Varo huijareita.

On kaksi tapaa tulla huijatuksi : uskoa sellaista mikä ei ole totta ja toinen, olla uskomatta sellaista mikä on totta. (S. Kierkeagaard). Tuo kielipeli on pyörinyt mielessäni viimepäivinä. Sen pohjalta on jotain kirjoitettava. Harvemmin ajatellaan petetyksi tulemisen vaaraa, silloin, kun on päätetty olla uskomatta jotain, mikä on totta. Silti se on ihan yhtä yleinen, kuin ensimmäinen syy.
Saattohoidossa on vielä aikaa kohdata elämän kovia realiteetteja. Kuoleman lähestyessä moni kova ateisti alkaa miettiä: ”jospa rajan takana onkin elämää.” Kaikki se, mihin aiemmin hän oli perustanut kielteisen kantansa romahtaa, majesteetti kuoleman edessä. Omaa valintaa ei enää koeta ainoa oikeana. Toinenkin mahdollisuus on otettava huomioon. Silloin korjaavaa päätöstä ei voi siirtää kovin pitkälle.
Nuorelle kuolema on kaukainen asia. Hänen on helppo siirtää päätöstään vanhuuteen. Elämä on elettävä ensin. Elämä vain tuo tuolle päätökselle monia esteitä. Vanhuudessa niitä on usein jo aivan liikaa. Esteitä on, kuin tielle sikinsokin myrskyn kaatamia puita. Nuori tulee helposti petetyksi, koska uskoo voivansa hoitaa asian, sitten joskus.
Nuori aikuinen etsii onnea. Harva oivaltaa siinä vaiheessa tasapainoisen elämän tuovan onnellisuuden mukanaan. Elämä on tasapainossa, jos kaikki elämänalueet ovat sulassa sovussa keskenään. Niihin kuuluu myös usko Jumalaan. Päätös olla uskomatta antaa tilaa monelle harmille.
Sitten on kirkossammekin opetusta, että me emme voi tehdä mitään, saadaksemme armon ja anteeksiannon. Niinpä moni jää passiiviseksi ja uskonelämän ulkopuolelle. Saa syyn olla uskomatta. Eikä ota uskolla vastaan Jumalan lahjoja elämäänsä. Ei pääse omistamaan syntien anteeksisaamisen iloa ja rauhaa, eikä elämää Jumalan yhteydessä.
Pelastuaksemme emme voi mitään tehdä, mutta kyllä meidän on pelastus otettava henkilökohtaisesti vastaan. Sydän on avattava Jeesukselle. Tämän yksinkertaisen asian tekeminen on ilmeisesti kaikkein vaikeinta. Päättää vain uskoa. Siitäkin huolimatta että havaitsee oman uskonsa horjuvan.
On monia syitä tulla petetyksi, vain siksi, että on päättänyt olla uskomatta, sellaista mikä on totta. Kuten; Jumala on.

156 kommenttia

  • Ari Pasanen sanoo:

    Pekka juu yksimielisiä olette, Ismo Malisen oppi on että usko tulla tupsahtaa kuin manulle illallinen ja sinä taasen toteat blogissa “kyllä meidän on pelastus otettava henkilökohtaisesti vastaan. Sydän on avattava Jeesukselle. Tämän yksinkertaisen asian tekeminen on ilmeisesti kaikkein vaikeinta.”

    En tiedä kuinka yksimieliseltä tuo nyt ulkopuoliselle näyttää.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Olisihan se kiva julistaa oppia joka olisi järkevä ja ihmismielen mukainen, niin kuin sinun oppisi Ari. Siinä on järkeä, koska sinä itse voit tehdä paljonkin pelastumisesi eteen ja teet sitä jatkuvasti. Onhan se paljon mielekkäänpää, kuin tämä mitä me Ismon ja Paavalin kanssa sinulle julistamme.

    usko ei ole joka miehen. Kaikki eivät tietenkään ota sitä vastaan. oletko sinä yksi niistä? Harmi. No sinä kannat siitä täyden vastuun. Oppi jota sinulle julistamme ei ole ihmismielen mukaista, niin kuin Paavali kirjoittaa. Usko on sydämen avaamista ja lahjan vastaanottamista. Sinä kait haluat pärjätä omillasi, etkä aio ottaa pelastavaa vastaan , koska mielestäsi se ei ole oikein. Se on kuitenkin Jumalan antama tie pelastukseemme. Eikä muuta tietä ole.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Ari Pasanen sanoo:

    Pekka lausahdat minulle seuraavasti:”Olisihan se kiva julistaa oppia joka olisi järkevä ja ihmismielen mukainen, niin kuin sinun oppisi Ari. Siinä on järkeä, koska sinä itse voit tehdä paljonkin pelastumisesi eteen ja teet sitä jatkuvasti.”

    Mitä on “järetön” usko eli kun täytyy laittaa “aivot narikkaan” kun sitä edes yrittää tarkastella, luterilaisuus, niin se vaan on kun vähänkään miettii sitä hedelmää mitä se on kantanut, vainot sodat jne… siis kun puhutaan evankeliumin mukaisesta lähimmäisen rakkaudesta, se ei tee kenellekkään pahaa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Pelastuksesta kun puhutaan, niin siinä ei ole puheena, luterilaisuus, tai mikään muutakaan suuntaa. Siihen riittää pelkkä usko ristiinnaulittuun. Ilman mitään vaatimuksia. Ei edes sillä syntien tunnustamisella voi itseään pelastaa. Eikä uudelleen kastaminenkaan pelastumiseen mitään lisäarvoa tuo. Pelastus on hankittu ristillä, sitä ei ansaita kastealtaassa, eikä ripittäytymisellä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Pekka Pesonen
    Pekka Pesonen

    Olen onnesta soikea ukkomies. En siitä pullistele paljoakaan, sillä tavantakaa paljastuu, jokin uusi syy, mistä itse innostuu. Jos joku pohditaani takertuu ja siitä uutta potkua saa, ni mikä sen mukavanpaa. Ertyisesti minua innostaa miten yhteishengen luotua saa. Sen jälkeen kaikki on aina paljon helpompaa. Oli kysymys ilmapiiristä, toiminnan rakenteesta, tai tuloksellisuudesta, niin varmasti niistä kaikista pohdinnan sarkaa riittää ja lukijaa tahdon jo nyt lämpimästi kiittää. Mua pubikaaniksikin kutsutaan. On lähetys sydäntä lahellä ja nuoriso myös. Kukin niistä tehtävistä on leipäpuuna ollut joskus. Nyt ukko Pesosena lastenlasten iloksi vain keinutolissani kiikun.