Uskonnon "harjoittamisen" vapaus ja käyttäytymissäännöt

Jos minun uskontoni ei salli punaista väriä olohuoneen sisutuksessa, pitääkö ihmisten, joiden luokse olen menossa kylään, riipiä punaiset verhonsa ikkunoista alas vierailuni ajaksi? Jos minun ystäväni omatunto tulee kipeäksi vastaavasti vihreästä väristä, pitääkö minun poistaa huushollista kaikki vihreä hänen vierailunsa ajaksi?

Mikä on hyvää käytöstä eri kulttuurien tai uskontojen kanssakäymisissä? Onko se sitä, että aina se saa määrätä kaapin paikan ja värin, jonka omatunto tulee kipeäksi erinäisistä asioista? Vai onko se hyvää käytöstä, että kunnioitetaan jokaisen kodin omia tapoja periaatteella: maassa maan tavat, kodissa kodin tavat?

Eli minä voin määrätä oman kotini sisutuksen värit ja sinä omasi. Jos minun omatuntoni saastuu, tulee kipeäksi punaisesta väristä enkä voi siten mitenkään astua jalallani kotiin, jossa vähänkin vilahtaa punaista, niin sitten en yksinkertaisesti mene sinne. Ja päinvastoin.

No, usein sukulaissuhteissa yritetään pitää jonkinmoisia välejä yllä, joko ihan mieluusti tai sitten velvollisuudentuntoisesti. Näissä kohtaamisissa on yleensä vallalla heikon omantunnon laki. Henkilö, jonka omatunto tulee kipeäksi/saastuu jostakin asiasta, esimerkiksi rytmikkäästä musiikista, saa määrätä kohtaamistilanteissa, mitä musiikkia radiosta voi kuulua. Hän joko itse pyytää sulkemaan radion, vaihtamaan kanavaa tai käy itse tekemässä sen.

Tämä johtaa väistämättä siihen, ettei tällaista omavaltaista ystävää tai sukulaista haluta enää omaan kotiin kyläilemään tai vaikkapa yhteisille reissuille. Tiedän monien loukkaantuneen kovasti, kun heidän on ollut oltava alisteinen säännöille, jotka eivät heidän omiatuntoja sido mitenkään.

Muistan, kuinka itse olin puhdasoppisena vanhoillislestadiolaisena suorastaan moukkamainen varjellessani omaatuntoani saastumiselta. Joskus menin pyytämään bussikuskia vaihtamaan kanavaa tai sulkemaan radion, kun sieltä kuului "rumputusta". Ja olenpa joskus painanut OFFia jonkun radiosta, kun sieltä on alkanut tulemaan jalan alle menevää musiikkia. Tällaista käytöstä pidettiin kuitenkin ainakin minun aikanani jopa ihanteellisena ja suoraselkäisen rehellisenä. Oikeasti en osannut ajatella ollenkaan, mitä ajatuksia ja tunnelmia aiheutin hurskastelevalla toiminnallani muille ihmisille.

Sitten kuitenkin sain ihan vapaasti käydä shoppailemassa kaupoissa, vaikka kovaäänisistä soi miten himmee jytke tahansa. Eli kaupoissa omatunto ei sitten saastunutkaan. No, rokki ei edelleenkään ole lempparimusiikkiani, mutta en näe siinä mitään pelättävää.

Mulle on moni ihminen puhunut siitä, miten vaikeaa on vl-liikkeen jättämisen jälkeen olla tekemisissä liikkeen jäsenten kanssa. Näissä kohtaamisissa tulee eteen jatkuvasti tilanteita, jolloin jähmeä ja tinkimätön lasiseinä humahtaa välille. Erityisine äänenpainoineen, ilmeineen, vaikenemisineen, omavaltaisine toimintoineen. Monissa eri asioissa. Allekirjoitan asian nyt, kun asiasta on monenlaista kokemusta.

Pitänee vain antaa periksi asian edessä. Entinen kanssakäyminen ei yksinkertaisesti ole enää mahdollista. En sano sillä, että esimerkiksi mulla olisi jokin pakottava syy pitää vanhoista ystävyyksistä ja kanssakäymisistä kiinni, vaan että jonkinmoinen velvollisuudentunto ja kohteliaisuus pistää pitämään yhteyksiä yllä. Taitaa olla ihan turhaa hommaa.

Miksi ahtautua itse tilanteisiin, joissa on epämukava olla ja miksi vaatia muita tekemään samaa? Ei ihan miksikään.

60 kommenttia

  • Marika Lehtisaari sanoo:

    Tunnen joitakin vanhoillislestadiolaisia. Osa heistä luovii ”pahan maailman keskellä” rennon ja luovan oloisesti toisenlaisia elämänkatsomuksia kunnioittaen. Toiset taas menevät niin sanotusti oma usko edellä joka paikkaan. Oma usko on tärkeämpi asia kuin toisen usko, tavallisesti väärä usko, vaikka siitä ei tiedettäisi puolen ajatuksen vertaa. Vääräuskoisten toimintaa voi olla sopivaa koettaa kontrolloida. Ehkä meidän kaikkien uskoa uhkaavat välillä todelliset ja kuvitellut vaarat, mistä jälkimmäiset ovat oman kokemukseni mukaan pelottavampia. -Hassua herätä joskus nyrkit ojossa

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Heino Korpela sanoo:

    Jorma Ojala: ”Eikö evankeliumi olekaan Heimon mielestä ilosanomaa siitä, että Jeesus Kriistus on syntisen Vapahtaja?” Jos et vääristäisi minun kirjoittamaani viestiä, niin minun ei tarvitsisi silloin vedota raamatun kirjoituksiin. Näen, että olet melko kiero ihminen, huomaat varmaankin itse kieroutesi, jos luet tuon kirjoittamasi pätkän, jonka lainasin viestistäsi.

    Kesä taitaa kuitenkin tulla meille molemmille ihan Jumalan lahjana, nautitaan tästä alkavasta Suomen kesäisestä luonnosta ja muistetaan, että todellinen päämäärämme on ikuinen suven maa Jumalan luona. Hyvää illanjatkoa sinulle Jorma ja kaikille muillekin jotka tätä luette.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Panu Saarela sanoo:

    Minun mielestäni Tynkkynen ei oikeastaan edes mainitse Ojalaa viimeisessä(kään) viestissään – persoonan “piikkiin ottamisesta” puhumattakaan -, aiheena ja objektina on vl-liike.

    On melkoisen pinnallista (ja ilmeisen tahallista “muka” väärin ymmärtämistä) todeta, ettei vl-liikkeen oppi hyväksy uhrien syyllistämistä. Sellaista ei kukaan ole väittänytkään – olkinukke on turvallista ampua alas.

    Hiemankaan syvällisempään ajatteluiun kykenevä tajuaa, että Tynkkysen (ja muiden) kritiikki kohdistuu (paitsi yksittäisten ihmisten – ylintä johtoa myöten! – virheisiin, niin ennen kaikkea) vl-liikkeen rakenteellisiin tekijöihin, jotka mahdollistavat em. ilmiön: naisten alisteinen asema, juridisten(kin) asioiden hoitaminen uskonnollisina ja rippikäytäntö.

    Kun oikein pinnalliseksi heittäytyy, voi asian kuitata toteamalla, ettei vl-liike ole käskenyt raiskata lapsia.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pauli Lindeberg sanoo:

    Pari juttua vielä Jorma Ojalalle.

    Pakko myöntää, että hämmästyin sitä negatiivista palautetta, jota rock-kulttuuria luonnehtiessani sain.

    Negatiivinen palautteeni johtui siitä, että minusta sinä luonnehdit sitä väärin. Kuten sanoin, tunnen rock-kulttuurin kohtuullisen hyvin ja omakohtaisestikin, enkä tunnistanut luonnehdintaasi oikeastaan muuksi kuin jotakuinkin kommentaariksi Mötley Crüen kirjaan “Törkytehdas”.

    Kuten sanoin, olen keskustellut täällä lähes ainoana asiatasolla lestadiolaisuuden pääsuunnan seurakuntaopista, ehtoollisopista ja avainten vallasta. Olen tuonut argumenttini Raamatusta ja Tunnustuskirjoista ja myös Laestadiukselta itseltään. En ole nähnyt ainuttakaan teistä kirjoittamassa niissä keskusteluissa viime syksynä ja talvella. Loanheiton en usko vievän mihinkään tulokseen.

    En muista mitä olen juuri viime syksynä ja talvena kirjoitellut, mutta tässä viime keväältä jotain.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pentti Alin sanoo:

    Huomaatko Ojala että vasta kun pääsit riitelemästä minun kanssa tuolta toisesta ketjusta niin olet jo täällä napit vastakkain Tynkkysen, Korpelan, Saarelan ja Lindebergin kanssa? Sattumaako? Toivottavasti. Joskus tärkempää kuin se, että on oikeassa, on se, miten sen ilmaisee. Tekisi mieli sanoa että yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki, nimittäin vl-liikkeen sisäinen tuntemus, jollainen ainakin minulla, Vuokolla, Tynkkysellä ja Korpelalla on. Jos nyt oikein olen ymmärtänyt. Toisaalta meillä jokaisella on oma tulokulma aiheeseen ja niitä yhdistelemällä palapeli täydentynee.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Vuokko Ilola sanoo:

    Pentti, tarkoitan puhdasoppisuudella sellaista ilmiötä, kun jonkun syntyneen tilanteen, esimerkiksi jos näen jonkun tekevän “syntiä”, minun pitää osata toimia tilanteessa oikein. Sulkea radio, puhutella veljeä synnistä jne., jotta pidän omatuntoni puhtaana. En hempeile ja lipsu väärään, vaan seison suoraselkäisenä, vastustaen syntiä ja sielunvihollisen päälle karkaamisia jne.

    Tavallaan kun tuo puhdasoppisuuden “pykälä” singahtaa jossakin tilanteessa päälle, ihminen muuttuu silminnähden korhakaksi, vakavaksi ja jopa julman armottomaksi. Tavallaan puhdasoppisuus, oikea uskovaisuus menee kaiken edelle. Se voi joskus tarkoittaa vaikkapa sitä, että marssitaan kesken juhlaesityksen pois salista, kun ohjelmassa alkaa olemaan maailmallisia piirteitä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pentti Alin sanoo:

    Kiitos Vuokko. Luulen ymmärtäväni mitä tarkoitat. Tällaisissa tilanteissa (esim toi “marssitaan kesken juhlaesityksen pois salista…”) mielestäni sekä mielenkiintoisempaa että tärkeämpää kuin itse toiminta, on toiminnan motiivit. Eli miksi näin ja näin toimitaan/ käyttäydytään. Esitän muutaman vaihtoehdon.

    Jos tarkoitus on suojella omaa omatuntoa niin silloin mielestäni asia on ok. Voimme tietysti nauraa jollekin joka ei suostu osallistumaan esim. yleisesti hyväksyttyyn juhlaetikettiin, mutta emme oikeastaan saisi nauraa. Tulee kunnioittaa myös niitä joiden omatunto on herkempi kuin omamme. Jos toiminnan motiivi on vain näyttää kuinka oikeassa/ hyvä uskovainen olen kun en suostu tällaiseen, niin se on jo vähän eri asia. Kolmas toiminnan motiivi voisi olla ulkoa opeteltu käyttäytymismalli jota ei oikein osaa itsekään perustella itselleen. Tällaisessa tilanteessa toimitaan ennen kuin edes mietitään miksi. Neljäs voisi olla sosiaalinen paine tyyliin “en juo viiniä koska paikalla on muita uskovaisia vaikka mieleni tekisi ja omatuntoni sallisi”. Viides motiivi voisi olla toisen omantunnon suojelu, eli rokkia pauhaava radio suljetaan siksi ettei toinen läsnä oleva ihminen altistu synnille/ vaaralle. Varmaan monia muitakin motiiveja on mutta nämä tuli nyt mieleen.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • jorma ojala sanoo:

    Enhän minä tietenkään lestadiolaisuudesta voi mitään tietää enkä ymmärtää, Alin. Olet tietenkin tässäkin oikeassa. Kiitos kuitenkin teille ex-veeällille, että olette nimeltä mainitut osanneet níin esimerkillisesti argumentoida ja osoittaa päässeenne täydelliseksi rakkaudessa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pentti Alin sanoo:

    Älä nyt Ojala taas alota. Enhän mä sanonu ettet tietäs mitään. Tiedät ilmiselvästi lestadiolaisuudesta paljonkin ja ainakin itse arvostan tietomäärääsäsi. Mutta olenko oikeassa jos sanon ettei sulla ole VANHOILLISlestadiolaistaustaa? No eihän sitä ole pakko kertoa tietenkään. Kukaan muu kuin itse liikkeessä oleva/ ollut ei voi katsoa sitä samoin silmin. Tuhannenkaan kirjan lukemisella liike ei avaudu samalla lailla kuin jos siinä on ollut mukana. Olen varma että moni muukin allekirjoittaa väitteeni. Toisaalta, kuten jo vihjasin, ns. “ulkopuolisten”, joilla on tietenkin yhtäläinen oikeus käydä tätä keskustelua, näkökulmat tuovat esiin asioita joita ei välttämättä näe jos kokonaiskuvaa katsoo liian läheltä/ liian tunteella. LISÄYS: Ja ennen kuin Ojala vastaat niin en tarkoita että olisit ulkopuolinen tässä keskustelussa. Minä en sitä päätä eikä moinen rajaaminen kiinnosta. Vapaa sana kaikilla, ainakin Vuokon blogeissa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Vuokko Ilola sanoo:

    Tuosta oikeaoppisuudesta/puhdasoppisuudesta vielä. Jotenki näen tässä fundamentalismin vaaran tai piirteitä siitä. Pyritään niin tarkasti ja ankarasti hakemaan totuutta ja oikeanlaista elämisen mallia ja toteuttamaan myös se, oli kyseessä sitten kristitty tai ateisti, että tullaan sokeaksi puhdasoppisuuden seuraamuksille ja sille tosiasialle, että voi ollakkin itse väärässä esimerkiksi Raamatun tulkinnan tai mielipiteidensä kanssa.

    Olen ankara kermajäätelön kanssa, mutta vedän samaan aikaan berliininmunkkeja, en hyväksy kermajäätelön ahmijoita, mutta merliininmunkkikööri on sitä puhdasoppisinta porukkaa. Molemmat ylenmääräisenä ahmimisena ovat terveydelle vaarallisia, mutta vain toinen mielletään sellaiseksi.

    Just hoitokokouksissa homma on pahimmillaan. Muuten arkielämässä oikein lepsut ja lempeät ihmiset muuttuvat ankariksi, seipään nielleiksi hymyttömiksi patsaiksi, kun tulee hengellisen mittelön hetki ja aika. Olen niin monta kertaa järkytyksellä todistanut ko. tapahtumaa ja ihmetellyt ihmetttelemästä päästyäänkin ihmisten muuttumista hoitotilanteessa ihan eri persooniksi, mitä ovat muuutoin, että tilanne on piirtynyt selkäytimeeni tosi tarkasti. Ja se ihan himmee pelon ilmapiiri näissä tilanteissa, se on käsinkosketeltava, veitsellä leikattava, se on ihan hirveä!

    Samaa ovat kertoneet monet muutkin. Vl-aviopuoliso on muuten lempeä ja mukava ei-vl-puolisolleen, mutta kun tulee eteen tilanne, jossa puhdasoppisuusvaihde lonksahtaa päälle, hän muuttuu eri persoonaksi. Tässä ois vaikkapa Pentille hyvä aihe graduun

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Vuokko Ilola
    Vuokko Ilola

    Vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen suvanteissa, pyörteissä, myrskynsilmissä ja sen opetuksen läpivärjäyksessä rapiat nelikymppiseksi kasvanut naisimmeinen.

    Kirjoittajan kommentoiduimmat blogit