Vanhoillislestadiolaisesta ehkäisyyn liittyvästä opista

Julkisen keskustelun perusteella tulee mielikuva, että vanhoillislestadiolaisuudessa puhujat pitävät yllä ehkäisykielloksi nimitettyä normia. Tulee kuva valtaa janoavista ja mielellään sitä käyttävästä ukkokööristä. Monista puheenvuoroista muodostuu käsitys, että valtaa käyttävät puhujat tulisi saada kääntämään suuntansa, jotta vanhoillislestadiolaisista erityisesti naiset "vapautuisivat". Käsitys on hyvin yksinkertaistava ja se on näkökulmasta riippuen joko valitettavasti tai onneksi suureksi osaksi väärä. Ensinnäkään puhujan tehtävä useimmiten ei ole tavoiteltu, vaan mieluummin vältelty tehtävä. Lisäksi ehkäisyyn liittyvää totuttua puhetapaa pitää yllä koko vanhoillislestadiolainen uskonyhteisö. Puhujat saarnaavat paitsi oman vakaumuksensa mukaisesti myös täsmälleen sillä tavalla kuin heitä huomattavasti suurempi kuulijajoukko odottaa heidän puhuvan.

Ehkäisyn synnillisyydestä tyypillisimmin puhutaan sillä tavalla, että haluamme ottaa Jumalan lahjana vastaan kaikki lapset eli taivaan taimet, jotka Jumala meille antaa. Vastaava sanontatapa toistuu säännöllisesti myös Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen (SRK) kustantamissa julkaisuissa. Tämä puhetapa on saarnojen lisäksi esillä myös uskovaisten aivan tavallisessa jutustelussa sikäli kuin tämä aihepiiri tulee puheeksi. Puhujienkokouksissa asia ei yleensä ole viitteenomaisenakaan esillä. Vanhoillislestadiolaisuudessa opin määrittely sikäli kuin sellaista tehdään, kuuluu periaattessa viime kädessä seurakunnalle.

Opilliset lähtökohdat

Kielteinen suhtautuminen ehkäisyyn eli sen torjuminen on viimeksi aivan hiljattain eri yhteyksissä nähty luovuttamattomana uskonopillisena kysymyksenä. Opillisena perusteluna ehkäisemättömyydelle useimmiten käytetään SRK:n julkaisuissa ja liikkeen johdon julkisuuteen antamissa lausumissa sitoutumista Apostolisen uskontunnustuksen ensimmäiseen uskonkappaleeseen eli uskoon Jumalaan luojana. Täsmälleen tällaista perustelua en tosin ole koskaan kuullut seurapuheissa. Tämä ei mielestäni tarkoita mitään ristiriitaa tai edes kysymyksen tietoista välttelyä, vaan sitä, että ehkäisyn torjumisesta vain on tapana puhua itsestäänselvänä asiana, jota ei ole tarpeen avata. Useimmiten ehkäisyasiaa sivuttaessa ei erityisesti vedota Raamattuun paitsi niin, että usein tässä yhteydessä mainitaan Jumalan sanan olevan muuttumaton.

Eräistä muista (suuremmista!) itsestäänselvyyksistä on syytä mainita opetuksemme sitoutumisen uskonpuhdistuksen muoto- ja sisältöperiaatteisiin. Muotoperiaate tarkoittaa, että ennenkirjoitettu Jumalan sana on uskon ja elämän ylin ohje (muotoperiaate). Raamatun arvovalta on ehdoton eikä Jumalan sanaa saa muuttaa eikä siihen lisätä mitään sellaista, jota ei Raamatussa ole. Tämän tarkoituksena on sen varjeleminen, että puhtaaseen vanhurskauttamisoppiin ei sekoituisi mitään tekoja tai muuta ihmisestä peräisin olevaa. Raamatun arvovaltaan vedoten vanhoillislestadiolaisuudessa itsestäänselvänä pidetään sitä, että Jumala vanhurskauttaa syntisen ihmisen yksin uskosta, yksin armosta ja yksin Kristuksen tähden (sisältöperiaate). Tätä fraasia myös toistetaan erittäin usein eikä tähän liity periaatteessa vähäisintäkään epäselvyyttä. Saamme vanhurskauden uskon kautta - kaikkien tekojen täydellisenä vastakohtana. Lähes aina seuroissa muistutetaan myös siitä, että emme voi omilla teoillamme auttaa itseämme Jumalan edessä. Tässä kerrotut periaatteet eivät siis ole olemassa vain pölyttyneinä tausta-ajatuksina, vaan niihin hyvin usein viitataan saarnoissamme.

Miten kahden edellisen kappaleen luovuttamattomat opinkohdat siten kohtaavat toisensa opillisessa mielessä? Miten Jumalan lahjoittamaan vanhurskauteen liittyy se, mitä ihminen tekee? Rehellisesti sanottuna en osaa vastata, koska minusta kumpikin aihe yksinkertaisesti puhuu toisistaan ohi eikä näiden asioiden välistä suhdetta koskaan ole suoraan kohdattu.

Onko kyse pelastusopista vai elämästä?

Joka tapauksessa vastaus edelliseen ammottavana kuiluna avautuvaan kysymykseen ei tapahdu niinkään opillisena harkintana, vaan pääasiassa arkielämän tasolla sosiaalisissa tilanteissa ihan tavallisten ihmisten ja uskonystävien kesken. Kärjistäen ja vahvasti yleistäen: jos hyväksyy syntyvyyden säännöstelyn ilman painavia syitä, ei ole uskovainen. Uskovaisena olemiseen kuuluu lasten vastaanottaminen ja oikea käsitys siitä. Ja taas ollaan sen kysymyksen äärellä, miten tämä suhteutuu uskonpuhdistuksen sisältöperiaatteeseen eli vanhurskauttamisoppiimme.

Luulen, että kun pohdimme avoimesti käsitystämme ja siitä antamiamme lausumia, emme aivan tarkkaan ottaen pidä kysymystä lasten vastaanottamisesta luovuttamattomana "uskonopillisena" kysymyksenä. Onhan tästä nykyään "lupa" joustaa ainakin sellaisissa tilanteissa, joissa voidaan puhua "sairaanhoidosta". Oikeasta opista taas emme voi lipsua missään tilanteessa.

Raamattu puhuu paljon Jumalan kaikkivaltiudesta, ihmiselämän arvosta ja elämän ihmeellisestä lahjasta. Olisiko meillä rohkeutta todeta suoraan, että itsekin oikeasti sanomme asian ja tosiasiassa uskomme niin, että puolisoiden tekemä valinta lasten vastaanottamiskysymyksessä on edellä mainituista arvoista nousevaa uskon hedelmää, ei uskoa itseään tai varsinainen pelastusopillinen kysymys? Muuten meillä jää hämmentävä ja jopa pelottava epäselvyys itse pääasiaan eli puhtaan evankeliumin mukaiseen vanhurskauttamisoppiin (esim. yksin Kristuksen tähden).

Usko kaikkivaltiaaseen ja sen seuraukset uskovaisessa on sanoitettu Tuomas Hännisen Vantaan Laurin haastattelussa 17.9.2013 aivan erinomaisella tavalla seuraavasti (suluissa olevat huomiot ovat allekirjoittaneen lisäämiä, eivät ehkä tuossa yhteydessä tarkoitettuja):

"Jumalan kaikkivaltius elämän antajana ja sen ylläpitäjänä on uskonopillinen kysymys (=uskontunnustuksen ensimmäinen uskonkappale). Jokainen äiti ja isä tekevät syntyvyyden säännöstelyyn liittyvän valintansa itse siitä, miten he haluavat ensimmäisen uskonkappaleen opetusta omassa elämässään noudattaa (=uskon seuraukset eli hedelmät)." Lainatuista lauseista ensimmäinen liittyy pelastavan uskoon ja toinen ihmisen elämään täällä maailmassa.

Uskontunnustus Katekismuksen mukaisesti kertoo siitä, mitä kolmiyhteinen Jumala meille eri persoonissaan lahjoittaa. Uskontunnustus ei voi velvoittaa ihmisiä mihinkään, se olisi Jumalan sanassaan ilmoittaman lakinsa tehtävä. Siksi on myös luonnollista, että ihmisen elämässään noudattama ajattelutapa ja elämänvalinnat ovat näistä Jumalan suurista lahjoista nousevia hedelmiä, eivät uskoa itseään.

Jumalan sanan merkitys ja sisältö

Kuten edellä on todettu, meillä vanhoillislestadiolaisuudessa pidetään Raamatun arvovaltaa luovuttamattomana arvona. Tunnustuskirjojen mukaisesti "me uskomme, opetamme ja tunnustamme ainoaksi säännöksi ja ohjeeksi, jonka mukaan niin kaikki opit kuin opettajatkin on tutkittava ja arvosteltava, yksinomaan Vanhan ja Uuden testamentin profeetalliset ja apostoliset kirjat" (Erkki Reinikainen, Iisalmen suviseurat 1992). Pyhien kirjoitusten päähenkilö on Raamatun Herra ja kuningas, Jeesus Kristus ja Raamatussa meille kerrotaan yksinkertaisesti ja ymmärrettävästi, miten Jumalan pelastussuunnitelma toteutuu.

On selvää, että tutkimme lasten vastaanottamiseen liittyvää oppia Pyhän Raamatun valossa. Oikeassa vanhurskauttamisopissa pysyminen on koko seurakunnan vastuulla ja koko seurakunnan tutkittava asia. Tällaista tutkimista auttaakseni olen koonnut kaikki SRK:n julkaisuissa, alustuksissa ja saarnoissa ehkäisykysymyksen yhteydessä havaintojeni mukaan esille tulleet raamatunkohdat. Ne ovat myös tämän kirjoituksen lopussa kokonaisuudessaan kopioituna.

1. Moos. 1:27-28 (luominen)

1. Moos. 38:7-10 (Onanin ja hänen veljensä vaimon tilanne)

2. Moos. 1:15-17 (Faaraon käsky tappaa heprealaiset poikavauvat)

1. Sam. 2:6 (Jumala anta elämän)

Job. 10:8-12 (Jumala anta elämän)

Psalmi 139:11-16 (Elämän ihme ja Jumalan ennaltatietäminen)

Matt. 16:25 (ristin kantaminen)

Mark. 10:6-9 (avioliiton pyhyys)

Mark. 10:13-16 (Jumalan valtakunta on lasten kaltainen, Jeesus siunaa lapsia)

Luuk 2:34 (Jeesus on asetettu koetinkiveksi)

Room. 12:1 (uusi elämä)

1. Kor 7:5 (yhdyselämän jatkuvuus)

Hepr. 13:4 (avioliiton ja aviovuoteen kunniassa pitäminen)

Elämän alku

Yksittäisenä kysymyksenä lasten vastaanottamisesta keskusteltaessa on tullut esille näkemys siitä, että ihmissielu olisi ennalta olemassa odottamassa hedelmöittymistä ja että vanhemmat voisivat omalla toiminnallaan estää jo olemassa olevan yksilön syntymisen. Tosiasiassa tämän väärän opin räikeät sovellukset (ääriesimerkkinä uhkaus syntymättömien lasten synnyttämisestä helvetissä) ovat omien havaintojeni mukaan tuikiharvinaisia, mutta usein sanotaan esimerkiksi, että tahdommehan ottaa vastaan kaikki lapset, jotka Jumala on meille tarkoittanut.

Tätä asiaa ei ole tarpeen laajasti käsitellä. Nimittäin periaatteessa opillisessa mielessä vanhoillislestadiolaisuudessa on aivan päivänselvä asia, että ihmiselämä alkaa sillä hetkellä, kun Jumalan lahjana ja ihmeenä uusi elämä äidin kohdussa alkaa. Selvää on myös, että Kristuksen lisäksi muut ihmiset eivät ole olleet olemassa ”ennalta”. Tässä asiassa on aikojen sivu tapahtunut ilmeistä harhailua ihmisten keskinäisessä puheessa ja jopa julkisissa saarnoissa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että periaatteellisella tasolla asiaan liittyisi mitään epäselvää. Aivan yhtä selvää on, että kukaan kaikkivaltiaan Jumalan tarkoittamista ihmisyksilöistä ei jää syntymättä.

Jumalan ennaltamääräämys

Periaatteellisesti ja etenkin sielunhoidollisesti tärkempi kysymys on se, minkä merkityksen annamme Jumalan vapaalle valinnalle ja ennaltamääräämykselle.

Korostamme Raamattuun perustuen lapsen uskoa aivan elämän alusta lähtien. Haluamme synnyttää ja kasvattaa lapsemme ”taivasta varten”. On sanottu, että ihmisellä ei ole lupa puuttua Jumalan luomistyöhön - muussa tapauksessa hän estää Jumalan pyhän tarkoituksen ja Jumalan taivaaseen tarkoittaman "taivaan taimen" syntymisen. Hyvin suurelta osin koko uskomme ja elämämme käpertyy myönteisellä, kauniilla ja herkällä tavalla lapsen uskon ympärille. Tämä aiheuttaa aivan aidosti ihmisissä myönteistä suhtautumista elämän vastaanottamiseen.

Samaan aikaan herätysliikkeessämme on erityisesti ainakin viimeisen kymmenen vuoden aikana hyväksytty, että syntyvyyden säännöstely voi tulla kyseeseen vakavan sairauden ja nykyisin myös psyykkisistä syistä. Tätä näkökulmaa ei yleensä mainita saarnoissa ja niissä muissa yhteyksissä kuin asia mainitaan, se tulee esiin rajaten poikkeustapaukseksi. Tulisiko meidän ensinnäkin jaksaa ajatella, että hankalan päätöksen edessä oleva tai sellaisen tehnyt uskovainen on aivan erityisen tuen ja rohkaisun tarpeessa? Mutta millaisen haavan voimme aiheuttaa muutenkin raskaassa elämäntilanteessa olevan ja oman ratkaisun kanssa omassatunnossaan kipuilevan äidin tai isän sieluun, jos toistuvasti annetaan ymmärtää vain, että yksilön oman valinnan seurauksena olisi saattanut ”taivaan taimen” taivastie katketa jo ennen kuin hänen elämänsä sai alkunsa.

Vanhoillislestadiolaisen "virallisen" käsityksen mukaan hyväksymme sen raamatullisen ja periluterilaisen näkemyksen, jonka mukaan ihmisen ratkaisuvalta on sidottu. Tämä selvä asia, josta koko luterilainen usko kumpuaa, on usein ollut esillä myös SRK:n julkaisuissa. Ihmisen vapaus on siten rajoittunut, että hän ei voi esimerkiksi tehdä itse uskonratkaisua tai edes auttaa siinä, vaan tämä tapahtuu yksin Jumalan ihmisessä aikaansaaman mielenmuutoksen seurauksena ja pyhän evankeliumin välityksellä. Tämä oppi liittyy keskeisesti ja jopa nimenomaan siihen Raamatun opetukseen, että Jumala on ennalta valinnut omansa. Lutherin mukaan armo annetaan ihmiselle Jumalan ennaltamääräämyksen, ei meidän omien pyrkimystemme tai halumme mukaisesti. Muutamia raamatunkohtia: Ef. 1:11-12, Room. 8:28-30, Apt. 13:47-48 ja Room. 9:14-23. Tässä yhteydessä ei ole mahdollista eikä syytä käsitellä ennaltamääräämykseen liittyviä haastavia jännitteitä enempää.

Ymmärrämme, että kaikki Jumalan ennalta valitut saavat elämän, tämä on välttämätöntä. Jumala vaikuttaa vanhemmissa rakkauden, halun, toiminnan ja nimenomaisen tavoitteenkin saada uusi elämä alulle. Syntyypä lapsia myös ihmisten niin tarkoittamattakin ja jopa sellaisessakin tilanteessa, jossa tätä on nimenomaisesti pyritty eri keinoin välttämään. Tälläisissa eri tilanteissa maailmaan syntyvät sekä Jumalan omakseen valitsemat että ne, joiden kohdalla Jumalan armahtava valinta meille salaisesta syystä ei saa toteutua.

Voiko ihminen ylipäänsä estää Jumalan kaikkein pyhimmän valinnan tapahtumista? Voiko ihminen omalla valinnallaan vaikuttaa niin, ettei elämän lahjaa saisikaan sellainen yksilö, jolle Jumala on tarkoittanut pelastuksen? Raamatun mukaan jo ennen maailman luomista Jumala on valinnut omansa. Hän on tiennyt sekä myös tarkoittanut ja säätänyt (myös) heidän syntymänsä ja heidän pelastuksensa. Miten olisi mahdollista, että Jumalan valittu ei ollenkaan saisi alkuaan? Voiko ihminen edes estää sellaisen ihmissielun syntymistä, jonka Jumala on säätänyt pelastuvaksi?

On syytä selvästi, suoraan ja vapauttavasti todeta, että Raamatun mukaan ihminen yksinkertaisesti ei omalla valinnallaan voi vaikuttaa siihen, että Jumalan taivaaseen tarkoittama ihmisyksilö jäisi syntymättä.

Se, mitä usko Kristukseen ja kolmiyhteiseen Jumalaan saa Pyhän Hengen lahjana aikaan uskovaisessa ja hänen valinnoissaan, on kokonaan toinen kaunis kertomuksensa.

Kirjoittajasta

Tiedän, ettei kirjoitukseni todennäköisesti saa laajaa arvostusta ja että se herättää muutamia kysymyksiä. Yksi ensimmäisistä on todennäköisesti se, kuka on tekstin kirjoittaja ja etenkin se, miksi hän kirjoittaa nimimerkillä. Lisäksi joku voi arvuutella motiiveja, kirjoituksen Ja kirjoittajan tarkoitusperiä.

Olen aivan tavallinen vanhoillislestadiolainen perheenisä. Toimin rauhanyhdistyksessä maallikkosaarnaajana. Syitä sille, miksi en tällaista aihetta voi käsitellä omalla nimelläni, on useita. Erittäin surullista on todeta, että kaikkein suurin näistä on se, että en mitenkään voi jaksaa sitä huomiota, jonka tämän aihepiirin julkinen käsittely minuun ja läheisiini kohdistaisi. Toisekseen minulla ei ole mitään halua esiintyä "muutosjohtajana".

Tässä esitettyjä kysymyksiä ja mielipiteitä voi aika vapaasti esittää pienissä piireissä, jopa sellaisissa, joissa ei esitettyjä kysymyksiä pidetä tarpeellisina. Yritän elämässäni pitää parhaani mukaan kiinni siitä, että kun mikä tahansa vakaumukseen liittyvä asia tulee keskusteluun, ilmaisen kantani rehellisesti ja avoimesti. Julkiset poikkipuoleiset kannanotot sen sijaan eivät kuulu yleisesti odotettuihin ”hyväksyttäviin” tapoihin.

Tarkoikseni ei ole esimerkiksi vaikuttaa keneenkään siten, että pitäisi alkaa käyttää ehkäisyä eikä edes luvata sitä Motiivit ovat lyhykäisyydessään ennen kaikkea puhtaasta vanhurskauttamisopista kiinni pitäminen ja toiseksi rakkaus minulle suunnattoman tärkeää uskonyhteisöä kohtaan.

Rakas lukija. Jos nämä kysymykset kirjoittajasta olivat mielessäsi, pyydän näiden vastausteni jälkeen vielä perehtymään vain siihen, mitä kirjoitin.

Kirjoitinko jotain väärin?

Nimim. "Lapsuudenuskossa varjeltunut vanhoillislesdiolainen mies"

29 kommenttia

  • valma luukka sanoo:

    Olette varmaan johdonmukaisia myös siitä, että “taivaspaikkojen jako” uskotaan yksin Kaikkivaltiaalle Jumalalle. Ei vain elämän alku vaan myös sen päätös on Jumalan käsissä. Olen saanut sen käsityksen, että “Ylin tuomiovalta” on siirretty nykyisin Jumalalta herätysliikkeelle. – Ennaltamääräämisoppi ei ole luterilaisuutta, ei myöskään “islam” eli alistuminen Allahin määräyksiin. Lutherilaisuus puolustaa “armonvalintaoppia”, jonka mukaan Jumala on valinnut Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen perusteella kaikki pelastukseen. Tosin ihminen voi paaduttamalla omantuntonsa äänen ja välttämälä Jumalan Sanan kuulemista tuomita itse itsensä ulkopuolelle Jumalan armon ja rakkauden piirist.- Näin haastelee “Lapsuususkossa varjeltunut vanhoillislestadiolainen naispappi”.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Vuokko Ilola sanoo:

    Kiitos kirjoituksesta, asiasta on ERITTÄIN HYVÄ keskustella!

    “Onhan tästä nykyään “lupa” joustaa ainakin sellaisissa tilanteissa, joissa voidaan puhua “sairaanhoidosta”.”

    Miksi tätä näkemystä, OI MIKSI TÄTÄ NÄKEMYSTÄ, EI KOSKAAN kuule vl-saarnoissa saarnattavan, eikä liikkeen julkaisuissa mainittavan ja jopa KOROSTETTAVAN??? Lähinnä näin puhutaan vain julkisissa keskusteluissa. Onko lausahdus tarkoitettu liikkeen ulkopuolisille?

    Nytkin oli ollut viikonloppuna useita saarnoja, joissa oli puhuttu siitä, kuinka pitäisi jaksaa ottaa lapset vastaan, EIKÄ VÄSYÄ ottamasta vastaan niitä. Saarnamiehet saattavat siis itse kieltää väsymisen lasten vastaanottamisen työsaralla.

    Samoin kanssasisaret ja -veljet toistelevat usein toisillensa, ettei “meillä ole lupa alkaa ehkäisemään”. Ei näissäkään keskusteluissa anneta lupaa helpotukselle uupumuksen kohdalla. Korkeintaan jos hengenvaara on uhkana ja lääkäri kehottaa ehkäisemään, on tavallaan lupa. Mutta miten suuri hengenvaara pitää olla kyseessä, jotta uskaltaa alkaa ehkäisemään, kun on vuosikymmeniä kuullut saarnattavan ehkäisyn synniksi. Sanon omasta kokemuksesta, että todella suuri on kynnys alkaa ehkäistä, vaikka lääkäri kuinka siihen kehottaisi.

    Hännisen lausahduksesta:

    “Jumalan kaikkivaltius elämän antajana ja sen ylläpitäjänä on uskonopillinen kysymys (=uskontunnustuksen ensimmäinen uskonkappale). Jokainen äiti ja isä tekevät syntyvyyden säännöstelyyn liittyvän valintansa itse siitä, miten he haluavat ensimmäisen uskonkappaleen opetusta omassa elämässään noudattaa (=uskon seuraukset eli hedelmät).”

    Jos olet oikeassa uskossa, oikein uskomassa, Hengen hedelmätkin ovat oikeat. Niinpä. Tuttua juttua jo 70-luvun hoitokokouksista. Miksi ei pitäydytä Raamatun ilmoittamissa Hengen hedelmissä (ilo, rauha, rakkaus…)? Miksi lisätään perään omia ja esitetään niitä jumalallisina totuuksina?

    Noista vl-liikkeen “Hengen hedelmistähän” uskovaiset sitten tunnistaa, eikö niin? Niitten perusteella on tehty ihan mittaamattomia vahinkoja ja aiheutettu ihan mielettömän paljon kärsimystä vl-liikkeen liepeillä ja AIHEUTETAAN YHÄ!!!

    Just noiden “Hengen hedelmien” avulla on vl-liikkeessä tarkoin määritelty mitä uskovainen on, miten se ajattelee ja toimii ja jos niissä on puutetta, uskossa on puutetta. Näiden kohdalla ei armoa tunneta, niin kuin tunnetaan OIKEIDEN Hengen hedelmien kohdalla. Niitä pystytään myös noudattamaan, toisin kuin OIKEITA Hengen hedelmiä. OIKEAT Hengen hedelmät ovat enempikin mielentiloja ja tunteita, vl-liikkeen Hengen hedelmät taas tekemisiä ja tekemättä jättämisiä.

    Mutta vielä pari juttua. Mitä sanot avioliiton onnelliseen tai mahdollisesti onnettomaan satamaan purjehtivalle parille, heidän kipuillessaan lapsiasian kanssa, kun he eivät haluaisi ensimmäistäkään lasta tai korkeintaan yksi tai kaksi? Hehän eivät ole uupuneita vielä, heillä ei vain ole minkäänmoista halua saada lapsia. Uskoa he kyllä haluavat. Usein kerjäävät syntejään anteeksi toisiltansa ja vanhemmiltansa ja ystäviltänsä, käyvät seuroissa ja haluavat olla kaikessa kuulaisia liikkeen opetuksille. Mutta he eivät halua lapsia. Miksi heiltä puuttuu se vl-uskosta vuotava Hengen hedelmä?

    Mitä sanot vanhemmille, jotka eivät jaksa huolehtia lapsistaan ollenkaan, sukulaisten ja yhteiskunnan huolehtiessa heistä, kun he ovat edelleenkin sitä mieltä, etteivät voi alkaa ehkäisemään? Mistä he ovat tuon käsityksensä nielleet, jos eivät liikkeen saarnoista ja julkaisuista? Annatko heille luvan ehkäistä? Liian paljon on pahoinvointia ehkäiskiellosta johtuen, avatkaa nyt hyvän tähden silmänne ja sydämenne kärsiviä kohtaan!

    Sanot myös, etteivät liikkeen puhujat päätä tästä asiasta ja päsmäröi niissä. Tuota en usko. Nimittäin, miksi sitten kun tilanne alkaa olla lähdes katastrofaalinen, usein käännytään juuri PUHUJIEN puoleen; “voidaanko me ehkäistä?”, “voidaanko me elää edes selibaatissa?” Ja miksi juuri puhujat ovat niitä, jota pitävät aiheesta alustuksia ja muistuttavat asiasta sunnuntaista toiseen, vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen saarnoissaan? Jos se on vl-uskosta vuuotava hedelmä, eikö riittäisi silloin että vain uskoa Kristukseen krikastetaan ja LUOTETAAN siihen, että vl-usko kantaa tietynlaisen hedelmän.

    Miksi pitää painostaa ja pelotella?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tapio Tuomaala sanoo:

    Kirjoittaja totesi: “Kuten edellä on todettu, meillä vanhoillislestadiolaisuudessa pidetään Raamatun arvovaltaa luovuttamattomana arvona.”

    Jos näin on, niin miksi kirjoittaja lainaa Mooseksen lakia?

    Ensimmäisessä apostolisessa kokouksessa esitettiin vaatimus pakanoille:

    “…heitä on käskettävä noudattamaan Mooseksen lakia”:

    Mutta apostolit päättivät:

    “Sillä Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän päällenne ole pantava enempää kuormaa kuin nämä välttämättömät: että kartatte epäjumalille uhrattua ja verta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, ja haureutta. Jos te näitä vältätte, niin teidän käy hyvin. Jääkää hyvästi!”

    Blogistin kirjoituksen perusteella lestadiolaisuus on muunnelma juutalaisuudesta, koska se toimii vastoin apostolien ohjeistusta, palaten orjuuteen, josta evankeliumin pitäisi vapauttaa. Oikeastaan lestadiolaisuus orjuuttajana on vielä pahempi kuin juutalaisuus, koska Mooseksen lakiin lisätään tunnustuskirjoja ja katekismuksia. Kyllä noiden vaatimusten edessä heikoimmat sortuvat, mutta varmasti “ukkokööri” porskuttaa ihan mukavasti, hymyssä suin.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Vuokko Ilola sanoo:

    Sen myös haluaisin laittaa kirjoittajan/maallikkosaarnaajan mietintämyssyn alle puhisemaan, että JOS ajateltaisiinkin, että uskosta vuotava Hengen hedelmä on kaikkien lasten vastaanottaminen, niin MIKSI asiaa ei jätetä jokaisen omantunnon kontolle, vaan painostamisella ja pelottelulla yritetään saada ihmiset toimimaan halujensa vastaisesti ja tehdään asiasta heille LAKIA?

    Kuka siis hyötyy siitä asiasta, että lapsia otetaan vastaan helvetinpelossa ja taivastoivossa? Silloinhan se ei ole minkäänmoisesta uskosta vuotavaa Hengen hedelmää millään ilveellä. Vastaan itse, että kukaan ei hyödy, vaan jopa päinvastoin; silloin kun joku asia on painostuksen ja pelottelun aiheuttamaa, se on väkivaltaa ja se myös aiheuttaa lisää väkivaltaa. En uskokkaan, että olet tietämätön niistä tuhansista epätoivon ja ahdistuksen tuntemuksista, mitä moni vl-vanhempi tuntee uuden perheenlisäyksen tehdessä tuloaan. Ihan varmasti tiedät. Muutoin ei tarvitsisi niin paljoa kannustaa ottamaan kaikka lapsia vastaan ja myöntää samanaikaisesti se valtava työmäärä ja uupumus, mikä hommasta on seuraamuksena.

    Vanhempien epätoivi ja ahdistus heijastuu koko perheeseen ja näin väkivalta siirtyy henkilöstä toiseen. Pahimmillaan ne saavat ihan fyysisiä väkivallan muotoja, joskaan henkinen väkivalta ja masennus eivät nekään ole pikkuasioita. 🙁

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kari-Matti Laaksonen sanoo:

    Hyvä kirjoitus!

    Vanhoillislestadiolaisuudesta on tehty, jos nyt ei aivan hyllymetreittäin, niin jokatapauksessa runsaasti kirkkohistoriallista tutkimusta +vähintään kymmeniä kh-graduja, mutta hyvin vähän, tuskin lainkaan dogmatiikan alaan liittyvää tutkimusta/opinnäytteitä, mikä on valitettavaa. Syy on yksinkertainen: vanhoillislestadiolaisuudessa “oppi” on pitkälti maallikkodogmatiikkaa. Hyvä niin, mutta siksipä ei ole aina aivan yksiselitteistä paitsi tutkia sitä, myöskään sanoa, mikä on vanhoillislestadiolainen uskonoppi siinä tai tässä asiassa.

    Mitä tapahtuisi, jos “valtaa pitävät vanhat miehet” huomenna ilmoittaisivat, että SRK:n johtokunnassa on tehty yksimielinen päätös, että “ehkäisy” kuuluu tähän päivään, tähän aikaan ja maailmanmenoon eikä Raamattu sitä kiellä, että siitä vaan ..Veikkaan, että SRK:n koko johtokunta vaihdettaisiin hyvin nopeasti.

    Puhutaan yksinkertaisesta ja kaksinkertaisesta predestinaatiosta, toisin sanoen: yksinkertainen ennaltamääräämisoppi tarkoittaa sitä, että Jumala on määrännyt ennalta osan ihmisistä pelastumaan. Kaksinkertainen predestinaatio puolestaan merkitsee, että Jumala on määrännyt paitsi osan ihmisistä pelastukseen, myös osan ihmisistä kadotukseen.

    Itse ajattelen niin, että Jumala ei ole määrännyt ennalta ketään nimettyä ihmistä taivaaseen (tai kadotukseen), vaan taivaaseen päätyvät ne, jotka uskovat. Uskoon ihmisellä ei ole ratkaisuvaltaa, siinä suhteessa ihmisen tahto on sidottu. Sen sijaan uskosta poispäin, syntiin ja synnintekoon on ihmisen tahto vapaa, mistä pääsemme, jos haluamme, ehkäisyyn, johon en nyt ota kantaa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pertti Niukkanen sanoo:

    Harvinaista herkkua kuulla opillista pohdintaa aidon vl-maallikkosaarnaajan näkökulmasta. Kiitos kirjoittajalle!

    Mielenkiintoinen kehä: Puhujat puhuvat, mitä olettavat seurakunnan haluavan ja seurakunta tekee, mitä olettavat puhujan haluavan. Kummalla tässä se opin määrittelyn valta on? Periaatteessa seurakunnalla? Kun saarnamies antaa neuvojaan tuskaiselle ja uupuneelle äidille, on se valta kyllä vain hänen puolellaan.

    Tietoisesti vaaralliselle alueelle kirjoittaja astuu sanoessaan: ”emme aivan tarkkaan ottaen pidä kysymystä lasten vastaanottamisesta luovuttamattomana ’uskonopillisena’ kysymyksenä” ja ”puolisoiden tekemä valinta lasten vastaanottamiskysymyksessä on edellä mainituista arvoista nousevaa uskon hedelmää, ei uskoa itseään tai varsinainen pelastusopillinen kysymys.”

    Erittäin tervettä ajattelua tämä, mutta valitettavasti (kuten kirjoittajakin tietää) vastoin SRK:n kannanottoja. Kirjoittajan tulkinta Tuomas Hännisen lausunnosta on toiveajattelua, minkä hän kai itsekin tietää kirjoittaessaan: ”suluissa olevat huomiot ovat allekirjoittaneen lisäämiä, eivät ehkä tuossa yhteydessä tarkoitettuja”.

    Aikoinaan kirjoitin Hännisen lausunnosta (arvaillen hänen pitäytyvän SRK:n kantaan):

    ”Valitettavan monitulkintaiseksi jää tämäkin lausunto. Onko suhtautuminen ehkäisyyn uskonopillinen (siis myös pelastusopillinen) kysymys? Jos äiti ja isä ”valitsevat itse, miten he haluavat ensimmäisen uskonkappaleen opetusta noudattaa”, niin mistä he valitsevat? Voivatko he tulkita opetuksen niin, että ehkäisy on sallittu? Vai pitääkö heidän ymmärtää, että ainoa oikea tulkinta on yksiselitteinen ehkäisyn kielto? Tällöin valinnan kohteeksi jää vain oikean tai väärän uskonopillisen vastauksen antaminen. Koska kyseessä on pelastusopillinen asia, on tuo valinta samalla ”taivaan tien” tai ”helvetin tien” valitsemista.”

    Itse asiassa ei kirjoittajan tekemä ”terve” erottelu uskon ja sen hedelmien välillä paljon auta, jos uskossa oleminen määritellään näkyvien hedelmien avulla. Vuokko kommentoi tätä oivaltavasti.

    Piti sanoa jotakin predestinaatiosta jne. mutta jääköön myöhemmäksi…

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Vuokko Ilola sanoo:

      Tuossa “kehässä” yritettiin ehkä selittää sitä, kuinka käsitykset nousevat aina seurakunnasta ja että totuus on aina siellä, seurakunnalla. Tähän asiaan liittyy oleellisesti Ilmastyskirjan kohta; “Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnalle sanoo”.

      Todellisuudessa seurakunnan keskellä on olemassaan “valovoimaisia” persoonia, joita kuunnellaan ja joilla on myös valtaa; heidan sanansa ja näkemyksensä painaa. Joka ry:llä on tietyt henkilöt, joidenka puoleen käännytään aina kiperissä kysymyksissä ja sen lisäksi koko liikkeen osalta tietyillä ihmisillä nähdään olevan ymmärrystä juuri tietyissä asioissa ja heiltä kysytään neuvoja ja heitä pyydetään pitämään tietyistä aiheista alustuksia yli paikkakuntarajojen. Tietäisin heti luetella tälllaisia valovoimaisia persoonia nimeltä, joilta kysytään neuvoja.

      Valta ja auktoriteetti on myös piilotettua liikkeessä. Juuri tuo sananparsi: haluamme – emme halua, uskovainen haluaa – uskovainen ei halua, on sitä. Porukka saadaan luulemaan oikeastikkin asioiden olevan haluamisasioita. Kuitenkaan niissä ei ole vaihtoehtoja; jos et halua tai haluat vääriä asioita, et ole enää uskovainen. Jos haluamiset tai haluamattomuudet ovat pelastuksen kannalta mitättömiä ja oikeasti vapaaehtoisia, niiden kohdalla tottelemattomuus ei johda seuraamuksiin.

      Puhuja yrittää kovasti pitää erillään lahjavanhurskauden niin kutsutusta elämänvanhurskaudesta, kuitenkin liikkeessä opetetaan jälkimmmäisen olevan seuraamusta edellisestä, kuten puhuja itsekin sanoo esim. ehkäisemättömyyden olevan uskon hedelmä.

      Kun puhutaan uskosta Kristukseen, lahjavanhurskaudesta pelastuksen yhteydessä, Luther opettaa, että silloin pitää pitää laki tiukasti erillään; muutoin ei evankeliumi pysy puhtaana. Jumalan laki taas omana asianaan on hyvä, pyhä ja tarpeellinen; tätä elämää varten, lähimmäisen hyväksi tapahtuvaa toimintaa varten. Mutta sillä ei ole mitään tekemistä pelastuksen kanssa; sen avulla ei taivaaseen voi kristinopin mukaan päästä. Koskapa, koska; ihminen ei Raamatun sanan mukaan kykene toimimaan siten, mitä laki vaatii.

      Noh, eipä hätää; keksitään sääntöjä, joita pystyy noudattamaan. Kätevää, sittenkin on olemassa muita apuja tiellä taivaaseen kuin usko Kristukseen, joka tuntuu käsittämättömältä ainoana syynä pelastukseen. Jotain pitää tehdä myös itse, jotta kunniankruunu jonain päivänä kutreilla komottaa. Armoa on vaikea ihmisen käsittää.

      Luther puhuu seremonialaista, Raamattu isien perinnäissäännöistä, vl-liike armoneuvoista. Samaa tarkoittavat yhtä kaikki ja kaikki menevät myös ohitse Jumalan lain, eli kymmenen käskyn. Niitä toistellaan ja niitten avulla jaetaan porukkaa vuohiiin ja lampaisiin. Ja; aiheutetaan hirmuisesti pahaa 🙁

      Eli puhuja hyvä, ei riitä jos sanoma Kristuksesta kirjoitetaan kultakirjaimin seinille ja siitä puhutaan, jos sitä ei kirjoiteta kultakirjaimin ihmisten sydämiin ja “eletä todeksi” seurakunnassa, kuten ei eletty Galatiassakaan Paavalin aikana ja hän puuttui kovin sanoin hommaan. Samoin roomalaisille Paavali kirjoitti: “Se, joka ei syö, älköön TUOMITKO sitä joka syö ja se joka syö, älköön HALVEKSIKO sitä joka ei syö. Molemmille “osapuolille” on oma ohjeensa, mutta vl-liikkeessä on vallalla TUOMITSEMINEN.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Vuokko Ilola sanoo:

    Vielä haluaisin purkaa tuota käsitystä “uskovainen haluaa ottaa kaikki lapset vastaan”.

    Käsi ylös sinä vl-ihminen, entinen tai nykyinen; kun solmit avioliiton, oliko haaveissasi iso perhe? 10 lasta tai enempi? Vai toivoitko alkuun lapsettomia vuosia, jotta saisit ensin nauttia tuoreesta aviopuolisostasi, ennen kuin lapsirumba sitten mahdollisesti alkaa? Rukoilitko jo kenties etukäteen, ettei lapsia nyt sitten niin hirveesti tulisi? Pelottiko mahdollinen suurperheys sinua ja puolisoasi? Joo, arvasin, se siis sitten sitä HALUSTA ottaa kaikki lapset vastaan.

    Puhuisinkin enempi halusta olla kuuliainen liikkeen opetukselle asiasta ja seurakunnalle sekä oletetulle Jumalan tahdolle. Ei voi ehkäistä, mikäli mielii taivaaseen. Se on se juttu. Se on sidottu pelastukseen ja kun helvetinlieskat kuumottavat ehkäisijöiden varpaita, halu alistua oletetulle Jumalan tahdolle asiassa on paljon parempi vaihtoehto. Täällä kärsimys ja vaiva, taivaassa ilo ja riemu. Ja kun elämä täällä on kuin kämmenen leveys tai ei mitään, niin minkään asian kanssa ei kannate vaarantaa iankaikkisuusasiaa.

    Se on se ja sama, minkä asian kun saa menemään ihmisille Jumalan tahtona, porukka noudattaa sitä. Niin kuin Jehovan todistajilla verensiirtokielto, joka tänä päivänäkin aiheuttaa sen liikkeen parissa kuolemia.

    Yritän vielä tiivistää “sanomaani”. Luotan siihen, että osa runsaasta kirjoitustuotannostani itketään kohta bittiavaruuteen 😉

    Uskovainen haluaa ottaa kaikki lapset vastaan, jos ei halua, ei ole uskovainen. Kuinka moni vl-ihminen on tällä perusteella uskovainen? Sanon, että ei kovinkaan moni, sillä kyllä kaikkien lasten vastaanottaminen on liikkeen ihmisille enempi vaikea ja vastahakoinen asia kuin, iloinen ja vapaaehtoinen. Perustelen näkemystäni tosi laajalla otannalla keskusteluista kanssasisarteni kanssa ja myös puhujien saarnojen ja liikkeen julkaisujen perusteella. Kaikista noista edellä mainituista “lähteistä” tulee vahvasti esille asian vaikeus, kipeys ja ongelmallisuus.

    Mun lapset tykkäävät jäätelöstä. Jos meillä on pakkasessa jäätelöä, mun ei tarvitse heitä painostaa syömään sitä, vaanpa päinvastoin; nyt ei saa syödä, kun ne on tarkoitettu kun illalla tulee vieraita tms. Yleisin kysymys, minkä lapseni kysyy soittaessaan minulle kotoa on se, että saako ottaa jäätelöä tai jotain muuta herkkua.

    Haluamislogiikalla vl-liikkeen ihmiset tekisivät kaikkensa saadakseen mahdollisimman paljon lapsia ja pitäisivät ilojuhlia joka positiivisesta raskaustestistä ja tuulettelisivat asian johdosta kotona ja ry:llä, mutta kuinkas toimitaan todellisuudessa….? Vatsan pyöristyminen kertoo itse ja pakosti tulevasta perheenlisäyksestä. Joooh, jossakin vaiheessa ne tuulettamiset loppuivat 🙁

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tapio Tuomaala sanoo:

    Vuokko Ilola: “Tuossa “kehässä” yritettiin ehkä selittää sitä, kuinka käsitykset nousevat aina seurakunnasta ja että totuus on aina siellä, seurakunnalla.”

    Lestadiolaisuuden kaltaisia ylilyöntejä oli jo apostolien aikana.

    “Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia.”

    Masokismi on ovelimpia lihan himoja, koska se mieluusti naamioituu uskonnollisuuden kaapuun, jolloin se näyttää hurskaalta ja nöyrältä. Uskonnollinen masokisti saa aina enemmän sielullista nautintoa, mitä enemmän kokee kärsimyksen kruununsa kirkastuneen, taivaan tien avautuvan.

    On ihan hyvä, että masokistit tykkäävät olla keskenään ja nauttivat toistensa ruoskimisesta, mutta miten tempaista heidän keskeltään sellaiset, jotka joutuvat masokistien alistamiksi?

    ”kärsi tervettä oppia” sopii omien kokemusteni perusteella lestadiolaisiin. Olisi kiva, jos edes joskus joku pysähtyisi selvittämään uskonsa perusteet Ut:n avulla. Jätetään nurkkaan tunnustuskirjat ja katekismukset, jotka ovat lakia lain päälle eikä niillä siten ole mitään tekemistä vapauden evankeliumin kanssa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Heino Korpela sanoo:

    Predestinaatio, se vasta onkin mielenkiintoinen aihe, eli uskomus. Toivon, että Pertti kirjoittaa tästä ja osittaen lupasitkin palata tähän myöhemmin.

    Ennaltamäärääminen on vl uskovien keskuudessa ennemminkin paljon pohdittu. Nuorena luin ennaltamääräämisopin kehittäjän kirkkoisän Augustinuksen ajatuksia. Hänen mukaansa Jumala valitsee toiset ihmiset pelastukseen ja jättää toiset kadotukseen.

    Tämä kysymys koettiin vl uskovien keskuudessa vaikeaksi. Minulle vastattiin usein laulun sanoin: ”Järjelläs älä tutki autuuttas, se suurinta on hulluutta, sanoopi järkesi.” Mutta minäpä vain jatkoin kyselyä ja tutkimista.

    Paavali kirjoittaa tästä roomalaiskirjeen 9 luvussa melko selkeästi: ”Ihmisparka, mikä sinä olet arvostelemaan Jumalaa? Sanooko saviastia muovaajalleen: “Miksi teit minusta tällaisen?” Onko siis meidän ihmisten pakko tähän tyytyä (olemme semmoisia, kuin olemme.) Jos me tähän tyytyisimme ja pitäisimme, Augustinuksen ajatuksia oikeina. Niin miten meille kävisi? Meidän tuleekin lukea tämä Roomalaiskirje tarkoin, ettemme jää väärään käsitykseen, siitä mitä Paavali meille pyrkii opettamaan.

    Jatketaanpa ajatusta; meidän ei enää tarvitsisi pyrkiä elämään uskovaisina, ei seurata Jeesusta – siis kilvoitella. Koska Jumala olisi meidät ennen syntymäämme valinnut omakseen ja siten pääsisimme Jumalan valinnan perusteella taivaaseen. Tästä tulisi mahdoton yhtälö ja voisimme sanoa Jumalasta – teit väärin!

    Raamattua kun tutkimme, selviää meille kuitenkin, että ihminen on luotu sitä varten, että hän olisi kerran taivaassa yhdessä Jumalan kanssa. Meille herää nyt kysymys, miksi kaikki ihmiset eivät halua uskoa ihan oikein, vaan ihminen itse synnyttää erilaisia oppeja, joita sitten vaatii noudatettavaksi. Sillä kyllä ihmiselle on jätetty vapaa valinnanoikeus. Luetaanpa:

    5 Moos. 11: 26 “Minä annan teidän nyt valita siunauksen tai kirouksen. 27 Siunauksen saatte, jos tottelette Herran, Jumalanne, käskyjä, jotka minä nyt teille ilmoitan, 28 mutta kirouksen, jos ette tottele hänen käskyjään, vaan poikkeatte siltä tieltä, jota minä käsken teidän kulkea, ja antaudutte palvelemaan vieraita jumalia, joita ette ole ennen tunteneet.”

    ”Uskovainen haluaa ottaa kaikki lapset vastaan.” Tämä uskomus johtaa auttamattomasi, ennaltamääräämisopin kehittäjän kirkkoisän Augustinuksen oppiin, joka oppi on väärä. Jumala ei ole määrännyt äideille lapsikiintiöitä! Jumala on kyllä kaikkitietävä joten hän jo ennalta tietää, ketkä ihmisistä haluavat seurata Jeesusta. On siis varmasti niin kuin aloittajakin totesi, ettei yhtään lasta jää syntymättä, joka Jumala on valinnut.

    Tässä muutamia ajatuksia, toivon, että Pertti jatkaa. Vielä sanon tuosta nimettömänä pysymisestä, että taitaa olla näin parempi ainakin tällä hetkellä. Kirjoittele sitten omalla nimelläsi, kun rohkeus kasvaa ja kyllä se kasvaa. Kiitos näistä ajatuksistasi, joita toit esille. Opillinen selkeys ei tule jos pysyy mykkänä, täytyy puhua ja tutkia, eli etsiä niin kuin raamattu opettaa Jumalan tahtoa.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pertti Niukkanen sanoo:

      ”Aamenesta öylättiin” toteaa yksikantaan: ”Jumala on luonut ihmisille vapaan tahdon. Syntiinlankeemuksen vuoksi ihmiset eivät kuitenkaan tahdo aina hyvää, vaan itsekkäitä asioita, mikä aiheuttaa maailmassa paljon pahaa ja Jumalan tahdon vastaisia tekoja.”

      Tuttua uskontotuntien opetusta. Tässähän olisi myös pahan ongelma ratkaistuna niin, että emme pääse siitä Jumalaa syyttämään.

      Kysymyksiäkin herää: Miksi Hyvä Jumala loi maailman, jossa paha on mahdollista (olisihan Hän voinut toimia toisinkin)? Miten ihmisen tahto voi olla aidosti vapaa, jos Jumala kaikkivaltiaana tietää (jopa määrää) tulevat tapahtumat? Jne. Tahdon vapauden ongelmaan on etsitty vastausta Augustinuksesta (ja jo ennen häntä) Lutheriin ja Calviniin.

      Lutherille oli tärkeää korostaa ”yksin armosta”-periaatetta. Se ei sallinut, että ihminen voisi millään teoillaan tulla Jumalan hyväksymäksi. Lisäksi Luther korosti, ettei langennut ihminen voi itse valita uskoaan Jumalaan. Tässä suhteessa hänen ratkaisuvaltansa on sidottu. Pelastus on alusta loppuun Jumalan armon työtä, johon ihminen ei voi millään tavalla vaikuttaa. Näin oppi synnistä, armosta ja ihmisen ansiottomuudesta näyttää väistämättä johtavan ajatukseen predestinaatiosta. Siis Jumala on ennalta valinnut ja päättänyt, ketkä hän kutsuu pelastavaan yhteyteensä.

      Predestinaatio-oppi on yksi kristillisen teologian vaikeimmin ymmärrettävistä alueista. Joidenkin teologien mielestä se tulisi hylätä sen loogisten ongelmien vuoksi. Lukuisat Raamatun tekstit kuitenkin puhuvat siitä, että Jumalalla on pelastussuunnitelma, jonka hän vääjäämättä tulee toteuttamaan, esim. “Ne, jotka hän on valinnut, hän on myös edeltä määrännyt oman Poikansa kaltaiseksi”(Room 8:28-29) ja “Jo ennen maailman luomista hän on valinnut meidät Kristuksessa olemaan edessään pyhiä ja nuhteettomia Kristuksesta osallisina” (Ef 1:4).

      Calvin vei predestinaatio-opin loogiseen päätepisteeseensä: Jumala päätti jo ennen maailman luomista kenet hän pelastaa ja kenet hylkää. Tätä kutsutaan kaksinkertaiseksi predestinaatioksi. Kyllä tämä Calviniakin kauhistutti: Jumala luo jotkut ihmiset tietäen, ettei hän tule heitä pelastamaan. Mutta sanoohan Paavali: ”Jumala armahtaa kenet tahtoo ja paaduttaa kenet tahtoo”.

      Luterilaiset korostavat mielellään eroa oman yksinkertaisen ja reformoitujen kaksinkertaisen predestinaation välillä (tai kaikkein mieluimmin vaikenevat koko asiasta). Brian G. Mattson kuitenkin todistelee artikkelissaan ”Double Or Nothing: Martin Luther’s Doctrine of Predestination”, että Lutherkin oli ”tuplaversion” kannalla. http://www.contra-mundum.org/essays/mattson/Luther-predestination.pdf Ja kyllähän ”Sidotusta ratkaisuvallasta ” kovaa tekstiä löytyykin:

      “Kristityn on siis ennen kaikkea välttämätöntä autuuttansa varten tietää, että Jumala ei tiedä ennakolta mitään sattumanvaraisesti, vaan että hän edeltänäkee, päättää ja toteuttaa kaiken muuttumattoman, iankaikkisen ja erehtymättömän tahtonsa voimalla.”

      “Tästä seuraa eittämättä, että kaikki se, mitä me teemme, ja kaikki se, mikä tapahtuu, todellisuudessa – jos huomioimme Jumalan tahdon – tapahtuu välttämättömyyden pakosta ja muuttumattomasti, vaikka se meistä näyttääkin tapahtuvan muutosten alaisena ja sattumanvaraisesti.”

      ”Sidottu ratkaisuvalta” on kirjoitettu vastineeksi Erasmus Rotterdamilaiselle, joka puolusti (ainakin osittaista) ihmisen vapaan tahdon kykyä toimia pelastuksensa hyväksi. Erasmus viittaa esim. Raamatun lauseisiin tyyppiä ”Jos te tahdotte…, niin…”. Luther kuitenkin huolellisesti kiistää, että niissä olisi kysymys vapaasta tahdosta. Totta onkin, ettei Raamatusta löydy käsitettä ”vapaa tahto” (paitsi VT:n apokryfisessä Siirakin kirjassa). Jos vapaa tahto olisi olennainen asia kristinopissa, sitä olisi varmaan korostettu – tai edes mainittu?

      “Kolmas käsityskanta on kaikkein ankarin; se sisältää sen Wycliffin ja Lutherin ajatuksen, että vapaa ratkaisu on tyhjä nimitys, ja että kaikki se, mikä tapahtuu, tapahtuu pelkän välttämättömyyden pakosta.”

      Toisaalta Luther kirjoittaa myös:

      ”Älköön ihmiselle myönnettäkö vapaata ratkaisuvaltaa niissä asioissa, jotka ovat hänen yläpuolellaan, vaan ainoastaan niissä, jotka ovat hänen alapuolellaan, toisin sanoen: tietäköön ihminen, että hänellä on vapaan ratkaisun nojalla oikeus käyttää, käsitellä tai jättää käyttämättä omistamaansa omaisuutta, vaikka tosin siinäkin johtaa yksinomaan Jumalan vapaa ratkaisuvalta, hänen mielisuosionsa mukaan, mutta ettei hänellä suhteessa Jumalaan eikä missään siinä, mikä koskee joko autuutta tai kadotusta, ole vapaata ratkaisuvaltaa, vaan, että hän on joko Jumalan tahdon tai saatanan tahdon vanki, vallanalainen ja orja.”

      Tässä Luther on ”hiukan” ristiriitainen. Salliiko hän vapaan tahdon mahdollisuuden arkiasioissa (esim. ostanko omenoita vai päärynöitä)? Aikaisemmat lainaukset kyllä viittaavat siihen, että nekin ovat predestinoidut ja vapaan valinnan kokemuksemme siis vain harhaa.

      Voisi ajatella, että predestinaatio-oppi johtaisi jonkinlaiseen kohtalouskoon, joka lamauttaa kaiken ponnistelun halun. Näyttää olevan päinvastoin: Mitä vahvempi usko predestinaatioon, sitä yritteliäämpi ja vauraampi kansa on; vertaa esim. Italia, Saksa, Sveitsi. (Ks. myös Max Weber: Protestanttinen etiikka ja kapitalismin henki).

      – – – –

      Täytyy vielä todeta, että Lutherin aikoina vapaan tahdon ongelmaa käsiteltiin kovin erilaisista lähtökohdista kuin nykyisin. Toki samat teologiset ja filosofiset kysymykset elävät edelleen, mutta asiaa voidaan nykyisin tarkastella myös luonnontieteen menetelmin. Myös kognitiotieteessä on varsin perustellusti esitetty, että vapaa tahto on ”tyhjä nimitys” (esim. Libetin kokeisiin vedoten).

      Näiden tutkimusten ja Lutherin väliin mahtuu empiirisen luonnontieteen synty, mekaaninen maailmankuva (deterministinen kausaliteetti) ja kvanttimekaniikan synty (indeterminismi, tilastollinen kausaliteetti). Viime mainittu antoi sijaa vapaalle tahdolle (ja Jumalan aktiiviselle toiminnalle, kuten esim. K. V. Laurikainen päätteli).

      Nyt sitten kehä on umpeutumassa, kun neurotieteilijät jälleen epäilevät vapaan tahdon olemassaoloa 😉 Täytyy kuitenkin muistaa, että Luther puhui kovin eri asiasta, eri aikana ja eri käsittein. Ihmiskuvaan kai nämä tutkimukset kuitenkin pakostakin vaikuttavat, vaikka itse olen sinnikkäästi julistanut: Fyysikoilla ei ole uskoni kanssa mitään tekemistä!

      – – – –

      Voi Heino! Kylläpä minulle haasteen heitit! Nyt on lopetettava, vaikka en päässyt johdantoa pitemmälle (ajatus alkaa lopullisesti sumentua).

      Ehkä voisi vielä heittää vertauksen fysiikan puolelta. Joissakin kokeissa valo näyttää olevan aaltoja, joissakin taas hiukkasia. Nämä ovat (klassisesti) ristiriitaisia ominaisuuksia. Ei valossa itsessään kuitenkaan mitään ristiriitaa ole. Samoin Jumalan ilmoitetusta luonnosta saamamme viestit voivat näyttää meistä ristiriitaisilta, mutta Jumalan salatussa luonnossa ei ristiriitaa ole.

      Mutta kyselyä älkäämme lopettako!

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Per-Olof Moberg sanoo:

    Jos olen oikein ymmärtänyt, niin vanhoillislestadiolaisten kanta syntyvydensäännöstelyyn ja sen perustelut, ovat jokseenkin samat kuin roomalaiskatolisessa kirkossa. Jos ymmärsin oikein, niin aivan hiljan Rooman Piispa (Paavi) yritti saada siihen jonkinasteista muutosta tai uutta tulkintaa. Se ei mennyt läpi. Ei mennyt löpi myöskään uudenlainen tulkinta homoseksuaalisuudesta. Siis piispojen yhteinen kokous pysyi entisellä kannallaan. Taitavat syntyvyydensäännöstelystä kieltäytyvät “luomuihmiset” siis sittenkin kuulua tässä asiassa kristikunnan enemmistöön. Vähemmistö on tunnetusti usein äänekkäintä. Mikä onkaan muuten ensimmäinen ihmiselle luomiskertomuksessa annettu käsky?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Timo Kinnunen sanoo:

      Per-Olof Moberg: “Jos olen oikein ymmärtänyt, niin vanhoillislestadiolaisten kanta syntyvydensäännöstelyyn ja sen perustelut, ovat jokseenkin samat kuin roomalaiskatolisessa kirkossa.”

      Puolassa katolinen uskonto on valtauskonto. Siitä huolimatta puolalaiset naiset ovat yksi maailman vähinten lapsia synnyttävistä (vuonna 2005-2010 1,3 lasta/nainen). Toisin sanoen syntyvyydensäännöstelyyn liittyvää Raamatun opetusta sovelletaan vähän eri Puolassa kuin meillä vanhoillislestadiolaisuudessa keskimäärin. Siitäkin huolimatta että perustelut ovat jokseenkin samat. Jännä juttu.

      Ilmoita asiaton kommentti