Väkevää pappiskuvaa televisiossa: Särkynyt enkeli

Nyt on taas televisiossa tarjolla väkevää pappiskuvausta. Yle TV 1:n kuusiosainen brittisarja Särkynyt enkeli sijoittuu karuun englantilaiseen kaupunkimaisemaan, jossa katolinen Isä Michael Kerrigan yrittää 7/24 valmiudessa tarjota edes pientä toivoa taloudellisessa ja henkisessä ahdistuksessa eläville seurakuntalaisilleen.

En kyllä muista aikoihin katsoneeni niin vahvasti kuvattua arkitodellisuutta, missä Isä Michael työtään tekee. Yksinhuoltajien taloudellinen hätä ja terveydenhuollon kyvyttömyys ovat riipaisevaa arkea lähiön kadulla, josta ovat kadonneet niin kaupat, kapakat kuin sosiaalitoimistot ja jäljellä on enää rapistuva kirkko ja neljä vedonlyöntitoimistoa, joihin rahattomat asukkaat kantavat viimeisen toivonsa.

Särkyneen enkelin on käsikirjoittanut palkittu Jimmy McGovern, jonka aikaisempia yhteiskunnallisesti vahvoja töitä ovat brittisarjat Seinää vasten ja Fitz ratkaisee. Isä Michaelia näyttelee myös moninkertaisesti palkittu näyttelijä Sean Bean, jonka McGovern nimenomaan halusi tähän papin rooliin.

Näyttelijä Sean Bean tekee vahvan roolin seurakuntalaistensa arkitodellisuudessa elävänä Isä Michael Kerriganina. Kuva YLE/LA Productions 2016.

Bean tekeekin huikean työn myös omien syyllisyyksien kanssa kamppailevana pappina, jonka kautta välittyy hyvin monitasoinen ja rosoinen kuva kirkon roolista brittiläisen lähiön kaikesta syrjäytyneiden ihmisten heiveröisenä tukena. Siinä pappi on enemmän diakoni ja puolustusasianaja kuin mahtipontinen sananjulistaja. Ja kuitenkin, samalla tässä korostuu papin kyky toimia lähimmäistensä uskottavana sielunhoitajana ja syvästi hengellisenä isänä.

*****

Särkynyttä enkeliä joutuu tietysti katsomaan katolisen kirkon lasten ja nuorten hyväksikäyttöskandaalien varjossa. Ainakaan kahden ensimmäisen osan perusteella suoria viitteitä tähän suuntaan ei ole, vaikka Isä Michael kamppaileekin omien nuoruuden seksisekoilujensa aiheuttamien syyllisyyksiensä kanssa.

Toisaalta sarja avaa hyvin meille luterilaisille vieraampaa katolisen kirkon rippikäytännön pitkää perinnettä ja merkitystä papin työssä. Tiukalla rippisalaisuudella voi tietysti selittää katolisen kirkon vaikenemisen traditiota ja papin myös sitä kautta saamia vallankäytön avaimia. Mutta tämä on enemmän sivujuonne muuten niin vahvan yhteiskunnallisen kuvauksen rinnalla.

Sarjaa voi katsoa myös hätkähdyttävänä tulevaisuudenkuvana: tämäkö tulee olemaan se todellisuus, joka Suomen edelleenkin varakasta kirkko odottaa, kun hyvätuloiset veronmaksajat vähitellen katoavat ja jäljelle jäävät vain rapistuvat rakennukset ja monella tavalla epätoivoiset ja epäonnistuneet ihmiset, joille kirkko on vedonlyöntitoimiston lisäksi se viimeinen toivo.

*****

Särkynyt enkeli jatkaa televisiosarjojen viime aikojen väkeviä pappiskuvauksia, joista hyviä esimerkkejä ovat tanskalainen Huuto syvyydestä ja amerikkalainen The young Pope – piru vai pyhimys. Lisää sarjasta ja ensimmäiset kaksi osaa löytyvät YLE Areenasta. Suosittelen vahvasti.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/07/31/sarkynyt-enkeli

 

 

4 kommenttia

  • Katsoin eilisen jakson ja yhdyn arvioosi. Todella vahvaa “kamaa” – ja samalla realistisen tuntuista!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Charlotta Lindfors sanoo:

    Englannissa on kaikki sosiaalietuudet yhdistetty yhdeksi tueksi (Univrsal Credit), joka on joustavmpi kuin Suomen monet erilliset tuet. Sen saaminen edellyttää henkilökohtaista ohjausta . Sarjan yksinhuoltaja on oikeutettu tukeen. En huomannut, että pappi olisi vienyt ruokakassia perheelle. Sen sijaan yksinhuoltajan piti panostaa lapsen hienoon mekkoon kirkollista menoa varten.

    Näitä “rosoisia” pappiskuvauksia on ollut viime aikoina liian kanssa. Joistakin paistaa läpi suoranainen reppanuus, omia ongelmia on liikaa, että voisi toisia auttaa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Charlotta Lindfors sanoo:

    Piti kirjoittamani Universal Credit.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Salme Kaikusalo sanoo:

    Olen katsonut ulos tulleet jaksot. Todellista mutta raskasta katsottavaa. Varsinkin kun empatiakyky vielä toimii.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Hannu Kuosmanen
    Hannu Kuosmanen

    Olen eläkkeellä oleva sitoutumaton toimittaja ja tiedotuspäällikkö, aikoinaan Kotimaan uutispäällikkö ja Uuden Suomen kirkollisista vastaava toimittaja. Toisenlaista näkökulmaa tarjosi tiedotuspäällikön työ suomalaisen kuljetusvälineteollisuuden palveluksessa. Nykyisin katselen maailman menoa kaikkien kuplien ulkopuolelta Kehä III:n tuntumasta, josta näkee hyvin joka suuntaan. Kirkon menoja seuraan julkisuuden ja median muodostaman mielikuvan kautta.