Vastauskirje 867 lähetysystävälle

[Matti Revon kirje kirkkoherra Matti Hirvilammille:]

Hyvä Veli,

Suomen Lähetysseuran hallitus on vastaanottanut sille osoitetun kirjeen, jonka ensimmäisenä allekirjoituksena on Sinun nimesi. Hallitus on kokouksissaan 16.8. ja 5.9. keskustellut lähetysjuhlien jälkeisistä viesteistä ja valtuuttanut puheenjohtajan vastaamaan sekä tähän että kahteen muuhun kirjeeseen. Vastauksen saattaminen kirjeesi muiden allekirjoittajien tietoon on jätettävä Sinun osaksesi.

*
Kirjeessä kritisoidaan Suomen Lähetysseuran päätöstä lähettää kehitysyhteistyöhön Kambodzhaan rekisteröidyssä parisuhteessa oleva miespari. Kirjeen allekirjoittajat pelkäävät, että päätös uhkaa Lähetysseuran rahoitusta sekä vaikeuttaa suhteita kirkkoihin, joissa suhtaudutaan torjuvasti samaa sukupuolta olevien parisuhteisiin. Tällaisia kirkkoja ovat useimmat lähetysjärjestöjen kumppanit, samoin kuin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon monet ekumeeniset partnerit niin kansainvälisissä järjestöissä kuin kahdenvälisissä dialogeissa.

Lähetysseuran hallituksen mielestä kirjeiden huoli koskee tärkeää asiaa. Yhteys on olennainen osa kristillisen kirkon omaa itseymmärrystä ja myös lähetyksen olemusta. Kristus rukoili, että hänen omansa olisivat yhtä, ”jotta maailman uskoisi” (Joh. 17). Kristuksen kirkon tehtävänä on antaa yhteinen todistus Jumalan hyvyydestä.

On valitettavaa, että seksuaalietiikan kysymykset tuottavat keskinäistä epäluottamusta sekä repivät kristittyjen yhteyttä niin kirkkojen välillä kuin niiden sisäpuolella. Sellaisella on kielteinen vaikutus myös voimavarojen jakamiseen sekä hengellisessä että taloudellisessa mielessä, yhtä hyvin lähetysjärjestöjen tukemisessa kuin kumppanuuskirkkojen tukemisessa niiden missiossa.

Siksi luterilaiset kirkot ovat maailmanlaajasti sitoutuneet etsimään rukoillen, vuoropuhelussa keskenään ja yhteyden säilyttäen yhteistä tietä seksuaalisuutta, perhettä ja avioliittoa koskevissa kysymyksissä.

*
Lähetysseura on sitoutunut Suomen evankelis-luterilaisen kirkon näkemykseen avioliitosta miehen ja naisen liittona samoin kuin vakaumukseen kaikkien ihmisten yhtäläisestä ihmisarvosta. Lähetysseuran työtapoihin kuuluu toimia osana kunkin kumppanin omaa strategiaa. Lähetysseura tukee avioliittoja ja perheitä sekä edistää ihmisoikeuksia yhteistyössä muiden kirkkojen kanssa.

Lähetysseuran hallitus pitää tärkeänä, että työntekijöiden rekrytoinnissa noudatetaan Suomen lakia yhdenvertaisesta kohtelusta samalla tavoin kuin seurakunnissa ja että lähetettävistä työntekijöistä sovitaan aina kunkin yhteistyötahon sekä paikallisen kirkon kanssa ja että heidän turvallisuudestaan pidetään huolta. Nämä edellytykset täyttyivät myös tässä tapauksessa.

*
Kesäkuussa vietettyjen lähetysjuhlien myötä syntyi kuitenkin kotimainen kohu, joka herätti kysymyksiä kansainvälisissä kumppaneissa. Välittömästi lähetysjuhlien jälkeen kävimme neuvotteluja Luterilaisen maailmanliiton neuvoston kokouksessa Genevessä mm. Aasian kirkkojen edustajien kanssa. Valaisimme asiaa niin Suomen lainsäädännön kuin kirkon yhteisten näkemysten sekä Lähetysseuran rekrytointikäytäntöjen ja kehitysyhteistyön organisaation kannalta. Luterilaisen maailmanliiton sihteeristö antoi myös tukensa neuvotteluille sekä Geneven kokouksessa että sen jälkeen.

Lähetysseuraan luotetaan edelleen laajasti kansainvälisenä kumppanina. Suhteita siihen tai Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon ei ole haluttu särkeä sielläkään, missä samaa sukupuolta olevaa paria ei ylipäätään otettaisi kirkon palvelukseen.

*
Osassa Lähetysseuran saamista yhteydenotoista vedotaan hallitukseen, että se peruuttaisi päätöksen miesparin lähettämisestä. Hallituksella ei kuitenkaan ole syytä muuttaa päätöstä. Sen toimeenpaneminen etenee sovitulla tavalla ja yhteisymmärryksessä kansainvälisten kumppanien kanssa.

Hallitus pahoittelee, että osa Suomen Lähetysseuran ystävistä on tullut epävarmaksi omasta tuestaan sen työlle. Hallitus toivoo, että sille lähetettyjen kirjeiden allekirjoittajat edelleen rukoilevat Lähetysseuran työn puolesta sekä osoittavat sille tukensa Kristuksen evankeliumin levittämisessä.

Suomen Lähetysseura on historiansa aikana kyennyt kokoamaan hyvin erilailla ajattelevia ja toimivia ihmisiä yhteen suuren tehtävän toteuttamiseen. Olen vakuuttunut siitä, että kirjeen allekirjoittajia sekä hallitusta yhdistää Lähetysseuran strategiaan kirjattu työnäky: Meidät on kutsuttu välittämään evankeliumia kolmiyhteisen Jumalan luovasta, pelastavasta ja elämää uudistavasta toiminnasta, kunnes sanoma tavoittaa jokaisen yksilön, yhteisön ja yhteiskunnan.

10.9.2013

Matti Repo
Suomen Lähetysseuran hallituksen puheenjohtaja

7 kommenttia

  • Ari Lahtinen sanoo:

    Onneksi SLS:lle on muita vaihtoehtoja, esimerkiksi:

    http://www.patmos.fi/fi/etusivu/?id=2

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Sami Paajanen sanoo:

    Valitettavan huono vastaus. Kirkko on sulkenut omat etenemismahlollisuudet tässä tilanteessa, toisin kuin katollinen ja ordotoksien kirkko.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tuula Hölttä sanoo:

    Kun keskustelin kansainväliseen oikeuteen perehtyneen ei-suomalaisen asianajajan kanssa v. 2007, hän kertoi, että kansainvälisen oikeuden perusta on YK:n yleismaailmallinen ihmisoikeuksien julistus. Suomen Lähetysseuran arvoihin kuuluu ihmisarvon puolustaminen ja periaate on, että ”Jokainen ihminen on luotu Jumalan kuvaksi ja hänellä on sen perusteella loukkaamaton ihmisarvo. Puolustamme Jumalan luomistyötä, kun suojelemme ja puolustamme ihmisoikeuksia kulttuuriin, uskontoon, etniseen taustaan, sukupuoleen tai yhteiskunnalliseen asemaan katsomatta.”

    Mielestäni lähetysseuran päätös on ihmisoikeuksien ja myös kansainvälisen oikeuden mukainen ja pidän sitä hyvänä askeleena kohti tulevaisuutta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Jusu Vihervaara sanoo:

    Mielestäni piispa Revon vastauskirje on asiallinen ja tehty päätös on evankelisluterilaisen kirkon tekemien päätösten ja linjausten mukainen. Kirkolliskokous on jo 10 vuotta sitten tehnyt lähes yksimielisen päätöksen, jonka mukaan rekisteröidyssä parisuhteessa elävät saavat toimia kirkon viroissa.

    Päätös ei kuitenkaan ole pelkästään Suomen lakia noudattava ja kirkon omien päätösten mukainen vaan se pohjautuu myös eettisesti kestävälle alustalle. Kirkon päätös tunnustaa seksuaalivähemmistöjen täysi ihmisarvo ja taata heidän yhdenvertainen kohtelu on helppo ymmärtää eettisesti oikeaksi tavaksi suhtautua toiseen ihmiseen.

    Puolustaessaan vähemmistöjen ihmisarvoa ja yhdenvertaisuutta sekä edistäessään ihmisoikeuksien toteutumista Suomessa ja maailmalla, kirkko antaa eettisesti kestävän esimerkin kristillisen lähimmäisenrakkauden toteuttamisesta.

    Kiitokset piispa Revolle tästä asiallisesta vastauksesta. Johtuen kirkon pitkästä historiasta ja traditiosta, tie vähemmistöjä kohtaan koetun ennakkoluulon ja jopa vihamielisyyden poistamiseksi ei ole helppo. Onneksi tässä ei tyydytty helppoon ratkaisuun vaan päätettiin toimia oikein.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Mika Turunen sanoo:

    +Repo, kirjoitti: “Hallituksella ei kuitenkaan ole syytä muuttaa päätöstä. Sen toimeenpaneminen etenee sovitulla tavalla ja yhteisymmärryksessä kansainvälisten kumppanien kanssa.”

    Olen hämmästynyt tilanteen suhteen, kun kritiikki valuu niin kuin vesi hanhen selästä. Eikö tässä olisi syytä kuulla SLS:n jäsenistöä tarkemmalla korvalla ja ottaa kritiikki huomioon? Minulle jäi sellainen vaikutelma, että päätös on tärkeämpi kuin todellisuus sen ympärillä. Pelkään pahoin, että SLS menettää tukijansa, kun jäsenistöä ei kuunnella. Se taas vaikuttaa lähetystyöhön eikä ole näin ollen hyväksi.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Toivo Loikkanen sanoo:

    Piispa Revon laatima vastauskirje on asiallinen. Kirjoitin aiheesta tänne oman blogikirjoitukseni: Lähetys ei saa hajota kinastelun Molokin kitaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Jaakko Herranen sanoo:

    Joka on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven, tai jättäköön ensimmäisenä tukensa lähetysseuralle maksamatta – tässä tapauksessa. Juuri kyseistä projektia ei tarvinne rahoittaa.

    Mielipiteen ilmaisun ja omasta vaelluksestaan huolehtimisen pitää riittää.

    Meillä on Tuomari, joka näkee jokaisen sydämeen. Hänen mukaansa muu on saatavissa anteeksi, paitsi Hengen pilkka ja toisten tuomitseminen! (“Aiheellinenkaan” tuomitseminen tuskin kuulu meille! Vääryyden seurauksien torjunta kylläkin.)

    Jos olette huomanneet, Jeesuksen elämässä oli monta kohtaamista, joissa Jeesus haastoi “itsestäänselvät Jumalan Sanan tulkinnat” ja käänsi asetelman päälaelleen: “laupeutta, ei uhria Jumala odottaa”! (Onko homon selibaatti uhri, vaiko suhteen siunaaminen laupeutta; emme voi satavarmasti tietää, mutta armo riittää!)

    Ihmisen osa on myöntää epätäydellisyytensä ja erehtymisensä mahdollisuus, jollen sanoisi todennäköisyys taikka oikeastaan vääjäämättömyys!

    Kenellä on velkaa pari ropoa, kenellä läänin verotulojen verran, Jumala yksin tietää! Pieni nöyryys ei olisi siis pahitteeksi.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    eri kirjoittajia
    eri kirjoittajia

    YKSI KERRALLAAN -blogissa julkaistaan yksittäisiä tekstejä kirjoittajilta, joilla ei ole omaa blogia Kotimaa24:ssä. – Jos haluat kirjoittaa, ota yhteyttä ylläpitoon.