Uskon esikuva siunasi Esaun

Lukijani!

Ryhmä 25 kutsuu kannanotossaan rakentamaan kirkkoa, jossa "siunaus kuuluu kaikille". Polttoaineeksi keskusteluun sopinee Esaun saama siunaus. Ristiriitaisuudessaankin.

Esau sai isältään Iisakilta siunauksen. Se toki poikkesi siitä, mikä hänelle olisi kuulunut syntymäjärjestykseen perustuen. Kun nuorempi veli onnistui pettämään hänet, hän vetosi itkien isäänsä. Ja sai siunaukseksi toivon kipinän: Jaakobin ies kirpoaa aikanaan (1. Moos. 27:38-39).

Esaun osaksi tuli sietää sotaa ja kuivuutta, mutta alamaisuus ei sitoisi häntä tai hänen sukuaan aikojen loppuun.

Heprealaiskirjeestä näkyy, että kyseessä oli aito siunaus: "Uskon tähden, tulevaisuus mielessään, antoi Iisak siunauksensa Jaakobille ja Esaulle." (Hepr. 11:20) Mutta se osoittaa myös, että esikoisasema ei palannut takaisin (Hepr. 12:17).

Vaikka Esau sai siunauksen, se ei suojaa häntä arvostelulta. Hän oli varoittava esimerkki: "Katsokaa, ettei joukossanne ole ketään siveettömästi elävää tai maailmallista, sellaista kuin Esau, joka yhdestä keitosta myi esikoisuutensa." (Hepr. 12:16)

Näin kirjoittaja vertaa Esauta porttoon. Siksi, että hän myi esikoisuutensa? Myyjä mikä myyjä! Esikoinen piti pyhittää Herralle (1. Moos. 13:2). Saastuiko Esaun pyhä asema kun hän kävi sillä kauppaa?

Iisak rakasti Esauta enemmän kuin Jaakobia (1. Moos. 25:28). Mutta sekä profeetta Malakia (1:2-3) että Roomalaiskirje (9:13) kertovat, että järjestys oli Jumalan silmissä toinen: "Jaakobia minä rakastin, mutta Esauta vihasin."

Viha on joskus myös voimavara kuin hopealle jääneen urheilijan sanoissa: "Vihaan häviämistä!"

Veljesviha voi kääntää siunauksen kiroukseksi (Ob. 1:10; Mal. 1:4).

Kun Esau huomasi tulleensa petetyksi, hän kantoi kaunaa Jaakobille (1. Moos. 27:41; KR33: "alkoi vihata"). Jaakob pakeni. Mutta kun veljet vihdoin taas kohtasivat toisensa, Esau oli jo leppynyt ja juoksi tätä vastaan - avosylin kuin tuhlaajapojan isä (1. Moos. 33:4). Jumala ei ollut Esauta hylännyt, sillä hänelle oli karttunut kylliksi omaisuutta (j. 9).

Näyttää siltä, että Esaun siunaus on monitulkintainen. Voisiko se silti olla esikuva ja toivon lähde muillekin siunauksesta syrjäytetyille?

Iisak siunasi tulevaisuus mielessään. Onko se aika koittanut nyt? Kirpoaako Esaun harteilta viimeinenkin ies?

Sinun

Harmaa rovasti

33 kommenttia

  • Seppo Heinola sanoo:

    Viimenen tähän: Rauli sanomasi “näennäiset ristiriidat näkee. Toinen ajatteutapa on sitten se, että näkee kaikessa mahdollisessa ristiriitoja, jotta Raamatun voisi lytätä oikein olan takaa.” on vain mielipiden että ristiriidat ovat näennäisä. Sana ‘näennäinen’ on vain helppo heitto,jota ei tarvitse perustella. Raamatun tietellisessä mielessä kiistatomia ristiriitoja ei esitellä Raamatun lytäämiseksi van niiden ihmisten kritisoimiseksi, jotka tekevät tuosta upeasta kirjastosta-ihmisten laatimasta-ristiriidattoman ja erehtymätömän. Toki rbaamatunpaloista sa ehjänkinlogiikan kun valitsee palat tarkoitsuhakuisesti mutta aina jää yli paljoja jotka eivät tuohon palapeliin sovi. Jounille: Minusta po kohdan kontekstisa tärkeä sana on tietämisen,jota heprean jda kirjaimellisesti tässä asiayhteydssä merkitsee, on sana ‘mitään’ eli אֵינָם, joka hepreassa viittaa täydelliseen olemattomuuteen ja tyhjyyteen.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    “Rakkaus ei koskaan häviä; mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa.”

    Kiitos erinomaisesta blogista.

    Joskus olen kuullut; Jeesus sanoo, jos ei vihaa perhettään, niin ei voi seurata Jeesusta. Oikeammin Jeesus sanoo: Joka ei rakasta minua enemmän kuin perhettään, ei ole minulle sovelias. Näinkin väärin Raamattua voi tulkita.

    Raulille vielä kysymys: Mistä kohtaa Raamatusta löytyy vapaa tahto? Minä olen ymmärtänyt, että siellä sanotaan valitse kuolema tai elämä, mutta ei sielä sanota, että ihminen pystyy sen tekemään, päinvastoin lain asettamilla vaatimuksilla meidät asetetaan mahdottoman eteen, että ymmärtäisimme oman kadotetun, kuoleman tilan, jota pidämme elämänä.

    Kuolleet eivät tiedä mitään ja ovat pimeässä. Sen tähden sanotaan: Jumala on Elävien Jumala. Ja sentähden sanotaan: “Heräjä sinä, joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus sinua valaisee!

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Jouni Parviainen sanoo:

      “Vihaamisen” voi perustellusti tulkita myös “vähemmän rakastamiseksi” tai “hylkimiseksi” kuten Leean tapaus osoittaa 1. Moos. 29:31.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Juuri näin. Sanan merkitys on tärkeintä ymmärtää vertailevaksi. Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa, niin kaikki muukin teille annetaan. On tärkeintä asettaa Jumala ja rakkaus Jumalaan ensin, ja rakastaa lähimmäistä myös. Hylkäämistä Jumala taas vihaa.

    “Sillä minä vihaan hylkäämistä, sanoo Herra, Israelin Jumala, ja sitä, joka verhoaa vaatteensa vääryydellä, sanoo Herra Sebaot. Siis ottakaa vaari hengestänne älkääkä olko uskottomat.” Mal.2:16

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Jouni Parviainen
    Jouni Parviainen

    Olen palvellut pääosan työurastani sotilaiden pappina. Eläkkeelle jäätyäni katselen blogissani maailmaa lyhyinä silmäyksinä (mottona "bona, bene, breviter", noin 2000 merkkiä). Teen sen milloin asiantuntemukseni pohjalta milloin pelkällä tunteella. Käytän jäsentelyn punaisena lankana teemaa Kirjeitä Harmaan rovastin hyllystä.