Vaalien lähestyessä syntyy vaalihiljaisuus

Täällä K24:ssa keskustellaan kirkosta nyt myös kirkolliskokousvaaleja ajatellen, kiitos keskustelijoille! Mutta keskustelupiiri voisi olla laajempi, kyse on sentään kansankirkosta, jonka jäseniä on yhä lähes 70 pros. suomalaisista, ja jonka merkitys yhteiskunnassamme on tätäkin suurempi.

Isoissa medioissa kyllä arvostellaan kirkkoa vaalien välillä. Moititaan ja kehotetaan kirkkoa tekemään tai olemaan tekemättä sitä tai tuota. Mutta nyt, kun olisi aika vaikuttaa, ollaan hiljaa. Onko Ylessä tai muissa valtamedioissa perinteisen koulujen joulujuhladebatin jälkeen ja ylipäätään laajemmin ollut kirkkoaiheita esillä?

Tuntuu, että kun kirkon vaalit lähestyvät, syntyy vaalihiljaisuus. No, vaalirauha on tietysti hyvä asia. Emme kaipaa skandaaleja, mutta asiallinen keskustelu olisi paikallaan.

****

Kirkossa on paljon hyvää ja muuttumatonta, mutta myös paljon petrattavaa. Siksi halutaan tehdä työtä seurakunnan ja kirkon luottamushenkilöinä.

Kirkon perustehtävä on ihmisten hengellisen elämän ja ihmisten yhteisön tukeminen, pitää yllä armon ja toivon näkymiä.

Entäs, mitä pitäisi petrata? Parannettavaa on välittämisessä. Voisimme tehdä enemmän heikoimmassa asemassa olevien lähimmäistemme hyväksi. Yhteiskunnassa arvot ovat koventuneet; kirkon on toimittama siinä vastavoimana lähimmäisenrakkauden ja yhteisvastuun puolesta.

Tarvitaan enemmän aitoa yhdessä tekemistä. Se kuuluu koko kirkon ja sen seurakuntien olemukseen. Välitämme ihmisistä ja ympäristöstä, lähellä ja kaukana. Kristuksen kirkko on maailmanlaajuinen.

Parannettavaa on suvaitsevaisuudessa. Kirkossa on hyväksyttävä erilaisuus ja jokainen ihminen riippumatta hänen syntyperästään tai vaikkapa sukupuoli-identiteetistään. On löydettävä sovintoratkaisu avioliittokysymykseen.

On pidettävä huoli taloudesta, jotta rahat riittävät laadukkaan toiminnan järjestämiseen. Se tarkoittaa muun muassa sitä, että hallintoa on kevennettävä. Lausetta käytetään paljon, mutta sitä on toteutettava niin isoissa rakenneratkaisuissa kuin monissa pienemmissä päätöksissä.

On toimittava entistä tehokkaammin koko kirkkona, eikä tilannetta helpota, jos tiukkuutta siirrellään kirkon ja seurakuntien välillä.

On vahvistettava jäsendemokratiaa. Ajattelen, että kirkko kasvaa seurakuntalaisista, alhaalta ylöspäin, jos sitä ajattelee organisaatiokaaviona. On lisättävä avoimuutta ja läpinäkyvyyttä.

On edelleen kehitettävä viestintää ja käytettävä kaikkia kanavia sekä lisättävä sähköisiä palveluja. Monimutkaiset kirkon vaalit kaipaavat selkeyttämistä. Annetaanko seurakuntalaisten oikeasti vaikuttaa vai eikö?

Kulttuurienvälisyys on yksi keskeinen trendi. Kulttuurienvälisyys ei liity enää vain maahanmuuttoon, sillä myös oman maan sisällä on erilaisia kulttuureita, joiden keskellä kirkolla ja kristinuskolla on oltava oma sijansa.

Minusta kirkon on elettävä tämän ajan ihmisten arjen keskellä, elettävä todeksi omaan sanomaansa. Se tarkoittaa, että kirkkoa on koko ajan uudistettava, jotta sen alkuperäinen tarkoitus toteutuisi.

13 kommenttia

  • Seppo Heinola sanoo:

    “jonka jäseniä on yhä lähes 70 pros. suomalaisista.”

    Kuinka suuri prosenti näistä on aidosti uskossa ja moniko kuuluu kirkkoon vain muodon- ja/tai siirtymäriittirituaalien vuoksi?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Seppo

      Kaste ei ole mikä tahansa “siirtymäriitti”, vaan juuri kasteen välityksellä meidät yhdistetään kirkkoon eli Jumalan kansaan. Jokainen kristitty on tärkeä, koska hän on saanut Jumalan lapseuden kasteen kautta.

      Meillä ei ole mitään aihetta vähätellä ketään kristittyä, koska meillä on Jumala Isänämme.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Reino Suni sanoo:

      Kasteella ei ole mitään merkitystä. Syntyessämme tänne maailmaan meillä on lähimmäisen rakkaus, taivasten valtakunta, olemuksessamme. Jokaisen ihmisen on oma asia miten sen ymmärtää.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Tein yksinkertaiset kysymykset, joihon Matiaksen kiertely ei vastannut. Reilusti suurimmalle osalle suomalaisista kastesereomonian kirkolta tilaneille vanhemmille kyseessä on asiallisesti lapsen nimiäiset, ei muuta. Ei kannattaisi kirkon näissä kysymyksissä pettää itseään.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Reino

      Ihmisen oma ajattelutapa ei muuta kuuta taivaalla. Vielä vähemmän JUMALAn teko kasteessa muuttuu ihmisten mielipiteiden mukaan. Jumala tekee kasteessa tekonsa eikä siihen vaikuta ihmisten omien ajatusten pähkäily puoleen eikä toiseen. Teko on Jumalan ja siksi kaste on “suurempi kuin taivas ja maa”, kuten Luther sanoo.

      Seppo

      Kasteen olemus on Jumalan pelastusthyö: “Kaste pelastaa”, 1. Piet. 3:21. Siksi kaste on toimitettava, jotta lapsi saadaan Jumalan yhteyteen. Muista että määrätyt asiat vaikuttavat täysin vastaanottajasta riippumatta. En siis jättänyt vastaamatta kysymykseesi, vaan korjasin väärin asettamasi kysymyksenasettelun kasteen todellisen luonteen mukaiseen kysymyksenasetteluun ja vastasin siihen, eli siis: kaste on toimitettava jotta ihminen saisi Jumalan lapsen aseman ja osallisuuden pelastuksen lahjaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Mikko Suni sanoo:

      Matiaksen vastaukseen Sepolle ja Reinolle ei voi muuta sanoa kuin, Aamen!

      Kiitos Jumalalle Hänen Armostaan!

      Täyden Golgatan ristintyön sekä Pyhän kasteemme varmalla ja järkähtämättömällä perustalla saamme olla Taivaallisen Isämme armolapsia.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Reino Suni sanoo:

      Matias Roto.

      Minun elämän käsitykseni perustuu myös Jeesuksen ilmoittamaan sanomaan.

      Sinun elämänkäsityksesi perustuu ilmeisesti ns. pakanauskojen käsityksiin ihmisten valitsemasta jumalasta josta hyvä esimerkki on viittauksesi Lutheriin, jota kirkon oppi ei tosin ole ainakaan vielä tietääkseni valinnut jumalaksi..

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Matias, sana siirtymäriiti on aivan yleisesti käytetty kirkon noista kaste-, ripillepääsy-vihkimis- ja hautatajaisseremonioista ja minä kysyinn kuinka moni suomalainen kuluu kirkkoon vain niiden vuoksi. EN siis ottanut kantaa ko. riittien teologisiin sisältöhin. Eli vastasit asian vierestä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Yrjö Sahama sanoo:

      Kyselytutkimusten perusteella voidaan olettaa, että perinteen voimasta kirkkoon yhä kuuluu suurehko määrä sellaiakin jäseniä, jotka eivät usko ainakaan niin kuin kirkko opettaa. Näiden osuus jäsenkunnasta on ilmeisesti pienenemään päin, sillä lienee oikeutettua olettaa, että valtaosa kirkosta eronneista ei henkilökohtaiselta vakaumukseltaan ole varsinaisia kristittyjä. On kuitenkin niin, että ihmisen vakaumuksen aitoutta tai varmuusastetta ei voida luotettavasti mitata. Jäsenyys kirkossa on joka tapauksessa ainakin kaikkien täysikäisten osalta vapaaehtoinen valinta, jota sekä maallisten että kirkollisten viranomaisten tulee kunnioittaa. Maallisten viranomaisten tulee siis kohdella kaikkia kristillisten uskontokuntien jäseniä kristittyinä, ja kirkon jumalanpalveluksissa ja toimituksissa on kaikkia kirkon jäseniä kohdeltava yhdenmukaisin perustein mitä tulee esim. ehtoolliselle pääsyyn, laten kastamiseen tai kristilliseen hautaukseen.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Kummastelinkin jo tuota mihin kakki hyvät keskustelut ja keskustelijat ovat kadonneet.

    Seppoa harmittaa se ettei kakki kirkon jäsenet vielä ole uskossa. Ihan hyvä harmi. Entäpä jos kakki ne kirkon jäsenet, jotka ei vielä ole uskossa lähtisivät. Se merkitsisi silloin sitä, ettei heillä olisi edes mahdollisuutta kuulla hyvää sanomaa. Nyt kukin heistä voi tulla kirkkoon silloin kun heillä on siihen tarve.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Väisänen sanoo:

    Muistelen lukeneeni Anglikaanisen kirkon jossain artiklassa, opinkohdan selityksessä, kasteen ymmärrettävän työvälineenä kirkossa, millä Ihminen tulee tai saatellaan seurakunnan, tahi kirkon jäseneksi, ja samalla Hänelle luetaan lupaukset joita kirkko pitää asialle olennaisena jäsenenä olemiseen. Näihin kuuluu myös lupaus toivosta katsoa ja uskoa iankaikkisuuteen matkan täällä päättyessä.

    Sitä en tiedä katsotaanko Englannissa opettamista ja hengellistä tiennäyttöä yhtä välinpitämättömästi tarpeelliseksi kuin täällä Suomessa. Sunnuntaisin heillä on kuitenkin useampia mahdollisuuksia katsoa osallistumistaan kuin täällä missä papit työstä huolimatta katsovat hyväksi pyhittää myös kristillistä lepopäivää harkinnalla.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Väisänen sanoo:

      Seurakuntalaisia aktivoidaan asiallisella opetuksella ja hengellisellä tiennäytöllä.

      Olen aiemmin esittänyt viimeksi Uskonpuhdistuksen riemuvuoteen liittyen Lutherin ripin päivittämistä katsomaan paremmin ja Ihmisarvon mukaisesti katumuksen ja syyllisyyden huomaamista kuin ymmärtämistä Ihmisten jokapäiväisessä elämässä.

      Nythän Lutherin rippi päästää oikeasta uskosta syntyneen synnintunnon. Epäuskonhethet ovat jokaiselle haaste tämmöisessä opinymmärryksessä, ja eikö tarpeeksi ole näyttöä asian kelvottomuudesta.

      Näin opetuksen kautta kirkoissamme viikolla, ja viikonloppuisin olisi mahdollisuus järjestää useampia Ehtoollisen vieton hetkiä, mihin riittäisi Ehtoollisvieraan kumartaminen Ehtoollismaljaan päin, millä Hän osoittaisi ymmärtävänsä sydämensä kuin mielensä tilan Ehtoollispöytään tullakseen. Kun mukana olisi lapsi tai useampi, Heidät tietysti siunattaisiin.

      Meillä on kovasti valmis ja hyvä kirkko, mikä estää uudistamista. Toki pitäisi alkaa opettamaan ja antaa Ihmisille tiennäyttöä, mutta onko todella uuden aloittaminen kirkossamme mahdotonta.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Väisänen sanoo:

    Esimerkiksi lauantai iltapäivän kohtaaminen kirkossa olisi semmoinen missä Ihminen kauppakassiensa, ja mahdollisten lasten kanssa tulee kirkkoon, jättää enimmät vaatteet penkkiin, ja tulee sen jälkeen Ehtoollispöytään lastensa kanssa.

    Edellämainittu asia hoitaisi nyt pitkän 1200·1300.aa luvun loppuun katsotun ymmärryksen sinänsä hyvistä osista välttämättöminä Ehtoollisen asiaan, mutta ei Ehtoollisvieraan asian ymmärtääkseen täydy olla todistamassa Sen asettamista ollakseen oikeudellisesti läsnä, ja ymmärtääkseen sen henkilökohtaisesti koskettavan juuri Häntä kuten muita osallistujia.

    Toki sunnuntaisin klo 10.n voitaisiin asiaa katsoa perinteen mukaan ja sallia ja kuunnella siihen koko viikon kestänyt papin saarnan valmistelu tuotoksena.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Markku Jalava
    Markku Jalava

    Olen kirkosta, historiasta, kulttuurista ja yhteiskunnasta (muun muassa) kiinnostunut toimittaja-viestintäpäällikkö. Virasta irti, mutta luottamustehtävissä jatkan innolla, ja kirjoittamista. Olen kirkkovaltuutettu Nurmijärven seurakunnassa ja kirkolliskokouksen jäsen, sekä kunnan luottamushenkilö. Kokemusta on suntionkin tehtävästä.