Vanhuuseläkeläisistä uusiovauvoja?

Jos Luoja suo ja minä elän, saavutan huomenna (13.3.2018) vanhuuseläkeiän. Olen myös jo saanut lähetteen sinne, mistä olen tullutkin. Eli Naistenklinikalle. Menen sinne viikon kuluttua, mutta siltä varalta, että emme enää koskaan tapaisi, tahdon kertoa mahdolliselle katoamiselleni todennäköisen syyn. Syy on Suomen hallitus ja sote-kokeilu.

Kuten tunnettua, Suomessa ei enää osata tai haluta hoitaa vanhuksia. Siksi joka toinen päivä yksi suomalainen vanhus lähtee täältä oman käden kautta. Lisäksi vuosittain maassamme katoaa satoja muistisairaita ihmisiä.

Erinäisistä syistä johtuen Suomessa ei enää synny riittävästi lapsia, joten meitä uhkaa sukupuuttoon kuoleminen ennen kuin huomaammekaan. Jostakin on siis saatava lisää lapsia. Maahanmuuttajilla niitä olisi vaikka muille jakaa, mutta kun ei-uskonnollisen käännytystyön seurauksena tänne ei saada lisää babyja, alkavat keinot olla vähissä ja  hyvät neuvot kalliit.

Maan hallitus ei kuitenkaan ole jäänyt ihmettelemään moista katastrofimahdollisuutta, vaan on käynnistänyt salaiset tutkimukset elämän kiertokulun turvaamiseksi todella radikaalein keinoin. Sote on lyhenne operaation  varsinaisesta Soteria-nimestä, mikä tarkoittaa Ihmisen pelastusta. Millaisesta pelastussuunnitelmasta on kyse?

Naistenklinikalla on ikkunattomassa huoneessa monien lukkojen ja paksujen teräsovien takana isokokoinen laite, jolle on annettu salaperäinen nimi Deus ex machina. Idea on se, että vanhuuseläkeläinen laitetaan vähän magneettikuvauslaitetta muistuttavan masiinan sisään. Parissa kymmenessä minuutissa asiakkaan muistikuvat, mielikuvat ja kielikuvat on siirretty tallentimelle ja henkilö itse kutistettu vauvan kokoiseksi. Kone myös ruokkii, vaipoittaa ja kapaloi uusiovauvan alle aikayksikön.

Kierrätysvauvat sijoitetaan lastenkoteihin ympäri Suomea robottien hoitoon.  Vuoden ikäisille uusvanhoille pilteille istutetaan heidän kuvansa takaisin päähän puhdistettuina kaikesta vanhasta kuonasta ja kaunasta. Tähän neurolingvistiseen uudelleenohjelmointiin on käytetty vain hyviä ja myönteisiä suggestioita, kohteliaisuuksia, rauhaa ja rakkautta.

Kun tällä tavalla suomalaiselta yhteiskunnalta on poistunut huoli vanhusten hoitamisesta, voidaan pääpaino ihmisessä vielä heikkona väpättävästä hoivavietistä valjastaa näitten toiselle kierrokselle päässeitten ex-vanhuuseläkeläisten hyysäämiseen. Entä millä rahoilla tätä työtä tehdään? No, tietysti näitten uusintakierrokselle lähteneitten jälkeensä jättämin varoin. Eiväthän vauvat kovin paljon rahaa kuluta.

Systeemin edut ovat aivan kiistattomat: Suomalaisten väkiluku pysyy aina vakiona. Ihmiset vapautuvat  elämään onnellisina, kun ei tarvitse pelätä kuolemaa, kun tietää ja osaa odottaa, että tietyssä vaiheessa kaikki alkaa taas alusta. Synti-käsite voidaan unohtaa, sillä aikaa myöten koko väestö tulee ohjelmoiduksi uudelleen, kiltiksi, empaattiseksi, sympaattiseksi, hyvällä itsetunnolla ja huumorilla varustetuksi tiimityöläiseksi.

Jos siis ette kuule minusta enää ensi viikon jälkeen mitään, niin se voi johtua kahdesta asiasta: 1) Kaikki ei sitenkään mennyt ihan nappiin ja meikäläinen vain katosi kuvioista ja kartalta. 2) Kaikki meni aivan niin kuin pitikin ja meikäläinen sätkii kapaloissa jossakin peräseinäjokelaisessa tai takahikiäläisessä lastenkodissa ilman kännykkää, sosiaalista mediaa, luottokortteja, osaten vain toistaa Da-da-daa. Ja riippuen siitä, annetaanko minun muistaa olleeni kerran Kotimaa24:n hervoton Ruttopuiston rovasti, saatamme joskus vielä tavata. Sikäli kuin onnellisuuskuplani sisällä malttaisin enää mitään kirjoittaa…

 

Kuvateksti: Deus ex machina eli "jumala koneesta" oli antiikin tragedioihin liittyvä käsite, jossa jumala ilmestyi - konevoimalla - näyttämölle ratkaisemaan ja mullistamaan ihmisten kohtalot.

Myöhemmin käsite on levinnyt tarkoittamaan tilannetta, jossa esimerkiksi henkilöihinsä tai juoneensa toivottomasti sotkeutunut romaanikirjailija ratkaisee teoksen ongelmat yhdellä, yleensä epäuskottavalla äkkikäänteellä. Tämä taitaa koskea myös meitä bloggaajia?

 

7 kommenttia

  • Tässä oli paljon totuutta. Koitan laittaa kovalevyllesi pienen varauman, jos et kuitenkaan pienene, niin muu osa toteutuu. Olemme lopulta vaipoissa, ne ehkä eivät ole huomaamattomat housuvaipat, mutta kumminkin. Saatamme sätkytellä ja heilutella käsiämme, mutta toivottavasti hoitajat ovat taammalla, jos eivät ole jo robotteja. Ovissa on kahdet kahvat ja ylemmät ovat niin korkealla, ettei pyörätuolista sinne ylety. Kaikki meidän parhaaksemme. Siinä on myös se hyvä puoli, ettei kaikkea tarvitse enää kuulla eikä kaikkia tarvitse olla tuntevinaan. Yksi oikea hyvä puoli siinä on: Luultavasti tästä ajasta luopuminen ei ole vaikeaa, kun ei enää ole mitään hallitsemisen arvoista täällä. Tulevaisuus on turvattu tavalla ja toisella!

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Kyllä, Lauri, kohti lapsuutta olemme kovaa vauhtia menossa. Lohdullista, että Jeesus otti oppilailleen esimerkiksi lapsen ja käski näitten muuttua mieleltään lastenkaltaisiksi. Muuten ei ole asiaa Taivaan kotiin.

      Huom.: Tämä hahmottelemani kiertokulkuajatus ei siis ole jälleensyntymistä vaan aivan sananmukaisesti uudestisyntymistä. ;-)

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Nyt täytyy kuluttaa hetki miettimiseen. Pitäskö lähtee ihan Aabrahamista? Aabraham sai ympärileikkauksen merkin määrätystä syystä ja se säädettiin 8 päivän ikäisille poikalapsille. Jotenkin tulee mieleen sellainen asia, että Aabraham oli antautunut lopulta Herralle niin, ettei enää yrittänyt toteuttaa omaa tahtoaan. Pieni lapsi on riippuvainen vanhemmistaan eikä sitä häneltä edes tiedustella haluaako.

    Ehkä Jumala ja Jeesus on ehjien kokonaisuuksien kannalla? Vanha-aatami on ehjästi syntinen. Uusi-ihminen on ehjästi vanhurskas, kun se on Jeesukselle annettu. Ristintyö on ehjä kokonaisuus, joka maksaa kokonaisen syntiturmeluksen. Ehdottomuus on yksi puoli. Kun Jeesus kutsui tykönsä lapsen, niin annetaan ymmärtää, että hän tuli kyselemättä miksi? Opetuslapsetkin kyselivät ennen ristiä: Me olemme luopuneet kaikesta, mitä me tästä saamme? Lihallisuus oli vielä päällimmäisenä. Tämmöstä tuli nyt mieleeni.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Lauri: Joo, ja kun antaa lapselle mieluisen lahjan, niin on hienoa katsoa, miten hänen silmänsä laajenevat teevadin kokoisiksi, hän liikuttuu vilpittömästi onnesta eikä – aikuisten tavoin – ala heti miettiä, että nyt minun täytyy antaa tuolle vastalahja, vähän vielä hienompi kuin tämä. Lapsi ei taida luonnostaan käydä aikuisten lailla kauppaa?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • kimmo wallentin sanoo:

    RR: “Synti-käsite voidaan unohtaa, sillä aikaa myöten koko väestö tulee ohjelmoiduksi uudelleen, kiltiksi, empaattiseksi, sympaattiseksi, hyvällä itsetunnolla ja huumorilla varustetuksi tiimityöläiseksi.”

    Siihen kai se Jumalakin luomishommia tehdessään alunperin pyrki, mutta sössi koko homman kun meni istuttamaan sen paljonpuhutun omppupuun sinne paratiisiin.

    Ihan piruuttaanko se sen teki, vaikka tiesi tasan tarkkaan kuinka siinä tulisi käymään?

    On se kumma kun ihmisen itsensä täytyy aina jälkeenpäin korjata Jumalan tekemät mokat.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Ruttopuiston rovasti Hannu Kiuru
    Ruttopuiston rovasti Hannu Kiuru

    Nimeni on Hannu Kiuru, arvoni Ruttopuiston rovasti emeritus (63 v., 117 cm, 179 kg). Kirjoitan painavaa tekstiä elämän ja kuoleman asioista pääkaupunkiseudun näkökulmasta käyttäen tajunnanvirtatekniikkaa. Blogiarkistossa meikäläinen heiluu Liberona kirkon liukkaalla kentällä: http://blogiarkisto.kotimaa24.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121