Vaihtoehto pelolle.

Puolet kansasta ei enää usko Jumalan hyvään huolenpitoon. Eikä perusta elämäänsä kristilliselle arvomaailmalle . Tilalle on tullut arvottomuus ja toivottomuus. Lapsia ei haluta, koska se on vakava kasvihuoneongelmaa pahentava rike. Elämä ei suuntaudu tulevaisuuteen, koska sitä ei ole. Elämästä on tullut merkityksetöntä. Samalla siitä on tullut monella tavalla ahdistavaa. Hyvinvointimme perustuu kuluttamisen mahdollisuuksiin ja kakki kuluttaminen on kasvihuoneongelman pahentamista. Aina ja kaikessa on otettava huomioon ensisijaisesti oma hiilijalanjälki.

Elämästä on tullut valtavan haastavaa. Luulisi että päivittäisestä toimeentulossa olisi tarpeeksi haastetta. Koulut vaatii nuorilta yhä enemmän ja enemmän. Kiusaamista on , niin päiväkodeissa, kouluissa ja työpaikoilla yhä lisääntyvässä määrin. Sillä ihmisillä on paljon pahaa oloa. Turvattomuus lisääntyy monella tavalla. Tulevat ekokatastrofit on kuvattu niin selkeiksi tulevaisuuden visioiksi, ettei kukaan tunnu uskaltavan enää haastaa niiden todellisuuspohjaa.

Tämän kaiken ahdistuksen, pelon , arvottomuuden ja turvattomuuden keskellä on niin mainiota levätä Jumalan rakkauden varassa. Tietäen hyvin, että tuo rakkaus tulee olemaan aivan sama kaikissa katastrofeissa, mitkä elinpiiriämme saattavat kohdata. On niin levollista viedä kaikki hätämme Jumalalle tiettäväksi. Kääntyä Hänen puoleensa kaikissa tilanteissa.
Silloin ei tämä hetki, eikä tulevaisuus rakennu sen varaan millaisia visioita meille luodaan, vaan sen varaan, että kaikki on sittenkin Taivaallisen Isän käsissä. Onhan tuokin kasvihuonehysteria Sanassa meille jo edeltä ilmoitettu : ” ihmiset menehtyvät pelätessään sitä, mikä maanpiiriä kohtaa”.

4 kommenttia

  • Markku Hirn sanoo:

    Harva se on joka levottomuudessaan voi pelkällä Jumalan puoleen rukouksessa kääntymällä löytää turvallisuuden ilman toisten apua. Jumalan rakkaus toimiakseen vaatii kanssaihmisiä välikappaleiksi Jumalan rakkaudelle , sellaisia joiden olemus heijastaa sitä että rakkaus on elävänä heissä. On suuri armolahja olla sellainen henkilö.

    Toinen turvanantaja on kristillinen yhteisö jossa pelokkaat voivat kokoontua ja tuntea itsensä turvalliseksi toinen toistensa huolenpidosta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Kel on turva Jumalassa turvassa on paremmassa kuin on tähti taivahalla lintu emon siiven alla.

    Pitää meidän uskaltaa Jumalallekin jotain huolia jättää. Eikä turhia murheita kantaa.

    ” Heittäkää kaikki murheenne Hänen päälleen, sillä Hän pitää teistä huolen.” Siitä kristillisessä uskossa on juuri kysymys, että uskallamme jättää ne asiat, joille emme itse mitään voi, kokonaan Hänen huolekseen , joka voi.

    Moni vie huolensa Jumalalle rukouksessa ja sitten ottaa lähtiessään ne takaisin ja raahaa mukanaan. Usko on annettu sitä varten, että sillä uskotaan. Mitä muuta käyttöä sillä sitten voisi olla. ?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Raamattu on erikoinen kirja, koska sen narratiivi tuo silmiemme eteen ihmiskunnan alkumetrit, ja nykyisen elämän menon, sekä mikä ihmeellisintä, myös ihmiskunnan lopun. Kristittyä tuo loppu ei koske, sillä Jumalan Armon Lupaus on pysyvä iankaikkisesti.

    Pelkoa ja ahdistusta ihmiselle tuo monesti tuntematon ja tulevaisuuden toivon katoaminen. Jos sydän on kiinni maailmassa, niin se maailman kanssa myös elää.

    ”Voi niitä, jotka syvälle kätkevät hankkeensa Herralta, joiden teot tapahtuvat pimeässä ja jotka sanovat: “Kuka meitä näkee, kuka meistä tietää?” Voi mielettömyyttänne! Onko savi savenvalajan veroinen? Ja sanooko työ tekijästään: “Ei hän ole minua tehnyt”, tai sanooko kuva kuvaajastaan: “Ei hän mitään ymmärrä”? Jes.29:15-16

    Kristillisen uskon suurimpia aarteita on Kristillinen Vapaus, joka tuo vapauden syyllisyydestä ja rangaistuksen pelosta. Kiitos ja kunnia Jumalalle, joka Kristuksessa on ottanut pois maailman synnin. Kristityn ei tarvitse pelätä, sillä elämämme ei ole sattuman tai kohtalon varassa, vaan Rakastavan Isän. Suuri on uskon salaisuus.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Pekka Pesonen
    Pekka Pesonen

    En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.