Vai että kirkon syy!

Jo on aikoihin eletty. Kirkko ja AKT samassa lauseessa. Yhteiskuntasopimus kellahti ja syyllisiä haetaan. Myös kirkolle tarjotaan pahan pojan/tytön roolia. Ainakin mikäli on uskominen Helsingin Sanomien Teemu Luukkaa. Ja miksi emme uskoisi.

Hän kirjoitti: ”Syyttely alkoi heti keskiviikkona viimeisen kokouksen jälkeen. Mätkiminen on helppoa, sillä epäonnistuminen johtui kaikista osapuolista eli hallituksesta, palkansaajista ja työnantajista. Kirkkokaan ei ole syytön.”

Ja myöhemmin kirkon syyllisyyden luonne paljastuu: ”Loppiaisen ja helatorstain siirto viikonloppuun olisi sopinut kaikille. Se on kirkon käsissä, joka oli asiassa jyrkkä kuin AKT. Kirkon kanta vaikeutti neuvotteluja merkittävästi.”

No niin. Siinä sen kuulitte.

Suomi on kaltevalla pinnalla ja kirkko vain katselee kädet ristissä.

Hallituksen ns. pakkolakipakettiin loppiaisen ja helatosrtain palkattomuus sisältyy – ellei kirkon sitten onnistu kaataa koko hallitusta.

Olli Seppälä

  1. Työttömyys alkoi kohota 1970-luvun alusta kun siirryttiin viisipäiväiseen työviikoon. Työvaltainen ja yksinkertainen työ alkoi kadota Suomesta. Devalvaatioilla hoidettiin kilpailukykyä pitkään ja nykyään lisävelalla tehtävällä kiihdytyksellä. Ennen velkaa otettiin suhdanneongelmiin, mutta nyt valitettavasti jatkuvasti yli kasvun luoman puitteen. Nyt kun devalvaatiota ei ole olemassa, niin menetykset työpaikoissa ovat huimia. Ruotsin tuore kasvutieto on +3,5 %/BKT ja siellä asioita voidaan hoitaa eri tavoin ja hoidetaan myös joustoilla aloittain ja devalvaatio on käytettävissä..

    Jumalan käsky on kuusi päivää työtä tee, kuten Jumalakin teki ja tämän käskyn opettamisen hylkääminen on yhtenä syynä pitkällä aikajänteellä kehittyneeseen työttömyyteen. Teollisuuspiirin päällikkö ollessani näin tämän kamalan kehityksen, kun moni ala katosi Suomesta (TEVANAKE). Tätä käsitystä tukee työajan pituuden erojen ja työttömyyden erojen suhde verrattaessa Japanin, USA;n ja Euroopan työttömyyttä ja vuosittaisten työaikojen keskenään (esim. noin 30 vuoden kehitystä).

    • Risto Rautkoski :”. Ennen velkaa otettiin suhdanneongelmiin…”

      Isäni oli elintarviketeollisuutta harjoittava pienyrittäjä ja tässä hänen kokemustietoaan siitä, miten ”ennen toimittiin”: ”Suomeen tuotiin sekä ulkomaista vehnää että ruista. Viljakauppaa ja viljan hintaa sääteli Valtion viljavarasto, joka määräsi myös ns. käyttösuhteen eli sen, kuinka paljon viljasta oli oltava kotimaista ja kuinka paljon ulkomaista. Myöhemmin kiellettiin erillisellä asetuksella viljan alkuperän mainitseminen.

      Viljakauppa oli osa Suomen ja Neuvostoliiton välistä tavaranvaihtokauppaa, ja viljan lopullista hintaa ei kerrottu julkisuuteen. Vahva epäily oli, että viljasta maksettiin Neuvostoliitolle korkeampaa hintaa, kuin kotimaisille tuottajille.

      Kaikki elintarvikkeet kuuluivat hintasäännöstelyn piiriin, eivätkä tuottajat saaneet hinnoitella tuotteitaan kustannustason nousua vastaavasti, eivätkä kysynnän ja tarjonnan lakien mukaan. Kun kustannukset nousivat esimerkiksi tulopoliittisten ratkaisujen myötä, ruuan hintaa ei saanut nostaa. Koettiinpa jonakin vuonna jopa takautuva hintasulku. Valtion maksamilla subventioilla turvattiin alhaiset hinnat eli tuettiin kuluttajia, ei maataloutta tai tuottajia.”

    • Tuula Hölttä
      Maatalous elää omaa suojattua, tuettua (nykyisin lähinnä EU-tuet) ja vahvasti säädeltyä elämää, joka ei toimisi ilman tukipolitiikkaa moniltakaan osin. Maatalous ei selitä kansantaloudesta enää kovinkaan suurta osaa eikä varsinkaan vanhat Neuvostoliiton aikaiset kauppailmiöt. Niihin liittyviin hinnoittelun ja esim. voivuorten purkamissopimuksiin ei kannata sitoa ajatuksiaan, vaikka niistä löytyisi erialisia epäoikeudenmukaisuuksiakin. Ne eivät nykyaikana selitä juuri mitään ongelmistamme.

      Ruotsissa noudatettiin voimakkaampaa ja nopeampaa rakennemuutospolitiikkaa maataloudessa ja siellä maatalouden osuus on meitä pienempää.

    • ”Jumalan käsky on kuusi päivää työtä tee, kuten Jumalakin teki ja tämän käskyn opettamisen hylkääminen on yhtenä syynä pitkällä aikajänteellä kehittyneeseen työttömyyteen.”

      Pitäiskö Risto myös kesälomat poistaa kun niitä ei olemärätty Raamatussa? Ja
      työpäivä muuttaa raamatulliseksi vähintään 12 tuntiseksi?

    • Risto Rautkoski :”Niihin liittyviin hinnoittelun ja esim. voivuorten purkamissopimuksiin ei kannata sitoa ajatuksiaan, vaikka niistä löytyisi erialisia epäoikeudenmukaisuuksiakin.”

      Katsoimme illalla A-studion, jossa yhteiskuntasopimus-ongelmasta olivat keskustelemassa Antti Rinne, Riku Aalto, Mauri Pekkarinen ja Jussi Järventaus. Yrittäjä-järjestön toimitusjohtaja Järventaus oli mielestämme keskustelijoista kaikkein järkevin, sillä hän ei ripustaudu Neuvostoliiton bilateraalisen kaupan aikana korporaatioiden valtion K-takuiden avulla ”saavuttamiin etuihin”, vaan haluaa, että asiat voidaan sopia paikallisesti. Jos työntekijöiden palkat ja muut edut paranevat noususuhdanteen aikana, niin niiden on yhteisesti sopimalla voitava myös aleta laskusuhdanteen aikana, että irtisanomisilta ja työttömyyden kasvulta voidaan välttyä.

      Esim. Lahden seutu on ollut Neuvostoliiton hajoamisen ja bilateraalisen kaupan K-takuiden loppumisen jälkeen taantuva teollisuuskaupunki korkeine työttömyyslukuineen. Miksi näillä taantuvilla teollisuusalueillakaan ei oteta käyttöön paikallista sopimista ja edes pitkäaikaistyöttömille ei anneta perustuloa negatiivisine tuloveroineen, että he saisivat mahdollisuuden etsiä itse omat työpaikkansa?

    • Valitettavasti Neuvostoliitto on kaukana takana, mutta Ruotsi uusien joustavien sopimusmalliensa kautta ikävä kilpailija meille. Meillä lakkoilu kiihtyy, kun halutaan ottaa tässä asiassa oppia Ruotista, jossa kehitys on hyvää ja valtion velkataakka alhainen. Venäjän kaupan ja (ostos)matkailun hiipuminen meille ikävää todellisuutta.

    • Seppo ei nyt ehkä liioittelemaan tarvitse ryhtyä työajan kasvattamisessa! Kokonaisvuosityöajan lyhentäminen korreloi vertailualueiden työttömyyden kanssa selkeästi, jos vertaat USA, EU ja Japani alueita nyt ja 30 vuotta sitten. Mitä lyhyempi työaika vuodessa sitä korkeampi työttömyys. Olen tehnyt tästä aikanaan laskelmia ja keskustellut professoreiden kanssa. Menetysten takaisin saaminen vie vuosikymmeniä.

    • Seppo. Jos sinä olet valmis ajamaan noin radikaalia muutosta, niin olet aika järeä mies. Varmasti rakennemuutos ja teollisuuden paluu Suomeen olisi nopeampaa, jos kokonaisuus muuttuisi radikaalisti.

      Miten kauan Jumala lepäsi ja lepää ei taida ihan selvitä viikon työn ja levon kuvaamisesta sekä siihen liittyvästä kaksiosaisesta käskystä. Tuntimäärät päivässä jäävät auki ja samoin vuoden lepoajat 10 käskyn kuvauksissa Jumalan käskyinä.

      Miten työaikaa on muutoin sovellettu aikanaan onkin vähän eri asia, kuin tuo Jumalan käsky, jossa kuusipäiväisyys on kolmessa jakeessa esillä.

    • Rautkoski: Jumalan käsky on kuusi päivää työtä tee, kuten Jumalakin teki ja tämän käskyn opettamisen hylkääminen on yhtenä syynä pitkällä aikajänteellä kehittyneeseen työttömyyteen.—————- Miten kauan Jumala lepäsi ja lepää ei taida ihan selvitä viikon työn ja levon kuvaamisesta sekä siihen liittyvästä kaksiosaisesta käskystä. Tuntimäärät päivässä jäävät auki ja samoin vuoden lepoajat 10 käskyn kuvauksissa Jumalan käskyinä.”

      Toisin sanoen ystävämme Riston mielestä työpäivän ja lomien pituus voi olla mikä tahansa kunhan viikossa vain on kuusi työpäivää. Ja ”heureka!” sillä on työttömyys voitettu.

    • Wallentin.

      Sinun tulkintasi on omasi, etkä näköjään lukenut tai ymmärtänyt tekstejäni, joissa vertasin vuosityöaikaa eri alueilla (USA, EU, Japani). Kyse on osin suhteellisesti työaikakilpailukyvystä. Siinä Suomessa ei ole vetovoimatekijää, vaan laajemmin tarkasteluna työntövoimaa ulospäin.

      Lakot heikentävät osaltaan vetovoimaamme työnantajien ja samalla investoijien silmissä. Olen keskustellut usean kansainvälisen firman edustajan ja investoijan kanssa aiheesta aikanaan, kun tein työtä investointien saamiseksi Pirkanmaalle.

    • Äläpäs Risto vääristele,minä käytin sanaa ’jos’. Minä en ollut ajamassa mitään. Kyse oli Risto Sinun logiikastasi.

    • Seppo. Jumalan käskystä ja sen noudattamisesta on kyse tekstissäni. Sinä sitä käsittääkseni lähdit hämärtämään. Monia käskyjä muutetaan ja muunnetaan nykyihmisen toimesta valitettavasti ja osa hylätään, kuten Kuusi päivää työtä tee ja seitsemäs lepää ja pyhitä, Kunnioita isääsi ja äitiäsi, jne.

  2. Risto, pidät siis kiinni työpäivien viikotaisesta lukumäärästä Raamattuun vedoten, mutta et raamatullisesta työpäivän pituudesta etkä siitä että Raamattu ei määrää lomia. No olikiso siis Jumalan tahdon mukaista että työtä tehtäisiin 6 päivää vikossa esim. 4 tuntia per työpäivä?
    Sinun logiikkasi se ässä Risto hämärää on eikä se kiemurrellen muuksi muutu.

    • Seppo. Etkö vieläkään ymmärrä, että suhteelliseen kilpailukykyyn tarvitaan ehkä 1800 – 1900 tuntia vuodessa työaikaa ja se tarkoittaa lisää 1600 tunnin lisäksi noin 200-300 tuntia vuodessa ja reilu 20 tuntia kuukaudessa ja noin 4 tuntia viikossa lisätyöaikaa.

Kirjoittaja

toimitus Kotimaa
toimitus Kotimaa
Blogissa katsellaan ohitsekiitävää maailmaa yksityiskohtien ja yleistyksien kautta. Erityisesti kirkon ja uskontojen asiat ovat luupin alla. Yhteiskuntaa unohtamatta.