Vasta viimeisellä veräjällä?

Vasta viimeisellä veräjällä!

Näin väitetään ja näin olen kuullut ja lukenut väitettävän. Kysymys on olla varma, tietää, missä iankaikkisuus tullaan viettämään. 

Uskonnollinen ihminen, ts. muotojumalinen, ei todellakaan tiedä, ei ole varmuutta, että riittääkö sakramenttien voima. Varmuutta riittää niin kauan kuin opin luojat, eli kirkkolaitokset, pystyvät olettamuksen riittävällä tiedotustiheydellä pitää esillä. Tiedotusta suurempi ongelma on jäsenien kiinnostus heidän kuolemanjälkeiseen osaansa. 

Usko turvautuu, elää Armosta. Kumpikin on Jumalan työ, eikä toistaan korvaava, vaan osa Kokonaisuutta. Jumala tekee työtään vain omissaan, mutta vetää kaikkia ihmisiä Poikansa pelastettavaksi. 

Pidän epävarmuutta luterilaisuuden ‘perustana’. 

Ihminen voi olla määrätietoinen tai epävarma, mutta ne ei ole hengellisiä ominaisuuksia. On tiedon ja osaamisen tuomaa varmuutta, mikä on eduksi kaikissa ammateissa, vaikka kumpaakin ominaisuutta voidaan esittää, eli ‘feikata’.

Tälläkin foorumilla on minua moitittu liiallisesta varmuudesta, mitä tulee varmuuteeni pelastautua Taivaaseen. Se on yleinen moite helluntalaisista ja muutama kirkollinen on ‘ilmiantanut’ itsensä näyttääkseen oman syntisyytensä ja yleisen huonoutensa. Kilpalaulantaan huonoudesta tai paremmuudesta en ole lähtenyt, en silloinkaan, kun olisin voittanut.

Kun ihmisellä on rauha Jumalan kanssa, hänen ei tarvi esittää puoleen eikä toiseen. Se on yhtäkuin olla todistuksena Jeesuksen seuraamisesta.  

Tähän käsitykseen olen tullut elämällä päivittäin niin katolisessa kuin luterilaisessa yhteiskunnassa. Korkein toivon, varmuuden lähde on sakramentit, joista toiseen voidaan päivittäin palata ja toista nauttia nauttia esim. viikottain. Tämä lähde ei kuitenkaan ole sen kirkkaan Veden lähde, joka ensin vaikuttaa uskoontulon, uudestisyntymän.

Jos keskustelua tästä tulee, niin haluan ottaa esille evlut kirkon tarjoaman ylellisyyden, syntyä uudesti Ylhäältä(kin), Pyhästä Hengestä ja mikä on kertatapahtuma. Tätä luxusta ei katolisuuksissa ole, vaihtoehtona pelastavalle kasteelle ja pelastavalle ehtoolliselle.

Ei viimeisellä veräjällä vaan tänään, kun kuulette Hänen äänensä! Vt. Hebr. 3:7.8.

72 kommenttia

  • Ari Pasanen sanoo:

    Joh. 9: 41 Jeesus sanoi heille: “Jos te olisitte sokeat, ei teillä olisi syntiä; mutta nyt te sanotte: ‘Me näemme’; sentähden teidän syntinne pysyy”.

    Missä iässä vauvasta kasvaa ihminen joka voi arvioida omaa uskoaan jonka on saanut vanhemmiltaan, siis onko se aitoa oikeaa Jeesuksen seuraamista?

    Jokainen lapsi kasvaa siihen “oikeaan uskoon”jota vanhemmat hänelle välittävät, vaikkapa uskoa joulupukkiin.

    Mitä Jeesus julisti, parannusta, ja käski seuraajiensakkin sitä julistaa, mitä on tämä parannus, se on mm pimeydestä valoon pääsemistä eli vasta silloin kun Jeesus parantaa paatuneen sydämen voi ymmärtää valheen jossa ennen eli.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      “Missä iässä vauvasta kasvaa ihminen, joka voi arvioida omaa uskoaan?” Tähän kysymykseen liittyy monta asiaa. Ensimmäisena on kysymys ihmisen iästä. Juutalaisessa perinteessä huomioidaan 12 tai 13 vuoden ikä, jolloin lapsesta tulee ‘lain tytär’ tai ‘lain poika’. Onko ikäraja asetettu oikeaan kohtaan, sitä voi miettiä. Kirkossamme määritelty rippikouluikä on toinen ratkaisu, paria vuotta myöhempi. Sen ikäiset ovat varmaan hyvin eri tasolla kyvyissään omaksua uskonnollisia viestejä. Kaikki tarkasti vuosissa lasketut ikärajat taitavatkin olla hiukan keinotekoisia ja vain ohjeellisia. Toinen kysymys, joka tuosta lainauksesta nousee on, mikä merkitys annetaan oman uskon arvioimiselle. Onko usko ylipäätään asia, jota voi järjen avulla arvioida? Ihmisen saamaan uskonnolliseen opetukseen sisältyy toki paljon sellaista, mitä voi näin pohtia, mutta onko se sydämessä olevan uskon arviointia?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Reijo Mänttäri sanoo:

    Pelastusvarmuuden kaipuu on ollut asia jonka olen kohdannut keskusteluissa yksityisissä järjestetyissä ja satunnaisissa tapaamisissa

    En koskaan perännyt keneltäkään varmuutta, mutta silti sen ‘salaisuutta’ minulta tiedustellaan. Asiasta kysyjät ovat olleet usein kirkollisessa toiminnassa vaikuttavia. Sunnuntaimessu, ja päivittäiset radiohartaudet, ynnä iltarukous ovat olleet tilaisuuksia, missä heidän mielestään olisi pitänyt epävarmuuden tunne tulla hoidetuksi. Vielä mieleni päällä on kolme henkilöä, joiden kanssa sitten vuoden 2014 lähtien keskustelin. He ovat jo ajan rajan ylittäneet. He olivat samaan aikaan kirkollisessa hoidossa ja toivat jonkun ystävän, joista jotkut olettivat, etten ymmärtänyt kasteen armotyötä kastetussa ja jonka vaikutuksiin ei ihminen voi puuttua, koska usko ja pelastus on ihmisen ulkopuolelta.

    Kohtaan viikottain ihmisiä, jotka ovat toivottomia oman kuolemanjälkeisen ajan ja tilan suhteen. Nyt viittaan ainoastaan niihin, joille sakramentit eivät ole ‘toimineet’. Aina keskustelussa on tullut esille, että este on sakramentit, jotka eivät ole hoitaneet iankaikkisuuteen siirtyvää ihmisen osaa. Kaikkia tämä sakramenttien nollavaikutus ei häiritse ja usein tätä ‘rauhaa’ kuvaa hengellisen laulun sanat, “ehkä huomenna oot kuni paatunut paas’, on jo mennyttä murtunut mieli”.

    Varmuus on Jumalan hengen työn tulos. Itsevarmuus on ihmisen työn tulos, joka toistoilla voidaan pitää aktiivisena paatumiseen tai kuolemaan asti.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      “Aina keskustelussa on tullut esille, että este on sakramentit, jotka eivät ole hoitaneet iankaikkisuuteen siirtyvää ihmisen osaa.” En tietenkään voi tietää keskustelujenne sisältöä, mutta puutun kuitenkin tuohon ilmaisuun: ‘eivät ole hoitaneet iankaikkisuuteen siirtyvää ihmisen osaa’. Tässä näkyy taas ihmisen jakaminen kahteen erilliseen osaan, ajalliseen ja iäiseen. Lihaksi tulleen Jumalan Sanan asettamat sakramentit ovat kuitenkin voimakkaita osoituksia koko ihmisen arvosta Jumalan silmissä niin nyt kuin iäisesti.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Reijo Mänttäri sanoo:

      Martti,

      Ei menen jakeluun. Sakramentit eivät ole Raamatusta. Jos niistä halutaan pitää kiinni, niin etteivät ne haittaa ‘veräjän avautumista’ tässä ja nyt, kun ihminen ottaa vastaan julistetun parannussaarnan ja suostuu Isän vetoon ja syntymään Ylhäältä.

      Jumalan Valtakunta alkaa täällä ajassa ja ‘veräjä’ on jo auki tai kiinni.

      “Siellä missä sakramentiti oikein toimitetaan” ei liitä eikä liity mitenkään Jumalan sanaan, jos niille autuuttavaa merkitystä yritetään antaa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Onko ’veräjä’ sinusta jyrkkä raja ajan ja iäisyyden välissä, Reijo Mänttäri? Minä uskon, että Kristus rikkoi tuon rajan sekä syntyessään ihmiseksi että herätessään kuolleista ja noustessaan taivaaseen. Sakramentit ovat minulle aavistuksenomaisia osoituksia siitä, että iäisyys on jo läsnä ajassamme. Jumalan valtakunta on tullut keskellemme.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Reijo Mänttäri sanoo:

      Useimmiten kommentti, mihin teet huomioita tai vastaat sisältää vastauksen kysymykseesi. Niin nytkin, mutta kuitenkin:

      Veräjä sanana, ikuisen autuutuksen rajana, ei ole raamatullinen, mutta evlut-katolinen kylläkin, vaikkei virallisessa opissa niin opetusilmaisuissa. Eli edustaa itseymmärrystä. On kysymys armonajan ja Taivaan Valtakunnan rajan sekaantumisesta. Armonajassa ihmisellä on mahdollisuus vastaanottaa Taivaan Valtakunnan kansalaisuus ja samassa aikakaudessa mahdollisuus siitä luopuakin. Tulo kansalaiseksi, syntyä Ylhäältä on yksinkertaisempi ja ‘nopeampi’, kuin kansalaisuudesta luopuminen. Tähän liittyy olennaisesti sakramentit, jos katolisluterilaista tiekarttaa seurataan. Kasteen sakramentti on pelastava, mutta asetetaan kyseenalaiseksi, jos ei ehtoollisen sakramenttia harjoita, joka kääntää ajatuksissa syntiä (pienin kadottava synti-kö?) tehneen takaisin lapsikasteen armon alle.

      Toisaalta kasteen sakramentin opetetaan toimivan vauvasta hautaan, johon liittyy kirkossa pysyminen, koska sen ulkopuolella ei pelastuta. Tunnustuskirjat, kuten Sidottu Ratkaisuvalta piirtää kolme samansuuntaista reittivaihtoehtoa, ikuiseen autuuteen, eli: kaste, kaste ja kaste (vedellä).

      Näitä ‘aavistuksenomaisia osoituksia’ iankaikkisuudesta on kaikille kaikkialla. Näkisin ne kuitenkin Isän vetoina kohti pelastusta Jeesuksessa. Moni teologi näyttää viisauttaan erittelemällä leipää ja viiniä Jeesukseksi, todellisesti tai Hänen läsnäolonsa näissä muisteluvälineissä ja kuinka Jumala liuottaa kasteveden vaaleanpunaiseksi. Eli, kun luulevat viisaita olevansa ovat he tyhmiksi tulleet. Raamattua luetaan ja se avautuu aina lukija tarpeisiin, uskon kautta ja sitten sitä noudatetaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Näkemyksemme poikkeavat toisistaan käsittääkseni siinä, että ’Jumalan valtakunta on tullut lähelle’ merkitsee sinulle lähinnä vain kutsua tavoitella pelastusta tuonpuoleiseen. Minä koen, että Jumala on suonut ja suo edelleen jotain tuonpuoleisesta tänne aikaan. Eikö kuva tästä ole jo Jaakobin unessa? Enkelit kulkivat tikapuilla molempiin suuntiin.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Reijo Mänttäri sanoo:

      Martti,

      mielestäni en viittaa Jeesuksen ohjeisiin, jotka hän antoi 12 ja 70 opetuslapselleen, etenkään, kun painotat tarkoitustani tavalla, joka ei pitäisi tulla esille kirjoittamassani.

      Itseasiassa et oikeastaan selvitä mitään, koskien vertausta missä veräjä on yhtäkuin ahdas portti. Mielestäni tämä asian ymmärtäminen ei ole vain harvojen kyky. Koska, Jeesus sanoi jo tässä ajassa tulevansa uskovaan sisäisesti (sisälle), kun hän Ylhäältä syntyy. Myös asiaa valaisee se, että Hän, Jeesus tulee meihin sisäisesti, aterioitsee kanssamme ja omistaa sallimuksestamme ‘oikeuden’ käydä meistä ulos ja sisälle, eli Jeesuksen läsnäolo on aktiivinen tila, synnyttäen liikettä.

      Tikapuu-kokemuksia on sitten Jaakobin ollut uskovilla. Ne ovat todellisia, näkyjä, unia tunnetta, jotka aina ovat vuorovaikutuksessa henkemme, eloon herätetyn henkemme kanssa. On kaikenlaisia unia jne., jotka jäljittelevät, eli esiintyvät valkeuden enkeleinä. Jeesusta seuraava, uskovainen, voi jokaisen näyn tarkistaa, hänessä asuvan Pyhän Hengen valossa, Raamatusta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Kirjoitat kuin puolustaisit ehtoollisen sakramenttia, Reijo Mänttäri. Siinä juuri Jeesus aterioi kanssamme ja käy sisäämme. Kuitenkin väität pitävästi sakramentteja turhina. Ota sitten sinusta selvää!

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Reijo Mänttäri sanoo:

      Martti,

      Paneudun näihin sinun kommentteihisi. Sinun vastauksesi eivät mielestäni edusta, että edes haluaisit syventyä siihen mitä kirjoitan. Minua ei häritse, että olet eri mieltä ja vastakkaista sellaista ja siksi haluan osoittaa, että syvennyn mitä kirjoitat. Yritä sinä samaa ja älä taas alota kapuloiden heittelyä, eli jankutusta. Perustele ilkeilysi!

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      En halua olla ilkeä. Valitan, jos koet kysymykseni hyökkäyksiksi. Yksi tarkoitukseni on selvittää, olemmeko todella vakaumuksinemme niin etäällä toisistamme, miltä ensi silmäyksellä näyttää, vai onko kysymys erilaisten kristillisen kulttuurin muotojen luomasta harhasta. Siltä nimittäin alkoi vaikuttaa. Parissa puheenvuorossasi mielestäni näet käytät hyvin ’luterilaisia’ ajatuksia osoittaaksesi luterilaisen opetuksen heikkouden. Vastustatko siis vain ulkonaisia muotoja syvällisen sisällön sijaan? Sekö on se sumu, joka sinun silmiäsi estää näkemästä kristittyjen yhteyttä kirkkokuntien rajojen yli?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Reijo Mänttäri sanoo:

      Martti,

      Käsittääkseni vastaukseni ovat sen verran yksityiskohtaisia, että niistä tulisi selvitä mitä vastustan ja mitä en. Vastustan pelkästään sellaista kirkon ja kirkon ulkopuolista opetusta ja oppeja joita Raamatusta ei löydy.

      Eli toistan, että olen nähnyt vaivaa sinulle vastauksissani, mutta et edes käy niitä läpi. Joku näennäisesti asiaan ‘liittyvä’ sivuseikka tai ‘hoksausksesi’ ei mielestäni edusta muuta kuin ilkeilyä ja jankutusta. Älä tähän enää kommentoi, koska itsesi, asiasi ja tarkoitusperäsi on tullut esille tässäkin, vaikka vain roiskauksin ja usein asian vierestä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      “Käsittääkseni vastaukseni ovat sen verran yksityiskohtaisia, että niistä tulisi selvitä mitä vastustan ja mitä en.” Niistä selviää se, mitä katsot vastustavasi, mutta sen alla näyttää olevan sellaista, mikä on itsellesikin ‘sumun’ hämärtämää. Olen löytävinäni niistä merkkejä nimenomaan joistakin vastaustesi yksityiskohdista. Lähinnä luulen, että et tosiasiassa ole juurikaan eri mieltä niiden tahojen kanssa, joita ymmärrät vastustavasi.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Reijo Mänttäri sanoo:

    Haluaisin poistaa tämän kommenttisi. Syy, koska jankutat samaa asiaa pakkomielteisesti. Olen pyytänyt, ettet jankuttaisi. Jättäisin sinun kommenttisi luettavaksi ja arvioitavaksi, niinkuin kohtuus mielestäni olisi, mutta pilaat senssisi.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Reijo Mänttäri sanoo:

    Martti,

    Pidän hyvänä, että ‘antaa ymmärtää’ voidaan selittää. Sinun inhimillisessä ymmärtämisessäsi ei liene toivomisenvaraa, mutta Sanan ymmärtäminen ei nouse katoavasta, eli ihmisestä, vaan siitä mikä uskossa avautuu. Tämä koskee sinua fiksumpia ja tyhmempiä uskovia. Jokaisen edessä on sama Taivaan Tie, eli Jeesus. Uskonasiat eivät ole tietokilpailu, vaan uskossa ymmärtäminen, näkeminen, että ‘tässä on Tie, sitä käykää’. Jokaiselle uskovalle asiat avautuu uskossa, ao. tarpeen mukaan. Jos pelastusoppi ei ole Raamatusta ja se koettu, niin ei mikään muukaan. Vauhdissa ei voi vaunuun hypätä.

    Toisaalta sinussa on jotain kehitystä, mitä ajatteluun ennen kirjoittamistasi tulee. Kuitenkin pyytäisin, kun koet katselevasi korkeammalta minua, niin voit varmaan ‘antaa-ymmärtää’ yksityiskohtiin viitatessasi pukea ne selväkielelle. En nimittäin ymmärrä armeliaisuuttasi muuten, eli se ei hyödytä, rakenna – valitan! Eli kohdistusta, jos viitsit, vai osaat(ko)?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      “Kuitenkin pyytäisin, kun koet katselevasi korkeammalta minua, niin voit varmaan ‘antaa-ymmärtää’ yksityiskohtiin viitatessasi pukea ne selväkielelle.” En katsele ketään korkeammalta. Älä sinäkään. “Jokaiselle uskovalle asiat avautuu uskossa, ao. tarpeen mukaan.” Tarve osoittaa toiselle uskovalle, että hänelle on avautunut jotain vastoin Raamatun ilmoitusta tai muuten väärin, ei ole uskoni mukaan Jumalasta vaan hänen vastustajastaan lähtöisin.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Reijo Mänttäri sanoo:

      Siis “vihjeissä” ei ollutkaan riittävästi perää.

      Keskityit vastatessasi väärään asiaan, eli sellaiseen, mistä ei ole kysymys, eli vaihdoit aihetta. Myös “hänen vastustajastaan lähtöisin” häipyy vesisangon uurteisiin, ellet lisää avaa asiaa. Jos havaitaan, että puhut vastoin Raamattua, niin sekin riski sinun on otettava. Siitä sitten matka jatkuu parannuksen kautta, joka aina alkaa parannuksella Jumalan edessä ja saattaa näkyä ihmisillekin. Mutta älä ole tämän viimeisen esilletulosta huolissasi!

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      “Lihan aikaansaannokset ovat selvästi nähtävissä. Niitä ovat siveettömyys, saastaisuus, irstaus, epäjumalien palveleminen, noituus, vihamielisyys, riidat, kiihkoilu, kiukku, juonittelu, eripuraisuus, lahkolaisuus, kateus, juomingit, remuaminen ja muu sellainen. Varoitan teitä, kuten olen jo ennenkin varoittanut: ne, jotka syyllistyvät tällaiseen, eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa. Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. Näitä vastaan ei ole laki.” Tästä poimin tähän yhteyteen ‘eripuraisuuden ja lahkolaisuden’ ja sen vastapainoksi ‘kärsivällisyyden, ystävällisyyden ja lempeyden’. Tarve osoittaa toiselle uskovalle, että hänelle on avautunut jotain vastoin Raamatun ilmoitusta tai muuten väärin, on eripuraisuuden ja lahkolaisuuden asialla olemista. Meidän kristittyjen tulee suhtautua kärsivällisesti ja lempeästi niihin sisariimme ja veljiimme, joille ovat ‘ao. tarpeen mukaan’ tärkeimpinä totuuksina kirkastuneet eri asiat kuin itsellemme.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Reijo Mänttäri sanoo:

      Martti,

      Sinulla heittää ilmaisut ja niiden perusteet volttia!

      Ei kaikkea voi kaikesta ‘poimia’. Ei ole kysymys lahkolaisuudesta tai lahkohengestä, tarkoitan mistä keskustelemme.

      Mitä lahkoihin tulee, niinJeesuksen perustaman ‘lahkon’ päämieheksi kutsuttiin Paavalia ja Paavali tähän mielellään suostui. Tämän ymmärtäminen edellyttää Raamatun lukemista.

      Mitä tämän päivän ymmärtämiseen, mitä lahko-sanaan tulee, niin sillä kutsutaan maailman suurinta paikallisseurakunta liikehdintää, jota myös helluntalaisuudeksi kutsutaan. Ketkä kutsuu? Samat tahot, institutiot kuin aikoinaan Paavalia ja Jeesusta. Siis ‘lahkoja’, opetusta, joka toistaa Jeesuksen määritelmää hänen seuraajistaan, vt. Lk. 9:

      “Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua.”

      On kysymys niistä, jotka ovat tulleet uskoon ja lähteneet seuraamaan Jeesusta, opissa ja elämässä. Näitä lahkolaisia on maailmassa enemmän kuin sata miljoonaa. Evlut kirkkoon ‘kuuluvia’ on ehkä puolet siitä. Kirkon oma tutkimus osoittaa, että vain muutama prosentti on henkilökohtaisesti vastaanottanut parannussaarnan kehotuksen, tullut uskoon ja seurata Jeesusta joka päivä opissa ja elämässä, vaikka puutteellisina, niinkuin alkuseurakunta tai ehkä vähemmän puutteellisina.

      Toistan vielä tyylisi, joka on ilkeily-kalikkojen heittelyä ja yleensä asian vierestä tai uudesta asiasta kuin kommentti mihin vastaat. Voit harrastaa tyyliäsi, mutta päätin nyt jatkaa jankutuksiisi asiallisesti saamatta sinulta samaan asiaan liittyvää, edes jankutusta. Epäjohdonmukaisuus on sinun vahva puolesi, mikä, jos ei sitä huomaa, niin sekoittaa ja johdattaa, …. ei mihinkään.

      Koska et kykene siihen mitä säällinen, erimielinen keskustelu edellyttäisi, niin suljen kommentointisi sinun osaltasi tässä blogissa.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Hei Reijo. Yritin etsiskellä arviotasi Tommy Helstenin opetuksista. Kirjoitin niistä jotain hyvin arvokasta joskus. mistähän ne löydän?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Reijo Mänttäri
    Reijo Mänttäri

    Jo lapsena, aito usko ja sen ilmiöt, saivat minut viihtymään helluntalaisten kokouksissa. Otollisesta tilasta, omakohtaisen uskonlahjan sain vastaanottaa jo 10-vuotiaana. 4 vuotta myöhemmin halusin, että minut kastetaan vedessä, koska Jeesuksellekin se oli vanhurskautuksen täydellistyminen. Nyt lähes "koko maailman" kiertäneinä paluumuuttajina vaimoni kanssa, voimme todeta, että helluntalaisuudessa halutaan noudattaa Alkuperäisiä Ohjeita, vaikka yhtä puutteellisina kuin Alkuseurakunnassa.