Vaikein käsky: rakastakaa toisianne

Joh 15:13 Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta.

Jos tätä käskyä noudatettaisiin kautta maapallon, mitään väkivaltaa ei olisikaan, eläisimme Onnelassa. Näin ihanasti asianlaita ei kuitenkaan ole ja kaikki ne, jotka ymmärtävät toisen ihmisen vahingoittamisen olevan väärin, yrittävät sitä estää parhaan kykynsä mukaan. Joillekkin on jopa sukeutunut ammatti tämän ajatuksen pohjalta, se hienoa!

Fyysisen väkivallan vastustaminen on lähes jokaisen ihmisen helppo ymmärtää, motto on tämä: ketään EI saa satuttaa, ei millään tavalla, ei minkään syyn nojalla. Joskus saattaa joutua puolustautumaan henkensä kaupalla, mutta se on eri asia, puolustautua saa ja myös pitää. Kenenkään ei saa antaa vahingoittaa myös itseään.

Henkinen väkivalta on paljon kimurantimpi juttu kuin fyysinen. Sitä on usein vaikea todentaa ja sitä myös usein vähätellään. Henkisellä väkivallalla on kuitenkin tosi vammauttavat ja kauaskantoiset vaikutukset. Se tulee usein yhteiskunnalle myös tosi kalliiksi. Psykiatrinen hoito, sairaalajaksot, työkyvyttömyys, terapiakäynnit jne.

Kaikkien kohdalla asia ei edes päädy itsensä kuntoon hoitamiseen, vaan henkisen väkivallan kokemus siirtyy omaksi henkisen väkivallan toiminnaksi tai muuttaa muotoaan fyysiseksi väkivallaksi. Eli jos olet kokenut lapsuudessa tai nuoruudessa henkistä väkivaltaa, saatat sen seuraamuksena vahingoittaa läheisiäsi fyysisesti, ellet hae apua itsellesi.

Kaikenlainen toisen ihmisen vahingoittaminen on väärin, se on väärin jo pelkkä tekona, mutta se lisää vääryyttä maailmassa ikään kuin ketjureaktiona. Kun mua on kohdeltu väärin, siirrän helposti kokemukseni läheisiin. Jos en muuta, niin karjaisen ohimennessäni pahaa oloani pois.

Uskonnollisissa yhteisöissä toisen ihmisen vahingoittaminen tapahtuu mitätöimällä veljen tai sisaren uskoa. Ihmiselle, jolle usko on tärkeä ja kaikki kaikessa, hän haluaa pitää siitä kiinni ja haluaa päästä kerran kunnian taivaaseen, ei mikään ole niin traumatisoiva kokemus, että hänen uskoaan arvuutellaan ja mitätöidään jos millä syillä.

Kautta maailman sivu, on keksitty syitä mitätöidä ihmisen uskoa ja tätä ei useinkaan mielletä väkivallaksi. Sitä se kuitenkin on. Otetaan toisesta kristitystä hengellinen niskalenkki ja koetetaan painaa päätä veden alle niin kauaksi aikaa, kunnes tyyppi joko suostuu ruotuun tai vetää vettä keuhkoihin ja vammautuu tai kuolee.

Tätähän tapahtui myös Galatiassa ja jota Paavali vastusti: kenellekkään ei saanut asettaa ehtoja autuudelle, ketään ei saanut pakottaa isien perinnäissäännöille ja tavoille. Samaa asiaa vastusti Luther: paavin keksimät säännöt autuuudenehtoina olivat yksinkertaisesti väärin.

Kyse on vallasta, väkivalloin otetusta vallasta. Henkisestä niskalenkistä, jossa on hengellinen ulottuvuus.

- Jos et tee parannusta kososlaisesta hengestä, emme voi pitää sinua enää uskovaisena.

- Olemme yhdessä päättäneet näin erottautua maailmasta ja joka vastustaa tätä päätöstä, hän vastustaa samalla uskoammekin.

- Jos ystäväsi seurapaikka on kovin kauan tyhjänä, käy rakkaudella kohti kyselemään, mikä siihen mahtaa olla syynä.

- Täytyy olla kuuliainen seurakunnan armoneuvoille.

- Tätä laumaa seuraamalla pääset kerran taivaaseen.

Näissä lausahduksissa, hengellisissä niskalenkeissä, on unohdettu kristinopin tärkein asia: Kristus.

Mikä ajaa ihmisen ottamaan toisista henkisiä tai hengellisiä niskalenkkejä? Halu saada toinen ihminen oman vallan alle? Tai yhteisössä: halu saada toinen ihminen pysymään saman vallan alla, minkä alla itsekkin on?

Jos itse joutuu kärsimään ja alistumaan tiettyjen sääntöjen alle, ei halua vapauttaa niistä toisiakaan. Koko yhteisön hierarkian huipulla ovat ne ihmiset, jotka itse haluavat valtaa alaisistaan ja he saavat sen väsäämällä sääntöjä ja alamaiset vahtivat toisiaan sääntöjen noudattamisessa, jotta kukaan ei pääse hommassa helpommalla. Uskon mitätöinti, taivaspaikan menetys, on hyvä hengellinen piiska asiassa.

Ei hengellisen väkivallan edustajat ole missään tapauksessa kuolemassa ystävänsä puolesta, vaan ovat antamassa heidät muina muikkuina surmansuuhun, jos he eivät tanssi heidän pilliensä tahdissa. Tästä on oikeanlainen rakkaus tosi kaukana.

Joskus minusta tuntuu, varsinkin nyt, että henkisen ja hengellisen väkivallan vastustaminen on sitä kaikkein pahinta hommaa mitä ikinä on olemassa. On minun vaikea tätä ymmärtää.

- Joka paikassa tapahtuu kiusaamista, ei sille voi mitään.

- Mitä suostuu kiusattavaksi, minä en ainakaan suostuisi.

- Lähtis menemään, eihän kenenkään ole pakko kuulua semmoiseen porukkaan, jossa kiusataan.

- On siinä itsessäänkin vikaa, ei juttu tyhjästä ole lähtenyt.

***

Rakas lapseni

vastasyntynyt nukkaposkeni.

En halua

että ikinä koskaan

mikään tai kukaan

sinua vahingoittaa.

***

Vanha mies katselee hellästi nukkuvaa vaimoaan ja haluaisi silittää hänen poskeaan, mutta ei henno, ettei hän herää. Mies miettii, että jos vaimo kuolisi ennen häntä, hän jäisi ihan yksin. Mies haluaisi kuolla ensin. Rakas, niin rakas.

***

He ovat sairaita. He ovat työttömiä. He ovat velkakierteessä. He ovat elämän ruhjomia. He ovat rujoja ja haisevat pesemättömille vaatteille, eivätkä he ole käyneet itsekkään pesulla. He tarvitsevat apuasi ja he pyytävät sitä. Olisiko mukavampi viettää aikaa jollakin muulla tavalla?

***

Hän ei hyljeksi yhteisönsä tuomitsemaa ystäväänsä ja siksi häntä pidetään epäilyttävänä ja tuomitun hengenheimolaisena. Yhteisö tuomitsi ystävän, kun hän ei alistunut, kun hänestä ei saatu hengellistä niskalenkkiä. Hän ei kuitenkaan jätä ystäväänsä, vaikka se maksaisi hänelle hänen henkensä.

Mitä on rakkaus?

9 kommenttia

  • Vuokko Ilola sanoo:

    Linkki Aila Ruohon haastatteluun hengellisestä väkivallasta:

    http://www.youtube.com/watch?v=gXfPdveUzvE

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kalevi Tikka sanoo:

    Kansanviisaus sanoo kuka tuuleen kylvää hän myrskyn niittää. Mutta mitä nittää myrkynkylväjä?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Lahja Huhtala sanoo:

    Kalevi Tikalle! Kansanviisauksista en tiedä, mutta oma ‘viisauteni’ sanoo, että tuuleen kylväminen on tyhmyyttä ja myrkyn kylväminen on rikollista. Ja rikollinen toiminta tapahtuu salaa ja ovelasti, jotta kiinnijäämisen riski olisi olematon. Seuraukset eli sato myrkyn kylvämisestä on tuho ja kuolema, jotka on tarkoitettu vihamiehille ja vastustajille. Kylväjät ovat tekonsa jälkeen paenneet piiloihinsa ja niittäminen on muiden tehtävä. Sato on kammottavaa korjattavaa!

    Kiitos Vuokko, että kylvät rakkaudensanomaa, toimit julkisesti ja vastaat sanoistasi! Kuka kumma voi nähdä tuossa myrskyä ja (myrkyn aiheuttamaa) kuolemaa?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • jorma ojala sanoo:

    Meidän aikanamme myrkynkylvö on kai ihan julkista?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Vuokko Ilola sanoo:

    Voe tokkiisa :p

    Eipä tähän ossaa oikein muuta sannookkaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Ari Pasanen sanoo:

    En tiedä mitä on “hengellinen väkivalta” kun siitä kirjoittava lainaa Lutheria joka antoi ns “Raamatulliset” perusteet “uudestikastajien” vainoille, siis jos pitää Lutheria hengellisenä isänään niin kuinka voi unohtaa Lutherin teot ja mainita vain hyvät “puheet”?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Vuokko Ilola sanoo:

    Ei kai hengellisen väkivallan määritelmä riipu minun lainauksistani…?

    Olen lapsesta asti tottunut pitämään Lutheria “oppi-isänä” ja sen takia oikeestaan lähdin hänen opuksiaan alkuaan lukemaankin. Mulle on ollut yllätystä se, että Luther on kirjoittanut ihan hirvittäviä juttuja juutalaisista, ei niistä ole koskaan puhuttu seuroissa. Myös hänen tapansa nimitellä ihmisiä eläinten nimillä, on ollut tosi saapasmaista. En tietty allekirjoita kaikkia hänen kirjoituksiaan.

    En voi pitää itseänikään onnistuneena/puhtaana hengellisestä väkivallasta. Omaksuin hoitokokouksista mallia puhutella “epäuskoisia” ja myös “uskovaisia”, joidenka näin “väsyvän uskossaan”. Monta tarinaa olisi ihan omalta saraltanikin kerrottavana ja olenhan niistä kertonutkin.

    Ari hyvä ja muutkin, nyt kun mua on taas jälleen kerran mollattu ja ruodittu, niin voitaisko keskittyä blogini aiheeseen itseensä? Esimerkiksi tuohon viimeiseen kysymykseen.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • jorma ojala sanoo:

    Kyllä Lutherin teoksia kannataa edelleenkin lukea. Suosittelen pientä kirjasta: Kristityn Vapaudesta. Siinä tuo kristillisen rakkauden teemakin tulee hienosti pohdittua.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Ari Pasanen sanoo:

    Olen Jorma Ojalan kanssa täysin erimieltä, kavahdan Lutheria Jeesuksen käskyn mukaan koska “näen” hänen hedelmästään täysin mätää, ei kauniit puheet ja lupaukset ketään pelasta vaikka niitä kuinka palvoisi jos ne eivät ole Jeesuksen Sanan mukaisia.

    http://evl.fi/EVLUutiset.nsf/Documents/F0711E53DD9579D0C225776900736CBC?OpenDocument&lang=FI

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Vuokko Ilola
    Vuokko Ilola

    Vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen suvanteissa, pyörteissä, myrskynsilmissä ja sen opetuksen läpivärjäyksessä rapiat nelikymppiseksi kasvanut naisimmeinen.

    Kirjoittajan kommentoiduimmat blogit