Valinnanvapauslaki luo järjestöille mahdollisuuksia

Uusikin esitys valinnanvapaudesta sisältää päihde-, mielenterveys-, kriminaalihuolto- ja asumispalvelujärjestöille merkittävän mahdollisuuden. Maakunnan olisi tarjottava asiakasseteliä mm. asumispalveluihin ja sosiaaliseen kuntoutukseen. Sosiaaliseen kuntoukseen sisältyisi mm. valmennus arkipäivän toiminnoista suoriutumiseen ja elämänhallintaan sekä ryhmätoiminta ja tuki sosiaalisiin vuorovaikutussuhteisiin.

Maakunta voisi ottaa asiakassetelin – ja myös henkilökohtaisen budjetin – käyttöön myös muissa kuin laissa säädetyissä palveluissa. Asiakkaalla olisi oikeus valita, tuotetaanko palvelu asiakassetelillä vai henkilökohtaisella budjetilla. Ja jos asiakas kieltäytyy molemmista, maakunta huolehtii palveluista ”muilla tavoilla”.

Miten järjestelmä toimisi? Asiakassetelin tai henkilökohtaisen budjetin voisi saada maakunnan liikelaitoksen tekemän palvelutarpeen arvioinnin perusteella, ja asiakas voisi valita haluamansa palveluntuottajan.

Maakunta vastaisi myös siitä, että asiakkaat saavat ohjausta, tukea ja neuvontaa valinnanvapauden käyttämiseksi. Myös sote-keskusten tulisi antaa asiakkaalle ohjausta, neuvontaa ja tukea.

Maakunnalla olisi yksiselitteisesti vastuu tarkoituksenmukaisen kokonaisuuden muodostumisesta, vaikka asiakassuunnitelma laaditaan asiakkaan tarpeen mukaan yhteistyössä muiden tuottajien kanssa.

Lakiperustelujen mukaan ohjausta, neuvontaa ja tukea annettaessa olisi kiinnitettävä erityistä huomiota asiakkaisiin, jotka tarvitsevat laaja-alaisesti yhteensovitettavia palveluja, paljon palveluja tai ovat erityisen tuen tarpeessa.

Asiakkaalla olisi yksi asiakassuunnitelma, joka eläisi asiakkaan palvelutarpeen muutosta myötä. Siihen olisi sisällytetty kaikki asiakkaan sosiaali- ja terveyspalvelut tuottajasta riippumatta. Asiakassuunnitelma olisi näkyvissä Kantapalvelussa. Sinne myös palveluiden tuottajat tekisivät täydennyksiä ja osapäivityksiä.

Kuka tahansa ei voi tuottaa asiakassetelipalveluja. Edellytys on, että maakunta on hyväksynyt toimijan asiakassetelipalveluntuottajaksi jossakin maakunnassa. Ja jos on hyväksytysti rekisteröitynyt katalogeihin, niin sitten palveluntuottajan velvollisuutena on tuottaa asiakassetelissä määritelty palvelu sillä hinnalla, mitä asiakassetelissä on määritelty. Kun asiakas astelee sisään, ei siinä hinnasta neuvotella enää maakunnan kanssa.

Järjestöillä, myös monilla arvopohjaltaan kristillisillä yhteisöillä, on pitkä historia ja laaja kokemus monien erityisryhmien palveluiden ja osallisuuden kehittämisessä. Giljotiinikilpailutus on toiminut aivan toiseen suuntaan kuin mitä nyt ehdotettu järjestelmä. Se on harventanut toimijoita. Nyt uusi, tuleva järjestelmä antaisi kaikkien kelvollisten kukkien kukkia – ja asiakas on se, joka valitsee.

Monta kivikkoa on matkalla. Asiakasseteli toimii pahimmillaan pirstaleisina palveluakteina niin, että palveluketjujen eheydestä tai palveluintegraatiosta ei voi puhua. Toisaalta Thl:n analyysien mukaan asiakas- ja palvelusuunnitelmien laatiminen ei ole nytkään mennyt ihan kypällä sosiaalityössä – ja tässä maakunnilla on suuri kehittämisen paikka. Vaara on myös se, että kustannukset alkavat karata käsistä, jolloin asiakasseteli hinnoitellaan niin mitättömäksi, että sillä hinnalla kukaan eikä mikään pysty tuottamaan kelvollisia, laadukkaita palveluita.

Mutta nyt ei kannattaisi katsoa ongelmia vaan mahdollisuuksia. Vaikka maakunnilla on vastuu palvelu- ja hoitoketjujen saumattomuudesta, ei se toteudu ilman palveluiden tuottajien yhteistyötä. Integroituja palveluketjuja voidaan rakentaa siten, että myös valinnanvapaus säilyy. Palvelut on myös trimmattava uuden tilanteen edellyttämälle tasolle.

Järjestöt ovat pitkään puhuneet periaatetasolla yhteistyöstä. Se antaa hyvän pohjan sille, mitä nyt tarvitaan. Nyt tarvitaan konkreettisia toimia ja konkreettisia alustoja, joille rakennetaan niin yhteistyötä kuin työnjakoa. On järjestäydyttävä maakunnittain, mutta siten, että valtakunnallisesti hyödynnetään yhteistä osaamista ja skaalaetuja. Luvassa on ihan konkreettisia toimia ja konkreettista sparrausta.

Millainen uusi järjestelmä olisi nykyjärjestelmään verrattuna? Seuraavassa ei vertailla kuntien jossain määrin käytössä ollutta palveluseteliä tulevaan maakunnan asiakasseteliin, vaan asiakassetelin vertailukohtana on yleisemmin käytössä ollut palveluiden hankintamenettely kilpailutusten kautta.

 

  Nykyjärjestelmä Tuleva järjestelmä
Palvelun                  valitsee Tilaaja (kunta) valitsee. Asiakas valitsee, jos maakunta on myöntänyt asiakassuunnitelmaan perustuen asiakassetelin.

 

Hinnan              määrää Tilaaja (kunta) tuottajien tekemien tarjousten pohjalta. Tilaaja (maakunta) määrittää. Seteliin arvoon voidaan lisätä kannustinosuus. Alueelliset lisäkustannukset voidaan korvata.
Riskin                  kantaa Voittanut palvelun tuottaja turvanaan sitova hankintasopimus; muut ajavat alas palvelunsa. Tuottaja(t) ilman mitään sopimusturvaa.
Laatukriteerit määrittää Lainsäädäntö, tilaaja (kunta) hankintailmoituksessa ja -sopimuksessa, aluehallintovirasto valvoo, Valvira ohjaa, omavalvontavastuu. Lainsäädäntö, tuottaja ilmoittautuu rekisteriin, tilaaja (maakunta) hyväksyy asiakassetelipalvelun tuottajaksi, Valtion lupa- ja valvontaviranomainen ohjaa, omavalvontavastuu, asiakkaan kokemus laadusta.
Integraatiosta vastaa Kunta vastannut, jos on ollut näkemystä.  

Maakunnalla vastuu palveluiden integroinnista. Tuottajille asetetaan yhteistyövelvoitteita.

Palveluista            tiedottaa Minimissään tilaaja (kunta) kertonut asiakkaalle palvelusta.  

Asiakassetelipalvelun tuottajan on ilmoitettava julkisessa tietoverkossa ajantasaisesti palvelunsa. Markkinointi valvottua.

Tieto-                        järjestelmistä huolehtii Ei säädöksiä, tuottajilla yleensä vain omaa toimintaa koskevat asiakas- ja potilastietojärjestelmät. Tuottajien oltava liittyneenä valtakunnallisiin tietojärjestelmiin.
Investoinnit    tekee Tuottaja tekee investoinnit tehtyjen hankintasopimusten perusteella. Kiinteistöjen omistamisesta siirrytty osin vuokraukseen. Etulyöntiasema yhtäältä niillä, joilla on valmiit kiinteistöt, henkilöstö ja asiakaskunta (tai nokkelat yhteistyörakenteet), ja toisaalta niillä, joilla on käytössä mittavia pääomia.

 

 

Hallituksen valinnanvapauslain yleisperusteluissa kerrotaan järjestelmän tavoitteesta:

”Hallituksen linjausten mukaan asiakkaan valinnanvapaus olisi jatkossa pääsääntö perustasolla ja soveltuvin osin käytössä erikoistason sosiaali- ja terveyspalveluissa. Asiakas voisi valita julkisen, yksityisen tai kolmannen sektorin tuottajan. Valinnanvapauden tarkoituksena on vahvistaa erityisesti perustason palveluja ja turvata ihmisten nykyistä nopeampi hoitoon pääsy ja palvelujen saanti.”

On varsin ilmeistä, että aidot valinnanvapausmarkkinat syntyvät vain suuremmissa väestökeskuksissa. Niissä varmastikin uudistuksen tavoitteet toteutuvat.

Mitä vähäisempi on jonkin palvelun potentiaalinen perusasiakaskunta, sitä todennäköisemmin jäljelle vain yksi palveluiden tuottaja. Ja jos sekään ei kykene tuottamaan palvelua määritellyllä hinnalla, palvelun tuottaminen palaa maakunnan vastuulle.

Mutta nyt on järjestöillä näytön paikka. Vaikka tulevat vuodet ovat erittäin haasteellisia, uusi järjestelmä antaa paljon mahdollisuuksia.

Mutta niissä onnistuminen edellyttää uudistumista, rohkeutta, nokkeluutta, konkreettista yhteistyötä ja uudenlaisia yhteistyörakenteita sekä uusia palveluinnovaatioita. On opeteltava myös aivan uudenlaista ennakointia ja riskienhallintaa.

2 kommenttia

  • Matias Roto sanoo:

    Jorma

    Kiitos tekstistäsi.

    Esimerkiksi Tampereen hiippakunnan ja seurakuntien lomakotiyhdistyksessä Ilonpisarassa ollaan jo kauan oltu palvelujen tuottamisessa kilpailutilanteessa. Nyt tuo säädösten muutos muuttaa kilpailuttamisen tapaa muttei sitä todellisuutta että palvelujen pitää olla toisiin tuottajiin nähden kilpailukykyisiä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tuula Hölttä sanoo:

    Jorma Niemelä :”Monta kivikkoa on matkalla.”

    Ehkä vähäisin kivikko ei ole EKP:n pankkituen kaltainen elokuussa päättyväksi suunniteltu arvopapereiden osto-ohjelma, jolla EKP halua huolehtia siitä, että euroalueen vahvoina pidetyt jäsenvaltiot kuten esim. Saksa eivät ajaudu konkurssiin eikä pääoma pakene euroalueelta.

    Wikipedian mukaan tämän ”pankkituen” seurauksena ” Pahiten kärsineissä maissa eläkejärjestelmä on tuhoutunut, eläkeikää ollaan nostamassa 70 ikävuoteen, koulutusta yksityistetään mikä tarkoittaa että valmistuessaan opiskelleilla on niskassaan velkakuorma. Julkisia palveluita alasajetaan ja infrastruktuurihankkeita jäädytetään.”

    Käsitykseni mukaan ”en-ole-puolesta-enkä-vastaan-vaan-pikemminkin-päinvastoin” Väyrynen tai muutkaan presidenttiehdokkaat eivät EU:sta irtautumispuheillaan pysty vaikuttamaan asiaan millään tavalla kuten eivät pystyneet vaikuttamaan 90-luvun pankkitukeenkaan. Presidenttiehdokkaista parhain asiantuntemus tästä kokonaisuudesta on käsitykseni mukaan tasavallan presidentti Sauli Niinistöllä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Jorma Niemelä
    Jorma Niemelä

    Yhteiskuntatieteilijä, jolla on pitkä kansalaisjärjestö- ja korkeakoulutausta. Sosiaalityön dosentti. Erikoistunut mm. sote-kysymyksiin ja järjestöjen asemaan siinä. Koulutusta, konsultointia, konseptointia ja tutkimuspalveluja doktriini.fi-palvelujen kautta.