Uskonto ahdistaa?

Olemmeko siinä vaiheessa, että häivähdyskin uskoon liittyvästä alkaa ahdistaa? Olisiko huono, jos ihminen tunnistaisi sen Jumalan kutsuksi yhteyteensä? Eikö ole vaikeaa paeta koko elämänsä?

49 kommenttia

  • Bror Osvald Nyman sanoo:

    Lauri, voisikohan olla niin, että ne perusdogmit jotka kristinuskoon liittyvät ahdistavat. Jos ajatellaan, että paras usko on sellainen joka on lähimpänä totuutta voidaan kyllä sanoa, että kristinusko on auttamattomasti usko huonommasta päästä koska se sisältää liian paljon uskoa. Toisin sanoen: kun tieto lisääntyy niin kristinusko esittäytyy melkoisen ikävässä valossa.

    UYskonnollisuus on eri asia. Siitä ihminen ei koskaan pääse eroon. Se taas taitaa johtua siitä, että uskonnollisuudessa ei ole mitään dogmeja. Ei voi olla, koska jumalasta kukaan ihminen ei voi tietää yhtään mitään.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Olet ytimessä! Mitä enemmän syö hyvänjapahantiedon puusta, sitä viisaammaksi itsensä tuntee ja usko on hullutusta, mutta viisaus ei koskaan voi pelastaa. Kannattaa kokeilla sitä hullutusta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Weckroth sanoo:

      “paras usko on sellainen joka on lähimpänä totuutta”

      -Eikö uskolla ja totuudella ole eikä voi olla mitään tekemistä keskenään? Se mihin uskotaan, ei voi olla totuus, koska totuus on aina tietoa? Näinkö?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Mikko Nieminen sanoo:

      Totuus on tieteenfilosofinen kysymys ja on melko hankalaa määritellä yksiselitteisesti edes sitä, mitä totuus tarkoittaa.

      Korrespondenssiteorian mukaan väite on tosi, jos sitä vastaava tosiasia on olemassa eli väite siis vastaa asioiden todellista tilaa. Tämän kautta päädymme kuitenkin siihen ongelmaan, että väite on kielellinen käsite ja kielellä on aina semantiikka (merkitysoppi). Asioiden todellisella tilalla ei puolestaan ole semantiikkaa.

      Väite, “henkilön sukupuoli on nainen”, on tosi silloin kun se, mitä käsitämme “sukupuolella” on myös sellainen, mitä käsitämme “naisella”. Kysymys väitelauseen suhteesta todellisuuteen on täten aina tulkinnallinen. Tästäkin huolimatta korrespondenssiteoria on paras arkijärjellä ymmärrettävä mallinnus totuudelle.

      Tieto puolestaan määritellään klassisesti seuraavasti: tieto on hyvin perusteltu tosi uskomus.

      Tämän määritelmän mukaan henkilö tietää jotain jos ja vain jos kaikki kolme ehtoa toteutuvat samanaikaisesti: henkilö uskoo tietämäänsä asiaan, hänen tietämänsä asia on tosi ja henkilö on oikeutettu pitämään tietoaan totena.

      Näistä hankalin on tuo kolmas eli tiedon oikeuttaminen. Oikeutusteorioita on monia ja niistä radikaali fundamentalismi (teorian nimi) katsoo että perususkomukset ovat erehtymättömiä, kumoamattomia tai epäilyksettömiä ja että kaikki muut uskomukset ovat riippuvaisia perususkomuksista.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Weckroth sanoo:

      “mitä käsitämme “sukupuolella” on myös sellainen, mitä käsitämme “naisella”. ” —-

      -No, tämä menee eri keskustelun alueelle, mutta tässä asiassa se yleinen “totuus” tuntuu olevan aika hakusessa nykyisin… Kummallekaan ei löydy enää järjellistä ja selkeää määritelmää.

      Totuus itsessään on nähdäkseni asia, jonka suhteen ei ole mitään syytä olettaa, että ihmisen ymmärrys kattaisi sen ilman muuta kokonaan. Siksi totuuden etsimiseen kuuluu mielestäni myös uskoa. Kaikki me uskomme johonkin, mitä emme voi aukottomasti todistaa.

      Itse ajattelen asian siten, että jos esim. yksi paperiarkki kuvaa koko totuutta kaikesta, ja sen keskellä ympyrä, jonka koko ei tässä ole oleellisin seikka, kuvaa ihmisen ymmärryksen ja tietoisuuden kehää, aluetta, jota voimme järjellä, tieteellä ja tiedolla tutkia.

      Minusta johdonmukaisin ja todennäköisin päätelmä on vähintään se, että kehän ulkopuolelle jää ylipäätään jotain. Emme tiedä, emmekä kykene myöskään ymmärtämään kaikkea. Kuitenkin voimme huomata tämän meille tuntemattoman alueen “heijastuksia” omassa todellisuudessamme, ja annamme ilmiöille nimiä.

      Ehkä vähän niinkuin koira, jonka isännällä on tietokone. Tietokoneeseen tulee jotain häikkää ja se vaiktuttaa isännän käytökseen. Tämän koira huomaa, ehkä jopa senkin että se liittyy tilanteeseen, jossa isäntä on tietyssä paikassa. Mutta suurin osa tästä totuudesta jää koiran käsityskyvyn ulkopuolelle.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Mikko Nieminen sanoo:

      Myöskin absoluuttinen totuus on hankala käsite. Voimme ottaa äärimmäisen simppelin väitteen.

      Omena on punainen.

      Edes tuon väitteen osalta absoluuttinen totuus ei ole itsestäänselvä. Se, mitä joku pitää punaisena voi jonkun toisen mielestä olla oranssi tai ruskea.

      Fundamentalismiin taipuvaisella on silti vaikea hyväksyä ajatusta totuusrelativismista, jossa totuus on riippuvainen väitteen edustajan esittämästä näkökulmasta.

      Eniten kipinöintiä aiheuttaa se, kun radikaali fundamentalisti (kaikki pohjautuu erehtymättömiin perustotuuksiin) kohtaa naiviin relativistin (mikä tahansa on totta, jos puhuja vain uskoo niin.

      Paradoksaalista asiassa on kuitenkin se, että monet uskonnot ottavat yhtäaikaa piirteitä sekä radikaalista fundamentalismista että naiivista relativismista. Uskonnolliset “totuudet” ovat yhtäaikaa erehtymättömiä ja ne ovat totta vain sen takia, että puhuja itse uskoo niin.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Mikko Nieminen sanoo:

      Voisin vielä jatkaa edellistä kommenttiani sillä ajatuksella että naiivi relativismi ja radikaali fundamentalismi ovat tavallaan hyvin lähellä toisiaan. Kummassakin väite on totta, koska sen uskotaan olevan totta.

      Ero syntyy siitä, että naiiville relativistille kaikkien ihmisten kaikki uskomukset ovat yhtäaikaa totta. Radikaalille fundamentalistille vain hänen omat uskomuksensa ovat totta ja erehtymättömiä.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tuula Hölttä sanoo:

    Bror Osvald Nyman :”Toisin sanoen: kun tieto lisääntyy niin kristinusko esittäytyy melkoisen ikävässä valossa.”

    Niinkö? http://www.inkerinkirkko.fi/dikoni/

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Seppo Heinola sanoo:

    No eikö se nyt ole aika luonnolista että tuolainen kiristysuskonto,joka uhkailee jokaisen maailman ihmisen jotuvan lähtökohtaisesti ikuisesti kuidutettavaksi tulisen helvettiin (ellette/jollette/jos ette jne jne), koeta ahdistavaksi etenkin kun ko uskonnon peruskirja vielä julmistelee että vain vähäinen joukko noista ihmiskunnan historian kymmenistä miljardeista ihmisistä pelastuu.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Weckroth sanoo:

      Ei sinun ajatukset kyllä kovin syvällisiä näissä aiheissa ole…

      Onko ns. pelastuminen sinusta sitä, siis vain sitä, että ei joudu kidutettavaksi? Se ei sisällä mitään sinällään itsessään, sellaista mitä maan päällä kaipaisi osin tiedostamattaankin…

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      No jos eivät ole syvällisiä se vain osoittaa ettei ko uskonnon peruslähtökohta eli helvettiin kidutettavaksi vievä syntiinlankeemus -kertomus ole kovin syvällinen. Kyllä helvetti/kautta kadotus on se kivijalka jolle kritinusko perustuu. Pelastus tästä on pienelle joukolle vasta kenties muutaman miljoonan vuoden päästä koittava seuraus.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Weckroth sanoo:

      “eli helvettiin kidutettavaksi vievä syntiinlankeemus -kertomus ole kovin syvällinen. ” —-

      -Ei tuollainen näkemys helvetistä tai kadotuksesta tietenkään ole erityisen syvällinen. Mutta onko se kristinuskoon kuuluva ehdoton näkemys, joka on omaksuttava, jotta voisi olla kristitty?

      Esim. C.S. Lewisilla, josta olen maininnut, oli paljon mielenkiintoisempi näkemys kadotuksesta. Vaikka kirjoitti sen romaanin muotoon kirjassa “Suuri avioero”.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tuula Hölttä sanoo:

    Seppo Heinola :”No eikö se nyt ole aika luonnolista että tuolainen kiristysuskonto,joka uhkailee jokaisen maailman ihmisen jotuvan lähtökohtaisesti ikuisesti kuidutettavaksi tulisen helvettiin…”

    Onko pakko uskoa kaikkea mitä sanotaan? Omasta lähipiiristäkin löytyy hyvnkin läheisiä, jotka ovat jättäneet evl.kirkon mm. siksi, että puhe universaalista Rakkaudesta (jota 1. Kor. 13 mielestäni edustaa) on tuomittu pahan hengen puheeks, mutta uskostaan he eivät ole luopunet.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      No mutta Tuula, sehän on itse Jeesus/Jumala joka nuo helvettikuvat Raamatussa esittää.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Weckroth sanoo:

      “sehän on itse Jeesus/Jumala joka nuo helvettikuvat Raamatussa esittää.” —-

      -Mikä tarkkaan ottaen on syy sille, että uskot Jeesuksen eksaktisti _kuvailleen_ helvettiä? Itse en ajattele niin, että helvettiä tai taivastakaan sen kummemmin edes voitaisiin varsinaisesti kuvailla.

      Tiedoksi helvetistä riittää, että se on eroa Jumalasta ja taivaasta että se on Jumalan yhteydessä olemista. Siitä voi valita.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Ei tässä Sari ole kyse siitä mitä minä uskon, minä vain välitän sitä mitä Raamattu selvästi sanoo…jos Jeesusta ei pidä’ ottaa tässä kirjaimelliseti (rusinat pullasta teologian mukaisesti) niin minkä logiikan mukaan sitten vaikka Paavalin homolausunnot pitäisi ottaa kirjaimellisesti?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Weckroth sanoo:

      Mistä olet saanut sen käsityksen, että Raamatussa kaikki pitäisi ottaa kirjaimellisesti?

      Ja kirjaimellisuus ja ehdottomuus ovat eri asioita. Paavalin kohdalla voi ajatella esim. mitä hän sanoi siitä, että “käärme petti Eevan eikä Aatamia” ja sillä perusteella nainen ei saisi opettaa. Siinä on varmasti totuus, nainen voi olla helpomminm harhaoppien valtaan joutuva, mutta tarkoittaako se ehdotonta opetuskieltoa?

      Siis lähtökohta on, että Raamatussa ei kaikkea pidä ottaa kirjaimellisesti, ja siitä voi sitten keskustella vaikka lopun ikää että milloin pitää ja milloin ei.

      Homolausuntojen suhteen taas tekstiä on tulkittava aivan muun kuin “kirjamellisesti” otettavuuden kautta. Vai mihin kohtaan viittaat?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Weckroth sanoo:

      Sanoisin oikeastaan että Jeesus ei suurimmaksi osaksi tarkoittanut puheitaan otettavaksi kirjaimellisesti. Kun oli vertauksista tunnettu. Ja esim. kehotukset katkoa ruumiinosia ym.

      Ei noissa Jeesuksen helvettipuheissakaan pointtina ole se millainen tarkkaan ottaen on. Kuten ei myöskään taivaasta puhuttaessa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Weckroth sanoo:

      Vielä kirjaimellisuudesta on mainittava, että fariseukset nimenomaan olivat juuttuneet lain mahdollisimman _kirjaimelliseen_ noudattamiseen. Jeesus taas opetti että lain hengen noudattaminen on paljon tärkeämpää.

      Ja toisinaan Jeesus puhui tavalla, josta tiesi ihmisten tekevän ensin kirjaimellisen tulkinnan -joka on väärä- ja ne, joilla oli valmiutta ja halua etsiä sen takaa todellista sanomaa, käsittivät oikein. Harhaan menivät ne, jotka juuttuivat sen kirjaimellisen tulkinnan vatvomiseen, etsimättä syvempää totuutta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Minä en otakaan Sari Biblian pintatektistä (vettä) paljoakaan kirjaimellisesti , sillä tuon ihmellisen kirjan syvin viesti (väkevä ruoka vastaan maito) on sen sisältämissä kryptauksissa,els, athbas, gematria jne. Minä puhun niille,jotka sen joka paikassa kirjaimellisesti ottavat, ja niille jotka ottavat kirjaimellisesti ja ei kirjaimellisesti silloin kun se itselle parhaiten sopii…(rusinat pullasta teologiaa)

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Weckroth sanoo:

      “Minä puhun niille,jotka sen joka paikassa kirjaimellisesti ottavat, ja niille jotka ottavat kirjaimellisesti ja ei kirjaimellisesti silloin kun se itselle parhaiten sopii…(rusinat pullasta teologiaa)” —-

      -Siis nimenomaan tästä pitäisi puhua. Keskustella. Perustella miksi jotain pitäisi/ei pitäisi ottaa kirjaimellisesti.

      Ei se ole keskustelua että esitetään jokin kohta kirjaimellisesti otettavana, vain koska jossain saattaa olla joitakin jotka ehkä ottavat sen kirjaimellisesti.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Ei kai siinä sitten mitään, jos tiedätte varmasti, ettei Raamatun Jumalaa kannata ottaa huomioon. Olkoon jokainen oman onnensa seppä! Tulipahan mieleen.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Charlotta Lindfors sanoo:

    Ensin usko oli vain elämää, sittemmin se kehitettiin opiksi (uskonnoksi) ja lopuksi siitä tehtiin tiedettä. Matkan varrella se siis menetti ytimensä. Nyt se on kirkko, instituutio, jolla on veronkato-oikeus. Veroja maksamalla taivaspaikka ?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Rauli Toivonen sanoo:

    Jeesus mainosti aikanaan sanomaansa sellaisena, joka helpottaisi ihmisten arkista eloa: “Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon”(Mat11:27,28)

    Jotkut ahdistuivat kuitenkin tavattomasti Jeesuksen opetuksesta. Erään hienoon lopputulokseen päättyneen demonstraation jälkeen “fariseukset menivät ulos ja ryhtyivät suunnittelemaan, miten saisivat Jeesuksen raivatuksi pois tieltä”.(Mat12:14)

    Blogisti kysyy, että “olemmeko siinä vaiheessa, että häivähdyskin uskoon liittyvästä alkaa ahdistaa?” Siltä se kyllä joskus näyttää. Mutta olisiko myös niin, etteivät uskonnolliset opettajat ole linjassa Vapahtajan sanojen kanssa, jotka kannustavat ottamaan huomioon vastaanottajan lähtökohdat: “Paljon enemmänkin minulla olisi teille puhuttavaa, mutta te ette vielä kykene ottamaan sitä vastaan.”(Joh16:12)

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Yrjö Sahama sanoo:

    Se, että kristinusko voidaan kokea ahdistavana on minulle aina ollut käsittämätön arvoitus. Evankeliumin ydin kun on sanoma siitä, että oletpa töppäilyt elämässäsi kuinka kamalasti tahansa, voit saada kaiken menneen anteeksi uskomalla Jeesuksen kuolleen sinun puolestasi ja todistaneen ylösnousemuksellaan, että kuolema ei ole lopullinen vaan voimme odottaa autuutta taivaassa sitten kun tämä elämä on loppuun eletty. Mikä tässä voi olla ahdistavaa?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Se Sahama on monelle ahdistavaa että tuo anteeksisaaminen eli pelastuminen helvetistä on ehdollistettu ja se Raamatun mukaan tulee tosiasialisesti koskemaan vain pientä joukkoa kaikkina aikoina elänyttä ihmiskuntaa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kosti Vasumäki sanoo:

      Niin Seppo, on tuo pelastus ehdollistettu. Kun Paavali ja Siilas rukoilivat ja laulaen ylistivät Jumalaa vankilassa, ja toiset vangit kuuntelivat heitä. Niin yhtäkkiä tuli raju maanjäristys. Vankilan perustukset järkkyivät, kaikki ovet lennähtivät auki, ja kaikkien kahleet irtosivat. Vanginvartia pelkäsi vankien karanneen , mutta Paavali huusi kovalla äänellä: ” Älä tee itsellesi mitään, me olemme kaikki täällä.”

      Vartija pyysi valoa, ryntäsi sisään ja heittäytyi vavisten Paavalin ja Silaksen eteen. Hän vei heidät ulos ja kysyi: »Herrat! Mitä minun on tehtävä, että pelastuisin?»

      Paavali ja Siilas vastasivat: »Usko Herraan Jeesukseen, niin pelastut, sinä ja sinun perhekuntasi.

      Pelastumisen ehto on ainoastaan tämä. Jumala pelastaa meidät armosta ja puhdistaa uskolla – ei millään muulla – sydämemme.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Mitä tarkoita Vasunmäki sanalla ‘meidät’? Koko ihmiksuntaako ja kaikkia sen jäseniä, vai vainko sitä piskuista joukkoa joka Raamatun mukaan ehdollistetusti pelastuu valtavan enemistön joutuessa helvettiin?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kosti Vasumäki sanoo:

      Niin Seppo, koko ihmiskuntaa ja kaikkia sen jäseniä. Kaikki on lunastettu Kristuksessa. Jos uskot, niin pelastut, kuten Paavali tuossa toteaa. Se on niin yksinkertaista. Vaikeaa se on siksi, että me olemme kaikki langenneet pois uskosta ja Jumalan sanasta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Yrjö Sahama sanoo:

      En ole lainkaan vakuuttunut siitä Seppo Heinolan väitteestä, että pelastettujen joukko olisi pieni. (Ks. Ilm. 7:9) On täysin mahdollista uskoa Jeesukseen ilman minkäänlaista helvetinpelkoa, siitä olen vakuuttunut jo oman henkilöhistorianikin perusteella. Ja jos helvetti pelottaisikin, niin tuosta pelosta kyllä vapautuu kääntymällä Jeesuksen puoleen. Ajattelen, että kadotus on nitä varten, joille ajatus Jumalan läsnäolosta on ahdistusta aiheuttava, olkoonkin että tuommoinen ahdistus on aivan aiheeton.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      En ole lainkaan vakuuttunut siitä Seppo Heinolan väitteestä, että pelastettujen joukko olisi pieni.

      No mutta eihän tuo ole lähtökohtaisesti minun väitteeni vaan Jeesuksen, joka sanoo että vain h a r v a t pääsevät ahtaasta portista sisälle. Näistä harvoista koottu Karitsan istuimen eteen mahtuva joukko voi olla paikkaansa nähden suuri, mutta suhteessa maailmassa tuolloin eläneisiin miljardeihin ihmisiin pienen pieni.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kalevi Kauppinen sanoo:

    Jos lähtökohta on se että ihminen on syntynyt sattumalta, eikä hänellä ole luojaa elämän antajaa eikä myöskään mitään elämän tarkoitusta, niin silloin Raamatun sanoma voi ahdistaa. Miksi sitten usko ahdistaa, jos se on kuvittelua, eihän siihen silloin voi olla usko syynä, koska ihminen itse luo ne elämän arvot jotka luovat hänet onnelliseksi ja riippumattomaksi Jumalan olemassa olosta.

    Ne henkilöt jotka uskovat Jumalan luoneen heidät ja hänen ylläpitävän elämää luovat vapauttavan kokemuksen, eikä siihen silloin kuulu ahdistus, pelko, eikä epävarmuus tulevaisuudesta. Tämän takia on turha syyttää uskoa ahdistuksestaan, vaan se luo ahdistusta, kun tuntee että elämä tyhjän päällä ja turhaa ilman mitään tarkoitusta.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      On omahyväistä ja ylimielistä luulla Kauppinen että kaikki kristinuskosta tietämättömät tai muuten uskottomat olisivat siksi ahdistuneita. Elämä an sich on monille tarkoitus sinällään ja mielekkyys tulee monille elämisestä itsestään. Jos osaa elämästä iloita ja sen iloista nauttia. Ahdistus indoktrinoidaan alitajuntaan helvetillä pelotelullaa, se on iskostettu moniin ihmisiin jo aivan lapsina ja nousee sieltä alitajunnasta joskus haitallisesti esiin. Lääkärit tietävät.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kalevi Kauppinen sanoo:

    “Olemmeko siinä vaiheessa, että häivähdyskin uskoon liittyvästä alkaa ahdistaa?” Ymmärrän tämän niin, että ihmistä alkaa ahdistaa, jos hän kuulee puhuttavan Jumalasta ja hänen sanastaan. Raamattu on kokonaisuus alusta loppuun saakka, ja siellä puhutaan myös kadotuksesta, ei sieltä voi mitään karsia pois, jos uskoo tai sitten ei usko. Ihmiselle tuntuisi olevan mieleen se, että uskoisi vain osaan raamattua sillä tavoin että jättäisi sopimattomat kohdat pois, noukkisi kuin rusinat pullasta. “On omahyväistä ja ylimielistä luulla Kauppinen että kaikki kristinuskosta tietämättömät tai muuten uskottomat olisivat siksi ahdistuneita.” Tätä en ole väittänytkään, ainoastaan siinä tapauksessa, jos joku sanoo että usko on hänen ahdistukseensa ainoa syyllinen.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Lauri Lahtinen
    Lauri Lahtinen

    Olen eläkkeellä sotilasammatista. Vanhemmiten ovat hengelliset asiat tulleet tärkeiksi. Olen tuottanut päivänsanakirjan: Muruja Herran pöydästä. Agape-kodin pastorina tuotan joka torstai klo 12.00 noin puolentunnin live-lähetyksen, kun kokoontuminen ei nyyt onnistu kasvotusten.. NYt olen käsitellyt Vuorisaarnaa ja hakukone varmasti löytää, jos jotain kiinnostaa..

    Kirjoittajan viimeisimmät blogit

    Kirjoittajan luetuimmat blogit

    Kirjoittajan kommentoiduimmat blogit