtiin Eeva. Kenen muun kanssa Aatami olisi voinut mennä naimisiin ja kuka heidät vihki. Aikamme vanhauskoiset puhuvat 2000 vuotta vanhasta avioliitosta. Kirkkoisä Augustinuksella (354 jKr. – 430 jKr.) oli ainakin kaksi vaimoa ja samanaikaisesti. Toinen lihallisia tarpeita varten ja voisiko toista sitten sanoa edustus- tai viralliseksi vaimoksi. Ortodoksinen kirkko on historiansa aikana hyväksynyt myös kahden miehen liiton. Minusta on häpeä, jos me heteroliittoiset kaiken aikaa painaisimme ja nöyryyttäisimme toisenlaiseen parisuhteeseen päätyneitä uskonveljiämme ja sisariamme. Haluaisitko sinä kieltää heidän parisuhteeltaan Jumalan siunauksen?

    JOS kaiken aikaa tekisin parannusta synneistä, joita minulla ei ole, ajatteletko, että suhtautumisellani olisi siunaus Vapahtajaltamme ja Mestariltamme?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Olen samaa mieltä. Kertomus Aatamista ja Eevasta ei ole kuvaus yhden naisen ja yhden miehen liitosta. Pidän sitä pikemminkin kenen tahansa miehen ja kenen tahansa naisen välisen vetovoiman – niin ruumiillisen kuin henkisenkin – esityksenä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jari Haukka sanoo:

      Hyvä Heikki P,

      Muutama vastaus kommenttiisi. Sitten puolestani: Ugh.

      Toivon että et alkaisi levittää valeuutisia “ortodoksisesta kahden miehen [avio]liitosta”, viittaamassasi liitossa, jos sellainen on edes ollut, ei ole ollut kyse mistään miehen ja naisen väliseen avioliittoon verrattavissa olevasta instituutiosta.

      Augustinus ei ole Kirkon opettaja, vaikka hän on kirjoittanut jotakin hyödylllistäkin. Muutenkaan ihmisiä ei pitäisi arvostella heidän syntiensä mukaan vaan sen mukaan kuinka he ovat niitä katuneet. Nähdäkseni Augustinuksen pahoihin tapoihin vetoaminen ei liity asiaan mitenkään.

      Ketään ei nöyryytetä tai paineta, jos Kirkko pitäytyy nykyisessä avioliiton määrittelyssä. Kirkosta voi ihan vapaasti erota, jos ei hyväksy sen opetusta. Näihän esim. Rooman paavi teki, kun halusi luoda omaa oppia, Luther puolestaan erosi Roomasta jne. Samoin yksittäiset ihmiset ovat vapaita luomaan omat oppinsa ja vaikka perustaman uuden uskonnon mielensä mukaan.

      Hyvä lyhyt yleisesitys kristillisen avioliiton historiasta on kirjassa “Avioliitto, ortodoksin näkökulma” (Johannes Meyendorff). Varhaisessa historiassa Kirkko piti avioliittoa juridisena järjestelynä, mutta joutui maallisen vallan painostuksesta ottamaan sen hoitaakseen.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sami Paajanen sanoo:

      Heikki Palmu, voitko mainita lähteet mistä nämä voidaan varmistaa

      1. ” Kirkkoisä Augustinuksella (354 jKr. – 430 jKr.) oli ainakin kaksi vaimoa ja samanaikaisesti. Toinen lihallisia tarpeita varten ja voisiko toista sitten sanoa edustus- tai viralliseksi vaimoksi. ”

      2. ” Ortodoksinen kirkko on historiansa aikana hyväksynyt myös kahden miehen liiton.” > Kuka hyväksyi? > Missä tämä päätös on tehty.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kosti Vasumäki sanoo:

    Mielestäni on hieman syytä selventää noita Augustinuksen elämän käännekohtia. Kopioin tämän seuraavan suoraan Wikipediasta

    “32-vuotiaana, Augustinus kävi läpi henkilökohtaisen kriisin luettuaan Pyhän Antonioksen elämäkertaa. Seurauksena hän päätti lopulta kääntyä katoliseen kristinuskoon, hylätä uransa reetorina, lopettaa opettajan virkansa Milanossa, luopua avioliitosta – äitinsä suureksi pettymykseksi – ja omistaa elämänsä Jumalan palvelemiselle ja pappeudelle, mihin kuului selibaatti”

    Väitteesi siis koskee Augustinuksen elämää ennen kristinuskoon kääntymistään, jota ei käy kiistäminen. Enempää en jaksa kaivaa esille kirjoista tuota asiaa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Heikki Palmu sanoo:

    Minulla on näistä Augustinuksen parisuhteista asiantuntijan kirjoitus varmassa tallessa ja voin kyllä ryhtyä sitä kaivamaankin. Wikipediassa voi olla luotettavaa tietoa, ja voi olla muutakin. Sen joka tapauksessa heti muistan, ettei Augustinus kahden naisen systeemissään ollut mitenkään poikkeuksellinen, vaan tämä käyttäytyminen jatkui kymmeniä ellei satoja vuosia.

    Selibaatin historia on sitten taas vähän toinen. Kuka sen selvittäisi?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kosti Vasumäki sanoo:

    Niin tuossa kahden naisen systeemissä ei ollut mitään ihmeellistä manikealaisessa elämäntyylissä. Timo Nisula toteaa, että Augustinuksen suhde avopuolisoon purkautui, vaikka heillä olikin poika nimeltään Adeodatus. Suhde purkautui, sillä Augustinuksen äiti on järjestellyt pojalleen suotuisaa naimakauppaa. “Adeodatuksen äiti lähti Italiasta Afrikkaan Adeodatuksen jäädessä isänsä luokse.

    Koska Monican avioliittoehdokas oli alaikäinen Augustinus hankki “yhden toisen” väliaikaiseksi petikumppaniksi, mutta tämä vain lisäsi Augustinuksen tuskaa. Augustinuksen etsintä päättyy sinne, mistä se lähtikin Monican kristilliseen uskoon.” Augustinuksen uskoontulemisen kätilönä toimi vanheneva pappi Simplicianus. Kun suhde avopuolisoon oli päättynyt, poika oli jäänyt Italiaan ja siellä hänet kastettiin kristilliseen uskoon isänsä kanssa.

    Tämän kaiken jälkeen mikään ei viittaa siihen, että Augustinuksella olisi ollut kaksi vaimoa, ei edes yhtä. Voit toki esittää oman tulkintasi asiasta. Tätä ei kuitenkaan jätetä keskeneräiseksi oli lopputulos mikä tahansa.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Kosti Vasumäki sanoo:

      Mikäli esittää jonkin väitteen, sen pitävyys on myös asiallista todistaa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Heikki Palmu sanoo:

      KOSTI, JARI ja SAMI, Hyvät Ystävät,

      kiitos selventävistä puheenvuoroistanne. Minulla on kirkon ja avioliiton vaiheita käsittelevä julkaisematon käsikirjoitus, mutta pari tuntia sitä etsittyäni luovutan. On mahdollista, että olen väärässä ja että muistamani tilanne oli aika ennen Augustinuksen kääntymistä kristinuskoon.

      Selibaatti- käytännöt ennen ja nyt, tänä päivänä lienee teille tuttu asia.

      Ja sitten se miespari ortodoksisessa kirkossa. Tämä tiedon murunen perustuu Suomessa tällä vuosituhannella julkaistuun kirjaan tai kirjaseen, jota olen selaillut, mutta en muista sen nimeä, enkä edes tekijää. Onko kirja teille tuntematon? Itse tutustuin siihen Aleksin Suomalaisessa kirjakaupassa monta vuotta sitten.

      “Väärinkäyttö ei kumoa oikeata käyttöä”, sanotaan. Olennaista tässä kuitenkin on, että k.o. kirjan mukaan Venäjän ortodoksinen kirkko ei kumonnut miesliittoa tai rankaissut siinä eläneitä. Niin tai näin, ilmeistä kuitenkin on, tai varmaa on, että ainakin kristillisissä luostareissaa tällaisia liittoja on ollut.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Heikki Palmu sanoo:

      Olen samaa mieltä. Taaskin sotkeennuin. Tämä on vastaus Kostin sanomaan, että väitteet on perusteltava.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kosti Vasumäki sanoo:

      Kiitos Heikki vastauksestasi. Pyydän anteeksi sitä. että esitin hieman tiukassa sävyssä tuon “lopputuloksen vaatimuksen ja sen selvittämisen.” Toisaalta olen valmis hyväksymään lopputuloksen, oli se kumpi tahansa, mikäli se on lähteistä perusteltavissa. Minun puolestani tämä riittänee. Hyvää pääsiäistä! Nyt se on kuitenkin erilainen, liittyen koko maailmantilanteeseen.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sami Paajanen sanoo:

      Heikki Palmu, kiitos vastauksesta.

      Tertuallinus ja Augustinus vastustivat moniavioisuutta näin mm ( Martti Nissinen ja Päivi Vähäkangas) >https://www.vartija-lehti.fi/raamattu-ja-avioliitto-perustevaliokunnan-avioliittomietinnossa/

      Miespari Ortodoksisessa kirkossa/ luostarissa? Ordotoksisessa traditiossa avioliitto on sakramentti joka on aina ymmärretty miehen ja naisen väliseksi. Luostarissa taas munkkiuden ihanteeseen kuului naimattomuus ja seksuaalisuudesta pidättäytyminen. Näitä taustoja vasten en ihan purematta niele luostarilaitoksessa elävää homoseksuaalisuutta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Onko ortodoksisessa kirkossa miehen ja naisen avioliiton rinnalla myös samansukupuolisten liiton perinne? Muistan lukeneeni jostakin veljesliitosta. Jos sellainen on, esikuvana lienee Daavidin ja Jonatanin liitto.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Martti Pentti sanoo:

    “Kiihkomielisesti vaaditaan myös sukupuolisen vähemmistön torjumista, vaikka Jeesus ei edes mainitse asiaa, mutta puhuu väkevästi naisten ja lasten ja muiden heikkojen ja syrjittyjen puolesta.” Keskustelumme kannalta lienee yhdentekevää, millaiset perhesuhteet jollakin kirkkoisällä oli. Tärkeämpää on muistaa, että Jeesus ei torjunut vaan puolusti. Jos Hän hyökkäsi puheissaan joitakin vastaan, niin uskoakseni torjujia vastaan, niitä vastaan, joille oli tärkeää karkottaa eri tavalla vääränlaiset ihmiset Jumalan kansan joukosta sivummalle.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Heikki Palmu sanoo:

      MARTTI,

      yllä kirjoittamasi on mielestäni vastaansanomatonta. “Kirkollisessa keskustelussa” se yleensä hoidetankin vaikenemalla. Se on myös minun “pääperusteluni”.

      Kaikki neljä evankeliumia kertovat yhdenmukaisesti Jeesuksesta, joka ei moralisoi eikä syyttele niitä sorrettuja vähemmistöjä, joita Jeesuksen aikalais-uskovaiset syyttelivät ja sortivat. Pitkä on matka Vuorisaarnasta kirkkoneuvoksiin ja heidän kanssaan kirkkolaitosta apologisoiviin hurskastelijoihin.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Minulle ovat nämä Jeesuksen sanat tärkeitä: “Mene, äläkä enää tee syntiä.” Niissä ei muisteta mennyttä vaan suunnataan katse tulevaan; ei etsitä syyllistä vaan asetetaan tavoite. Tämä on mielestäni Vanhan ja Uuden testamentin etiikan ero. Laki määrittelee rangaistukset kieltojen rikkomisista. Evankeliumi näyttää päämäärän, johon tulee pyrkiä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Juhani Ketomäki sanoo:

      Luin tuon Vartija-lehden artikkelin. Kirjoittajat selostavat pitkään Vanhan ja Uuden testamentin avioliittokäytäntöjä. Missään kohtaa he eivät edes yritä väittää, että olisi ollut olemassa samansukupuolisten avioliittoja. Tästä huolimatta he päätyvät aivan kummalliseen johtopäätökseen: koska naisia on alettu vihkiä papeiksi, voidaan myös samansukupuolisia vihkiä avioliittoon.

      Martti Nissinen käyttää edelleen termiä “vastuullinen raamatuntulkinta.” Tieteelle on täysin vierasta, että joku tulkinta voi olla vastuuton tai vastuullinen. Vaikutelmani siitä, että eksegetiikka ei ole tiedettä vain vahvistui, joskin se on ollut vahva jo Vesa Hirvosen kirjoitusten lukemisen jälkeen.

      Eksegetiikka on siis sitä, että mikä tahansa teksti voi tarkoittaa mitä tahansa. Tulkinta riippuu myös ns ajan hengestä eli mitä mieltä kulloinkin kuuluu olla.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      “Missään kohtaa he eivät edes yritä väittää, että olisi ollut olemassa samansukupuolisten avioliittoja.” Avioliitto ei tainnut tuolloin olla nykyajan käsitysten mukainen parisuhde. Se oli sukujen välinen sopimus laillisten perillisten synnyttämiseksi. Samansukupuolisten liitosta ei ollut siihen. Jos tuo avio- jätetään liiton edestä pois, kaunis kuvaus Daavidin ja Jonatanin liitosta tunnetaan hyvin.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Juhani Ketomäki sanoo:

    Kirjoittajat puhuvat avioliitosta ja niin minäkin. Pentti sekoilee jostain muusta liitosta, joka ei mitenkään liity asiaan.v

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Maassamme on nyt määritelty avioliitto tarkoittamaan myös samansukupuolisten liittoja. Sen on mahdollistanut avioliittokäsityksen muuttuminen aikojen kuluessa sukujen välisestä suvunjatkamisen sopimuksesta kahden ihmisen lähinnä tunnesiteisiin perustuvaksi liitoksi. Hedelmällisyyshoitojen kehitys mahdollistaa myös uudenlaisten parien lisääntymisen. ‘Jokin muu liitto’, joka ei aiemmin ‘liittynyt asiaan’ on siis nykyisin lain mukaan avioliitto.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Juhani Ketomäki sanoo:

      Niin on määritelty, mutta mitä sekään tähän kuuluu? Etkö sinä todella ymmärrä, mistä nyt puhutaan? Sieppaat jonkin virkkeen ja alat siitä viisastella ja saivarrella.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      “Kirjoittajat puhuvat avioliitosta ja niin minäkin.” Kun puhutaan jostakin, määritellään aluksi, mitä aihetta määrittelevällä sanalla tarkoitetaan. Avioliitto on käsite, jolle voi antaa monia merkityksiä. Pidän tärkeänä huomiota, että Raamatussa kuvataan kauniisti kahden miehen rakkauteen perustuva liitto, jollainen vasta meidän aikanamme on voinut saada nimekseen avioliitto.

      Keskustelun varsinainen aihe avioliitto tosin ei ole. Se nousi esiin, kun joku ‘sieppasi’ sen Pari ajankohtaista esimerkkiä -kappaleesta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Antti Hämäläinen sanoo:

      Daavaidin ja Joonatanin liitto oli berith-liitto, jnka kolmas osapuoli siis oli Jumala.Juuri tästä syystä he eivät voineet elää homosuhteessa. Kyse oli ystävyydestä, joka ilmeni uskollisuutena ja lojaalisuutena, ja jota Jumala siunasi ja varjeli,

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Eikö kristillinen avioliittokin ole uskollisuutena ilmenevä liitto, jossa kolmantena osapuolena on Jumala? Se, miten Daavid ja Jonatan ilmaisivat rakkautensa toisilleen kahden kesken ollessaan, ei kuulu kenellekään.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Jouni Turtiainen sanoo:

    Kiitos, Heikki, ystävällisestä kommentoinnista! Sanot blogissasi, että “Kirkon peruskysymys on raamattukysymys, Raamatun tulkinta”.

    Tämä on avainasia. Kun viittaat tämän jälkeen raamatuntulkinnassa avioliittokysymykseen ja toteat, että luomiskertomus on tässä liian kaukaa haettu perustelu kirkon avioliittonäkemykselle, lienet huomannut kuitenkin, että se on kirkkomme avioliitto-opetuksen lähtökohta: “mieheksi ja naiseksi Hän loi heidät”?

    Juutalaisuudessa tuo ensimmäiseen (ns. P-lähteen, Gen 1) luomiskertomukseen sisältyy vahvasti temppelikeskeinen teologia, vaikka kertomuksen kirjoittamisen aikoihin elettiinkin eksiilissä.

    Jumala luo universumin niin, että se huipentuu sapatin pyhittämiseen ja sen myötä temppelissä vietettävän jumalanpalveluksen toimittamiseen (vaikka sitä ei tässä kerrota, vaan vasta P-lähteen kertomuksessa Nooan uhrista ja tarkemmin Leviticuksessa). Seuraavassa Genesiksen luomiskertomuksessa (ns. J-lähde, Gen 2) temppeliä edustaa Paratiisissa oleva Elämän puu (en mene nyt siihen).

    Temppelipalvelusta edeltää (P-lähteessä) ihmisen luominen mieheksi ja naiseksi (6. päivä) ja heidän pyhittämisensä hedelmällisyyteen ja suvun jatkamiseen. Juutalaisuudessa ei näet ole olemassa mitään sapattia eikä temppelipalvelusta ilman miestä ja naista ja heidän luomisessa toisilleen annettua erityistä yhteyttään. Jumalan kuvana mies ja nainen yhdessä muodostavat pienoistemppelin (perheen).

    Sapattina juutalaiskoti onkin pienoistemppeli, jossa vaimo / perheen äiti sytyttää kynttilät (temppelin valon / uhrialttarin) ja mies / isä siunaa leivän ja viinin (Jumalalle annettavan uhrin). Juuri sapatti-ilta (pe-ilta) on juutalaisuudessa myös perinteinen sukupuolisen kanssakäymisen ilta, koska silloin ihminen Jumalan luomana ja Hänen kuvanaan täydellistyy miehen ja naisen välisessä sukupuoliyhteydessä. Siitä on mahdollista seurata myös avioliiton siunaus: suvun lisääntyminen, mitä juutalaiuudessa on pidetty myös osana sapatin siunausta.

    Näin siis VT:n juutalaisuuden logiikka (P-lähteessä) etenee. Kirkkomme on ottanut tästä mallia puhuessaan miehen ja naisen erityisestä suhteesta jo luomisessa, vaikka tuo juutalainen ajatuksenjuoksu olisikin ollut vielä satoja vuosia sitten kirkon avioliitto-opetuksen kannalta hämärän peitossa.

    Mies ja nainen ovat Jumalan pienoistemppeli. Paavali puhuu yksittäisestä kristitystä Pyhän Hengen temppelinä, mutta logiikka lähtee luomisesta (erit. J-lähde), jossa Jumala myös puhalsi Henkensä ihmiseen. Sen tähden apostoli varoittaa kristittyjä miehiä (miksei naisiakin!) liittymästä porton ruumiiseen, koska se ei muodosta oikeaa temppeliä, vaan epäjumalanpalvelukseen verrattavan vieraan temppelin.

    Samaan logiikkaan liittyen Paavali torjuu samaa sukupuolta olevien seksuaalisen kanssakäymisen: oikeaan temppeliin tarvitaan mies ja nainen.

    Avioliitto ei siis ole mikä tahansa maallinen sopimus, vaan se on Jumalan suunnittelema pienoistemppeli, jonka tarkoitus on toteuttaa Hänen luomissunnitelmaansa ja maailman pyhittämistä (hepr. “qiddush ha-olam”).

    Tästä syystä Jeesus karsasti avioeroa, koska se tuhosi tuon Jumalan suunnitteleman ja pyhittämän alkuperäisen temppelin (oma keskustelunsa on sitten se, että Jeesus salli avioeron juuri siitä syystä, että jos tuo temppeli oli mennyt rikki aviorikoksen vuoksi – mutta en mene nyt siihen).

    Summa: totta puhut. Raamattunäkemys on kaiken a ja o.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Antti Hämäläinen sanoo:

      Turtiainen. “Mies ja nainen ovat Jumalan pienoistemppeli. Paavali puhuu yksittäisestä kristitystä Pyhän Hengen temppelinä, mutta logiikka lähtee luomisesta (erit. J-lähde), jossa Jumala myös puhalsi Henkensä ihmiseen. Sen tähden apostoli varoittaa kristittyjä miehiä (miksei naisiakin!) liittymästä porton ruumiiseen, koska se ei muodosta oikeaa temppeliä, vaan epäjumalanpalvelukseen verrattavan vieraan temppelin.

      Samaan logiikkaan liittyen Paavali torjuu samaa sukupuolta olevien seksuaalisen kanssakäymisen: oikeaan temppeliin tarvitaan mies ja nainen.

      Avioliitto ei siis ole mikä tahansa maallinen sopimus, vaan se on Jumalan suunnittelema pienoistemppeli, jonka tarkoitus on toteuttaa Hänen luomissunnitelmaansa ja maailman pyhittämistä (hepr. “qiddush ha-olam”).”

      Monet kiitokset tästä viisaudesta ja miten selkeästi sen tässä esität.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      “Paavali puhuu yksittäisestä kristitystä Pyhän Hengen temppelinä.” Ei puhu. Luotan Uuden testamentin suomentajiin, jotka kääntävät Paavalin kirjeissä ‘temppelin’ yksikössä, vaikka persoonapronominit sen yhteydessä ovatkin monikossa: “te olette temppeli”, “me olemme temppeli” ja “teidän ruumiinne ovat temppeli”. Lainaamani ajatus tulisi siis muotoilla: “Paavali puhuu yksittäisistä kristityistä Pyhän Hengen tempelinä.” ‘Yksittäinen’ jääkin näin jokseenkin turhaksi määritteeksi.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jouni Turtiainen sanoo:

      Martti Pentti: “Lainaamani ajatus tulisi siis muotoilla: “Paavali puhuu yksittäisistä kristityistä Pyhän Hengen tempelinä.” ‘Yksittäinen’ jääkin näin jokseenkin turhaksi määritteeksi.”

      Tämä on luonnollisesti aivan oikein, kiitos täsmennyksestä!

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Heikki Palmu sanoo:

    JOUNI,

    kiitos paljon osallistumisesta tämän blogin keskusteluun. Virikkeenä Sinun ja minun viimeiseen blogiin on ollut sama Kotimaan essee Pelagiuksesta ja hänen teologiastaan. Painopiste näissä ei ole ollut avioliitossa, vaan ihmisen vapaassa tai sidotussa tahdossa eli ihmisen omassa osuudessa uskon asiassa, ihmisen ja Jumalan suhteessa. Tavallaan oma vikani on siirtymä avioliittoon, kun käytin sitä yhtenä esimerkkinä ajankohtaisista kysymyksistä kirkossa. Sanon nyt vielä jotakin siitä, mutta kun myös pelagiolaisuuden läsnä- tai poissaolo kirkossamme on herättänyt laajempaa kiinnostusta, on toki lupa siitäkin vielä jatkaa, jos jotakin on jäänyt sanomatta. kotimaa24:n Ylläpito antaa blogistille joitakin editointioikeuksia oman kirjoituksensa herättämään keskusteluun. Itse en ole koskaan näitä “sensurointi”-oikeuksia käyttänyt. Minun puolestani keskustelu voi myös rönsyillä, vähän niin kuin se Paavalin kirjeissä UT:ss rönsyilee.

    Jouni, se mitä kerrot luomiskertomuksien tulkinnasta, niiden liittymisestä juutalaiseen avioliiton ymmärtämiseen on minulle suurelta osalta ennen tuntematonta. Hieno teologinen rakennelma, vaikuttava ja koskettava. En lähde sitä vastaan puhumaan. Se mitä vastustan, on jonkinlainen simppeli, vulgääri väite “Aatamin ja Eevan avioliitosta” perusteluna kristilliselle avioliitolle.

    Toinen kysymys sitten on, onko kertomasi todellisuutta tämän päivän juutalaisuudessa. Ja eikö ilmeistä ole, että se vielä vähemmän on totta kristittyjen vihkipareille.

    Sain osallistua Berliinissä hyvän ystäväni tyttären vihkitilaisuuteen, jossa sulhanen oli juutalainen ja morsian evankeelinen kristitty. Upea, vaikuttava tilaisuus. Mutta mitä oman kirkkomme avioliitto-historiaan tulee, eikö se tähän asti aina ole ollut Jumalan siunauksen pyytämistä liitolle, jonka laillisen pohjan on rakentanut yhteiskunta, valtio? Näin siitä huolimatta, että poikkeuksellisesti meillä pappi ja kirkko on ollut laillinen viranomainen – toisin kuin esimerkiksi Saksassa, jossa avioliitto on selkeästi maallisen viranomaisen suorittama toimitus, jonka kirkko sitten voi siunata.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Juhani Ketomäki sanoo:

      Kun tiedetään, että Daavid oli naistenmies, Pentin yritykset selitellä Daavidin ja Joonatanin suhde homoseksuaaliseksi, ovat säälittäviä ja naurettavia.

      Raamatussa olevat avoliitot ovat kaikki hetetoseksuaalisia. Pentin yritys selitellä, että nykyään sallittu samansukupuolisten avioliitto jotenkin muuttaa sitä, mitä Raamatussa kerrotaan avioliitosta, on käsittämätöntä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Daavidin elämässä oli tosiaankin monta naista. Hän lausuu kuitenkin itse: “Minä suren sinua, veljeni Joonatan; sinä olit minulle ylen rakas. Rakkautesi oli minulle ihmeellisempi kuin naisen rakkaus.” Kuten jo aiemmin totesin, Daavidin ja Joonatanin suhteen seksuaalisuudesta ei meille kerrota eikä se siis meille kuulu. Se on kuitenkin kahden miehen elinikäinen rakkauteen perustuva liitto.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jouni Turtiainen sanoo:

      Heikki, totta on että kuvaamastani avioliittoteologiasta, jossa mies ja nainen muodostavat pienoistemppelin, ei (valitettavasti) ole enää suurta ymmärrystä sen enempää juutalaisten kuin kristittyjenkään keskuudessa.

      Juutalaisuudessa avioliiton pienoistemppelistä kuitenkin muistuttaa yhä vihkikatos (hepr. “huppaa”), jonka alla pariskunta vihitään avioliittoon. Vihkiseremonian huipennus on se hetki, kun sulhanen polkaisee viinilasin rikki: se on muistutus Jerusalemin temppelistä, joka on ollut pari vuosituhatta särkyneenä.

      Juutalainen avioliittoteologia on täynnä muistumia temppelistä, vaikka sitä eivät ehkä kaikki enää tajuakaan. Mutta temppeli näkyy yhä vahvasti sekä Raamatun luomisteksteissä (erit P-lähde) että toisen temppelin jälkeisessä juutalaisessa teologiassa.

      Se, että jokin asia ei enää relevoi nykyihmiselle, ei tarkoita sitä, etteikö siellä taustalla olisi huolellisesti mietittyä luomis- ja avioliitoteologiaa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Heikki Palmu sanoo:

      JOUNI,

      niin katto kuin lasin särkeminen olivat mukana, kun saimme osallistua perheystävämme, Berliinin ranskalaisen tuomiokirkon pastorin tyttären juutalais-kristillisiin häihin. Hyvin rikas symboliikka, joka varmasti vieläkin voi puhutella. Tilaisuuteen osallstuminen oli yksi osa sitä elämän rikkautta, josta voi olla vain kiitollinen.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Juhani Ketomäki sanoo:

    Ihme vääntämistä Pentiltä. Siitä, että emme tiedä jotain, ei voida päätellä, että sitä olisi ollut. Koko tämän häröilyn tarkoituksena on antaa ymmärtää Daavidista, että homo se oli.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      “Siitä, että emme tiedä jotain, ei voida päätellä, että sitä olisi ollut.” Näin juuri. Tämä pätee myös kaikkiin oman aikamme ihmisiin. Kun et näytä tietävän tarkoituksiani, älä ryhdy arvailemaankaan. Kuten olen toistuvasti lausunut, minua ei kiinnosta Daavidin tai Joonatanin suuntautuminen. Sen sijaan minua kiinnostaa heidän arvokkaaksi kuvattu liittonsa.

      Tulisiko pitää avioliittoa yksinomaan sukupuolielämän laillistamisena ja siunaamisena?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Antti Hämäläinen sanoo:

      Pentti. “Kuten olen toistuvasti lausunut, minua ei kiinnosta Daavidin tai Joonatanin suuntautuminen. Sen sijaan minua kiinnostaa heidän arvokkaaksi kuvattu liittonsa. Tulisiko pitää avioliittoa yksinomaan sukupuolielämän laillistamisena ja siunaamisena?”

      Nyt kokospekuloiminen Daavidin ja Joonatanin homoudella on kyllä turhaa. Heillä oli berityh-liitto, ystävyysliito jossa Jumala oli osapuolena sen pyhittäen. Pelkästään tämä sulkee homoseksin tämän kuvion ulkopuolelle. Daavid oli myös Israelin kuningas ja profeetta sekä psalmista. Hän eli profeettojen ja papapien ympäröimänä yhteiskunassa jossa vallitsi Tooran laki. Ei kai kukaan ole niin tyhmä että luulee että hän olisi voinut harjottaa homoseksiä näissä oloissa ja sanonta “Rakkautesi on on naisen rakkautta ihmeellisempää” tarkoittaisi homoseksiä?. Selvästi Raamatun mukaan homoseksi ei ollut järin ihmeellistä, koska siitä ei löydy yhtään myönteistä kuvausta. Heidän rakkautensa oli ihmeellistä juuri siksi että Jumala oli siinä osapuolena ja toi siihen ihmeeellisyyden. Hänen siunauksensa tekee kaikesta ihmeellistä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Mikä erottaa tämän berith-liiton kristillisestä avioliitosta? Eikö sitä parhaimmillaan voi myös kuvata sanoillasi: “Heidän rakkautensa oli ihmeellistä juuri siksi että Jumala oli siinä osapuolena ja toi siihen ihmeeellisyyden. Hänen siunauksensa tekee kaikesta ihmeellistä.”

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      “Ei kai kukaan ole niin tyhmä että luulee että hän olisi voinut harjottaa homoseksiä näissä oloissa.” Sellaista tyhmyyttä näyttää kyllä olevan, että Daavidin Ja Jonatanin kestävästä ja lämpimästä liitosta aloittaa keskustelun, joidenkin mieli kääntyy heti aprikoimaan heidän seksuaalisuuttaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Po: – kun – – – aloittaa keskustelun –

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Heikki Palmu
    Heikki Palmu

    Tähän päivään mennessä olen ollut yli puoli vuosisataa lehtikirjoittaja, noin puoli vuosisataa kirjailija, yli neljäkymmentä vuotta luterilainen pappi ja yli kolmekymmentä vuotta työnohjaaja. Ja mitä vielä? Nyt, vanhuudessani yhä haluaisin olla yhteydessä muihin ihmisiin ja vähän myös vaikuttaa maailman menoon. Kirjoitan aktiivisesti. Kun saan kirjan valmiiksi, kuten viimeksi "Oulusa koulusa. 60-lukulaisen muistelmat." (Kirjapaja 2016), alan tehdä seuraavaa.