Vaativa ja vaatteeton Jeesus

Lukijani.

Lapsukaisten pukeutumisleikki synnytti palmusunnuntain aikaan syvän suuttumuksen. Se johti sanoilla silpomiseen. Nyt kävi näin. Vaan ei hätää: kyllä Jeesuskin kietoutui vaatteisiin.

Saarnoissaan Jeesus vaati meitä siirtämään syrjään arjen huolet. "Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet?" (Matt. 6:25) Ja vihamiesten vääryyksiin hän neuvoi suhtautumaan tyynen rauhallisesti: "Jos joku vie sinulta viitan, anna hänen ottaa paitasikin." (Luuk. 6:29)

Jeesuksen seuraajat herättivät muissa kummastusta käytöstavoillaan, jotka näyttivät poikkeavilta. Kerran tuli puhe paastoperinteiden noudattamisesta. Silloin Jeesus antoi pesunkestävän vihjeen, että maailma on muuttumassa: "Ei kukaan ompele kutistamattomasta kankaasta paikkaa vanhaan viittaan. Silloinhan vanha vaate repeää uuden paikan vierestä ja reikä on entistä pahempi." (Mark. 2:21)

Aikakauden käänne oli jo aivan lähellä, kun Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin. Nyt hän ei tullut salaa, vaan suuren kunnioituksen ja jakamattoman huomion kohteena. Seuraus? Kansa riehaantui levittämään vaatteitaan tielle. (Matt. 21:8)

Kiirastorstaina Jeesus muuttui opettajasta palvelijaksi ja vaihtoi sen merkiksi asuaan. "Niinpä hän nousi aterialta, riisui viittansa ja kietoi vyötäisilleen pellavaliinan." (Joh. 13:4) Muutamia tunteja sen jälkeen hänen elämänsä oli jo muiden armoilla. Hänet puettiin Pilatuksen palatsissa narrikuninkaaksi. Sieltä "Jeesus tuli ulos, orjantappurakruunu päässään ja purppuranpunainen viitta yllään, ja Pilatus sanoi: 'Katso: ihminen!'" (Joh. 19:5)

Narrikuninkaan asu riisuttiin ja matka ristille alkoi. Rangaistuksen toteutettuaan sotilaat, kaikki neljä, saivat palkkioksi Jeesuksen vaatteet. Viimeinen niistä kuitenkin arvottiin: "He ottivat myös paidan, mutta kun se oli saumaton, ylhäältä alas samaa kudosta, he sanoivat toisilleen: 'Ei revitä sitä. Heitetään arpaa, kuka sen saa.' (Joh. 19:23-24)

Haudassa Jeesuksen peite  oli lahja lähipiiriltä. "Miehet ottivat Jeesuksen ruumiin ja kietoivat sen käärinliinoihin, pannen mukaan tuoksuaineita, niin kuin juutalaisten on tapana tehdä haudatessaan vainajansa." (Joh. 19:40)

Jeesus vaati huolettomuutta.

Hän nukkui kuolonunta ilman omia vaatteita.Vene

Pääsiäiseen asti.

Sinun

Harmaa rovasti

26 kommenttia

  • Tuula Hölttä sanoo:

    Tänään muistamme päivää, jolloin Jumalan poika laskeutui maan alhaisimpiin syvyyksiin antamaan haudoissa oleville ainakin mahdollisuuden elämään, joka tästä näkökulmasta tarkoittaa Atso Eerikäisen ajatuksilla ilmaistuna käytännössä sitä, että hän siirsi heidät ”objektivoitumattomaan ikuiseen nykyhetkeen, joka on fysiikan saavuttamattomissa, kuten Einstein oikein päätteli” . ”Itämaan tietäjien” näkemyksissä tämä tarkoittaa mielestäni sitä, että mitä ”toukka kutsuu kuolemaksi, sitä Mestari kutsuu perhoseksi.”

    Omat ajatukset suuntautuvat jo huomiseen ja niiden myötä : https://www.youtube.com/watch?v=VL9xXyLrq00

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Jouni Parviainen sanoo:

      Kristittynä elämisen ja kirkkovuoden iso kipeä jännite on mielestäni siinä, miten voi elää suurten käännekohtien ajassa jo nyt, mutta ei sittenkään vielä. Annmari Salmela on oivaltavasti tuonut tämän jännitteen esiin eilisessä (25.3.) blogissaan Kun pappi pilasi pitkäperjantain.

      Nykyinen kirkkokäsikirja tarjoaa mahdollisuuden seurata Vapahtajamme askelia aiempaa pienemmin askelin. Jopa Jeesuksen kuolinhetki on saanut oman tekstivalikoimansa.

      Miltei kaikkien Jumalan pelastushistorian suurten käännekohtien kanssa me elämme jo tapahtuneen tietämisessä. Vain Kristuksen kuninkuudessaan palaamisen päivä, tuomiopäivä, on meiltä tietämättömissä.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Matias Roto sanoo:

    Jouni

    Kiitos sulavasti soljuvasta tekstistäsi

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Reino Suni sanoo:

    Kun kirjoittaja viittaa tässä kaikkiin Raamattuun otettuihin evankeliumiin niin todettakoon, että Johanneksen evankeliumin antama kuva Jeesuksen persoonallisuudesta on aivan käsittämätön muihin evankeliumiin nähden vaikkapa Tuomaan evankeliumiin. Eipä siis ihme, että Johanneksen evankeliumi on voitu osoittaa utopiaksi. Jeesus oli humaani lähimmäisen rakkaus, ihmisarvostus sydämessään.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Jouni Parviainen sanoo:

      Kaikkien evankeliumien lainaaminen kirjoituksessa oli minulta tietoinen valinta. Jokaisen antama näkökulma Jeesuksen elämään ja opetukseen on mielestäni yhtä arvokas.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Reino Suni sanoo:

      Jouni Parviainen.

      Tiedoksesi, että Jeesuksesta on kirjoitettu 20 evankeliumia. Toivottavasti uskot lääketieteen viimeisimpiin tutkimustuloksiin vaikka uskontotiede näyttää olevan 2000 vuoden aikaisella tasolla.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuula Hölttä sanoo:

      Reino Suni :”Toivottavasti uskot lääketieteen viimeisimpiin tutkimustuloksiin…”

      Tiedoksi Reinolle, että myös yksi jälkeläisistämme harjoittaa PhD:nä yliopistossa lääketieteellistä tutkimusta. Mitä hänen uskoonsa tulee, kyseinen työ on vain vahvistanut sitä. Työssä heränneet kysymykset ovat olleet suurta ihmettelyä siitä, kuinka suuri täytyy olla sen viisauden, joka on saanut aikaan esimerkiksi yhden solun.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jouni Parviainen sanoo:

      Reijo Suni: “Jeesuksesta on kirjoitettu 20 evankeliumia.” Minulla on kirjahyllyssäni Johannes Seppälän suomentamat Apokryfiset evankeliumit (1979 Joensuu). Siinä on mm. viisi evankeliumiapokryfia. Niissä löytyy yhtä ja toista, mitä voi käyttää hartauden harjoittamiseen. Tai kuten kääntäjä itse kirjoittaa johdannossa (s. 11): “Apokryfeihin ei pidä suhtautua liian vakavasti. — Niitä on parasta lukea, niin kuin kaunokirjallisuuden tuotteita ainakin–.”

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Reino Suni sanoo:

      Jouni Parviainen.

      Ensiksikin nimeni on Reino Suni. Jos tällä tavalla luet sanomia, niin en yhtään ihmettele tekstejäsi. ” Kaikkien evankeliumien lainaaminen …. ”

      Tosiaan mielestäni kaikkia evankeliumia on parasta lukea niinkuin kaunokirjallisuuden tuotteita ainakin, kun ne kaikki perustuvat perimätietoon. Toivottavasti ymmärrät mitä perimätieto merkitsee. Olen kylläkin valmis kertomaan sen sinulle.

      Robert J. Miller, editor. The Complete Gospels. Annotated Scholars Copyright. 1992. 1994 by Polubribge Press. All rights reserved. Prited in the United States of America.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jouni Parviainen sanoo:

      Kiitos palautteesta, Reino Suni.

      Olen pahoillani siitä, että kirjoitin etunimesi väärin ja siten satutin Sinua. Pyydän sitä anteeksi!

      Panen myös tuon ilmoittamasi kirjan nimen muistiin siltä varalta, että sitä joskus tarvitsen.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      “Tai kuten kääntäjä itse kirjoittaa johdannossa (s. 11): “Apokryfeihin ei pidä suhtautua liian vakavasti. — Niitä on parasta lukea, niin kuin kaunokirjallisuuden tuotteita ainakin–.”

      Sama koskee tietysti myös Raamattua ja kaikkia muitakin maailman “pyhiä kirjoituksia”.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jouni Parviainen sanoo:

      Jos aloittaa Raamattuun tutustumisen edes siten, että pitää sitä kaunokirjallisuutena, saattaa päätyä oivaltamaan sen välittämän perimmäisen sanoman. Aivan kuten osuva sanonta jostakin nykyajan kaunokirjallisesta teoksesta saattaa lainautua monia ihmisiä rohkaisevaksi mietelauseeksi.

      Koska Raamatun sanoma on puhutellut ihmiskuntaa jo kauan, rohkaisen epäröiviä ihmisiä tutustumaan siihen itse haluamallaan tavalla ja tekemään sen jälkeen omat johtopäätöksensä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Mikä muka tekee Raamatusta “todemmin otettavan” tai “pyhemmän” opuksen kuin nuo apogryyfiset evankeliumit tai vaikkapa kotoinen Kalevalamme?

      Kyllä Raamatun tarinat minullekin ihan riitävän tuttuja ovat, mutta eivät ne sen enempää hetkauta suuntaan tai toiseen kuin Kalevalankaan tarut.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jouni Parviainen sanoo:

      Raamatun tekee lukemisen ja todesta ottamisen arvoiseksi se, että sen kirja- ja kirjekokoelmaan on seulottu ensimmäisten kristillisten vuosisatojen aikana se aines, jonka on katsottu uskollisimmin välittävän sitä sanomaa, jota Jeesus julisti. Raamatun kirjoituksilla on siten ikään kuin alkukirkon laatutakuu.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Jouni: “että sen kirja- ja kirjekokoelmaan on seulottu ensimmäisten kristillisten vuosisatojen aikana se aines, jonka on katsottu uskollisimmin välittävän sitä sanomaa, jota Jeesus julisti.”

      Ja kukas muukaan tuon seulonnan olisi tehnyt kuin ihminen. Millä pätevyydellä? Ja mitenköhän se seulonta on suoritettu. Äänestämälläkö?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jouni Parviainen sanoo:

      Uuden testamentin kirjoitusten valinnassa on ollut kaksi tärkeää perustetta. Ensinnäkin laaja levikki eli käyttö jumalanpalveluksissa monessa seurakunnassa. Ja toiseksi apostoliseksi tunnustettu alkuperä niin sisällön kuin alkuperän puolesta. Valinta ei tapahtunut hetken mielijohteesta vaan yli 200 vuoden kuluessa.

      Uuden testamentin kirjaluettelot on mainittu jokseenkin nykyisen kaltaisina Laodikean kirkolliskokouksessa v. 363 ja Karthagon kirkolliskokouksessa v. 397, mutta niistä ei ole annettu mitään julkilausumia, vaan kyseessä on ollut lähinnä voimassa olevan asiaintilan toteaminen.

      Vanhan testamentin kirjakokoelma on periaatteessa sama kuin vuonna 100 jKr. juutalaisten kirjanoppineiden Jamnian kokouksessa hyväksymä kokonaisuus.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Miten tuo selityksesi tekee Raamatusta todesti otettavan? Ihminenhän ne kirjoitukset on kirjoittanut ja ihminen ne on Raamattuun valinnut. Mikä niiden todenperäisyyden takaa?

      Kalevalan tarusto voidaan ihan yhtä hyvällä syyllä julistaa todenperäiseksi.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jouni Parviainen sanoo:

      Raamatun sisäinen todistus itsestään (esimerkiksi 2. Tim.3:16 tai 2. Piet. 1:16,21) voi vakuuttaa yhdet ja sen maailmanlaajuinen miljardilevikki voi vakuuttaa toiset sen etevämmyydestä johonkin muuhun kirjaan nähden.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Nuo mainitsemasi raamatunkohdat voi jättää täysin omaan arvoonsa. Ihmisten kirjoittamia ne ovat nekin. Voihan jokainen kirjoittaa tai lausua itsestään ihan minkälaisia subjektiivisia näkemyksiä hyvänsä, ihan oman mielensä mukan.

      Eikä levikin laajuus, eikä mitään uskontoa tunnustavien määrä ole mikään sorttisen totuuden tae.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jouni Parviainen sanoo:

      Raamattu kertoo sekä ihmisistä, joille Jeesuksen sanoma kelpasi että heistä, jotka se karkotti kauemmas. Ajankohtaiseen pääsiäisen teemaan liittyvistä valinnoista tunnetuin lienee Jeesuksen rinnalla ristillä riippuneiden rikollisten ratkaisu. Toinen liittyi pilkkaajien kuoroon, toinen uskoi. (Luuk. 23:32-43)

      Raamatun pitäminen Jumalan sanana perustuu samalla tavoin uskoon. Johtopäätöstä sen erityisestä arvosta oman elämän ohjenuorana ei voi pakottaa kenenkään päähän tai sydämeen.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Jouni: “Toinen liittyi pilkkaajien kuoroon, toinen uskoi.”

      Niinhän se taru kertoo. So what?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jouni Parviainen sanoo:

      Kertomus on monelle kristitylle hyvin merkittävä.

      Idän kirkon perinteessä Jeesuksen kanssa samaan aikaan rangaistujen rikollisten erilainen ratkaisu näkyy Suomessakin niissä risteissä, joita käytetään esimerkiksi ortodoksisissa hautamuistomerkeissä. Tämän ns. venäläisen ristin pitkän poikkipuun yläpuolella on nimikilpeä (Jeesuksen rangaistuksen syytä) kuvaava lyhyempi poikkipuu. Pystypuun alaosassa on jalkalautaa kuvaava vino poikkipuu, jonka toinen pää osoittaa vinosti ylös parannuksen tehneen rikollisen merkiksi, toinen vinosti alas sen merkiksi, että toinen rikollinen kuoli syntisenä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Mitä tuolla selitykselläsi rististä ja sen käytöstä on tekemistä Raamatun uskottavuuden kanssa tai sen kanssa, että apogryyfiset evankeliumit tai esim. Koraani, Adi Granth, Veda-kirjallisuus ja Kalevala ovat uskottavuudeltaan ja todenperäisyydeltään vähempiarvoisia kuin Raamattu?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jouni Parviainen sanoo:

      Monen maailmassa harjoitetun uskonnon pyhinä pidetyissä kirjoituksessa on ainesta, joka kelpaa hyväksi elämänohjeeksi muillekin kuin kyseisen uskonnon harjoittajalle. Siinä mielessä eri kirjoja voi pitää samanarvoisinakin.

      Raamattu kirjana ei vaadi arvostamaan itseään muita korkeammalle. Sillä on kuitenkin erityinen arvo ja uskottavuus sellaiselle ihmiselle, joka lukee sitä etsien sieltä itselleen Jumalan sanaa ja todistusta Jumalan olemassaolosta.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Juhani Ketomäki sanoo:

    Reino Suni tarkoittanee sitä mikä tahansa käsikirjoitus joka kantaa nimeä evankeliumi, olisi pitänyt ottaa Raamattuun. Hassu hänen kuulonsa ettei teologi tietäisi mikä on perimätieto.

    Tunnistan saman ilmiön juridiikan puolelta. Joku saattaa ihmetellä millä perusteella joku asia on niin tai näin, vaikka asiassa ei löydy lakia.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Reino Suni sanoo:

      Juhanu Ketomäki.

      Tarkoitan evankeliumi tekstilläni, että kaikkia pitää arvostella perimätieto lähtökohtanaan. Arvostetun Lontoon Jeesus seminaarin 1985 tutkijoiden perustana oli, että mitä useimmissa eri alueilla ja olosuhteissa esiintyi samanlaisia näkemyksiä Jeesuksen ajan tapahtumista, niin sitä luotettavampia ne olivat. Mitään ehdottomuutta perimätieto ei anna. Lähempänä Jeesuksen poislähtöä perimätieto ei ole vielä muuttunut täysin utopiaksi. Esim.Markuksen evankeliumi.

      Raamatusta en ole sanonut mitään. Se on kokonaisuudessaan oma luku sinänsä.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Jouni Parviainen
    Jouni Parviainen

    Olen palvellut pääosan työurastani sotilaiden pappina. Eläkkeelle jäätyäni katselen blogissani maailmaa lyhyinä silmäyksinä (mottona "bona, bene, breviter", noin 2000 merkkiä). Teen sen milloin asiantuntemukseni pohjalta milloin pelkällä tunteella. Käytän jäsentelyn punaisena lankana teemaa Kirjeitä Harmaan rovastin hyllystä.