Vanhurskauden kylvö ja kasvun siunaava sade

Miljoonakaupungin katu sateen jälkeen. Doualassa on Kamerunin talouden ja liike-elämän keskus.

Sunnuntai 16.02.2020
2. sunnuntai ennen paastonaikaa eli Sexagesima
Jumalan sanan kylvö
1. lukukappale: Hoos. 10:12-13

Kirkkovuoteemme kuuluu kolme sunnuntaita ennen paastonaikaa. Sexagesima on niistä keskimmäinen. Paastoon laskeudutaan tuhkakeskiviikkona.

Lukukappaleessamme kehotetaan kylvämään vanhurskauden kylvö. Vanhurskauden kylvöä seuraa vanhurskauden sade, siunauksen sade. Vanhan testamentin alkukielisessä tekstissä on viisikin eri vanhurskaus -sanueen sanaa. Kaksi niistä esiintyy lukukappaleessamme, korostan tässä:

Kylväkää oikeudenmukaisuutta,
korjatkaa uskollisuutta!
Raivatkaa itsellenne uudispelto!
Nyt on aika etsiä minua, Herraa,
minä tulen varmasti
ja annan teille siunauksen sateen.

Usko tulee kuulemisesta, joten evankeliumin julistuksessa vanhurskauttamisen on oltava keskeisesti esillä. Pyhän kasteen pisaroiden välityksellä saamme osallisuuden Jeesuksen tekemään pelastukseen, joten kasteemme on pelastuksen saamisen siunaava sade.

Vanhurskauttaminen on kirkkomme keskeinen opinkohta.

Martti Simojoki kirjoittaa:

”Sana ”vanhurskas” merkitsee samaa kuin ”Jumalalle otollinen”. Kun meidän kallein asiamme on päästä takaisin Jumalan yhteyteen, kysymys vanhurskaaksi tulemisesta on tärkein kohta pelastuksen tiellä. Oppi vanhurskauttamisesta on luterilaisen kirkon keskeisin opinkappale, jonka mukaan kirkko ”seisoo ja kaatuu”.
Huomiota on kiinnitettävä siihen, että Raamattu puhuu tästä asiasta käyttäen passiivia eikä aktiivia. Ihminen tehdään vanhurskaaksi, vanhurskautetaan; hän ei itse tee itseään vanhurskaaksi. Jo tämä viittaa siihen, mikä tässä asiassa on tärkeintä: Jumala vanhurskauttaa ihmisen.

Martti Haavio käyttää tuhlaajapoika -vertausta esimerkkinä, kun hän kirjoittaa vanhurskauttamisesta:

”Tämä viheliäinen kulkija (tuhlaajapoika) otettiin lapseksi jälleen. Kun talossa iloiten vietettiin tulojuhlaa, kuultiin isän useasti sanovan onnellisena: ”Tämä minun poikani oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja on löytynyt.”
Näin Jeesus sanoo taivaassakin tapahtuvan, kun syntinen armoa anoo. Jumala antaa hänelle synnit anteeksi kaikesta sydämestään ja ottaa lapsekseen. Kun syntinen nöyrtyneenä jo on tuominnut itsensä, ei häntä enää tuomita.”

Haavio käyttää myös toista Jeesuksen vertausta esimerkkinään. Suuri velallinen oli tehnyt väärin eikä hän voinut maksaa lainaansa takaisin:

”Se on ihmeellinen asia. Suurelle syntiselle, joka Herran armoon turvautuu, Herra vastaa: ”Koko sinun suuri syntivelkasi on annettu anteeksi.” Hän on rikoksen tekijänä tullut tuomarin eteen, katuen tunnustanut sen ja odottanut ansaitsevansa rangaistusta, mutta hän saakin vapauttavan tuomion. Velallinen on nyt velaton Jumalan edessä, syntinen on synnitön hänen edessään. Kuka voisi uskoa sitä! Syytöntä, kelvollista ihmistä Jumalan edessä sanotaan Raamatussa ”vanhurskaaksi”. Kun Jumala kurjalle palvelijalle antaa velan anteeksi ja julistaa kelvottoman kelvolliseksi, sanotaan sitä ”vanhurskauttamiseksi”.

Meidän vanhurskautemme on lahjaksi saatua. Jumala julistaa meidät vanhurskaiksi Kristuksen sovintotyön tähden.

Axel Fredrik Granfelt kirjoittaa:

”Ihminen tarvitsee ulkopuolisen lujan tuen, jonka varassa hän voi turvallisesti levätä. Tämä tuki on Kristuksen ansio, hänen joka on ottanut kantaakseen meidän syntimme ja velkamme, ja joka on toiminut, kärsinyt ja kuollut meidän pelastuksemme tähden.
Niinpä yksin Kristus on meidän vanhurskautemme. Voidaksemme päästä sovintoon Jumalan kanssa, ainoa tie tähän on, että Jeesuksen vanhurskaus luetaan meidän hyväksemme.

Carl Fr. Wislöff kirjoittaa:

Vanhurskauttaminen merkitsee, että Jumala antaa meille anteeksi kaikki syntimme ja sen sijaan lukee meille Jeesuksen täydellisen vanhurskauden. Ihminen ei voi tulla pyhemmäksi kuin hän on vanhurskauttamisen perusteella.

* * *
Martti Simojoki. Kristinopin opetus. Helsinki 1950.
Martti Haavio. Kristinopin opetustuntien rakennusaineksia. Jyväskylä 1931.
Axel Fredrik Granfelt. Kristlig Dogmatik. Suomennus tähän minun. Helsingors 1880.
Carl Fr. Wislöff. Minä tiedän keneen uskon. Kristillinen uskonoppi. Suomentanut Kai Selinheimo. Helsinki 1966.

28 kommenttia

  • Tarja Parkkila sanoo:

    Synti ja syntivelka

    Roomalaisen lain mukaan, jos velallinen ei pytynyt maksamaan velkaansa, hän tottakai ilmoitti sen… jopa nöyränä. Hänelle annettiin maksuaikaa.

    Jos hän ei uuteen määräpäivään menessäkään pystynyt maksamaan velkaansa, hänelle voitiin etsiä lunastaja. Joku rikas saattoi lunastaa hänet, maksaa hänen velkansa, pelastaa hänet rangaistukselta, mutta ei ilmaiseksi, vaan velallisesta tuli lunastajan orja, hän joutui tekemään työtä lunastajalle, palvelemaan orjan asemassa.

    Eikö näin ole myös Jeesuksen kohdalla, ei hän ilmaiseksi mitään tee, vaan hänellä on vaatimuksia, jopa niin, että sinun pitäisi luopua kaikesta mitä sinulla on ja seurata häntä. Lähteä tienpäälle, Tehdä kaikista hänen alamaisia.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Tarja

      Kiitos puheenvuorostasi.

      Vuonna 1998 edesmennyt ensimmäinen vaimoni teki oikeustieteellisen tutkielmansa roomalaisesta laista. Viittasi siinä vertailevana materiaalina mm minun pro gradu tutkielmaani, joka käsitteli Liiton lain vahingonkorvausvelvoitteita.

      Juutalaisena rabbina toimiessaan Jeesuksen ratkaistavaksi tuli myös oikeudellisia tapauksia. Näissä yhteyksissä lausumiaan sivuhuomautuksia on säilynyt meille evankeiiumissa. Hän myös oli erittäin tarkka aikansa tarkkoihin vaatimuksiin todistajien lausuntojen täsmällisyyteen ja ratkaisujen liittymisestä niiden varaan. Esim. tapausratkaisussa aviorikoksesta tavatun naisen tuomitsemisessa hän saattoi vapauttaa syytetyn, kun todistajien lähdettyä ei enää ollut paikalla todistajaa, jonka todistuspuheenvuoroon olisi voinut rangaistuksen rakentaa. Syytös siis raukesi koska todisteet puuttuivat.

      Lopputulos oli Jeesuksen armon ja armahduksen sanoman linjan mukainen.

      Jeesuksen vapauttava evanekliumi on siinä mielessä avointa, että nimenomaan vanhurskauttamista koskeva Jumalan armon antaminen tapahtuu ilman ehtoja.

      Roomalaiskirje:

      4:5 mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi;

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Mikko Suni sanoo:

    Kiitos Matias.

    Hienoa, kun täällä on sinun blogejasi.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    Matias

    ” Aviorikoksesta tavatun naisen tuomitseminen , hän saattoi vapauttaa syytetyn ”

    Tämä olisi ymmärrettävää, jos nainen olisi ollut Jeesuksen vaimo tai äiti, mutta sitä ei kerrota. Jos oli, silloin Jeesuksella olisi ollut valta antaa anteeksi. Mutta hän oli kolmas osapuoli.

    Kun kysymys oli aviorikoksesta, niin naisella todennäköisesti oli mies olemassa. Ja tässä tapauksessa aviorikos, on aviomiehen ja vaimon välinen asia, ei kyläläisten tuomion alainen. Jos se oli laillisesti rikollista, silloin se olisi pitänyt viedä oikeuden eteen. Eikö vain ? Vanhurskaus /oikeamielisyys on sitä, että annetaan oikeudenmukaisia tuomioita ja silloin pitää tietää, mitä laki sanoo. Laki on aina laki, vaikka se olisi Suomen laki.

    Raamatussa on hyviä tuomarin ohjeita. “Älä pidä köyhän äläkä rikkkaan puolta vaan tuomitse oikeudenmukainen tuomio. ” Tuomari ei saa olla puolueellinen, ei esim, ottaa lahjuksia, tai päästää köyhää vain sen takia, että hän on köyhä. Kaikki käyhät eivät ole automaattisesti hyviä ihmisiä, vaikka uskoisivat Jeesukseen.

    Mikä sitten on ohjeellista aviorikoksen suhteen Mooseksessa. Se suunnataan miehille, ei naisille. 3. Moos. 18:20 ” Älä makaa lähimmäisesi vaimon kanssa, ettet siten saastuttaisi itseäsi. ” Vastuu asetetaan miehelle.

    Islamissa kivitetaan vieläkin naisia joita syytetään aviorikoksesta, nainen uhrataan yhteison puolesta, että yhteisön moraali avioliiton suhteen pysyisi vakaana.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Tarja

      Puhut Jeesuksesta “kolmantena osapuolena”.

      Minä puolestani kerroin, että Jeesus toimi paikallisena oikeuslaitoksena, koska se kuului rabbin tehtäviin. Synagogilla oli paitsi liturgioiden toimittaminen myös paikallisena oikeuslaitoksena toimiminen ja monen muunkin sellaisen hallintoon liittyvien asioiden hoitaminen. Se oli nykyaikaista yhteiskunnallista toisenlaista työnjakoa ajatellen tuon aikaisen paikallishallinnon elin.

      Ollaksemme tarkkoja, niin tuo lauseesi “silloin se olisi pitänyt viedä oikeuden etee” toteutui aivan tuonaikaisen juutalaisen oikeusjärjestyksen mukaisesti. Asia tuotiin nimittäin Jeesuksen ratkaistavaksi juuri tässä tarkoituksessa.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    Galielean alueella saattoi olla erilainen oikeustoimi, ikäänkuin kyläkäräjät, kun taas valtion hallinnon puolella, oli oikeusistuin, ihan kuten meillä oikeuslaitos. Siihen kuuluin 70 tai 72 jäsentä, Herodeksen aikana se puolitettiin, sanotaan jopa, että Herodes tappoi puolet tuomareista.

    Herodes teki mitä halusi, surmasi jopa omia poikiaan ja myös vaimonsa Mariamnen, kuten myös paljon kansaa. Laki ei koskenut häntä, hän oli laki siinä vaiheessa. Rooman keisarien mallin mukaan, kuten eräs heistä sanoi: “Laki ei koske keisaria, keisarin sana on laki.”

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Tarja

      Edellä kerroin paikallisesta oikeusistuimesta, synagogasta ja siinä tuomarina toimivasta rabbista, koska keskustelussamme mainittu juttu ratkesi sillä tasolla.

      Tuon ajan juutalaisuuden ylemmästä oikeusistuimesta kerran tässä, koska otat sen esille toisessa kommentissasi.

      Suuri neuvosto oli juutalaisessa sisäisessä vallankäytössä sekä valtion että uskonnollisen elämän juutalaisten korkein hallinnollinen elin. Tuomioistuimen tehtävien puolesta se oli siis samassa tehtävässä kuin Ruotsin hovioikeus 1600 -luvulla ja korkein oikeus meidän aikanamme armaassa kotomaassamme.

      Huomaa, ettei tuohon aikaan vielä juutalaisten keskuudessa ollut vaikuttanut sen paremmin Martin Luther, 10.11.1483 – 18.2.1546, joka kehitti kahden regimentin opin kuin La Brèden ja Montesquieun paroni Charles-Louis de Secondat, , 18.1.1689 – 10.2.1755, joka kehitti teorian vallan kolmijaosta. Joten ei pidä mennä tekemään anakronistisia olettamuksia tuon ajan oikeuskäytännöstä.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    Nykyisin ei puhuta enää synnistä, sana on tavallaan jakautunut kahteen osaan, puhutaan laittomuudesta ja moraalittomuudesta. Jos rikkoo lakia on lainrikkoja, jos käyttäytyy siveettömästi, sitä sanotaan moraalittomuudeksi. Näin sana synti on ikäänkuin poistunut, vaikka sitä vielä uskonnollisesti viljelläänkin.

    Kun lainrikkoja suorittaa laissa määrätyn rangaistuksen, siitä sanotaan, ‘Se mikä on sovitettu maan päälla se on sovitettu myös taivaassa. ‘ Jos tuomari tuomitsee väärin, se siirtyy tuomarin vastuulle.

    Ei puhuta enää myöskään uhratuista elämistä, vaan puhutaan teurastetuista eläimistä, vaikka samalla tavalla eläin joutuu antamaan henkensä.

    Jeesus ei minun mielestäni asetu Lain yläpuolelle ainakaan eräissä lausahduksissaan. Hän kehoittaa: ” Sovi veljellesi kanssa niin kauan kuin olet hänen kanssaa tiellä, muuten hän vie sinut oikeuteen ja silloin maksat viimeisenkin pennin. ” Puhutaan uhrille maksettavista korvauksista, joka tietysti on oikeudenmukaista jos rikos on suuri, kuten vaikka tuhottu omaisuutta, tai jotain muuta vastaavaa.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Tarja

      Elämän todellisuus on sama kautta aikojen. Näin myös ihmisen syntisyys on yhtä todellista kuin aikoinaan muinaisinakin aikoina aina ihmiskunnan alusta asti.

      Ei tarvitse kuin pitää korvansa auki maailmamme uutisten tuomista ongelmista eri puolilla maailmaa huomatakseen että samoja ongelmia esiintyy nykyajan ihmisten keskuudessa kuin aikoinaan jo muinaisten sumerilaisten keskuudessa kuin heiltä kirjallisen kulttuurin omaksuneilla akkadilaisilla, egyptiläisillä tai heettiläisillä jne.

      Puhun siis ihmisen perusongelmiin kuuluvasta todellisuudesta.

      Sinun tekstisi puolestaan tarkastelee väärintekoja meidän sosiaalisessa ja juridisessa ympäristössämme. Yhteiskunnassamme todellakin on tehtävä tarkka ero sen välillä mikä on laitonta, josta seuraa oikeudellisia johtopäätöksiä, ja toisaalta sellaisista moraalisesti ala-arvoisista toimista, jotka toki eivät mene lain rajan ulkopuolelle, mutta siitä huolimatta aiheuttavat ongelmia ihmisten yhteiseen elämään, koska teko loukkaa lähimmäisen hyvinvointia tavalla tai toisella.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    Edelliset kommentit ovat minun näkemyksiäni, joita voi sanoa vaikka arkirealismiksi, tai miksi tahansa ja niistä saa olla erimieltä.

    Mielenkiintoista olisi keskustella myös Jeesuksen oikeudenkäynnistä ja siihen liittyen hänen haluttomuudestaan puolustautua roomalaisen oikeuden ( Pilatus) edessä. Häntä syytettiin hänen aikomuksistaan hävittää temppeli, niin ettei jää kiveä kiven päälle, ja sanoistaan, kuinka hän rakentaa sen kolmessa päivässä uudelleen.

    Onhan tämä kristillisesti, jopa hyväksytty ajatus. Kerrotaan, että hän tarkoitti ruumiinsa temppeliä uudella rakennelmalla.

    Mutta vertailun vuoksi, se tarkoittaisi samaa, kuin että joku uhkaisi hävittää vaikkapa Helsingin tuomiokirkon niin, ettei jää kiveä kiven päälle. ja sellaisista aikomuksista joutuisi todellakin kuulusteltavaksi ja tuomituksi. Kuulustelumenetelmät ja tuomiot eivät ole enää roomalaista tapaa, kuten ruoskiminen, kidutus, ja ristiinnaulitseminen. Mutta kuitenkin…….

    Tässä ajassa sitä pidettäisiin terroristisen teon sunnitteluna.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Tarja

      Jeesuksen aikana oli erilaisia mielipiteitä siitä, mitkä kirjat kuuluivat kanoniin eli siis viralliseen tuon ajan Raamattuun. Saddukeukset pitivät vain Lakia eli Tooraa eli Viittä Mooseksen kirjaa pyhinä teksteinä. Toiset pitivät myös Profeettoja eli Nevi’im jotkut vieläpä Kirjoituksia eli Ketuvimia pyhinä teksteinä.

      Selvästi näkyy että Jeesus osallistui sellaisiin liturgioihin, missä luettiin myös Profeettojen kirjoja.

      Profeettojen kirjoissa oli mm seuraavia temppelin hävitystä ennustavia kohtia kuin esim

      Miika:

      3:12 Siitä syystä, teidän tähtenne, Siion kynnetään pelloksi, Jerusalem tulee kiviraunioksi ja temppelivuori metsäkukkulaksi.

      Tämä toteutui vuonna 587 eKr. Kun profeettoja luettiin niin myös tämä tai muu tämän sisältöinen teksti kuului luettavien kappaleitten joukkoon. Jos tästä tekee vähääkään avoimemman saarnan, niin kuin Jeesuksen vertauksia käyttävä saarnatyyli oli, niin helposti käy että nuo esimerkkinä olevat vertaukset alkavat ihmisten suussa elää omaa elämäänsä. (On kokemusta, kun olen käyttänyt erittäin värikkäitä esimerkkikertomuksia vertauksena saarnoissani. Jälkeenpäin kuulin noita tarinoita täysin eri yhteyksiin sidottuina. Mehevä juttu on aina mehevä sidottiimpa se mihin yhteyteen tahansa. )

      Eipä siis ole sattuma että joku on saattanut viritellä noista lauseista varsinaista kapinallista tekstiä, joiden varaan Jeesusta vastustaneet voimat sitten perustelivat syytöksiään.

      Jeesuksen vastustajien teologisesti merkittävä peruste kuitenkin oli se, että Jeesus ilmoitti olevansa Jumala, Jumalan Poika. Tätä eivät vastustajat halunneet ymmärtää kolmiyhteisen Jumalan sanomaksi, vaan väänsivät siitä monijumalaisuuden.

      Jeesuksen puhe oman ruumiinsa temppelistä on eräänlainen pääjuonesta erilleen otettu sivuhuomautus. Niin kuin perinnönjakoa rabbina tehdessään hän kerran poikkesi ikään kuin sivuhuomautuksena, että kenenkään ei pidä yrittää ahnehtia itselleen liian suurta osuutta ja tämän pohjalta sitten puhui ajallisten aarteiden sijaan paremmaksi kerätä taivaallisia aarteita, nin samalla tavalla jossakin yhteydessä noista temppelin hävitystä ja uudelleen rakentamisen aiheita käsitellessään hän viittasi Messiaan tehtävään, jonka hän tuli tekemään Jumalana ja ihmisenä yhdessä persoonassaan, nimittäin omaan kuolemaansa ja ylösnousemukseensa.

      Tämä sivuhuomautus on sitten aiheestakin kasvanut koko opetuksen pääsanomaksi: Jeesus ilmoitti ennakolta kuolemansa ja ylösnousemuksensa eli siis pääsiäisen pyhien uuden sisällön, Kristuksen täytetyn sovintotyön Golgatan ristillä ja riemullisella ylösnousemuksen voittosanomalla.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    Kiitos vastauksista Matias, tämä on mielenkiintoista.

    “Elämän todellisuus on sama kautta aikojen. Näin myös ihmisen syntisyys on yhtä todellista kuin aikoinaan muinaisinakin aikoina aina ihmiskunnan alusta asti. ”

    Varmasti näin, mutta niin sanottu Armotalous ei ainakaan paranna tilannetta. Ylenpalttinen armo saa aikaan vain yhteiskunnalista holtittomuutta ja henkiökohtaisella tasolla itsekritiikin puutetta. Tämän viisauden ole lainannut jostakin, kuten paljon muutakin, enhän minä syntyessän vielä mitään mistään tiennyt.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Tarja

      Kristillisen armon ajatus ei ole sitä, että armahdus toisi välinpitämättömyyttä, vaan päin vastoin. Sellainen joka synnin tähden on täysin syrjäytynyt Jumalan tahdon mukaisesta elämästä pääsee osalliseksi Jumalan mielen mukaiseen elämään.

      Armo ei ole mekaaninen luonnonlaki, vaan Jeesuksen persoonaan ja hänen työhönsä sidottu Jumalan itsensä antama armon ojennus ja siksi tämä Jumalan rakkauden kutsu on persoonallinen kutsu elää Jumalan tahdon mukaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    ” Ollaksemme tarkkoja, niin tuo lauseesi “silloin se olisi pitänyt viedä oikeuden etee” toteutui aivan tuonaikaisen juutalaisen oikeusjärjestyksen mukaisesti. Asia tuotiin nimittäin Jeesuksen ratkaistavaksi juuri tässä tarkoituksessa.”

    Minun mielestäni evankeliumin Jeesuksella ei ollut senkaltaista statusta, että hän olisi voinut toimia tuomarina ja vielä yksin. Ei hän ollut aviossakaan, papin piti olla nuhteeten yhden vaimon mies.

    Flavius Josefuksen kirjassa; ” Juutalaissodan historia” ylimmäisenä pappina toimivat Ananus ja Jeesus nimiset henkilöt, ainakin suomennoksessa. Tällä Jeesuksella olisi voinut olla valtuudet toimia tuomarin virassakin, sisäisissä asioissa. Kapinalliset syyttivät näitä maan kavaltamisesta, eli roomalaismielisyydestä, halusta luovuttaa maa roomalaisille.

    Tätä Jeesusta ei ristiinaulittu vaan kapinalliset surmasivat heidät molemmat. Jotkut olivat murhanneet Jaakob vanhurskaan ja nämä papit murhattiin kostoksi. Evankeelisesti puhutaan pahasta papista, jonka nimi oli Ananus.

    Ananuksesta mainitun sanonnan Paha pappi, perusteella kaikki juutalaiset papit tai tuomarit kuvataan taiteessa hyvin kavalan ja julman näköisinä. Ja muutenkin halutaan viljellä tämän kaltaista juutalaisvihamielisyyttä ja panettelua.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Tarja

      Jeesus oli rabbin asemassa, koska hän opetti synagogassa eikä kukaan saanut opettaa ilman asianmukaista virkaan vihkimystä. Kuten edellä jo totesin niin Jeesus toimi juuri tämän valtuutuksensa mukaisesti paikallisen oikeusistuimen tuomarina.

      Ei pidä sekottaa alempia oikeusistuimia ja korkeampaa oikeutta keskenään. Tämä on yhtä lailla vastoin tosiasioita, kuin jos joku Suomessa sekottaisi toisiinsa käräjäoikeudet, hovioikeudet ja korkeimman oikeuden toisaalla tai hallinto-oikeudet ja korkeimman hallinto-oikeuden toisaalla. (Ensimmäinen vaimoni oli juuri saanut paikan korkeimman hallinto-oikeuden esittelijäksi, kun hän sairastui ja oli sairaana yli 15 vuotta ennen kuolemaansa.)

      En tiedä mistä olet saanut mielikuvasi Jeesuksen kuolemasta. Olen lukenut kaikki Jeesuksen elämää käsittelevät tekstit, useimmat alkukielellä. Olen täysin varma siitä, että vanhan kirkon oppineet ovat erittäin taitavasti valinneet useammista eri teksteistä juuri ne jotka parhaiten kuvaavat historiallisen Jeesuksen elämän todellisen kulun ja hänen julistuksensa luotettavimman tulkinnan.

      Aivan perinnehistorian kannalta esittämäsi teoria ei alkuunkaan vastaa todellisuutta, vaan siinä esiintyy sellaisia nimien väännöksiä, että niissä tarinan iskijät ovat tehneet kärpäsestä härkäsen eli muuttaneet historiallisten tapausten kuvauksen vapaasti sepitetyksi tarinaksi, joka on vieraantunut alkuperäisestä yhteydestään täysin vapaasti ilmassa liehuvaksi tarina-ainekseksi.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    “En tiedä mistä olet saanut mielikuvasi Jeesuksen kuolemasta. ”

    En minä sanonut, että on kysymys samasta Jeesuksesta, mikä evankeliumissa on.

    Flavius Josefus on nimenomaan historioitsija, ei mikään Tooran hengellistäjä, joka muuttaa kirjoituksia toiseksi uskonnoksi. Hän kirjoittaa mitä on tapahtunut. Siellä on monta Jeesusta Judasta, Johannesta, Simonia , Eleazaria unohtamatta, ja paljon muita. Eri aikakausina vaikuttaneita henkilöitä . Hän kertoo myös essealaisista jotka perustivat uuden liiton. Köyhät nöyrät, tielle lähteneet. Evankeliumi ei tiedä heistä mitään.

    Hän tuntee hyvin Juudean maan maantieteellisesti. Kirjassa on hienoja miljöökuvauksia, Missä on vuoria missä laaksoja, millainen ilmanala missäkin vallitsee, mitä kasveja missäkin kasvaa ja menestyy. Mitkä vedet missäkin virtaa ja millainen on kuolllut meri Hän on aikalainen, kirjoittanut joskus vähän sodan v. 70 jälkeen. Sotaan hän osallistui keisari Tituksen kanssa. Oli siis mennyt roomalaisten puolelle, josta syystä kansa piti häntä petturina.

    Evankeliumi loppuu jonnekkin apostolien tekoihin, ei siellä kerrota, mitä sen jälkeen tapahtui. Kuten tuo sota roomalaisia vastaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Tarja

      Josefuksen teos oli kristikunnassa vuosisatoja Raamatun jälkeen luetuin juutalaisen kirjoittama teos. Se on myös jokaisen eksegeetikon vakioteoksia, jos ei suorastaan kursoorisesti, niin kuitenkin asiasisältönsä takia.

      On tuskin ainoatakaan sellaista Jeesuksen elämää käsittelevää eksegeettistä teosta, jossa ei jollakin tavalla olisi otettu huomioon Josefuksen kirjoituksia.

      Josefuksen teoksia voi lukea osoitteesta http://www.perseus.tufts.edu/hopper/collection?collection=Perseus:collection:Greco-Roman

      Siellä on julkaistu seuraavia teoksia

      Flavius Josephus. Against Apion. William Whiston, A.M.. (English) [J. Ap.] search this work Antiquitates Judaicae. B. Niese. (Greek) [J. AJ] search this work Antiquities of the Jews. William Whiston, A.M.. (English) [J. AJ] search this work Contra Apionem. B. Niese. (Greek) [J. Ap.] search this work De bello Judaico libri vii. B. Niese. (Greek) [J. BJ] search this work Josephi vita. B. Niese. (Greek) [J. Vit.] search this work The Life of Flavius Josephus. William Whiston, A.M.. (English) [J. Vit.] search this work The Wars of the Jews. William Whiston, A.M.. (English) [J. BJ] search this work

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Matias Roto
    Matias Roto

    Eläkkeellä oleva rovasti. Entinen Kamerunin lähetti. Sotainvalidien veljespappi Kanta-Hämeessä. Vuoden somerolainen 2012. Kaupunginvaltuutettu ja tarkastuslautakunnan varapuheenjohtaja Somerolla. Lounais-Hämeen ammatillisen koulutuksen kuntayhtymän valtuutettu. Kepun Varsinais-Suomen piirin kirkollisasiain toimikunnan puheenjohtaja. Puoliso prinsessa Colette on Someron seurakunnan kirkkovaltuutettu ja kirkkoneuvoston jäsen. Vanhemmat lapset ovat jo aikuisia, kotona vielä prinsessat Hilary ja Elvira.