Vaalit 2020 (Election2020), populistinen politiikka ja kirkko

Election2020 tai twitterissä #Election2020 tarkoittaa luonnollisesti tulevia Yhdysvaltojen (jatkossa USA tässä kirjoituksessa) presidentinvaaleja, jotka ovat marraskuussa. Niissä ehdolla ovat pääehdokkaina istuva presidentti, republikaanien Donald Trump ja demokraattien ehdokas, senaattori Joe Biden.

Neljä vuotta sitten moni meistä koki jotakin, mitä emme uskoneet voivan tapahtua. Nyt olemme jo tottuneet siihen, että Donald Trumpista tuli maailman mahtavimman valtion päämies. Ainakin itselleni se oli asia, jonka en voinut uskoa toteutuvan. Toinen vastaava oli Brexitin toteutuminen. Ne antoivat opetuksen ja herätyksen: Tällaisetkin asiat maailmassa voivat tapahtua!

Nyt tulevien vaalien alla haastaja, Joe Biden, johtaa mielipidetiedusteluissa noin 6-7%:n erolla Trumpiin. Keskeistä kuitenkin on, että myös vaalien koittaessa reilun 40 päivän päästä pitää myös pärjätä. Pitää voittaa oikeissa osavaltioissa, jotta saa valitsijamiesten enemmistön taakseen. Tilannetta toisaalta auttaa ja toisaalta sotkee postiäänestys, jossa on eri osavaltioissa omat käytäntönsä. Vaikka moni toivoo Bidenin voittoa ja vaikka hänellä on mielipidetiedusteluissa nyt vaalien alla etumatkaa, ei hänen valinta USA:n seuraavaksi presidentiksi ole vielä mitenkään varmaa. Trump voi – mielestäni valitettavasti – yllättää kuten hän yllätti neljä vuotta sitten!

Liitän tässä kirjoituksessa – varmaan hieman yksioikoisesti – viimeisten noin reilun kymmenen vuoden aikana nousseen populistisen ja oikeistolaisen tai joidenkin mielestä äärioikeistolaisen ja konservatiivisen politiikan ja Trumpin valinnan toisiinsa. Ja kyllä niillä yhteys varmasti onkin. Populistinen poliittinen liikehdintä on selvästi näkynyt myös Euroopassa, EU:n piirissä ja myös meillä Suomessa. Meillä puolueista sitä edustavat selvimmin perussuomalaiset ja jossakin määrin Kristillisdemokraatit (KD-puolue).

Populistista tai siihen rinnastuvaa oikeistolaista ja konservatiivista politiikkaa on esiintynyt mm. Itävallassa, Italiassa, Puolassa ja Unkarissa. Sitä on esiintynyt melkein kaikissa maissa, myös niissä, joissa sellaisen esiintyminen olisi joitakin aikoja sitten tuntunut mahdottomalta. Näin on vaikkapa Ruotsissa.

Mikäli Trump voittaa tulevat vaalit, merkitsee se mielestäni jonkinlaista voittoa edellä lyhyesti kuvatulle populistiselle poliittiselle liikehdinnälle. Jos taas käy toisin, voi se vaikuttaa toiseen suuntaan. On tietysti surullista seurata, miten USA:ssa maa on jakautunut kahtia ja yhteiskunnallinen tilanne on polarisoitunut.

USA:n presidentinvaalin tuloksella meille Suomeen lienee ehkä jonkinlainen henkinen vaikutus. Perussuomalaisten kannatus säilynee melko korkealla niin kauan kunnes tulee mahdollinen hallitusvastuu tai puoluetta koskettava isompi mainekriisi. Puolueen kannattajia tulee ajatella yhteiskuntamme arvostettavina kansalaisina, vaikka puolueen edustamia asioita ei kannattaisikaan. Kriittisesti voi todeta, että kannatusta saa ehkä helpommin esittämällä vahvoja ja yksipuolisia ratkaisuja monimutkaisiin kysymyksiin kuin perinteisellä politiikalla.

Mitä tämä kaikki merkitsee kirkon kannalta – tätä pohdin kirkkososiologina. Populistinen ja oikeistolaiskonservatiivinen poliittinen liikehdintä liittyy tietynlaiseen kristillisyyden muotoon ja on toisaalta kirkon kannalta ongelmallinen. Vaikkapa torjuva asenne muukalaisia ja maahanmuuttajia kohtaan ei oikein istu kirkkomme arvoihin ja tavoitteisiin. Joka tapauksessa nykytilanteessa on lähdettävä siitä, että äänestävistä ihmisistä noin 15-20% kannattaa tällaista puoluetta ja politiikkaa.

Populistisen ja oikeistolaisen poliittisen liikehdinnän painotukset ja toisaalta konservatiivisen kristillisyyden painotukset tulevat lähelle toisiaan ja ovat joissakin kohdin jopa yhteneväiset.  Toisaalta kirkossa on vierasta vastakkainasettelu ja voimakas rajanveto toisin ajatteleviin tai toisenlaisesta kulttuurista tuleviin.

Kirkon tulee olla avoin kaikista taustoista tuleville ihmisille. Kirkon piirissä tulee edistää eri taustoista tulevien keskinäistä dialogia. Joskus vain taustat voivat olla niin erilaiset, että jo keskusteluun tai dialogiin pääseminen voi olla vaikeaa.

Kirkkoon tai ehtoolliselle tulijalta ei kysytä puoluetaustaa saati puoluekirjaa. Kirkossa pitää olla mahdollisuus keskustella ja ilmaista oma näkemyksensä. Sen tulee kuitenkin toteutua kunnioituksen ja kristillisen rakkauden hengessä, turvallisen tilan periaatteiden mukaisesti.

Toivo Loikkanen

 

 

  1. Nykyisin on kiellettyä olla EU- vastainen, koska pelätään, että ei voi ostaa, eikä myydä, jos ei ota EU:n merkkiä.

    Aikoinaan se on ollut ristinmerkki joka piti olla. Silloin sai tehdä mitä halusi ja synnitkin sai anteeksi jo etukäteen, jos lähti Kristuksen soturina hävittämään vääräuskoisia kaukaisiin maihin.

    Demokratiassa voi valita kuin marketin hyllyltä asian tai aatteen, ja perustaa puolueen ja jokainen puolue tietysti ajaa omaa etuaan keinolla millä hyvänsä. Jokaisen puolueen mielestä toinen puolue on vääränlainen, kuten uskontokentällä toinen uskonto.
    Näin se on aina ollut ja tulee olemaan. Ihmiset ovat erilaisia ja ajattelevat eritavalla ja harvassa ovat ne, jotka eivät aja omaa etuaan, joko uskontona, puolueena tai henkilökohtaisella tasolla, Ja ihmisille puhutaan puuta heinää, pääasiä, että retoriikka on kohillaan ja saadaan väki uskomaan. Ei ole väliä sillä onko puhe totta vai valhetta, asiakasvolyymi ratkaisee, koska sillä saadaan vaikutusvaltaa.

    Tällainen on ihminen, eikä se muutu.

  2. ” Kristityille kristitty ja juutalaisílle juutalainen. ”

    Silloin hän on kuin Paavali, joka sanoi sen suoraan.

    ” Minä olen ollut lainalaisille niinkuin lainalainen, vaikka minulla ei lakia ole, ja siellä missä lakia ei ole, olen ollut kuin minulla ei lakia olisi, vaikka minulla Jumalan laki on”
    Otappa siitä selvä ?
    Hän on kristinuskon isä, omien sanojensa mukaan: ” Teillä on vain yksi Isä, minä teidät olen synnyttänyt evankeliumin kautta. ”

  3. Donald Trump on oma ilmiönsä. Populismi on muutakin. Ymmärrän sen liikehdintänä, joka väittää olevansa taloudellisen, sivistyksellisen ja poliittisen eliitin unohtaman tai peräti sortaman suuren enemmistön puolella. Usein tätä väitettä korostetaan sillä, että esiinnytään rahvaanomaista, kouluttamatonta ja epäsovinnaista tyyliä tavoitellen. Tämä näyttää houkuttelevan kannatajia, kun liike on oppositiossa. Hallitusvastuu edellyttääkin sitten astumista taloudellisen ja poliittisen päätöksenteon piiriin, missä koulutuksesta olisi vain hyötyä, sivistyksestä puhumattakaan. Niistä keinoista, joilla valtaan päässeet populistit voivat säilyttää asemansa, ei oikeastaan viitsisi edes tässä puhua.

    • Yhdysvalloisakin vasemmistolainen pridehenkinen väki haukkuu Trump.

      Siitä voisi päätellä, että jos ei kristityt äänestäisi Trump. Ei voisi Trump presidentti olla.

      Korttipelissä Trump on valttia!

    • ”Vasemmistolainen pridehenkinen väki haukkuu Trumpia.” Trump haukkuu vastaavasti heitä. Presidentti, joka haukkuu osaa kansalaisistaan, ei ole mielestäni tehtävänsä tasalla.

  4. En pitäisi ihan turhana populistista vastavoimaa, koska muistan ajan jolloin huudettiin oikeiston taholta lisää maahanmuuttoa. Suureen ääneen.

    Se ilmeisesti kuului kauas ja maahanmuuttoa alkoi tulla esim. Ruotsian kautta linjautolasteittain. Etelän hedelmät eivät reagoineet tilanteeseen ollenkaan, maahantunkeutujia ei kirjattu alussa ylös, eikä muutakaan toimintaa ollut, kuin vasta viiveellä, kun kansa vaati. Etelässä kiinnosti vain Venäjän raja. Meille oli kerrottu jo kauan, että Venäjän rajalla on tankit valmiina odottamassa vain käskyä hyökätä Suomeen. Se ei pitänyt ollenkaan paikkaansa, mikä selvisi siinä vaiheessa, kun ihmisiä alkoi tulla myös Venäjän kautta, eikä siellä ollut mitään tankkeja rajalla.
    Delegaatio meni Venäjälle neuvottelemaaan, että mitä tämä tarkoittaa, eikö teillä olekkaan tankkeja rajalla. Eipä ole, sanoivat he, mutta pannaan sulku rajalle.

    Kansa oli kauhuissaan pohjoisen tilanteesta ja sai vihat niskaansa. Meillä oli kuulemma vapaa liikkuvuus pohjoismaiden välillä ja sillä perusteella Ruotsi sai lähettää tänne afrikkalaisia linjautolasteittain, mikä oli naurettavaa. Kaikenlisäksi kaikki olivat nuoria miehiä, eikä esim. perheitä. Heräsi kysymys, että mistä oli kysymys, ovatko he todella pakolaisia, vai elintasopakolaisia.
    Oltiin niin hyväuskoisia vailla järjen hiventäkään.

    Sipilä lupasi talonsa pakolaisille, kunnes tapahtui Kempeleessä raiskaus ja pakolaiset saivat lähteä koko paikkakunnalta. Se oli pieni herätys, oli uskottu, että hyvä palkitaan hyvällä. Se on sitä sokeaa uskoa.
    Raiskauksia tapahtui tiheään tahtiin, ja maahanmuutto alkoi pikkuhiljaa näyttämään hiukan muulta kuin siltä, että tämä se koituu meille siunaukseksi kun olemme niin hyviä ihmisiä.

    Jos tämä vaikuttaa ääriajettelulta, ei voi mitään, tältä se minusta näytti ja monesta muustakin, jotka silloin seurasimme tilannetta ja kommentoimme toisaalla.
    Halla-aho on ollut oikeassa monessa asiassa.

    • ”Tältä se minusta näytti ja monesta muustakin, jotka silloin seurasimme tilannetta ja kommentoimme toisaalla.” Kaikki ei ole aina niin kuin siltä näytää.

    • Kukaan ei ole vielä osoittanut yhtäkään Tarjan kommentin väitettä epätodeksi. Tai esittänyt parempaa arviota.

    • ’Huudettiin suureen ääneen’, ’kansa oli kauhuissaan’, ’sai vihat niskaansa’, ’oli naurettavaa’, ’hyväuskoisia vailla järjen hiventäkään’ tai ’tapahtui tiheään tahtiin’ eivät ole asiallisia väitteitä vaan juuri tuota ’tältä se minusta näytti’ -viestintää.

  5. Rutger Bregman toteaa kirjassaan ”Hyvän historia – ihmiskunta uudessa valossa, että ihminen on pohjimmiltaan hyvä ja suurin osa ihmisistä on kunnollisia”. HS arvioi Rutger Bregmanin kirjaa elokuun lopussa ilmestyneessä lehdessä. ”Bregmanin mukaan pahan alku ja juuri ovat yksilöt, joita hän kutsuu ”häpeilemättömiksi”. ”Nämä narsistiset ja sosiopaattiset ihmiset osaavat käyttää hyväkseen toisten luontaista kykyä luottamukseen”, kuten Bregman toteaa. Pahuus ei ole siten kokonaisvaltianen koko ihmiskuntaa koskeva, vaan ilmenee pelkästään joissakin yksilöissä!

    Tuo Bregmanin ”vähemmän toivottu piirre” selvisi varsin pian, kun ”valtiovallan” kutsuun – oikeisto/vihreät/vasemmisto – vastattiin varsin suurella nuorten miesten joukolla.

    • Suomen ’sosiopaatit’ olivatkin sitten monen vastaanottokeskuksen luona osoittamassa häpeilemättä mieltään.

    • Se ei kelpaa oman pahuutemme puolustukseksi, että se on ”tarttunut kokonaisvaltaisesti koko ihmiskuntaan”.

      “’Valtiovallan’ kutsu – oikeisto/vihreät/vasemmisto…” on muuten tyypillistä populismia. Ohitetaan se, että elämme kansanvaltaisessa maassa, ja luodaan mielikuva meistä irrallaan olevasta ’valtiovallasta’.

    • Tuo vastaukseni kommentiisi – eikö pahuus olekaan tarttunut kokonaisvaltaisesti koko ihmiskuntaan – oli vain osoittaa, että Bregman fokusoi pahan alun ja juuren joihinkin yksilöihin. Mikäli ihminen on pohjimmiltaan hyvä, niin miten pahuuden juuri on vallannut vain tietyt yksilöt, mutta” osaa ihmiskuntaa” tuo pahuuden alku ei ole koskettanut ilmeisesti ollenkaan. Bergman toteaa mm: ”Entä jos perustaisimme koko yhteiskunnan luottamukselle”? Onko populistista kysyä, menikö luottamus poliitikkojen kykyyn oikealta vasemmalle hoitaa hallitsematon maahanmuuto? Populistista on sulkea silmänsä ja todeta, että kaikki meni kuin ”Strömsössä.”

    • ”Populistista on sulkea silmänsä ja todeta, että kaikki meni ’kuin Strömsössä.’” Et taida tietää, mitä populismi on. Sen kantasana on kansaa, rahvasta tai yleisöä merkitsevä latinan ’populus’. Veikko Vennamo tiivisti poulismin iskulauseeseensa: – Kyllä kansa tietää.

      Yhteiskuntamme perustuu luottamukselle. Valtiopäiville valitsemamme luottamushenkilöt säätävät lakimme. Valtioneuvoston nauttimaa eduskunnan luottamusta mitataan ajoittain luottamuslauseäänestyksillä.

    • ”Yhteiskuntamme perustuu luottamukselle.”

      Luottamuksen voi myös menettää, kuten kävi poliitikkojen kyvylle oikealta vasemmalle hoitaa hallitsematon maahanmuuto. Ehkä olet sitten samaa mieltä ihmisen ”luontaisesta” hyvyydestä, kuten Bergman.

      Populismia esiintyy varsinkin vaalien edellä, jolloin kansansuosion havittelu näyttää olevan kaikkien puolueiden ”perisynti”.

    • Kansansuosion havittelu sinänsä ei ole populismia. Populismi on sitä, että kansa ja yhteiskunnan järjestelmät asetetaan vastakkain.

    • Määritelmällisesti kansansuosion havittelu on myös populismia. Ideologisesti populismi voi asettua niin oikeistoon kuin vasemmistoonkin. Evan tutkimuksen mukaan 2017 Euroopassa oikeistopopulistiset puolueet ovat kaksinkertaistaneet osuutensa äänimääristä 1960-luvulta, vasemmistopopulistit viisinkertaistaneet. Nousu entisestään jatkuu, eikä huippua ole nähty.

      Yksinkertaisesti kysymyksessä on globaali – Arvokonflikti -, joka heijastuu yhdeltä osaltaan Bregmanin kirjassa “Hyvän historia – ihmiskunta uudessa valossa.” Yleisesti ottaen Raamattu on mennyttä mytologiaa, ( joka taitaa henkilöityä nykyään eniten Päivi Räsäsen kohdalla) arvoliberalismin kannalta nähtynä.

    • Haetaan se määritelmä: ”Populismi (latinan sanasta populus, ’kansa’) on politiikan tyyli tai löyhä poliittinen ideologia, jonka mukaan politiikan pitäisi olla ”kansan tahdon” ilmausta. Populistit korostavat yhteiskunnan jakoa tavalliseen kansaan ja eliittiin, jota he pitävät korruptoituneena.” Kansansuosion havittelusta ei ole mainintaa.

    • En kiistä tuota määritelmääsi. Mutta mielestäni se on liian yksioikoinen.

      ”Hyvä, paha populismi,” Sonja Kärkkäinen (Jyväskylän yliopisto 2019) toteaa mm.

      ”Populismiin liitetyt merkitykset vaihtelevat, ja jopa tutkijat toteavat sen olevan pahamaineisen vaikeasti kuvailtava, epäselvä ja ympäripyöreä käsite. (Bracciale & Martella, 2017; Stavrakakis &Katsambekis 2014).”

    • ”Mielestäni se on liian yksioikoinen.” Olisiko sinusta suotavaa, että populismi olisi ’pahamaineisen vaikeasti kuvailtava, epäselvä ja ympäripyöreä käsite’? Silloin sitä olisi ehkä vaikeampi arvostella. Minä pidän selkeydestä.

    • Mikä on suotavaa ja mikä ei? Totean vaan tuohon edelliseen tutkimukseen viitaten, ettei ”populismi ei ole helppo käsite määriteltäväksi; ei ole olemassa mitään yhtenäistä populismin teoriaa.” Populismi ei ole siten selkeästi määriteltävssä ainoastaan johonkin ryhmään, vaikka se selkeää olisikin.

    • ”Populismi ei ole siten selkeästi määriteltävssä ainoastaan johonkin ryhmään, vaikka se selkeää olisikin.” Populismin sijoittaminen ns puoluekarttaan lieneekin vaikeaa, koska se on pikemminkin toimintatapa kuin yhteiskunnallinen aate.

      Oikeisto- ja vasemmistopoulismin lisäksi voitaisiin puhua myös uskonnollisesta populismista. Siinä ’rahvasta’ edustaa ’kirkkokansa’, ja ’eliitiä’ teologista koulutusta saanut papisto. Vastakkain asettuvat Raamatun ymmärtäminen ’niin kuin se on kirjoitettu’ ja tieteelliseen tutkimukseen perustuva raamattukäsitys. Tähän kiistaan vedetään näköjään Jumalakin mukaan. Yksinkertaista raamatuntulkintaa perustellaan jopa Pyhän Hengen valaisemalla ymmärryksellä.

    • Mielestäni kommenttisi ei anna oikeaa kuvaa asettamalla vastakkain kirkkokansan ja ‘eliitin’ /papiston. Molemmissa ryhmissä on niitä, jotka pitäytyvät perinteiseen näkemykseen Raamatusta ja toisaalta ovat ne jotka ovat asiasta eri mieltä. Evankeliumit eivät olekaan niiden yhteydessä mainittujen herrojen kirjoittamia tai evankeliumit ovat heijastusta pelkästään alkuseurakunnan uskomuksista. Neitseestäsyntyminen on myytti. Jeesus ei esiintynyt Messiaana, jne.

      KG Hammer, Ruotsin evlut.kirkon emeritusarkkipiispa toteaa Marcus J. Borgin kirjasta Kristinuskon sydän; (Kari Kuula on kääntänyt kirjan suomeksi. Esipuhe emerituspiispa Riekkinen) ”Borg osoittaa, että uskon voi yhdistää nykyiseen tieteelliseen maailmankuvaan.” Miten Borg sitten osoittaa tuon yhdistämisen. Hän kirjoittaa mm;

      ”Jeesus kuoli syntiemme tähden” oli alunperin vallankumouksellinen metafora – kielikuva, ei kirjaimellinen kuvaus Jumalan suunnitelmasta tai Jeesuksen kutsumuksesta.” ”Tieteellisesti” katsottuna kielikuva, mutta ei sanatarkasti uskottava?

      Tässä arvokonfliktissa käydään kiistaa sovitusopista. Jos ja kun syntiä ei ole, niin mihin tarvitaan kärsivää Messiasta?

    • ”Mielestäni kommenttisi ei anna oikeaa kuvaa asettamalla vastakkain kirkkokansan ja ‘eliitin’ / papiston.” En väittänytkään, että populismin antama kuva olisi oikea yhteiskunnallisissakaan kysymyksissä. En pidä täysin oikeana edes jakoa ’konservatiiveihin’ ja ’liberaaleihin’. Näitä kärjistyksiä kuitenkin tehdään ja ne menevät välillä limittäin.

    • Aivan. Olen samaa mieltä. Jako konservatiiveihin ja liberaaleihin ei anna oikeaa kuvaa. Toisaalta tuo jako on tietenkin olemassa ja kärjistyksiä on helppo tehdä yhteiskunnan ja kirkon ollessa muutoksen kohteena.

    • Ne, jotka tarttuvat tähän kärjistämisenen helppouteen ja käyttävät sitä tarkoituksiinsa, ovat populisteja. He pyrkivät luomaan mielikuvan, että heidän kanssaan samaa mieltä olevat ovat ’sorretua kansaa’ ja eri mieltä olevat ’hallitsevaa eliittiä’.

    • Kokoomus ainakin esittää olevansa ’kykypuolue’, johon kuuluu maamme valikoitunein osaaminen. Se toimii siis juuri päinvastoin kuin populismi.

  6. Ovatko perussuomalaiset tehneet hyvän vai pahan teon tuodessaan ihmisen pimeimmän sisimmän päivänvaloon ? He eivät näytä häpeävän omaa kielenkäyttöään yhtään. Se saa ihmisissä aikaan tunteen, että ”nehän puhuvat juuri niin kuin itsekin ajattelen, mutta en uskalla sanoa sitä ääneen”. Ja saavat vaaleissa äänen.

    Itse ajattelen, että maahanmuutosta (olipa se haitallista tai hyödyllistä) voi puhua myös sivistyneesti.

  7. Sivistystä

    Me opimme kirosanat evankeliumista ja muutenkin Jeesuksen huutelua ja temppelissä riehumista, pidetään hyvin sopivana.
    Mistä me olisimme sivistystä saaneet, kun meidät on pakotettu uskomaan evankeelisesti.

    Huonosta omastatunnosta johtuen, koska olemme kohdelleet juutalaisia niin huonosti, meidän pitäisi nyt kohdella muslimeja hyvin rakastettavasti ikäänkuin olisimme saaneet revanssin. Voi olla, en tiedä näistä ylemmistä suunnitelmista.

    Kun taas toisaalta sen voi nähdä niinkin, kun muslimit ovat antisemitisteja myös, että me siitä syystä olemme ikäänkuin yhtä muslimien kanssa, tässä juutalaivastaisessa taistelussa.

  8. Sivistystä 2

    Varsinkin maallikkosaarnaajat maaseudulla ovat viljelleet kirosnoja hyvin voimallisesti. Se ei ollut saarna eikä mikään, jos siellä eivät vilisseet perkeleet ja saatanat, ja helvetin tulet suorastaan roihusivat kielen kannoista.

    En tiedä mitä juomaa siihen tarvittiin, mutta kyllä naama punaisena useimmiten loisti. Sitä pidetiin karismaattisena henkilönä, joka tämän taidon osasi, henki oli koskettanut voimallisesti ja moni tuli uskoon. Jotkut saivat hysteerisen kohtauksen ja lyyhistyivät penkkiin.

    Kirkko ei ole mennyt näitä saarnamiehiä sivistämään, he olivat saman uskon julistajia ja toimivat kirkon eduksi.
    On heitä varmasti vieläkin ja pitävät seurakuntansa tiukassa otteessa, harva uskaltaa lähteä ulos, vaikka ahistaisi.

Kirjoittaja

Loikkanen Toivo
Loikkanen Toivohttps://www.facebook.com/toivo.loikkanen
Olen 60-luvun alkuhetkinä syntynyt Keski-Karjalan kasvatti, nykyisin Savonlinnassa toimiva puolivallaton rovasti. Kirjoitan kirkosta, elämästä sekä uskon, toivon ja rakkauden näkymistä. Mielipuuhaani kesällä on mökkisaunassa saunominen ja talvella retkiluistelu. Matkustelen mikäli aika ja rahat riittävät siihen. Siviilissä kannan vastuuta OP-ryhmän aluepankin hallintoneuvoston puheenjohtajana ja OP-ryhmän hallintoneuvoston jäsenenä.