Vastine Tapani Kirsilän,

Keskipohjanmaa -lehdessä olleeseen kirjoitukseen

Tapani Kirsilä:

”Vapaus uskoa

 Viime viikkoina on julkisuudessa jälleen kerran, nostettu äärimmäisen negatiivisella tavalla esiin vanhoillislestadiolaisuus. ”Piikin” kärjessä ovat tällä kertaa olleet perheiden äidit, joidenka elämää on pyritty osoittamaan kauhuskenaarioksi heidän uskonsa ja vakaumuksensa perusteella.

Tällainen yleistykseen pyrkivä leimaaminen on tuonut tuhansille, vanhoillislestadiolaisuuden turvalliseksi ja hengelliseksi kodikseen tunteville äideille ahdistusta.

On unohdettu, että Suomessa on uskonnon- ja vakaumuksenvapauslaki, jossa sanotaan: ”Jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus. Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan.” (Suomen perustuslaki 11§) Ketään ei siis saa, eikä voi pakottaa uskomaan tai kuulumaan johonkin yhteisöön vastoin tahtoaan.

Jos joku omista henkilökohtaisista lähtökohdistaan kokee, ettei halua enää kuulua tiettyyn yhteisöön, ei ole korrektia ryhtyä arvostelemaan ja lyömään niitä, jotka haluavat elää ja uskoa kyseisellä tavalla. On täysin epäasiallista lähteä leimaamaan lähimmäisten uskonnollista vakaumusta yksittäisten tapausten perusteella ja näin ruokkimaan aikamme kyltymätöntä sensaationälkää.

Miltähän mahtaisi näyttää kirja, joka koottaisiin yhteiskunnastamme niiden äitien elämästä, jotka joutuvat elämään nyrkin, viinapullon ja hellan välissä? Tai tutkimus niitten lasten ja nuorten elämäntarinoista, jotka sysätään kylmästi sivuun uuden parisuhteen takia ja oman itsekkyyden ja nautinnonhalun tieltä?

Perhe on edelleen yhteiskunnan ydin, jonka tukemiseen tulisi päättäjätahojenkin kiinnittää paljon enemmän huomiota. Edelleen on totta myös se, että isän paras lahja omille lapsilleen, on rakastaa heidän äitiään.

Äidit tekevät arvokasta palvelustyötä tälle rakkaalle isiemme maalle synnyttäessään ja kasvattaessaan lapsiaan yhteiskunnan palvelukseen, olipa perhe pieni tai suuri. Työelämäänkin ehtii vielä moni äiti lasten ”lentäessä pesästään”.

Ei tule unohtaa, että kerran tulee myös se päivä, jolloin suurenkin perheen äiti ”seisoo suurella rohkeudella niitä vastaan, jotka ovat pitäneet hänen elämäänsä tyhmänä ja loppuaan häpeänä”. (Viis. 5:1, 4) Tuona päivänä on turvallista todeta: ”Isä tässä minä ja lapset, jotka Sinä minulle annoit.”

Jumala maatamme ja kansaamme siunatkoon.

Tapani Kirsilä

kappalainen

SIEVI”

 

Vastineeni:

 

Hyvä Sievin seurakunnan kappalainen Tapani Kirsilä, olet kokenut Aila Ruohon kanssa kirjoittamani kirjan Usko, toivo ja raskaus ”piikin” kohdistuvan vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen äiteihin, joidenka elämää kirja sanojesi mukaan pyrkii osoittamaan kauhuskenaarioksi heidän uskonsa ja vakaumuksen perusteella.

Täytyy sanoa, että olet käsittänyt asian ihan väärin, harmi niin. ”Piikkimme”, jos nyt tätä sanaa haluamme käyttää, on kohdistettu liikkeen painostavaan ja pelottelevaan opetukseen seksuaalisuudesta ja ehkäisystä, jotka ajavat joitakin liikkeen jäseniä sietokyvyn äärirajoille saakka. Jokainen tällainen kärsivä ihminen on ”laulun” arvoinen, eli hänen elämäänsä ja kärsimystään ei ole sopivaa ja oikein ohittaa, huolimatta tapausten oletetusta vähäisestä määrästä. Varsinkin uskonnollisessa yhteisössä, kuvittelisi sairaiden, kärsivien ja köyhien elävän vahvassa turvaverkossa, rakkauden ja huolenpidon kohteena.

Puhut myös Suomen uskonnon- ja vakaumuksenvapaudenlaista ja mielestäsi ketään ei voi pakottaa uskomaan tahi kuulumaan johonkin yhteisöön vastoin tahtoaan. Näinhän asian toivoisi olevan kaikkialla. Olen samaa mieltä. Mutta kun omassa uskonyhteisössäsi on juuri tässä kohtaa iso ongelma. Jos yhteisössänne olisi aina saanut ja saisi edelleenkin vapaasti kuulua liikkeeseen tai olla kuulumatta ja olla liikkeen ihmisten parissa omana itsenään pelkäämättä seuraamuksia sekä lähipiirin ja ystävien hylkäämistä, näitä keskusteluja mediassa ei olisi ollut koskaan tarve edes käydä. Pyydät siis liikkeen ulkopuolisilta sellaista, mitä ette itsekään liikkeessänne kovin usein toteuta.

Suomen laissa on kielletty väkivaltainen käytös, niin fyysinen, henkinen kuin seksuaalinenkin. Uskonnonvapauslaki ei voi olla ristiriidassa väkivaltaa koskevan lain kanssa. Mikään yhteisö tai kultapossukerho ei saa harjoittaa sellaista toimintaa, jonka seuraamuksena on kärsimystä. Yhteisönne parissa muun muassa juuri tämä uskonnonvapaudenlain rikkominen aiheuttaa kärsimystä.

Sanot myös näin: ”Jos joku omista henkilökohtaisista lähtökohdistaan kokee, ettei halua enää kuulua tiettyyn yhteisöön, ei ole korrektia ryhtyä arvostelemaan ja lyömään niitä, jotka haluavat elää ja uskoa kyseisellä tavalla. On täysin epäasiallista lähteä leimaamaan lähimmäisten uskonnollista vakaumusta yksittäisten tapausten perusteella ja näin ruokkimaan aikamme kyltymätöntä sensaationälkää.”

Minut ajoi liikkeestä ulos ystävieni liikkeen kurinpidollisen mentaliteetin mukainen saama huono kohtelu. Siinä toiminnassa eri tavalla ajattelevat, eri mielipiteen omaavat tai joskus ihan jopa keksittyjen syiden takia, joutuu liikkeen ”hoitokoneiston” käsittelyyn. Kyseessä on kiusaamisasia, joka on tarkemmin määriteltynä hengellistä väkivaltaa. Siitä ja niistä asioista olen puhunut, kirjoittanut, kritisoinut ja vastustanut, en henkilökohtaisesti kenestäkään ihmisestä tahi ihmisten uskosta ja vakaumuksesta. Ne olkoot edelleenkin koskemattomia asioita minulle. Asiat asioina –periaate ohjatkoon edelleenkin puhumistani ja kirjoittamistani.

Sanoit myös ettei ole korrektia arvostella tietyllä tavalla uskovia ihmisiä. Koskeeko mielipiteesi myös omaa liikettänne? Onko mielestäsi oikein arvostella esimerkiksi ”kirkkouskovaisia” ja heidän uskoaan? Nimittäin olen usein kuullut näin seuroissa tehtävän. Reippaasti yleistetään koko evankelisluterilainen kirkkokansa omavanhurskaiksi tykkänään ja helvetinmatkalaisiksi.

Koetko oikeana Lutherin aikoinaan harjoittaman toiminnan, jossa hän vastusti katolisen kirkon oppeja ja käytäntöjä, jotka raskauttivat isossa määrin ihmisiä? Olisiko hän saanut niin tehdä, naulata teesejä kirkonoviin ja kirjoittaa kirjoittamasta päästyäänkin vääryyksistä?

Minusta on hyvä ihan kaikkialla maailmassa puhua ihan kaikenlaisista asioista ja varsinkin sellaisista, jota aiheuttavat kärsimystä, jotta ihmiset heräisivät vastustamaan vääryyttä. Autuudenasioista kannattaa ihan ehdottomasti puhua. Ei kannata eristäytyä, ja omassa pikkuporukassaan ja tilaisuuksissa harjoittaa uskosta tai oikeammin uskonnosta kumpuavia omanlaisia tapoja, jotka eivät kestä puhumista ja päivänvaloa. Kannattaa luopua sellaisista asioista, joista ulkopuolisten kuullen ei voi oikein hyvin puhua.

Rinnastit kirjaamme sellaisiin kirjoihin, joissa puhuttaisiin niiden äitien elämästä, jotka elävät nyrkin, viinapullon ja hellan välissä sekä niiden lasten ja nuorten elämänkohtaloista, joissa vanhemmat sysäävät lapsensa sivuun uuden parisuhteen takia, että ”miltähän mahtaisi näyttää sellaiset kirjat”. Nämä olisivat mielestäni myös ”laulun” arvoisia elämäntarinoita sekä hyviä ja todella tärkeitä aiheita kirjoille, todellakin! Ei muuta kuin läppärit sauhuamaan, jotka tietävät aiheesta enempikin. Itselläni ei ole kokemuksellista tietoa aiheista, joten aika kova homma olisi kirjoittaa niistä ihan kirja. Tosin mahdotonta se ei liene olisi.

Siitä olen kanssasi satasella samaa mieltä, että perhe on yhteiskunnan ydin ja että päättäjätahojen pitäisi kiinnittää perheiden tukemiseen paljon huomiota. Paljonhan Suomessa huolehditaankin perheistä, mutta varmasti sillä saralla ei koskaan satsata liikaa.

Sanot jotain sellaista, mikä ei minulle oikein aukene: ”isän paras lahja omille lapsilleen, on rakastaa heidän äitiään”. Eikö isän paras lahja lapsille ole rakastaa heitä itseään? Ja onko rakastaminen ylipäätään mikään lahja, mikä annetaan? Minusta ei tuntuisi mukavalta, jos mieheni rakastaisi minua siksi, että se on lahja yhteisille lapsillemme. En liioin itse rakasta miestäni siitä syystä, vaan siksi kun hän on yksinkertaisesti niin ihana ja rakas ihminen minulle.

Jotenkin käsittelet näitä asioita kokoajan äitiä ajatellen. Ihan kuin koko tuossa perhe-elämää koskevassa opetuksessanne ja sen seuraamuksissa olisi kyse vain äideistä. Jos luet kirjamme, huomaat (jos et ole aiemmin huomannut) että asia koskee kaikkia perheenjäseniä, myös isiä ja lapsia sekä liikkeen yksinäisiä. Sieltä löytyy monia riipaisevia kokemuksia ja ajatusmaailmoja myös heiltä.

Mielestäsi lasten synnyttäminen ja kasvattaminen on arvokasta työtä yhteiskunnan hyväksi. En toivoisi kenenkään synnyttävän ja kasvattavan lapsia siitä syystä. Et varmaan tarkoittanutkaan sitä. Kuulostaisi aika tunteettomalta hommalta synnyttää lapsi yhteiskunnan työntekijäksi ja ajatella tehneensä näin hyvän työn yhteiskunnan hyväksi. Kyllä jokainen syntyvä lapsi tarvitsee ennen kaikkea osakseen lämpöä ja rakkautta ihan omana itsenään.

”Työelämään voi tutustua lasten lähdettyä pesästä.” Helpommin sanottu kuin tehty, sanon näin kokemuksen syvällä rintaäänellä. Ensinnäkin jos odottaisin lasten lähtemistä pesästä, ennen kuin lähtisin työelämään, olisin jo aika lähellä eläkeikää. Ehei Tapani hyvä; heti kun nuorimmaisemme oli kolme vuotta, minun oli pakko mennä töihin, että pärjäsimme taloudellisesti. Olin silloin vielä tosi uupunut vuosikymmeniä kestäneestä lapsirumbasta, nyt on tilanne jo parempi, vaikka mitään ylimääräistä ei tahdo kestää vieläkään, sen verran on uupumusta kehossa edelleenkin.

Loppurepliikkiäsi en ymmärrä ollenkaan: ”Ei tule unohtaa, että kerran tulee myös se päivä, jolloin suurenkin perheen äiti ”seisoo suurella rohkeudella niitä vastaan, jotka ovat pitäneet hänen elämäänsä tyhmänä ja loppuaan häpeänä”. (Viis. 5:1, 4)” Kuka on oikeasti suurperheen äitiä vastaan ja pitää hänen elämäänsä tyhmänä ja loppuaan häpeänä? Jos joku on, niin etsiköön omasta peilistään tyhmyyttä ja hävetköön omissa housuissaan! Mistä kohdasta Raamattua otit lainauksesi? Vai oliko se Apokryfisestä kirjasta?

Tuo viimeisin lainauksesi Raamatusta: ”Isä tässä minä ja lapset, jotka Sinä minulle annoit”, oli Jeesuksen repliikki Jumalalle, eikö niin? Minusta sitä ei voi käyttää perusteluna kaikkien lasten vastaanottamiselle ja ehkäisykielto-opetukselle.

Tietty kirjoituksesi oli oma kannanottosi kirjaamme. Mahdoitko vielä edes lukea sitä? Harmikseni laitoit piikkiimme sellaisia ajatuksia ja tarkoitusperiä, mitkä eivät ole totta. Toivon, ettei yksikään vanhoillislestadiolainen äiti ajattele, että olisimme Ailan kanssa ilmoisina ikuina pyritty osoittamaan heidän elämänsä olevan kauhuskenaariota tai pitäisimme heitä tyhminä ja heidän loppuaan häpeänä. Kirjamme ei tuo esille mitään tuollaista. Olen sitä paitsi itse ison perheeni kanssa muiden suurperheellisten rinnalla ”samassa veneessä”.

Kirjassamme tulee esille se, etten ole koskaan ollut enkä ole suurperhevastustaja. Oikeasti ihannoin suurperheitä, halusinhan itsekin sellaisen. Se ei kuitenkaan onnistu helpolla kaikilta ja on jokaisen tasan oma asia, kuinka ison perheen haluaa itsellensä hankkia, eikä asiassa saa painostaa eikä pelotella, kuten liikkeen opetus ja saarnat tekevät. Jokainen tietää itse parhaiten voimavaransa. Itse en uskalla antaa neuvoja suuntaan jos toiseenkaan näin isoissa asioissa, joissa seuraamukset kantavat vanhemmat ja koko perhe itse.

Kirjan tarkoitus oli ja on tuoda esille niiden vl-ihmisten tarinoita, joidenka elämään liikkeen tiukka seksuaaliopetus ja ehkäisykielto ovat aiheuttaneet ongelmia. Toivomuksemme oli se, että asiasta syntyisi kirjan avulla keskustelua. Toiveemme on toteutunut moninkertaisesti; ikinä emme olisi osanneet odottaa sellaista kohua, minkä kirja sai aikaiseksi. On vähän sellainen olo kuin sadussa, jossa kerrotaan ehtymättömästä taikasanoilla toimivasta puuropadasta; kiehu pata kiehu – seis pata seis! Saatiin pata kiehumaan ja pulppuamaan yli laitojen, mitenkähän sen saisi seisahtumaan…?

 

  1. Sen verran vielä tästä KUAn väistämis- ja kieltämislogistiikasta, että mikäli ”terrorismi” sana on myrkkyä, ja termi kytkeytyminen jotenkin pahentaa tilanteesta syntyvää vaikutelmaa, on silti syytä kuulla, mitä Juhani Huttunen varsinaisessa K & K artikkelissaan kirjoittaa:
    ”Palestiinalaiskristittyjen kannalta BDS on väkivallaton vaihtoehto terrorismille. Kampanja on Palestiinan itsehallinnon rahoittama. Sitä koordinoi Palestinian BDS National Committee, jonka päätukija puolestaan on Palestiinan kansallisten ja islamilaisten joukkojen neuvosto (Council of National and Islamic Forces in Palestine). Kyseiseen neuvostoon kuuluu useita terroristijärjestöjä, kuten Hamas, Popular Front for the Liberation of Palestine (PFLP) ja erityisen radikaalina tunnettu Islamilainen Jihad. Palestinian BDS National Committeen jäseninä on ammattiliittoja ja yhdistyksiä, joista osaa on väitetty keksityiksi.
    Kairospalestine.ps-verkkotunnus on rekisteröity Kirkkojen Maailmanneuvostolle.”

    Jos siis väitetään, että terrorismiin kytkeytymiset ovat kaukana ja monien linkkien ja päättelyketjujen takana, tämä ei pidä paikkaansa. Ei se kestä koneella kuin hetken klikata ja alkaa sipulien kuorikerros pöyhiintyä ja silmät vuotaa. Ja on syytä huomata, että ”terrorismi” ei tarkoita samaa kuin pommi. Hamas hoitaa kyllä myös sosiaalitoimet ja sopat, ja onpa juuri alkaneessa koalitionhallituksessakin. Mutta alkuperäisen artikkelin perusväittämien kumoamiseen eivät kieltolauseet helposti riitä. Kyllä se vaan kytkeytyy.

    • Jos terroristijärjestö tukee vaikkapa Unescoa, ei siitä silti seuraa, että Unescolla on kytkös terrorismiin. Jos minä laitan siioninvirsiseuroissa kerran kuussa kolehtiin viitosen, ei siitä seuraa, että Herättäjä-yhdistyksen rahoittajissa on epämääräisiä tahoja, kuten Kakkuri. Jos Jihad tukee BDS:ää, tukeeko BDS kuitenkaan Jihadia?

  2. Helena Holmberg: ”Palestiinan arabeille myönnettiin itsenäisyys jo 1947, joten se Maunon kommenteista.”

    Ei pidä paikkaansa. Tuolloin YK:n yleiskokous teki jakoehdotuksen Jordan-joen länsipuolisen Palestiinan jakamisesta juutalaisvaltioon ja arabivaltioon, mutta se oli pelkkä edotus aluejaosta, ei mikään itsenäisyyden myöntäminen.

    Ehdotusta yleiskokouksessa vastustivat nimenomaan arabimaat, eivätkä Palestiinan arabit koskaan perustaneet omaa valtiotaan.

    Israel sen sijaan julitautui itsenäiseksi heti seuraavana vuonna, jonka seurauksena Syyrian, Libanonin, Jordanian, Egyptin ja Irakin asevoimat hyökkäsivät sen kimppuun. Sodan päätteeksi Palestiinan arabivaltiolle kaavailluista maista Gaza jäi Egyptin miehittämäksi ja Länsiranta Jordanian miehittämäksi.

    Miehitys kesti 19 vuotta, eikä tänä aikana kukaan myöntänyt, julistanut tai perustanut itsenäistä Palestiinan arabivaltiota.

  3. Helena Holmberg: ”Rauhallisen boikotoinnin väkisin kytkeminen terrorismiin on asia, joita kiihkomieliset Israelin politiikan tukijat ovat ajaneet koko ajan, vaikkei mitään todisteita ole ollutkaan!”

    Toimittaja Juhani Huttusen väite Kirkko & kaupunki -lehdessä — http://www.kirkkojakaupunki.fi/artikkelit/taistelu-israelista — on tämä:

    ”Kirkkojen Maailmanneuvoston EAPPI-ohjelma kytkeytyy toimintaan, jota tukevat useat terroristijärjestöt.”

    Artikkelissa hän perustelee väitteensä yksityiskohtaisesti, ja toteaa — https://www.kotimaa.fi/artikkeli/ulkomaanapu-syytokset-eappin-yhteydesta-terrorismiin-kaukaa-haettuja/ — ettei kukaan ole vielä kumonnut hänen esittämiään väitteitä.

    Sinäkö kuitenkin olet?

  4. On vielä syytä todeta, että kytkeytyminen sanan voi tulkita myös siten, että kun KMNn lukuisten asiapaperien viesti on selvä – tukea palestiinalaisten pyrkimystä oman valtion luomiseen – niin tämä on päämäärätietoisuudessaan samankaltaista toimintaa, mitä esim. Hamas ja Jihad ajavat. Näin on silloinkin, vaikka keinot olisivat erilaiset. Teemu Kakkurin asiassa käyttämä kolehtiesimerkki oli hänen oma arvionsa.

  5. Teemu Kakkurilla on kommentissaan karkea looginen virhe, jonka taakse kaiketi myös KUA tahtoisi piiloutua ja osoittaa Huttusen päättelyn typeräksi.

    Kyse ei ole siitä, että terroristijärjestöt ja muut juutalaisvaltion tuhoamiseen tähtäävät järjestöt kannattavat sitä hyvää, mitä KMN, EAPPI ja KUA tahtovat palestiinalaisille, vaan siitä, että KMN, EAPPI ja KUA liittyvät joko pasiivisesti vaieten tai aktiivisesti edistäen siihen pahaan, mitä he tahtovat Israelille ja alueella asuville juutalaisille.

    Esimerkkinä itsemurhaiskut. Vähätellessään ja jopa hyväksyessään terroristien itsemurhaiskut radikaalit – eikä aina edes niin radikaalit – EAPPI-ohjelman varjossa toimivat Kairos-kristityt käytännössä hyväksyvät juutalaisten kansanmurhaa ratkaisuna miehityksen aiheuttamaan ongelmaan. Tutkimusten mukaan (”The Social and Religious Characteristics of Suicide Bombers and Their Victims”, Weinberg, Pedahzur, Canetti-Nisim) itsemurhaiskut ovat Palestiinassa lähtökohtaisesti antisemitistisiä ja niiden tarkoitus on ollut tappaa niin monta juutalaista kuin mahdollista. 94% uhreista on juutalaisia. Kyseessä on siis ”Genocidal Antisemitism” tyyppinen antisemitismin muoto (Irwin Cotler). Tähän on siis tultu: palestinisoituneen humanismin nimissä on lupa ummistaa silmänsä juutalaisten tappamiselta osana Lähi-idän kriisin lopullista ratkaisua, vähätellä sitä tai jopa ymmärtää kuten KMN:n Kairos Palestiina julistuksessa tehdään.

    Minusta on alkanut vähän tuntumaan siltä, että Suomessa KUA ja sen keskeiset toimijat eivät ole edes lukeneet koko Kairos-julistusta tai muitakaan EAPPI-ohjelman keskeisiä dokumentteja, joissa liitytään Israelin tuhoamiseen tähtäävään poliittiseen ohjelmaan.

    • Risto Auvinen:

      ”…palestinisoituneen humanismin nimissä on lupa ummistaa silmänsä juutalaisten tappamiselta osana Lähi-idän kriisin lopullista ratkaisua, vähätellä sitä tai jopa ymmärtää kuten KMN:n Kairos Palestiina julistuksessa tehdään.”

      KMN:n Kairos Palestiina julistuksen suomenkielinen versio on ladattavissa pdf-tiedostona täältä:
      http://www.pyhamaa.net/rauha.html

      Risto, voisitko täsmentää miten tuossa julistuksessa vähätellään ja ymmärretään juutalaisten tappamista?

      Noin yleisesti, nythän on ensinnäkin niin, että jonkin tappamisen ymmärtäminen ja hyväksyminen eivät ole välttämättä yksi ja sama asia.

      Ymmärtäminen voi tarkoittaa sitä että koitetaan saada selvyyttä siihen että mikä ajoi tappamaan. Sellainen selitys, että tappajalla oli yksinkertaisesti sontaa päässä ja sillä sipuli, on kerta kaikkiaan liian lapsellinen.

      Sen sijaan hyväksyminen tarkoittaisi mielipidettä että kyseinen tappaminen oli moraalisesti oikein.

      Pikaisella tarkastelulla en löytänyt Kairos-julistuksesta mitään tappamisen hyväksymistä.

    • Missähän se karkea looginen virhe sitten oli? Minä sanoin vain, että jos jokin terroristijärjestö tukee jotain BDS-ohjelmaa (mikä ikinä se sitten onkin), niin siitä ei automaattisesti aiheudu kytköstä toiseen suuntaan. Jos Matti pommittaa rakkauskirjeillä Liisaa, niin se ei vielä merkitse että Liisalla on kytkös Mattiin. Kun Risto Auvinen selittää tätä kytköstä, hän käyttää uusia argumentteja, jotka varmaan ovat ihan tosiakin. Mutta vakavasti ottaen toimittaja ei saisi puhua kytköksistä, jos argumenttina on vain A => B. Kytkös vaatii nuolen molempiin suuntiin.

      Sanotaan nyt varmuuden vuoksi sekin, ennen kuin kenenkään mopo keulii lisää noiden liberalien, humanistien ja antisemitistien ym leimojen kanssa, että itse henkilökohtaisesti tuen Isrealin ystävien toimintaa ja kannatan juutalaislähetystätyötä monen järjestön kautta.

  6. Huttunen käyttää artikkelissaan lähteenä Justus Reid Weineriä (tai Werner), jota väitetään pelkästään kristityksi asianajajaksi, mutta jo lyhyellä googletuksella selviää, että ko. henkilö on ollut israelilaisen ministeriön leivissä. Eli huono lähde, ja toimittajan pitäisi käyttää työssään lähdekritiikkiä!

    Jos taas kristittyjä naisia raiskattaisiin palestiinalaisalueella, niin kyllä me kaikki ja koko maailma olisimme kuulleet asiasta aikoja sitten. Ihan soopaa.

    • Helena Holmberg: ”Huttunen käyttää artikkelissaan lähteenä Justus Reid Weineriä… ”

      Et kuitenkaan pysty perustellusti kyseenalaistamaan yhtäkään Huttusen esittämää väitettä. Miksi et?

    • Helena Holmberg: ”Jos kristittyjä naisia raiskattaisiin palestiinalaisalueella, niin kyllä me kaikki ja koko maailma olisimme kuulleet asiasta aikoja sitten.”

      Niinhän me olemmekin. Ja koko maailma. Etkö sinä muka ole?

  7. Voitto Kotiaho:

    Alla muutama lainaus Kairos Palestiina julistuksesta, jossa palestiinalaista terrorismia eli juutalaisten tappamista pyritään ymmärtämään ja vähättelemään.

    ”Israel perustelee palestiinalaisalueiden miehitystä, palestiinalaisiin kohdistuvia
    kollektiivisia rangaistuskäytäntöjä ja muita kostotoimenpiteitä oikeudella
    itsepuolustukseen tässä tilanteessa, jossa elämme. Mielestämme tämä näkemys on vääristynyttä todellisuutta.”

    Onko pelkästään vuoden 2002 aikana 452 kuollutta ja 2284 haavoittunutta juutalaista vääristynyttä todellisuutta?

    ”Jotkut poliittiset puolueet lähtivät aseellisen vastarinnan tielle. Tällä Israel käytti syynä leimata palestiinalaiset terroristeiksi. Näin konfliktin todellinen luonne on vääristetty. Ei puhuta palestiinalaisten oikeutetusta vastarinnasta Israelin miehitystä vastaan vaan Israelin sodasta terrorismia vastaan.”

    Tämä on aivan selvää terrorismin puolustelemista. Julistus puhuu kyllä riittävästi Israelin miehityksen synnistä ja koko Israelin valtion perustamisen vääryydestä, mutta ei sanallakaan sano että terrorismi olisi väärin, joskin hurskaasti kannustetaan rauhanomaiseen ja sovinnolliseen ratkaisuun.

    Mitä taas terrorismin suoranaiseen hyväksymiseen tulee, niin viittaan keskeisten Kairos-kristittyjen Atallah Hannah (ks. K&K artikkeli) ja Mazim Qumsiyehin lausuntoihin.

  8. Oleellista on, että edes EAPPI:n sivulla http://www.eappi.fi/mika-on-eappi/missio-ja-visio/ esitetyt periaatteet

    ”Ohjelman toimintaperiaatteet perustuvat kansainväliseen humanitaariseen oikeuteen, ihmisoikeuksiin ja YK:n päätöslauselmiin. [ . . . ] Tärkeä periaate on puolueettomuus.”

    eivät pidä paikkaansa. EAPPI-projekti onkin pelkkä humanitaarisen avun nimissä toteutettu Israelin vastainen yksipuolinen poliittinen ohjelma. Lisää aiheesta:
    http://www.takeapen.org/Takeapen/Templates/showpage.asp?DBID=1&LNGID=1&TMID=84&FID=1428

  9. Minusta Juhani Huttusen kirjoitus oli aiheellinen. Ja niinkuin mm. Ari-Matti Välimäki vahvistaa, niin Kirkon Ulkomaanavun tukema EAPPI-ohjelma ei ole tosiaankaan mikään puolueeton projekti, vaan poliittinen ja yksipuolinen humanitaarisuuttaan kuuluttava Israel-vastainen liike, joka tarkastelee asioita yleensä ainoastaan palestiinalaisten näkökulmasta. EAPPI-ohjelmassa ei haluta tunnustaa, että turva-aita / turvamuuri ja tiukat tarkastukset ovat syntyneet nimenomaan terrorismin ja intifadan takia. Juuri ennen turva-muurin valmistumista mm. Beetlehemin ympäristössä tilanne alueella oli palestiinalaisten terroristien itsemurhaiskujen ja tarkka-ampujien ammuskelun takia ainakin juutalaisten kannalta kestämätön. Turvamuurin valmistumisen jälkeen itsemurhaiskut ja niiden yritykset loppuivat lähes kokonaan.

    TV 7: n Kuningaskunnan Tuuli-ohjelmasarjan ensimmäisessä jaksossa ”Pyhä Henki yhdistää juutalaiset ja arabit” kerrotaan, kuinka Suomen valtio rahoittaa usealla miljoonalla eurolla YK: n palestiinalaispakolaisjärjestön UNRWA:n lastenleirejä, joilla opetetaan Israelin tuhoamista ja juutalaista ajamista mereen.
    http://www.tv7.fi/vod/player/?program=32782
    Miksei Kirkon Ulkomaanapu puutu tällaiseen?

    Patmoksen nettisivujen arkistosta poimin, kuinka EU: n parlamentin puhemies on selvittänyt alueen vesikysymyksiä ja kuinka esim. Ramallahissa hänelle oli annettu vääriä tietoja.
    http://www.patmos.fi/israelarkisto/619/eu_parlamentin_puhemies_shultz_miksi_israelilaiset_saavat
    Raportti paljastaa, ettei Israelin ja palestiinalaisalueiden vedenkäytössä ole nykyisin suuriakaan eroja, mutta jäteveden hyötykäytössä palestiinalaisilla olisi Israelilta paljon opittavaa!

    Uskon, että ainoa todellinen rauhanratkaisu Lähi-Idän ongelmiin on nimenomaan evankeliumi Jeesuksesta. (Psalmi 133:1)

Kirjoittaja

Ilola Vuokko
Ilola Vuokko
Vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen suvanteissa, pyörteissä, myrskynsilmissä ja sen opetuksen läpivärjäyksessä rapiat nelikymppiseksi kasvanut naisimmeinen.