Uskonnonvapaus uhattuna?

Viime aikoina on useassa eri yhteydessä kannettu huolta uskonnonvapauden, perustavan ihmisoikeuden, kaventumisesta Suomessa. Maailmanlaajastihan uskonnollinen syrjintä on selvästi lisääntynyt ja kristityt suurimpana uskontona ovat kansainvälisesti syrjityin joukko. Näin ovat esimerkiksi arvostetun PEW-tutkimuslaitoksen tutkimukset ovat osoittaneet. ISIS:n voiman päivien aikaan puhuttiin jopa kristittyjen etnisestä puhdistuksesta Lähi-idässä; tilanne on edelleen hälyttävä. Kristittyjen määrä on romahtanut Lähi-idässä paikoin dramaattisesti, ja esimerkiksi Nigeriasta ja Egyptistä on tullut jatkuvasti uutisia hyökkäyksistä. Eivät vain toiset kristityt vaan esimerkiksi muslimit ja juutalaiset ovat kantaneet tästä syvää huolta. Myös kristityt ovat toki syyllistyneet väkivaltaisuuksiin ja ylläpitäneet siten koston vihanpidon kierrettä, missä on katumuksen ja parannuksenteon paikka.

Näyttää siltä, että myös Euroopassa sekularistinen, uskonnon sen olemuksen vastaisesti julkisesta tilasta siivoamaan pyrkivä, ei-dialoginen ajattelu näyttää olevan kasvussa. Yllättävän usein kohteena näyttää paradoksaalisesti olevan eurooppalaisen kulttuurin ja arvoperustan syntyyn keskeisesti vaikuttanut kristillinen perinne. Tähän kristianofobiaan liittyvät kasvava antisemitismi, islamofobia ja yleinen ksenofobia, muukalaiskammo. Näin siitä huolimatta, että on huomautettu ja viisaasti nähty (J. Habermas), että yhteiskunnan uhanalaisia merkitysresursseja ja toivon lähteitä elämässä tulisi aikamme polarisoituneissa yhteiskunnissa suojella eikä pyrkiä estämään niiden ilmenemismuotojen esiin tuloa julkisessa keskustelussa ja kommunikaatiossa, kunhan kaikkien yhtäläisiä oikeuksia kunnioitetaan. Mistä tahansa ei pidä loukkaantua ja uhriutua. Ei-dialogisen kulttuurin suosiminen ei rakenna demokratiaa eikä hyvinvointia.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 9. artikla sitoutuu kansainväliseen standardiin ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapaudesta seuraavasti
”1. Jokaisella on oikeus ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauteen. Tämä oikeus sisältää vapauden vaihtaa uskontoa tai uskoa ja vapauden tunnustaa uskontoaan tai uskoaan joko yksin tai yhdessä muiden kanssa julkisesti tai yksityisesti jumalanpalveluksissa, opettamalla, hartaudenharjoituksissa ja uskonnollisin menoin.
2. Henkilön vapaudelle tunnustaa uskontoaan tai uskoaan voidaan asettaa vain sellaisia rajoituksia, joista on säädetty laissa ja jotka ovat välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa yleisen turvallisuuden vuoksi, yleisen järjestyksen, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi.”

Näitä oikeuksia, jotka suojelevat paitsi yksilön uskonnonvapautta myös yhteisöjen uskonnonvapautta ja samalla yleisiä ihmisoikeuksia, kuten ilmaisunvapaus, kokoontumisen vapaus ja yhdistymisvapaus sekä oikeus syrjimättömyyteen. Vapautta ilmaista uskontoa tai uskomusta voidaan rajoittaa vain, jos seuraavat kriteerit täyttyvät:
A. Rajoitus on määrätty laissa.
B. Rajoituksen tarkoitus on suojella yleistä turvallisuutta, yleistä järjestystä, terveyttä tai moraalia tai toisten perusoikeuksia ja vapauksia.
C. Rajoitus on välttämätön yhden näistä tarkoituksista saavuttamiseksi ja kohtuullinen tarkoitukseen nähden sekä
D. Rajoitusta ei ole määrätty diskriminoivaa tarkoitusta varten tai sovellettu diskriminoivalla tavalla.
Näitä rajoituksia ei saa soveltaa niin, että uskonnon- tai uskomuksenvapautta vahingoitetaan. Kun rajoituksia sovelletaan, tulisi ottaa lähtökohdaksi oikeudet, jotka kansainväliset instrumentit takaavat.

Oikeus harjoittaa ja opettaa uskontoa ja uskomusta pitää sisällään sen, että esimerkiksi vanhemmilla on oikeus varmistaa, että lasten uskonnollinen ja moraalinen kasvatus on sopusoinnussa heidän uskonnollisten ja moraalisten näkemystensä kanssa. Koska tällöin näyttäisi olevan kyse hyväksytyn uskonnollisen yhdyskunnan jäsenyydestä ja yhteisön opetussisältöjen välittämisestä ja pohdinnasta, mitä ilmeisimmin tarkoitetaan jäsenyyden ilmentämää uskonnollista ja moraalista sitoutumista, ei satunnaisia ja mielivaltaisia yksilön näkemyksiä. Uskonyhteisöillä on sisäisen autonomiansa perusteella oikeus määritellä se, mikä on sen tunnustuksen mukaan oikeaa oppia ja esimerkiksi sitovaa raamatuntulkintaa. Asiaan perehtymättömien viranomaisten ei siihen tule harrastelijapohjalta sotkeutua.

Tässä valossa näyttää varsin oudolta ja tarkoitukseen nähden kohtuuttomalta esimerkiksi se, että kirkossa ei mahdollisesti pienen paikkakunnan sopivimpina kokoontumistilana voisi järjestää tavanomaista koulun joulujuhlaa, jossa esimerkiksi lauletaan Enkeli taivaan ja luetaan jouluevankeliumi. Tätähän ei kaiketi tule pitää uskonnonharjoituksena vaan perinteiseen suomalaiseen ja myös globaaliin kulttuuriin tutustumisena. Maailmanlaajuisestihan uskonnot kasvavat ja ateismi sekä uskonnottomuus taantuvat. Näin varsinkin, kun vakaumuksellisista syistä on mahdollisuus osallistua korvaavaan tilaisuuteen. Ei voida lähteä siitä, että uskonnottomilla olisi aina veto-oikeus, kun siltä tuntuu. Tällainen on selvästi kristillisten kirkkojen jäsenten ja yhteisöjen perusoikeuksien loukkaamista. Vastavuoroisen kunnioituksen periaate vie jo pitkälle.

Sitäkin oudommaksi kirkkotilan hylkiminen tulee, kun siellä ei voida järjestää neutraaleja tilaisuuksia, joita ei voi tulkita uskonnonharjoitukseksi. Tällöin kirkkotila saa lähes maagisen roolin, mikä on sitäkin oudompaa, jos kriitikon lähtökohta on uskonnoton. Uskomuksen vapautta sovelletaan siis epäjohdonmukaisesti. Kuten Jürgen Habermas on todennut, myös uskonnottomien tulisi opetella olemaan dialogissa avoimesti uskonnollisten ihmisten kanssa ja antaa tilaa heidän argumentaatiolleen, jota perustellaan toisinaan myös uskonnollisesti. Perusoikeuksia tulee kunnioittaa, mutta niiden tulkinnan suhteessa toisten vastaaviin oikeuksiin ei tule perustua kapeakatseiseen nollasummapeliin vaan hyvänsuopuuden ja dialogin periaatteille, niin että tuetaan koko yhteisön ja yhteisöjen keskinäistä vuorovaikutusta ja hyvinvointia eikä kuplautumista ja marginalisointia.

  1. Suomalaiset ampuivat itsenää jalkaa, jos he alkavat asettelemaan Kirkkoa ja oikeuslaitosta vastakkain, koska Kirkko on valtiovallan suojeluksessa.

    Tämä ”suhde” ei ole aina pelkästään hyvä asia, mutta on myös nähtävä se, että Kirkolla on yhteiskunnassa niin merkittävä rakentajan rooli, näin on ollut siis menneisyydessä ja myös nykyisyydessä, mutta nyt näyttäisi myös siltä, etteivät kaikki haluaisi näin olevan enää tulevaisuudessa.

    Onkin syytä arvioida Kirkon merkitystä myös ihmisyyden ja sivistyksen edistäjän, rauhan ja hyvinvoinnin rakentajana Suomessa.

    Kysymys on lopulta siitä, mitä kansakuntamme haluaa tulevaisuudessa? Mikä on parasta Suomelle? Ateistinen valtio?, Uskonnoton valtio? Islamilainen teokraattinen valtio, vai Kristillinen valtio? Kysymykset ovat provosoituja, mutta joskus olisi hyvä mennä syvälle historiaan ja katsoa, mitä Eurooppa olisi Eurooppa ilman Kristinuskon vaikutusta? On hyvä esim. muistaa, että kaikki yliopistot kautta koko Euroopan, ovat syntyneet Kirkon helmoissa.

    Nyt ei kannata vetää Kirkon pimeitä hetkiä estraadille, sillä myös Euroopan pakanoiden historiassa on ihmisten uhraamista, kannibalismia, ynm. raadollista toimintaa ja väkivaltaa. Ihmisiä ovat kaikki ja ihmisen vääryys on kaikkiaan maailman vääryyden takana.

    • Suomen valtio ei ole ateistinen, kristillinen, islamilainen, jne. eikä siitä sellaista ainakaan lähitulevaisuudessa tule. Se ei myöskään ollut blogin aihe.

      Jalkaan ampumisesta puheen ollen, kirkon pahin omaan jalkaan ampuminen oli se kun saivat päähänsä, että kansan on hyvä oppia lukemaan …;)

    • Ismo: ”Mikä on parasta Suomelle? Ateistinen valtio?, Uskonnoton valtio? Islamilainen teokraattinen valtio, vai Kristillinen valtio?”

      Miten olisi demokraattinen, aatteellisesti ja ideologisesti riippumaton ja kantaa ottamaton valtio?

  2. Ismo Malinen:””Nyt ei kannata vetää Kirkon pimeitä hetkiä estraadille, sillä myös Euroopan pakanoiden historiassa on ihmisten uhraamista, kannibalismia, ynm. raadollista toimintaa ja väkivaltaa. Ihmisiä ovat kaikki ja ihmisen vääryys on kaikkiaan maailman vääryyden takana.””

    Nyt kyllä on selkeää harhaa tuo teksti, ai mistäkö sen voi tietää, no Jeesuksen Sanoista että hedelmstä puu tunnetaan eli ei väkivallan käyttäjät voi missään nimessä olla Jeesuksen seuraajia, ei pakanat eikä väärien profeettojen seuraajat ns ”kristityt vaikka kuinka HUUUTAISIVAT HERRA HERRA Jeesukselle.

  3. Niinpä, Ari… Olen ymmärtänyt, että olet sitä mieltä, ettei Kristitty voi osallistua sotaan, eikä Kristitty voi olla armeijassa jne. Historia taas tuntee monia Kristittyjä sotilaita ja monen muun ammatin harjoittajia, jotka ovat läheisesti vaikuttaneet maailmassa ahneutta ja vääryyttä, tietämättä ja tiedostaen.

    Kirkko on ollut kuninkaiden siunaaja, vaikka nämä ovat sotineet, koska ihminen on sotaisa ja vääryyttä täynnä. On osattava erottaa asiat toisistaan, on eri asia Siunat väkivaltaa, kuin siunata ihmisiä. On tekopyhää ajatella: ”Minä en ikinä voisi tehdä mitään väärää”

    Kysymys: Oletko Ari sitä mieltä, että sadanpäämies, Kornelius joka oli hurskas ja Jumalaa pelkäävä mies ja Italian sotaväenosaston palkallinen sotilas, ettei hän voinut olla Kristitty, koska oli sotilas?

    • Ismo Malinen otat esimerkiksi Korneliuksen, se että hän oli uskoon tullessaan sotilas ei kerro mitä hän teki saatuaan Pyhän Hengen, erosiko sotaväestä vai ei.

      Sanoppa miten Jeesuksen seuraaja voisi tarttua miekkaan kun kerran Jeesus sen selkeästi kieltää?

Kirjoittaja

Karttunen Tomi
Karttunen Tomi
Minut vihittiin papiksi v. 1994 ja väittelin v. 2004 Dietrich Bonhoefferin teologiasta. Seurakuntapappivuosien ja lyhyen yliopistoperiodin jälkeen olen vuoden 2008 joulukuusta toiminut teologian ja ekumenian johtavana asiantuntijana Kirkkohallituksen ulkoasiain osastossa. Olen myös systemaattisen teologian, erityisesti ekumeniikan dosentti Itä-Suomen yliopistossa sekä dogmatiikan dosentti Helsingin yliopistossa.