Valtion rahat ja tasa-arvo

Lähestysseuran päätöstä miesparin lähettämisestä Kambodžaan on (tietysti) kommentoitu kirkon opin näkökulmasta. Toinenkin puoli asiassa on, jonka Seurakuntalaisen uutinen kertoo:

”Suomen Lähetysseuran lähettiparin työnkuvassa on kyse kehitysyhteistyötehtävistä. Lähetysseuran vastuu kehitysyhteistyöhankkeen kuluista on 15 prosenttia. Ulkoministeriö rahoittaa kehitysyhteistyöstä 85 prosenttia.”

Ainakaan keskustelussa valtion raha ei ole noussut millään tapaa esiin. Tarkoittaako tämä, että valtion tukemaan tehtävään voidaan vapaasti valita esimerkiksi sukupuolisen suuntautumisen, sukupuolen tai rodun mukaan syrjien? Jos UM ei rahoittaisi tehtävää johon valitaan vain valkoihoinen, rahoittaako se jonkun muun järjestön kautta tehtävää johon valitaan vain hetero?

  1. Jos UM ei rahoittaisi tehtävää johon valitaan vain valkoihoinen, rahoittaako se jonkun muun järjestön kautta tehtävää johon valitaan vain hetero?

    ”Vastustan ihmisten listaamista homoihin ja heteroihin. Se ei kuulu sivistyneen yhteiskunnan toimintatapoihin… Tasa-arvosta voidaan puhua silloin kun on itsestään selvää, että minunkaan nimeni perään ei tarvitse lisätä määrettä ”kulttuurihomo”.”
    (Jorma Uotinen, Ilona 18.7.2012)

    Näkemys, jota edusti myös mm. Freud: Ei ole olemassa ”homoja” ja ”heteroita”.
    Tunteet tulevat ja menevät. Elämäntapa tai identiteetti voi vakiintua tai muuttua, mutta kukaan ei ole täysin homo tai täysin hetero.
    Keskusteluja ei siis pitäis aloittaa tältä pohjalta että ”homot” tai ”heterot” saavat tai eivät saa tehdä sitä tai tätä.

    Tämän homoparin lähetyskentälle lähettämisasian arvostelijat puhuvat vain homosuhteessa elämisestä. Samoin kuin voitaisiin puhua avosuhteessa tai avoimessa liitossa elämisestä.

    Vaikka olisikin eri mieltä siitä homouden ”synnynnäisyydestä” niin tämä ero näkemyksissä pitäisi silti huomioida.
    Vaikka arvostelijat olisivatkin tässä tyhmiä tai väärässä, he joka tapauksessa näkevät vain seksuaalisen suhteen, jota eivät voi hyväksyä. Ei sitä että ihmisessä itsessään on jokin ihonväriin verrattava ominaisuus.

    Tämä ero ajattelutavoissa pitäisi ensin sisäistää ja ymmärtää. Ja keskustella vasta sitten.

  2. Mielestäni, jos mukana on UM:n rahaa ja vielä noinkin paljon, ei ole oikein muuta mahdollisuutta kuin pelata rahoittajan pillin mukaan tai lopettaa kehitysyhteistyö. Siinä mielessä ei kyseisen parin lähettämiselle ollut vaihtoehtoja, mikäli Lähetysseura mielii pitää statuksensa. Kuuluu mielestäni hyviin tapoihin pelata yhteisillä pelisäännöillä tässä.

  3. ”Tarkastuksen painopiste oli hallinnossa, ei hankkeiden vaikuttavuuden arvioinnissa”.

    Tämän perusteella lienee selvää, että kehitysyhteistyöhankkeisiin valitaan se, joka on pätevin ja tehtävään sopivin. Niin kuin muihinkin tehtäviin.

    Saattaa olla, että valtionkin hankkeissa joskus on harjoitettu ns. positiivista syrjintää, kun on haluttu antaa erilaisille vähemmistöille mahdollisuus näiden hankkeiden toteuttamiseen ja niihin osallistumiseen.

    Mikäli näin on toimittu – esim. SLS:n tapauksessa – onko se ollut eettisesti tuomittavaa ja pätevää enemmistöä syrjivää?

Kirjoittaja